Jos olisi pakko olla joko kuuro tai sokea, kumpi olisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman muuta kuuro. Kamala ajatus ettei näkisi mitään. Kuurona voi myös elää itsenäistä elämää helpommin kuin sokeana, sokeana on pakko turvautua apuun useammassa tilanteessa. Huuliluvun opettelemalla pärjää ilman tulkkia/viittomakieltäkin jos kuuroutuu aikuisiällä eli on oppinut puhumaan normaalisti.

Ihan en allekirjoita, että pelkällä huuliltaluvulla pärjäisi. Aika moni puhuu niin, ettei suu juurikaan edes liiku. Siinä on paha lukea huulilta. Sokeana voi elää hyvinkin itsenäistä elämää. Tiedän täysin sokean henkilön, joka asuu yksin ja liikkuu pitkälti itsenäisesti. Hänellä toki käy avustaja, mutta suurimman osan asioista hän hoitaa ilman apua. Kotityöt on alue, jossa tarvitsee eniten apua. Peseytymiset ja pukemiset ym. hoitaa täysin itsenäisesti. 

Niin no juu, mulla ehkä oma kokemus isomummoni elämästä on tuonut fiiliksen että huuliltaluvulla pärjää. Kuuroutui 40 vuotiaana ja eli itsenäisesti asiansa hoitaen ja taitavasti huuliltalukien sata vuotiaaksi, toki pari vikaa vuotta meni jo vanhainkodissa. Itse en lapsena edes tajunnut että hän oli kuuro, niin hyvin kommunikointi onnistui normaalisti. Ihmisten tuli vain ymmärtää puhua hänen suuntaansa ja kunnolla... 

Mut joo, itse koen että sokeus olisi kauheampi. Mulla kuulo on jo ennestän heikentynyt joten ajatus heikon kuulon varassa elämisestä ilman näkökykyä on kammottava.

Kuuro. Sokeanakin oppisin varmaan elämään, mutta en pystyisi esim. menemään mihinkään uuteen paikkaan yksin ja tarvitsisin apua kaikkeen. Se olisi nöyryyttävää.

Toki ihmisten kanssa olisi helpompi keskustella sokeana, mutta kuurona voi käyttää tekstiä. Nykyään kaikilla on puhelin ja/tai tabletti aina mukana, ja on nopeaa kirjoittaa viestejä puolin ja toisin.

Myös useimmissa elokuvissa on enkkutekstit jotka on tarkoitettu kuuroille, ja niissä lukee esim. "music" tai "wind rustling", kun on jotain ääntä.

Lähinnä harmittaisi, ettei voi kuunnella musiikkia eikä podcastejä, mutta itselle kirjallinen ja visuaalinen on kuitenkin paljon tärkeämpää.

Sokea tietysti. Mutta eihän näitä valita voi, onneksi. Kuurosokeus olisi kyllä karmeaa, mutta tiedän, ettei sekään maailmanloppu ole ja siihenkin tottuu. Jos olisi syntymästään kuurosokea, se olisi täysin luonnolinen olotila, aivan samoin kuin sokeus tai kuurous. Mikään noista ei niin kauheaa ole, kun asiat osuvat kohdalleen. Näistä kaikista vie mielestäni voiton, jos niin voi sanoa näin kurjissa vaihtoehdoissa, halvaantuminen.

Kuuro. Koiran kanssa tulee käveltyä paljon metsälenkeillä, joten elämä jatkuisi samaan malliin. Töitäkin voisin teitä edelleen pienin muutoksin.

Olisin mieluummin kuuro

Kuuro, koska mun on tosi vaikea keskittyä puheeseen.

Kuuro. Voin elää ilman ääniä, mutta en ilman värejä.

Kuuro. Suurin osa ihmisistä on niin typeriä, ettei niitä meinaa nytkään jaksaa kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Olen avustanut työkseni sekä sokeaa että kuuroa. Sen kokemuksen perusteella valitsisin sokeuden. Kuurous vaikeuttaa elämää enemmän kuin luulisikaan. Toki sokeuskin vaikeuttaa, mutta näköä voi paremmin korvata kuulolla kuin kuuloa näöllä. Esimerkiksi musiikkia ja äänenpainoja on mahdotonta nähdä, mutta tekstit ja kuvat voi kuvailutulkkauksen ym. avulla kuulla. Myös liikkumisen oppii kuulon avulla yllättävän sujuvaksi. 

Kuvien kuvailuun menee älyttömän paljon enemmän aikaa kuin vain niiden katsominen. Toisekseen, yritäpä kuvailla esim. kahden eri taidemaalarin tekemät kuvat samasta aiheesta niin, että kuulija ymmärtää oikein niiden erot. 

Kuuro voi huomattavasti helpommin matkustaa vieraalle paikkakunnalle yksinkin. 

Ajattelen edesmennyttä äitiäni, jolla olivat sekä näkö että kuulo rajusti heikentyneet ja päädyn siihen, että olisin mieluummin sokea. Kaikessa kohtaamisessa jää helposti ulkopuoliseksi jo heikkokuuloinenkin. Nykyään voi tosiaan nettiäkin käyttää, vaikka olisi sokea. Äänikirjoja riittää ja Celia-kirjastosta saa lisää. Pääharrastukseni, vieraslajien torjunta, tosin kävisi vaikeaksi, mutta laitan ihmissuhteet etusijalle.

Kuuro. Metsästys harvemmin onnistuu sokealta ja tuskinpa se poliisikaan kovin myötä mielisesti suhtautuu sokeaan ampuma-aselupa hakijaan 🤦‍♂️

Kuuro, ehdottomasti. Tulisin vallan hyvin toimeen ilman ääniäkin.

Kuuro. Itsenäinen elämä sujuisi paljon paremmin kuin sokeana. Sokeana tarvitsisi avustajaa niin moneen juttuun. Pari päivää sitten mietin, miten sokea toteaa, että takamus on pyyhitty tarpeeksi hyvin vessassa käynnin jälkeen.

Kuuro todellakin. Ei tarvitsi käyttää nukkuessa korvatulppia ja voisin syödä samassa ruokapöydässä muiden kanssa heidän maiskuttelustaan huolimatta, eikä naapurin melu häiritsisi 👍

Näkö kyvytön vai näötön vai kuuloton. Voisko noita vammainen juttuja vähentää ja invalidi . Kyvytön osaton työtön . Häiriö . Keksitään ystävällisiä nimityksiä ei leimaavia.

Sokeus tappaisi harrastukset ja muutoinkin tekisi elämästä paljon vaikeampaa kuin kuurous. Käytännössä kuurona voisin jatkaa jotakuinkin ennallaan samassa työssä yms.

Vierailija kirjoitti:

Pari päivää sitten mietin, miten sokea toteaa, että takamus on pyyhitty tarpeeksi hyvin vessassa käynnin jälkeen.

Huvinsa kullakin. :)

Kyllähän sellaisen asian tuntee, minä ainakin olen aina tuntenut.

Mieluummin kuuro. Tykkään hiljaisuudesta, toki ihan eri asia jos ei ollenkaan kuulisi. Lisäksi mulla soi sisäinen radio päässä usein, en tarvitse musiikkia. 😃 Jäisi toki uudet biisit kuulematta. Nykyisessä työssä en pystyisi jatkamaan, mutta vielä vähemmän sokeana. Kuurona voisi kuitenkin ehkä helpommin löytää uuden ammatin.

Vierailija kirjoitti:

Kuuro. Itsenäinen elämä sujuisi paljon paremmin kuin sokeana. Sokeana tarvitsisi avustajaa niin moneen juttuun. Pari päivää sitten mietin, miten sokea toteaa, että takamus on pyyhitty tarpeeksi hyvin vessassa käynnin jälkeen.

Pi**upuhelimella pestään hetki, sitten paperilla vähän kuivausta ja nuuhkasee sitä paperia. Jos ei haise niin homma kunnossa. 

En ole sokea mutta noin minä sen tekisin.

Kuuro. Olisipa ainakin ihanan hiljaista :D