Miksihän terapeutti luulee, että lapsi on mulle suuri voimavara?
Mulla on siis monia omia ongelmia joiden takia terapiassa olen. Monesti kun elämässä ei tunnu olevan juuri mikään kunnossa, niin terapeutti sanoo, että sinulle varmaan tuo lapsi on kuitenkin sellainen iloa tuottava asia. No tavallaan, mutta oikeastaan senkin kanssa on ollut todella paljon ongelmia. Koulussa vaikeuksia, oppimisen ja kavereiden kanssa. Kaiken kaikkiaan lapsi vie todella paljon voimavaroja. Se yhdistettynä muihin vaikeuksiin tuntuu olevan vähän liikaa ja olenkin sanonut, että tavallaan on iloa lapsesta mutta toisaalta jos olisin tiennyt millaista meidän elämästä tulee, niin en olisi tehnyt lasta ollenkaan. Tarkoitan tällä siis sitä, että silloin kun lapsen tein niin tulevaisuus oli toivoa täynnä, enää ei. Kuvittelin voivani tarjota lapselle hyvät puitteet ja hyvän tuen. Tämä on jotenkin kova pala terapeutille, että lapsi ei olisikaan se elämässä kannatteleva asia. Tuntuu, että ehkä hän on jopa väärä terapeutti mulle, koska kyllähän moni muu tietää että tuollainen tunne tai ajatus voi olla normaali, ja että joskus lapsen vaikeudet todella tuo kuormitusta.
Kommentit (12)
Jospa hän on itse sellainen perheihminen.
Vierailija kirjoitti:
Jospa hän on itse sellainen perheihminen.
En usko, että hänellä on omia lapsia. Ei ole sellaista kertonut eikä vaikuta siltä, että olisi. Helppohan se on olla perheihminen, jos ei ole kenestäkään oikeasti vastuussa. Ap
Kokeile kertoa fiiliksesi terapeutille ja jos ei auta, niin vaihda.
Eikö lapsi tuo sitten iloa yhtään? Korjaa asennettasi, yritä olla lapselle läsnä jokaisessa elämänvaiheessa, koska hän ei ole kauaa pieni. Sinä olet lapselle aikuinen ja vanhempi. Jos et välitä lapsesta, se on suuri isku lapsen itsetunnolle jolla on kauaskantoiset seuraukset.
Mutta tottakai jos on vakavasti masentunut niin siihen täytyy hankkia apua koska miten pystyy pitää huolta pienemmästä jos ei huolehdi itsestäkään... oletko yksinhuoltaja lapsellesi?
En myöskään tiedä miksi oli hyödyllistä syyllistää mua näistä vääristä tunteista. Nyt tunnen oloni kauheaksi välillä, kun en iloitse tai ole kiitollinen edes lapsesta.
Totta kai olen huojentunut, että ei ole isoja ongelmia kuten vakavaa sairautta tai pahoja käytöshäiriöitä lapsella, että sinänsä koen olevani lapsen puolella ja haluan, että hänellä menis hyvin. Ei kai se mun iloitsemista vaadi? - Ap
Mihin elämäsi olisi ajautunut ilman lasta. Näkisikö terapeutti sen ytimen taakse? Ilman lasta olisit enemmän hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapsi tuo sitten iloa yhtään? Korjaa asennettasi, yritä olla lapselle läsnä jokaisessa elämänvaiheessa, koska hän ei ole kauaa pieni. Sinä olet lapselle aikuinen ja vanhempi. Jos et välitä lapsesta, se on suuri isku lapsen itsetunnolle jolla on kauaskantoiset seuraukset.
Mutta tottakai jos on vakavasti masentunut niin siihen täytyy hankkia apua koska miten pystyy pitää huolta pienemmästä jos ei huolehdi itsestäkään... oletko yksinhuoltaja lapsellesi?
Olen yh. En ole sanonut että mulla on vakavaa masennusta. Miksi oletat muiden ongelmat? Terapiassa käymiseen on laajasti syitä muitakin kuin masennus. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mihin elämäsi olisi ajautunut ilman lasta. Näkisikö terapeutti sen ytimen taakse? Ilman lasta olisit enemmän hukassa.
En olisi enemmän hukassa. Vaikea tietysti sanoa miten asiat olisi menneet jos en olisi tullut äidiksi. Mutta ei lapsen pitäisi olla mikään oljenkorsi, minkä avulla vanhempi jaksaa. Se asenne mua vähän ihmetyttää? Ap
Maanantaina terapia, koitan ehtiä keskustella tästäkin asiasta siellä sitten. Ap
Terapeuttisi kuvittelee vielä, että olet normaali ihminen, joka kykenee tuntemaan kiintymystä, rakkautta ja empatiaa. Sitten kun narsismisi valkenee hänelle, vaihdatkin taas terapeuttia.
Vierailija kirjoitti:
Terapeuttisi kuvittelee vielä, että olet normaali ihminen, joka kykenee tuntemaan kiintymystä, rakkautta ja empatiaa. Sitten kun narsismisi valkenee hänelle, vaihdatkin taas terapeuttia.
Täällä onkin pro terapeutti kun pystyy narsismin diagnosoimaan parin viestin perusteella. Ap
Sun pitää sanoa tämä terapeutille.