Lue keskustelun säännöt.
En tule selviämään tästä erosta
Perheen menettänyt
22.11.2019 |
11 vuoden liitto takana. Sinänsä ei ollut mitään ongelmia, normaali arki tietty tullut liittoon. Vaimokin tämän on sanonut, ettei liitossa vikaa ollut. Vaimo eksyi salasuhteeseen työkaverinsa kanssa keväällä. Jätti sen salasuhteensa ja katui äärettömän paljon tekoaan, kun kertoi minulle. Iso kriisihän siitä seurasi. Halusi jatkaa kanssani, mutta muuttikin sitten kesällä mielensä. Syyllisyyden tunteet ja luottamuspula olivat ilmeisesti syynä.. Muutin talostamme pois, jätin perheelle kaiken. Olen nyt asunut vuokralla kaksiossa, toivonut vaimoni muuttavan mieltään.. Ei se muuta sitä enää. Kuukaudet kuluvat, mutta en pääse tästä yhtään eteenpäin. Kaipaan vaimoani ja perhettäni.. Menetin myös kaiken elinpiirini ympäriltä eron myötä. Nyt mietin, että pitääkö muuttaa jonnekin kauas muualle uutta alkua ajatellen, mutta samalla lapset jäisivät jopa satojen kilometrien päähän. Mielessä on ollut myös itsetuhoisia ajatuksia, koska minusta tuntuu, ettei minulla ole enää mitään. Avioliitto ja perhe-elämä merkitsi minulle tosi paljon, ihan kaikkea. Miten hemmetissä tästä voisi muka päästä yli?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja vastaa: En voinut jäädä taloomme, koska asutaan sen verran pienellä paikkakunnalla... En kestä kohdata vaimoa ja lapsia jatkuvasti, ero tekee minulle tosi kipeää. Muutin toiseen kuntaan. Kaikki on ihan kesken, enkä pääse asiassa yhtään eteenpäin. Toipumista ei ole tapahtunut yhtään. Olen käynyt terapiassa lähes viikoittain, ei ole oloon juuri auttanut. Kaipaan ihan älyttömästi vaimoani. Rakastan häntä edelleen. Luovutin talon erittäin sopuhinnalla vaimolle lainoja vastaan. Ei ollut voimia lähteä taistelemaan enkä halunnut lapsille pahaa.. Saavat jäädä taloonsa. Töissä käyn, se on ainoa asia, joka pitää jotenkin järjen kasassa.
Avioeroja tapahtuu tässä maailmassa tosi paljon - nyt niin on käynyt sinullekin, ä l ä t e e itsellesi mitään pahaa, sillä se on hyvin itsekäs teko lapsiasi kohtaan.
Tässä kohtaa tarvitset vertaistukea - ala käymään jossakin eroryhmässä, niin huomaat, että on paljon muitakin ihmisiä samassa tilanteessa ja voit saada uusia ystäviä ja tukea tilanteeseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei
Olen ollut naimisissa 20 vuotta eikä mieheni tiettävästi ole sikaillut, mutta sen olen petetyksi tulleiden ystävien liitoista ja eroista huomannut, että lopulta siitä selviytyy, kipuilu, asioiden hyväksyminen ja eteenpäin meno ottaa vuoden tai kaksi. Jos on tervepäinen ijminen, kyllä selviytyy. Usko pois, kyllä se vielä siitä paremmaksi muuttuu. Pidä huolta itsestäsi, ota joku uusi harrastus ja ehdottomasti pysy kontaktissa lapsiisi. Ota lapsia välillä luoksesi vaikka vaan yöksi ja vie aamulla kouluun, miten työvuorosi vaan sallivat. Tehkää läksyt jne. Muutama tuntikin isän läsnäoloa arjessa on lapsille tärkeää. Hommaa vieraspatjat tai vuodesohva.
Muista yksi asia: Älä hauku äitiään heille, milloinkaan. Siinä teet vain hallaa itsellesi, koska lapset on syyttömiä eikä he voi tehdä valintoja vanhempien välillä. He rakastavat teitä molempia. Älä laita heitä ikinä terapeuteiksi. Se vain vahingoittaa sinun ja lastesi välistä suhdetta.
Kirjoita ne kiukun ja raivon tunteet vaikka paperille. Erossa on eri vaiheita, vähän kuin tekisi surutyötä kuoleman vuoksi. Parisuhteesi kuoli. Kyllä se vielä helpottaa. Halaus ja voimia, pidä huolta itsestäsi.
Aloittaja vastaa: Näin olen sitä itsekin yrittänyt ajatella, että vaimon olisi pitänyt istuttaa alas ihan topakasti, jos jotain oli pielessä.. ennenkuin lähtee vieraisiin. Ei meillä ollut mitään sellaista suhteen hoitovaihdetta päällä jonkun ongelman takia ennen tuota vaimon salasuhdetta.
Salasuhteen sitten huomasin itse. Huomasin, että jotain on pielessä, viestit meillä harvenivat yhtäkkiä ja vaimo ei enää lähettänyt päiviensä keskellä niitä ennen tutuksi tulleita "lämpimiä ajatuksia" viestein. Jäi jotenkin yksipuoliseksi omalta osaltani.. Kotonakin sen huomasi vaimon käytöksessä. Kysyin mikä on pielessä useaan kertaan. Lopulta sitten tuli totuus. Olihan se "melkoinen" sokki.
Olen Kauris horoskoopiltani, varmaan ehkä aika tyypillinen sellainen, jos nyt horoskooppeihin uskoo. tällähetkellä en oikein itseäni rakasta, elämältä on pudonnut pohja pois. Se on kyllä ihmeellistä, miten voikin romahtaa näin totaalisesti. jotkut selviää erosta jätettynä osapuolenakin paljon helpommalla.
Ehkä tässä on juuri sekin, kun meillä ei ollut parisuhteessa sellaisia vaikeuksia kuin mitä monilla on. Jos olisi ollut riitoja ja vaikeaa, niin voisi sitä itsekin ymmärtää, että olisi parempi erota. Mutta kun ei ollut. Ei alkoholismia, ei riitoja, ei rahavaikeuksia, ei väkivaltaa. Liian tasaista sitten varmaan? Vaimolla joku itsensä etsimisvaihe, 40-v kriisi? Paljon se mietti ylipäätään omia työjuttujaan, mitä tehdä ja mitä opiskella, vaikka töitä olikin koko ajan nykyisessä työssään. Sitten tuli tää salasuhde siihen päälle vielä.
Ei tietenkään vain vaimon syytä kuitenkaan ole. Kyllä parisuhteen hoito kuuluu molemmille. Ja siinä on osasyy siihen mitä sitten kävi. Arki ja liian vähäinen yhteinen aika suurimpana syynä.
Mutta en sen vuoksi tänne kirjoita, että täällä nyt aletaan ruotimaan sitä mikä oli kenenkin syytä ja mikä ei. Näin on käynyt, enkä sille mitään mahda. Kirjoitan siksi, että on hirmuisen paha olla. Kiitos teille, olette auttaneet oikeasti paljon, eilisilta ei ollut helppo.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä muutit ja jätit vaimollesi kaiken? Hän petti sinua.
Tämä. Millainen vässykkä toimii noin? Jos vaimo toimisi kutan ap:n tapauksessa, niin kyllä hän lähtisi tästä talosta ja vauhdilla.
Lapsia voisi nähdä sitten joka toinen viikonloppu.
Aloittaja vastaa: Jos luet aiemmat viestini, niin näet miksi olen toiminut niin, kuten olen toiminut. Sinä olisit toiminut erilailla ja sinulla olisi oikeus toimia niin. Olemme jokainen erilaisia.
Nämä ketjut kun häviävät tuonne muiden joukkoon niin nopeasti... jos joku haluaa vielä keskustelua jatkaa kanssani ja kuulla kuulumisiani, niin saa laittaa suoraankin sähköpostia oravanpoika@luukku.com
Kiitos vielä kaikille viesteistänne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustu vaikka astrologiaan, jos haluat muuta ajateltavaa. Kauriin merkissä vaeltavat tällä hetkellä pluto ja saturnus, jotka selittävät haastavat ja plutoniset ajat. Tämä siis ei ole mitään vitsiä sinulle, vaan ihan jos haluat vaikka miettiä elämää, karmaa ja vaikeuksia vaikka ihan näin universaalilla, syväluotaavalla tasolla.
Olet mies, eli vika on automaattisesti sinussa. Ajoit vaimosi vieraaseen syliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet mies, eli vika on automaattisesti sinussa. Ajoit vaimosi vieraaseen syliin.
Aloittaja vastaa: Olen saanut jo kuulla tämän. :-) En vaimoltani, siis ex-vaimolta, vaan pari muuta vaimon läheistä sen on mulle ihan vakavissaan sanonut mulle itelle. Vika oli minun. Ja erokin oli mun syy.
Onneksi tiedän, ettei ollut.
Kirjoitit useampaan otteeseen, miten olet jäänyt paikallesi junnaamaan, etkä pääse eteenpäin. Tässä pri vinkkiä konkreettiseen eteenpäinmenemiseen:
1. Tee asunnostasi koti. Käytännössä, sisusta mieleiseksi, pyydä lapset asuntoosi ja käykää sen jälkeen yhdessä lasten kanssa ostamassa jtn mikä tekee siitä juuri Sinun ja lastesi yhteisen kodin, vaikka he kävisivätkin vielä epäsäännöllisesti. Ostakaa uudet mukit kaikille, pyyhkeet, tauluja ja kasveja. Tämä on kaikista tärkein konkreettinen teko, teidän yhteisen uuden kodin luominen.
2. Älä hoida lapsia enää exän luona. Jos kerran pääset exän luokse hoito reissulle, pääset myös lasten kanssa sinun luoksesi. Exäsi tulee sitten hakemaan lapset vuorostaan sinun luotasi.
3. Ala luoda uusia ja yhteisiä perinteitä,mitä ette tehneet perheenä ollessanne. Kun lapset tulevat, teette tai syötte jotain tiettyä kivaa. Joulu on tulossa, joten laitat oman näköistä joulua kotiisi lasten avustuksella. Opetat lapset kulkemaan julkisilla, ja vastuuta myös Exäsi lasten kuskaamisesta.
4. Luo omia uusia rutiineja. Käy aina lenkillä tai salilla enne tai jälkeen työvuoron. Järjestä kerran kuussa saunailta tms parille työkaverillesi. Pyydä edes yksi lapsistasi käymään viikottain.
Näillä käytännön asioilla pääset eteenpäin kuin huomaamatta. Niin kauan kuin elät varjoelämää exän nurkissa, kipu ja lamaannus eivät päästä irti. Oman uuden elämän rakentaminen alkaa konkreettisista tavaroista lusikka ja kuppi kerrallaan. Kun koti on oma koti, ja rjen rutiinit pyörivät, voi alkaa työstää tunne puolta. Tunnevuoristoradan selvittämiseen tarvit turvalliset j omannäköiset rutiinit tukirakenteiksi, ja ne ovat tietenkin oma koti, lasten tapaamiset, liikunta, ravinto, uni, työ ja muu sosiaalisuus.
Selviät tästä, aloita oman elämän rakennus jo tänään. Kaikkea hyvää Sinulle ja siunausta elämääsi <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi 55, 58 ja 63. Tässä aloittaja sinulle haluaa vastata, että älä sinä ole noin kova itsellesi. Esimerkiksi en itse näkisi mitään estettä sille, ettenkö voisi sinuun tutustua, siis normaalitilanteessa. Tällä hetkellä ei ainakaan suhdemielessä olisi mitään ideaa siinä, mutta aikalailla itsekriittiseltä kuulosti tuo sinun viimeisin viesti. Olette kaikki kovasti minua tsempanneet, että kyllä se siitä helpottaa ajan kanssa.. Saa nähdä. Silti meitä rikkinäisiä on täällä todella paljon, jotka eivät ole toipuneet. Niin naisissa, kuin miehissäkin.
Onko se sitten siitä kiinni, ettei oikeasti ole kohdannut enää sellaista ihmistä, joka olisi se, joka korjaa hajonneen sielun ja sydämen? Sitä itsekin pelkään.
Lasten voisi olla parempi luonasi, jos saisit muuta kuin vuorotyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap. Miksi ihmeessä edes ajattelet vielä deittailua? tai sitä, miten ravintolassa isketään nainen tai että deittiprofiili pitäisi tehdä.. Lopeta ajattelu siitä, että joku uusi pitäisi löytää. Tossa vaiheessa on enemmän kuin normaalia ettei ole kiinnostunut muista naisista. Eron alussa tuntuu ettet enään koskaan voi kokea rakkaussuhteeseen kuuluvaa kumppanuutta. Kun its erosin minua suorastaan oksetti ajatella uutta kumppania, en uskonut että koskaan rakastuisin uudelleen, mutta en tiennyt myöskään miten elää yksin tai miten voisin olla onnellinen yksin ja ilman läheisyyttä. Meni useampi vuosi, kun aloin suorastaan viihtymään yksin ja silloin mietin miten enään koskaan tulen pystymään asumaan kenenkään kanssa yhdessä, kun yksin on niin mukavaa. Oli säätöjä jotka kestivät joitakin kuukausia, lopuksi niistä suhteista ei tullut mitään sillä en kokenut että olisin aidosti kiinnostunut. Taisi mennä 4 vuotta erosta, kun tapasin nykyiseni kumppanin.
Rakkauden päättyminen saattaa olla tuskallisin tunne, jonka kosaan koet. Sinusta saattaa tuntua kuin olisit epäonnistunut, kuin sinua olisi lyöty mahaan ja tunne-elämäsi tyrmätty, kuin olisit juuri kokenut kuoleman, vaikka oletkin elossa.
Tässä muuten linkki mielenterveystalon sivuille jos kiinnosta, käytämme tätä paljon töissä ja siellä on mielestäni ihan hyviä juttuja. Tässä linkissä käsitellään eroa https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Tsemppiä AP ja kohtalotoverit! Minulla ei ole mitään sellaista sanottavaa, mitä tässä ei olisi jo tullut esiin. Halusin vain kantaa korteni kekoon tähän AV-standardeilla sangen sympaattiseen ketjuun.
Huolehtikaa itsestänne ja lapsistanne, se on tärkeintä! Tulemme kaikki vielä näkemään, että elämä kantaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ota lomaa muutama kk,vaikka palkatonta ja mene pattayalle, ei kuule mene kuin pari päivää ja oot jo unohtanu exän ja kersat. Uus elämä alkaa nopeasti , sitte makselet minimi elarit ja asu mukavasti edullisessa asunossa, säästät kaiken ylimääräsen seuraava reissua varten.
t ., pattaylla vuodesta 96. tosin suomessa kesät. ja monta kertaa nähnyt kun miehet hoitaa surunsa tuolla tavalla helposti.
Kiitos 59 viestistäsi.
Elämä....
Tätä kirjoittaa viestin 55 ja 58 viestien eronnut 48v nainen. Exäni ei ollut lähimainkaan kummankaan apn tai tämän toisen kirjoittajan kaltainen. Hän mm. ei tapaa lapsiaan omista syistään ollenkaan, ilmoitti itse ettei aio tavata. Liitto kesti n. 20v ja erosta on 5 vuotta.
Mitä tässä voi sanoa?
Ydinperhe, sen olisin halunnut säilyttää ja yritinkin monta vuotta kaikin mahdollisin tavoin. Miestä ei kiinnostanut minä tai lapset. Kerroin edellisten 5 vuoden aikana että muutosta on tultava, en jaksa näin. En pysty tähän elämään jossa olimme. Jokaisen nalkutuksen jälkeen tsemppasi muutaman viikon ja palasi vanhaan.
Ei toista voi muuttaa. On surullista kun puoliso ei halua samoja asioita tai edes kehittää eri asioita yhteisiksi asioiksi.
Yksin ei pysty parisuhteessa olemaan. Toista ei voi pakottaa yhtään mihinkään. Vapaaehtoista on parisuhde.
Yksin olen, nuorin vielä kotona. En haaveile uudesta suhteesta. Se välinpitämättömyys mitä sain kokea... ei en halua uusintaa. Alkuhuuman jälkeen tulee arki. Keskityn pitämään itseni kunnossa fyysisesti jaksaakseni kiihtyvässä työelämässä vielä sen 20v. Kävelyt, rock konsertit, leffat, museot - siitä on mun elämä tehty. Työskentelen matala palkka alalla, kiloja on 20 liikaa, tissitön, takapuoleton, harmaavarpunen. Luonteeltani olen nauravainen ja positiivinen.