Mitähän järkeä katsoa fiktiivisiä ohjelmia tai elokuvia kun tietää että ne on näyteltyjä?

Sama. Pitkin hampain voin hyväksyä tositapahtumin perustuvat draamat. Yleensä niitäkin on väritetty, kaupallistettu.

Mun veli ei tykkää elokuvista ja syyksi hän sanoo juuri tämän. Ei voi tykätä kun tyypit vaan näyttelee koko homma on keksitty

Todellisuuspakoa pariksi tunniksi.

Mitenkäs esim. vähän fiksumpi stand up? Katselin juuri Netflixistä James Acasterin settiä ja ajattelin, että stand up on oikeastaan todella mielenkiintoinen formaatti. Yleensä lavasteita on hyvin vähän, yksi esiintyjä, joka voi tehdä tilalla mitä tahtoo ja puhua mitä haluaa. Eri ihmisten show't myös poikkeavat toisistaan aivan valtavasti. Todella pienillä jutuilla tehdään faktasta fiktiota, todellisuudesta absurdia faabelia, musikaalia, tai vaikka minkälaista draamaa. Silti koko ajan ollaan tässä ja nyt.

Up

Sadut ja tarinat ovat kiehtovia. Jo antiikissa oli teatteria.

Varmaan on ennenkin ihmisiä, joita tarinat ei kiehdo. Sinä kuulut niihin, eu kai siinä sen kummempaa.

Itse uppoudun tarinoihin, kirjat ja elokuvat ovat elämän suola!

Näyttelemällä voi kertoa asioita, joita ei muuten sovi sanoa.

Miksi kuunnella musiikkia, kun se on vain keksittyä? Miksi lukea kirjoja, kun ovat keksittyjä? Miksi istua nuotiolla tai veden äärellä nauttien maisemasta, kun voisi tehdä jotain hyödyllisempää? Ihmine kaipaa viihdykettä ja eri ihmiset tykkäävät eri asioista.

Mulle pointti on juuri siinä, että tiedän niiden olevan näyteltyjä ja etteiniitä oikeasti tapahdu. Koska jos se olisi totta, en mitenkään voisi istua popkornien kanssa katsomassa, pitäisi puuttua ja estää ihmisiä tuhoamasta itseään.

Pornofilmeissä naidaan oikeasti. Siksi tykkään katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Pornofilmeissä naidaan oikeasti. Siksi tykkään katsoa.

Mut tiesithän, että lopputulos on usein ihan jotain muuta, ei siis oikeaa s p e rmaa. Naisetkaan ei oikeasti saa orgasmeja lähes ikinä.

No entäs sitten kaunokirjallisuus? Täyttä fiktiota!

Ei kun roviot palamaan, ja poltetaan kaikki taide.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pornofilmeissä naidaan oikeasti. Siksi tykkään katsoa.

Mut tiesithän, että lopputulos on usein ihan jotain muuta, ei siis oikeaa s p e rmaa. Naisetkaan ei oikeasti saa orgasmeja lähes ikinä.

Näkee selvästi, että pornofilmeissä molemmat nauttivat - sekä mies, että mulkku!

Eihän pornoa katsota naisen nautinnon takia. Eihän niissä naiset edes esitä saavansa ja hyvä niin. Riittää, että mies saa.

Aspergerin piirre ettei kykene ajattelemaan sitä tarinaa tarinana vaan epötotuutena.

Mitähän se ap tykkää tehdä viihdykkeeksi?

Vierailija kirjoitti:

Aspergerin piirre ettei kykene ajattelemaan sitä tarinaa tarinana vaan epötotuutena.

Mitähän se ap tykkää tehdä viihdykkeeksi?

Ei se asperger-piirre ole. Assit todellakin pystyvät kuvittelemaan tarinan tarinana ja eläytöymään siihen - tämän takia monet kirjailijat ovat aspergereja ja assit tykkäävät esimerkiksi tietokone- ja roolipeleistä (Rillithuurussapikien dungoeons and dragons tai star wars Ja muu sarjakuvainnostus on tästä osa). Mutta heille tarinassakin pitää olla säännöt. Se ei voi mennä miten vain. Tämän vuoksi eivät useinkaan siedä esim oopperaa, jossa kaikki sisäinenkin logiikka on usein heitetty mäkeen.

Se,e ttei ollenkaan kykene ymmärtämään tarinaa, on jotain muuta kuin autismia, ja liittyy yleensä johonkin tunne-elämän vialliseen kehityskulkuun twi vaihtoehtoisesti keskittymishäiriöön, jolloin ei vain jaksa kiinnittää huomiota tarpeeksi kauan, että tajuaisi kokonaisuutta.

Nykyään pitää olla hyvä tarina että vie mukanaan. Olen vanhemmiten kiinnostuneempi faktasta, fiktioromaanit esimerkiksi ovat vaihtuneet elämäkertoihin ja historiateoksiin. Mutta nuorempana kulutin paljon romaaneja ja elokuvia, ja taidolla tehty on edelleen hyvää ja mielenkiintoista.

Kyllä hyvin kirjoiettu, ohjattu ja näytelty draama aina tosielämän voittaa. Draamalla voidaan antaa tuttuihinkin tilanteisiin uusia näkökulmia, nähdä huumoria siellä missä oikeassa elämässä se on vaikeaa. Toisaalta draaman avulla voidaan keskittyä myös ihmisten kipuihin ja tuskaan tavalla, johon ei todellisuudessa kenelläkään olisi aikaa tai viitseäilisyyttä. Hyvä draama lisää ihmisen myötätuntopotentiaalia.

Sehän on dramatisoitu äänikirja. Et sitten kirjojakaan lue eikä sinulle luettu lapsena?