Jos olisi pakko olla joko kuuro tai sokea, kumpi olisit?

Kuuro

Olisin kans kuuro. Musiikki on kyllä itselle tosi tärkeää ja osa elämästä häviäisi jos ei sitä voisi kuunnella, mutta olisi silti paljon helpompi elää ilman kuuloa kuin näköä.

Kuuro! Silloin ei tarvitsisi kuunnella (akkain) turhia höpinöitä...

M 42

Kuuro. Aika paljon elämästäni tapahtuu tietokoneen ääressä, ja vaikka on olemassa kaikenlaista text-to-speech- sälää, ei se kuitenkaan korvaa näkemistä ruudulla.

Apen isän sotavamma muuttui perinnölliseksi kolmessa sukupolvessa.

Vaihtoehdoista valitsisin kuurouden, elämä olisi paljon vaivattomaa kun sentään näkee.

Kuuro. Voisi palstailla av:llä ihan kuin kuulevanakin. 

kuuro

Sokea. Rakastan musiikkia ja ennemmin olisin näkemättä kuin kuulematta. 

Vierailija kirjoitti:

Kuuro. Voisi palstailla av:llä ihan kuin kuulevanakin. 

Palstailu onnistuu myös sokeana. On olemassa puheohjelma, joka auttaa sekä sivustojen lukemisessa että tekstin tuottamisessa. 

Siis kuuroutuisin/sokeutuisin nyt, vai olisin ollut syntymästä asti?

Ainakin jos se olisi tästä pitäen, olisin mieluummin kuuro. Näköaisti helpottaa liikkumista niin paljon, ja netinkäyttöä. Voisin myös hyvin tehdä töitä kuurona (sikäli kun saisin töitä; olen nyt kuulevanakin työtön).

Ja kuurona ei varmaan tarvitsisi osallistua pakollisille luennoille. Vaikka olenkin kuuleva, en (omasta mielestäni) saa puheesta kovin hyvin selvää enkä varsinkaan muista kovin hyvin mitään puhuttua, jolloin kuurous voisi olla virallisesti hyväksyttävä syy laistaa kaikki epämukavat puhetilaisuudet.

Olen avustanut työkseni sekä sokeaa että kuuroa. Sen kokemuksen perusteella valitsisin sokeuden. Kuurous vaikeuttaa elämää enemmän kuin luulisikaan. Toki sokeuskin vaikeuttaa, mutta näköä voi paremmin korvata kuulolla kuin kuuloa näöllä. Esimerkiksi musiikkia ja äänenpainoja on mahdotonta nähdä, mutta tekstit ja kuvat voi kuvailutulkkauksen ym. avulla kuulla. Myös liikkumisen oppii kuulon avulla yllättävän sujuvaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Sokea. Rakastan musiikkia ja ennemmin olisin näkemättä kuin kuulematta. 

Sama, en pystyisi elämään jos en saisi päivittäin kuunnella lempiartistejani. Sokeana pärjäsin kyllä, oma näkökyky on jo valmiiksi rappeutunut, niin vaikka tämä vähä mitä nyt näen jäisi näkemättä, ei haittaisi yhtään

Nuorempana olisin varmaan vastannut sokea, koska musiikki oli mulle niin tärkeää. Nyt viisikymppisenä olen havahtunut siihen, että en enää juurikaan kuuntele musiikkia, joten vastaan kuuro. 

En suostu tekemään valintaa. Molemmat olisivat kuolemantuomio minulle.

Jos olisi pakko valita, niin olisin varmaan kuuro. Näkö on jo ihan turvallisuuden takia tärkeä kaukoaisti.

Toisaalta sokea voi kuulla linnunlaulua, äänenpainoja, tuulen suhinan puissa, klassista musiikkia – kuuro ei. Olisi siinä jotain helpottavaakin, ettei tarvitsisi samalla tavalla osallistua tähän kauhean visuaaliseen ja pinnalliseen kulttuuriin.

Ehkä olisin sittenkin mieluummin sokea.

Sokea. Musiikki on tärkeetä ja mulla on niin surkee näkö, ettei muutos ois hirveen iso.

Ilman muuta kuuro. Kamala ajatus ettei näkisi mitään. Kuurona voi myös elää itsenäistä elämää helpommin kuin sokeana, sokeana on pakko turvautua apuun useammassa tilanteessa. Huuliluvun opettelemalla pärjää ilman tulkkia/viittomakieltäkin jos kuuroutuu aikuisiällä eli on oppinut puhumaan normaalisti.

Kuuro vaikka ärsyttäisi olla kuulematta musiikkia. Viittomakieli voisi olla hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Ilman muuta kuuro. Kamala ajatus ettei näkisi mitään. Kuurona voi myös elää itsenäistä elämää helpommin kuin sokeana, sokeana on pakko turvautua apuun useammassa tilanteessa. Huuliluvun opettelemalla pärjää ilman tulkkia/viittomakieltäkin jos kuuroutuu aikuisiällä eli on oppinut puhumaan normaalisti.

Ihan en allekirjoita, että pelkällä huuliltaluvulla pärjäisi. Aika moni puhuu niin, ettei suu juurikaan edes liiku. Siinä on paha lukea huulilta. Sokeana voi elää hyvinkin itsenäistä elämää. Tiedän täysin sokean henkilön, joka asuu yksin ja liikkuu pitkälti itsenäisesti. Hänellä toki käy avustaja, mutta suurimman osan asioista hän hoitaa ilman apua. Kotityöt on alue, jossa tarvitsee eniten apua. Peseytymiset ja pukemiset ym. hoitaa täysin itsenäisesti. 

Kuuroudelle ei ole samanlaisia "tunnusmerkkejä" kuin sokeille esim. valkoinen keppi. Siksi ulkopuolisten on mahdotonta nähdä päällepäin, onko henkilö kuuro vai ei. Tämä aiheuttaa ongelmia, kun ei osata huomioida kuuroutta, vaan suututaan kun toinen ei väistä pyydettäessä jne. Myös liikkuessa on vaarallista, kun ei kuule autojen tulemista tai äkillisiä liikkeitä, jotka tulevat näkökentän ulkopuolelta. Eikä myöskään kuule, jos joku yrittää varoittaa. Näillä perusteilla valitsisin ehkä kuitenkin sokeuden. Siihen voisi olla helpompi sopeutua.