Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden tavaran hamstraus
24.11.2019 |
Olisin vienyt äitini vanhan, huonokuvaisen putkitelkun jäteasemalle. Ei käy, hänen mielestääb tv hyvä ja toimiva. Joo, asunnossa kaksi uudempaa, toimivaa taulutelkkua. Kyseinen raato kerää pölyä olohuoneen nurkassa. Sama säilömisvimma koskee montaa muutakin esinettä. Miten jaksatte? Käyttekö siivoamassa ja siirrätte romua paikasta toiseen? Minä en jaksa.
Kommentit (56)
He ovat sitä sukupolvea että mitään ei heitetä pois koska "voi joskus tarvita".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hinku siihen on puuttua, jos vielä mahtuu asumaan eikä ole holhouksen tarpeessa.
Sellaisen kuolinpesän tyhjennys on lähinnä painajaista. Tavaraa on maasta kattoon.
Useimmat ihmiset käyvät vielä töissä, kuinka monta viikkoa asunnon tyhjentämiseen ja raivaukseen kuluu.
4h+k asunnon saa tyhjäksi 4 päivässä, jos osaa hommansa. Ei siinä jokaista tavaraa jäädä kääntelemään, lajittelu on lähinnä myyntikuntoinen/ei-myyntikuntoinen ja lisäksi on selkeät roskat. Toki siihen saa viikkotolkulla käytettyä, jos lukee jokaisen lehtileikkeleen tai vanhan kauppalapun tai miettii, ottaisiko Tiina-serkku tämän kirjasarjan tsm.
Jostain syystä keräilijöiden kuolinpesän osakkaat on samanlaisia hamstraajia eli jokaisesta tavarasta mietitään, että ottasiko itselleen vai ei.
Harva tekee ammatikseen kuolinpesien tyhjennyksiä.
Niin? Ei siinä paljoa ammattitaitoa tarvita, että osaa tavarasta päätellä, onko se myyntikelpoinen vai ei ja jos se on roska, niin lajitellaanko se mihin jätteeseen. Sen jälkeen tavarat lajitellaan laatikkoihin sen mukaan, mihin ne ovat menossa. Aika lailla nopeaa käydä vaikka vaatteet läpi ja katsoa, että tämä on tekstiilijätettä, tämä käyttämätön ja voi laittaa UFF:n laatikkoon.
Kuulostaa tunteettoman robotin toiminnalta.
Ei muistoja, ei tunteita. Pelkkää kylmää logiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hinku siihen on puuttua, jos vielä mahtuu asumaan eikä ole holhouksen tarpeessa.
Olisi hitusen kivempi siivota sitä kämppää, kun joka paikka ei olisi täynnä romua. Kuivakukkia, puolikuolleita viherkasveja, vanhoja lumppuja, tyhjiä muovirasioita/kosmetiikkapurkkeja jne. Ap mutta eihän se hamstraaja sitä tajua.
Sinä kuvailet meidän lähipiirissä olevan nuoren lapsiperheen kotia.🤗
T. Mummeli, joka elää minimalistista elämää.
Vierailija kirjoitti:
stop tykkänään! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset kantaa uutta tavaraa koko ajan. Uusi läppäri, vaikka entinen toimii (on kuulemma tehokkaampi), uusi telkkari, vaikka entinen toimii (on HD tai jotain), uusi vatkain (kun tässä on 5 nopeudensäätöä 3 sijaan), uusi vuode (moottoroitu).
Ihmeesti loppuisi hamstraus, jos saataisiin itse päättää, mitä tavaraa tänne tuodaan!
Jos lapsillasi on rahaa ostaa koko ajan uusia härveleitä, heillä olisi ehkä varaa muuttaa omiin huusholleihinsa. Ovatko täysi-ikäisiä? Oletan.
Muuttaneet pois jo yli 10 vuotta sitten, mutta katsovat kunnia-asiakseen kohottaa meidän elämänlaatuamme kantamalla tänne tavaraa, josta voisi olla meille iloa.
Kieltäkää! Kertakaikkiaan kieltäkää,emme tarvitse enää! Lopttakaa se raahaaminen,emme halua! Tehkää selväksi että ette huoli!
Ei auta kiellot, koska tarkoitus on hyvä. Meidän ekämänlaatuamme siinä ajatellaan ja sitä, että pärjätään pitempään kotona (2 hädin tuskin 50v täyttänyttä tervettä ihmistä). Lapsuudenkodin avaimia on pyydetty monta kertaa pois, mutta eivät anna kun vetoavat siihen, että eivät muuten pääse tarkastamaan, jos emme vastaa puhelimeen ja jotain on sattunut.
Vaihtakaa lukot älkääkä antako heille avaimia.
Vanhan kansan luulo, että tavara saattaa loppua joten kaikki pannaan talteen.
Ap.n riesahan toi roina on jo nyt, ja hänelle se lopulta jää.
Käyttäisin reippaita otteita rojun hävittämisessä jo nyt.
Yllättävää ehkä, mutta vastahakoiset vanhat helpottuvat siitä kun kamat on pois nurkista. He eivät vaan itse kykene siivoamaan.
Tästä astetta pahempi versio: ex-apet työnsivät väkisin käyttökelvotonta roinaansa meille, koska kaikki ei enää mahtunut edes heidän isoihin varastoihinsa. Mies inisi ponnettomasti, mut mä sanoin että meille ei teidän rojut tule, on meillä sitä omastakin takaa.
Muutaman ihmisen jäämistön peranneena suhtaudun suhun ap myötätunnolla.
Muuten vanha kuvaputkitöllö saattaa poksahtaa omia aikojaan vaikkei se ole verkkovirrassa.
Ulos vaan jätteet!
Jos ei onnistu, niin lakkaat piikomasta äidilläsi ja keskityt omaan elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen jo luovuttanut. Autoimme miehen kanssa vanhempiani siivoamaan, heillä on 250 neliön omakotiltalo eli tilaa on ollut ja siinä ovat sitten säästäneet kaikki tavarat meidän lapsuudesta saakka, on jotain lasten leluja/kirjojakin, vaikka eiköhän heille tähän mennessä ole selvää, että me emme tule hankkimaan lapsia, eli meitä varten niitä ei ainakaan enää kannata hamstrata. Lisäksi ostavat kirpparilta "keräilytavaraa" eli jotain antiikkiesineitä, jotka oikeasti myydään halvalla tasan siksi, että kukaan ei niitä nykypäivänä kotiinsa halua, eikä siksi, että se olisi hyvä löytö (vrt. Arabian seinälautaset, niitä saa jatkuvasti halvemmalla kuin uutena, vaikka 30v vanhaa Arabiaa ovatkin, ja tämä on vanhemmilleni käsittämätön paradoksi.) Autoimme myymään, lahjoittamaan tai heittämään pois varmasti yhden huoneellisen verran vanhaa elektroniikkaa, leluja, sekalaista rojua sekä tekstiilejä, ja mitä tekevät vanhemmat? Heille iski kahta kauheampi ostosvimma, kun kerrankin oli tilaa, ja uutta tavaraa kertyi vuodessa saman verran mitä saatiin hävitettyä.
Enää en puutu asiaan, kerätkööt rauhassa. Vähän vain hirvittää tuleva kuolinpesä, tiedetään ettei taloa haluta omana pitää, eli joudutaan myymään se, mutta sitä ennen se pitää tyhjentää. Varmasti vuosi kestää siinä urakassa.
Se tv pois. Meillä sellainen teki tulipalon. Sano vanhukselle niin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat asuu kaksiossa ja asunto on niin täynnä kaikkea ( kamalaa kasarikrääsää), ettei missään huoneessa mahdu liikkumaan kunnolla. Äidillä paha astma ja ravaa lääkärissä vähän väliä, muttei millään usko, että kannattaisi luopua edes osasta seinäryijyistä, raivata osa kirjoista ja koriste-esineistä. Kun asunnon kaikki pinnat kattoa lukuunottamatta on ihan täynnä kaikkea, pölyjen pyyhintä mahdotonta ja siinäpä sitten yskii ja ihmettelee kun lääkärit eivät osaa hoitaa astmaa..
Meillä hamstraa mies ja lapsi. Torppa on tavaraa täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hinku siihen on puuttua, jos vielä mahtuu asumaan eikä ole holhouksen tarpeessa.
Sellaisen kuolinpesän tyhjennys on lähinnä painajaista. Tavaraa on maasta kattoon.
Useimmat ihmiset käyvät vielä töissä, kuinka monta viikkoa asunnon tyhjentämiseen ja raivaukseen kuluu.
4h+k asunnon saa tyhjäksi 4 päivässä, jos osaa hommansa. Ei siinä jokaista tavaraa jäädä kääntelemään, lajittelu on lähinnä myyntikuntoinen/ei-myyntikuntoinen ja lisäksi on selkeät roskat. Toki siihen saa viikkotolkulla käytettyä, jos lukee jokaisen lehtileikkeleen tai vanhan kauppalapun tai miettii, ottaisiko Tiina-serkku tämän kirjasarjan tsm.
Jostain syystä keräilijöiden kuolinpesän osakkaat on samanlaisia hamstraajia eli jokaisesta tavarasta mietitään, että ottasiko itselleen vai ei.
Harva tekee ammatikseen kuolinpesien tyhjennyksiä.
Niin? Ei siinä paljoa ammattitaitoa tarvita, että osaa tavarasta päätellä, onko se myyntikelpoinen vai ei ja jos se on roska, niin lajitellaanko se mihin jätteeseen. Sen jälkeen tavarat lajitellaan laatikkoihin sen mukaan, mihin ne ovat menossa. Aika lailla nopeaa käydä vaikka vaatteet läpi ja katsoa, että tämä on tekstiilijätettä, tämä käyttämätön ja voi laittaa UFF:n laatikkoon.
Kuulostaa tunteettoman robotin toiminnalta.
Ei muistoja, ei tunteita. Pelkkää kylmää logiikkaa.
Kuulosta henkilöltä, joka on tehnyt töitä jäämistöjen siivouksessa, siis "ostoammattilaisena".
Vierailija kirjoitti:
"Sitä voi joskus tarvia" ja sitten koko elinikänä siihen ei kuitenkaan enää kosketa, sairaushan se on.
tarvia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En taatusti ala hävittämään tavaroitani jotta lapsillani olisi helpompaa unohtaa minut kuolemani jälkeen. Esim kirjoja on noin 1000 ja eiköhän niitä ehdi toiset 1000 tulla vielä.
Vierailija kirjoitti:
En taatusti ala hävittämään tavaroitani jotta lapsillani olisi helpompaa unohtaa minut kuolemani jälkeen. Esim kirjoja on noin 1000 ja eiköhän niitä ehdi toiset 1000 tulla vielä.
Unohtaa? Millä tavoin haluat lapsesi uuvuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oikeasti on kyse hamstrauksesta, niin tavaran hävittäminen ei auta, haalivat vaan lisää tavaraa tilalle.
Tämä on varmaankin vähän ikäpolvikysymys. Vanhemmille ihmisille se televisio on ollut kovin arvokas hankinta ja he kuvittelevat sen olevan yhä kallis vehje.
Tuttuni - nainen 69 v. - säästää rikkinäisiä tietokoneitansa. Hänen mielestään ikivanha risa hiiri on korjattavissa ja arvokas. Samoin vanha toimimaton pöytäkone jossa on "vaan vähän sähkövikaa", kyllä sen joku osaa korjata. Ei ole korjannut viiteen vuoteen.
Hänellä on myös sukulaislapsia jotka pahentavat tilannetta tuomalla vanhan kuvaputkitelkkarinsa rikki menneen tilalle ostettuaan itse taulutelkkarin. Nämä vanhat romut on myös hajalla ja niitäkin on kolme kappaletta. Elektroniikkaromua on hankala hävittää. Ei lähes seitsemänkymppinen saa niitä minnekään sorttiasemallekaan rahdattua.
Tää ei ole hamstrausta, vaan järjetöntä kulutusta.