Mikä on sallittua huumoria?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

South Parkin tekijät totesivat kerran, että heidän mielestään kaikelle nauraminen on sallittua, kunhan se tehdään tasapuolisesti. Sitä sarjassa harrastettiinkin koko rahan edestä. Toisaalta vaikka siinä heitettiin aika roisia pilaa mm. eri julkkiksista, niin pääpaino oli asioille ja ilmiöille nauramisessa, ei ihmisille nauramisessa. Mielestäni tämä on hyvä ohjenuora huumorin suhteen. Asioille nauraminen keventää ilmapiiriä ja auttaa katsomaan niitä uudesta perspektiivistä. Ihmisille nauraminen taas luisuu helposti koulukiusaajamaisen lyttäämisen ja häpäisyn puolelle, ja niillä ei ole huumorin kanssa mitään tekemistä.

South Parkilta ei säästy tosiaan kukaan ja mikään. Kaikki huumori(viihde) ei kuitenkaan voi eikä ehdi tehdä pilaa aivan kaikesta, varsinkaan sillä tavalla, että edes osa katsojista tajuaisi sen, että nyt kohteena ovat asiat eivätkä ihmiset.

Eilen uutisoitiin siitä, miten Simpsonien Apu on jäänyt pöyristyjien hampaisiin. En ole osannut koskaan nähdä Apua millään tavalla halventavana hahmona, vielä vähemmän hänen vaimoaan. Olen aikoinani asunut intialaisten keskuudessa ja havainnut, että yritteliään ja vahvalla aksentilla puhuvan Apun hahmolta ei esikuvia puutu.

Minua kiinnostaa kovasti se, mitä huumorista ja viihteestä jää jäljelle silloin, kun siitä poistetaan kaikki, minkä joku saattaa kokea loukkaavaksi. En siis ole paheksumassa yhtä asennetta ja ylistämässä toista, vaan etsimässä mahdollisimman harmitonta huumoriohjelmaa. Millaista on huumori, josta kaikki mahdollisesti mieliä pahoittavat ainekset on karsittu mutta jonka vielä tunnistaa huumoriksi? Kysyn muilta sen vuoksi, että oma pohdintani ei johda oikein minnekään.

Ap

Useampi kuin joka toinen hahmo Simpsoneissa on kärjistetty stereotypia (kuten Apu), mutta silti vain Apu piti poistaa... Hmm. Mikseivät skottilaiset vaadi Willien poistamista? Uskikset Flandersin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

South Parkin tekijät totesivat kerran, että heidän mielestään kaikelle nauraminen on sallittua, kunhan se tehdään tasapuolisesti. Sitä sarjassa harrastettiinkin koko rahan edestä. Toisaalta vaikka siinä heitettiin aika roisia pilaa mm. eri julkkiksista, niin pääpaino oli asioille ja ilmiöille nauramisessa, ei ihmisille nauramisessa. Mielestäni tämä on hyvä ohjenuora huumorin suhteen. Asioille nauraminen keventää ilmapiiriä ja auttaa katsomaan niitä uudesta perspektiivistä. Ihmisille nauraminen taas luisuu helposti koulukiusaajamaisen lyttäämisen ja häpäisyn puolelle, ja niillä ei ole huumorin kanssa mitään tekemistä.

South Parkilta ei säästy tosiaan kukaan ja mikään. Kaikki huumori(viihde) ei kuitenkaan voi eikä ehdi tehdä pilaa aivan kaikesta, varsinkaan sillä tavalla, että edes osa katsojista tajuaisi sen, että nyt kohteena ovat asiat eivätkä ihmiset.

Eilen uutisoitiin siitä, miten Simpsonien Apu on jäänyt pöyristyjien hampaisiin. En ole osannut koskaan nähdä Apua millään tavalla halventavana hahmona, vielä vähemmän hänen vaimoaan. Olen aikoinani asunut intialaisten keskuudessa ja havainnut, että yritteliään ja vahvalla aksentilla puhuvan Apun hahmolta ei esikuvia puutu.

Minua kiinnostaa kovasti se, mitä huumorista ja viihteestä jää jäljelle silloin, kun siitä poistetaan kaikki, minkä joku saattaa kokea loukkaavaksi. En siis ole paheksumassa yhtä asennetta ja ylistämässä toista, vaan etsimässä mahdollisimman harmitonta huumoriohjelmaa. Millaista on huumori, josta kaikki mahdollisesti mieliä pahoittavat ainekset on karsittu mutta jonka vielä tunnistaa huumoriksi? Kysyn muilta sen vuoksi, että oma pohdintani ei johda oikein minnekään.

Ap

Useampi kuin joka toinen hahmo Simpsoneissa on kärjistetty stereotypia (kuten Apu), mutta silti vain Apu piti poistaa... Hmm. Mikseivät skottilaiset vaadi Willien poistamista? Uskikset Flandersin? 

Valkoisista stereotyypeistä ei yleensä hermostuta.

Ketään loukkaamatonta huumoria ei ole. Omaan itseenkin kohdistuva voi kohdistua johonkuhun toiseen.

Iikka Kivi-tyylinen, missä nauretaan väkisin tekonaurua joillekin väsyneille persu- ja Trump-vitseille.

Vierailija kirjoitti:

Ketään loukkaamatonta huumoria ei ole. Omaan itseenkin kohdistuva voi kohdistua johonkuhun toiseen.

Jos ei itsestä kestä huumoria ei kannata alkaa sitä tekemään. Se on ainakin mun oma sääntö. Muista en voi välittää jos haluan kaiken olevan sellaista mistä voi tehdä humoria. Tietenkäänn se ei ole edes omasta mielestä hyvän maun mukaista. No ei sekään ole minusta oikein että jokin uskonto kieltää naisten opiiskelun.

Siitä ainakin saisi vääntää rankkaakin huumoria. Jos edes sillä parantaa mailmaa? Mieti joskus minkälaiset ihmiset on eniten huumoria vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä näyttää selkeesti siltä että huumori pitää oikeasti kieltää. Sen luulisi onnistuvan koska suomalaiset rakastaa kieltämistä. Huumorin tekeminen rangaistavaksi ja hallussapito sekä huumorin käyttö ihan yksinkertaisesti rikoksiksi. Älypuhelimilla voidaan valvoa ja niissä on mikrofoni jos kuuluu nauramista. Parempi olla hyvä selitys mille nauroit tai tulee sakkoja tai vankeutta.

Muistakaa: se, mikä Suomessa ei ole kiellettyä, on luvan varaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketään loukkaamatonta huumoria ei ole. Omaan itseenkin kohdistuva voi kohdistua johonkuhun toiseen.

Jos ei itsestä kestä huumoria ei kannata alkaa sitä tekemään. Se on ainakin mun oma sääntö. Muista en voi välittää jos haluan kaiken olevan sellaista mistä voi tehdä humoria. Tietenkäänn se ei ole edes omasta mielestä hyvän maun mukaista. No ei sekään ole minusta oikein että jokin uskonto kieltää naisten opiiskelun.

Siitä ainakin saisi vääntää rankkaakin huumoria. Jos edes sillä parantaa mailmaa? Mieti joskus minkälaiset ihmiset on eniten huumoria vastaan.

Muistakee naaraa itelenne, ennenkuin muut kerkiää! Vanha savolainen sanonta.

Vaikea sanoa, kun parinkymmenen vuoden päästä vasta määritellään, onko joku ollut soveliasta huumoria.

huumorin perusolemukseen kuuluu että se on hyväntahtoista. nykyään on totuttu nauramaan vain pilkkahuumorille, joka ei oikeastaan ole huumoria vaan huumoriin puettua ilkeilyä.

Nämä julkisuudessa esiintyvät ammattiloukkaantujat ovat lähinnä kiinnostuneet itsestään. Saamelaisetkin opportunisesti. Ylekin tavoilleen uskollisena kaivoi jostain 3 pahastunutta saamelaista kommentoimaan. Mutta ei yhtään jolle nunnuka ei olisi merkunnyt mitään, ja vielä hauskempaa jos olisi ollut saamelainen, joka olisi pitänyt nunnuka-jutuista.

Ja eilen tv:ssä tuo intialainen, joka oli loukkaantunut simpsonien Apu:sta. Mies itse teki välillä stand uppia, eli pilkkaa väkisinkin muita ihmisiä. Mahdollisesti nimeltä. Kaksinaismoralismin huipentuma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä näyttää selkeesti siltä että huumori pitää oikeasti kieltää. Sen luulisi onnistuvan koska suomalaiset rakastaa kieltämistä. Huumorin tekeminen rangaistavaksi ja hallussapito sekä huumorin käyttö ihan yksinkertaisesti rikoksiksi. Älypuhelimilla voidaan valvoa ja niissä on mikrofoni jos kuuluu nauramista. Parempi olla hyvä selitys mille nauroit tai tulee sakkoja tai vankeutta.

Muistakaa: se, mikä Suomessa ei ole kiellettyä, on luvan varaista.

Se mikä ei suomessa ole erikseen sallittua on kiellettyä. Lisäpykälä mikään ei ole sallittua.