En tule selviämään tästä erosta

Aloita luomalla tunnus treffipalstalle. Löydät uusia ystäviä ja kohtalotovereita. Jos elämäntavat ja ulkonäkö kohdallaan niin seuraa löytyy kyllä jo tänään kun et laita että vaan paljon nuoremmat kelpaa. Yksinäisiä naisia ja yksinhuoltajia on Suomi täynnä.

Voin vakuuttaa, että selviät! 

Menetin puolisoni, kotini, siis aivan kaiken kolmisen vuotta sitten. 

Ensimmäisen vuosi meni pelkkään hengittämiseen, mutta myös yksityiseen parisuhdeterapiaan ( siellä voi käydä yksinkin ja eronneena). 

Se, että monien mielestä minun pitäisi mennä eteenpäin ei ole vieläkään auennut mitä se tarkoittaa. Kun elämään tulee suuri muutos on täysin järkevää, luonnollista, rehellistä itseään kohtaan kohdata paha olo. Muutenhan se ei tule tutuksi ja  hellitä.

Sinä koetat hallita nyt monia asioita kerralla. Tee, kuten terapeuttini neuvoi, että keskity vain viikoksi kerrallaan mitä tahdot ja mitä päätät. Et pysty nyt muuhun. Niin paljon on elämässäsi  tapahtunut lyhyessä ajassa, ettei kukaan sellaista kykene kerralla nielemään. Joten unohda ne ajatukset löyydätkö ketään tai koska voit ottaa lapset luoksesi. Selviät lastesi kanssa nyt oikein hyvin ja se riittää. Vaimosi kanssa tulee hetki, jolloin te puhutte asiat keskenänne.

Katkeruus on mielentila, johon on erittäin helppo jäädä ja elää siinä. VAro sitä jo nyt. Jos se on lopputulos kaikesta, mistä selviät, niin ankeaksi käy loppu elämä. Muista, että olet arvokas ja tärkeä lapsillesi. Kuin myös ole armollinen itsellesi. Älä yritä mennä liikaa eteenpäin.

Olen todella pahoillani. 

Äiti jätti yllättäen isäni työpäivän aikana ja minä näin muuttoauton, kun tulin yhdeksänvuotiaana koulusta kotiin.

Avioero. Äiti aloitti suhteen esimiehensä kanssa ja meni myöhemmin tämän kanssa naimisiin. Mies erosi vaimostaan.

Isä oli niin katkera tilanteesta, ettei hän vuosiin halunnut tavata meitä lapsiaan. En pitänyt isäpuolesta, joten tilanne oli mielestäni erittäin vaikea. Pettäminen on mielestäni vastenmielistä.

Aika yleensä auttaa, joten älä jätä lapsiasi. Lapset rakastavat ja arvostavat sinua, vaikka aiempi vaimosi teki katalan päätöksen. En palaisi pettäjän kanssa yhteen, koska hän ei ole luotettava.

Huh huh. Miten voit olla noin nahjus ja typerä? Vaimo petti! Oli paska vaimo, et sinä häntä tarvi tai elämää hänen kanssaan. Sä tarvit itsellesi ja lapselle hyvän kodin. Nyt muutat takaisin samaan kuntaan. Isompi asunto. Lapset viikko viikko. Rakennat sulle ja lapsille hyvän arjen. Se kantaa. Lopetat ton itsesäälin ja surussa kieriskelyn. Lopetat vinkumisen, ettet kestä nähdä exää. Pitää kestää, ajattele lapsiasi ja itseäsi!

Mulla kesti toipua suhteesta ja jättämisestä muutaman vuoden, olin 50 kieppeillä ja jossain vaiheessa ajattelin että olen jo dementian kynnyksellä kun kuljin kuin sumussa ja muistikin pätki. Katkeruus meinasi voittaa. Selvisin ja nyt pelaa pääkin taas normaalisti.

Sitä vaan tulin sanomaan että yritä olla ajattelematta että elämäsi meni pilalle. Elämässä kun tulee näitä täystyrmäyksiä ja niille ei mitään voi. Niihin ei oikein voi varautua etukäteen. Parisuhdekin on sellainen, se on harvoin ihan 'peruskallion' varassa. Me käydään täällä välillä kovaa koulua.

Sä pystyt vielä rakentamaan elämääsi hyväksi uudelleen kun annat ajan hoitaa. Välitä itsestäsi ja ole lastesi kanssa. Vielä sulle joku päivä aurinkokin paistaa.

Aloittaja vastaa: Niin, kyllä mä sen tiedän, ettei monikaan katso puolisoaan enää sekuntiakaan tuollaisen pettämisen jälkeen. Mutta, kuten sanoin, meillä oli hyvät 11 vuotta yhdessä, 2 lasta jne. Itse katson sen sen niin, että koska vaimoonkin selkeästi sattui ja oli kovasti katuvainen erehdyksestään, niin olisin voinut jatkaa yhdessä. Jos niin haluat, niin voit sanoa minua nahjukseksi. 

Olen täysin normaali mies, enkä todellakaan mikään luuseri elämässä. On ihan kohtuupalkkainen duuni ja vastuullinen asema töissä. En mä mikään tossu parisuhteessa ollut. Tekeekö se miehestä huonon, jos hoitaa lapsiaan kotona, kun työ antaa siihen mahdollisuuden? Kyllä mä tiedän, että vaimo teki väärin. Kyllä tämän on kuule tuntenut itse olossaan. Mutta se, että rakastaa toista, niin en mä sitä saa poikki mistään nappia kääntämällä. 

Tää ero vaan hajoitti ihan totaalisesti. On helppo sanoa vierestä, että lopeta toi kieriskely.. Luuletko, että tällaista oloa kukaan haluaa itse elää? Sillähän sitä juuri kirjoitan, että miten helv.... tästä pääsisi eteenpäin, kun tuntuu, ettei pääse.

Älä välitä noista tiuskijoista, niitä on joka ketjussa. On niin helppoa rähjätä kun ei ole itsellä vastaavaa kokemusta.

Täytyy sanoa, että näiden tekstiesi perusteella vaikutat olevan täyttä kultaa. Löydät varmasti uuden rakkauden jos niin haluat ja kun olet siihen valmis.

Erostasi on vielä niin vähän aikaa, että kuuluukin sattua. Mitä se kertoisi sinusta ihmisenä, jos ei tuntuisi missään? Erotilanteessa tunteet myllertävät, välillä on hyviä päiviä ja sitten yhtäkkiä taas kaikki tuntuu hajoavan. Lopulta kyllä tulet huomaamaan, että niitä hyviä päiviä on aina vaan enemmän.

Minä olen myös käsitellyt vaikean eron tänä vuonna 7 vuoden suhteesta. Lapsia ei onneksi ole. Mies vaihtoi mielestään parempaan ja jouduin näkemään heitä lähes viikottain yhdessä. Siis heti eron jälkeen, myös samana päivänä. No, lopulta karma hoiti ja mies katuu valtavasti tekoaan. Harmi vaan hänelle, minä olen jo jatkanut elämääni enkä miettisi hetkeäkään yhteen paluuta. Olen hurjan onnellinen nykyisin, enkä olisi ikinä uskonut saavuttavani tällaista olotilaa vielä vuoden alkupuolella.

Tsemppiä, kyllä se elämä vielä hymyilee sinullekin! :)

Päästä irti entisestä vaimostasi. Miksi menet vielä hänen kotiinsa? Tee itsellesi oma koti ja tee siitä myös lastesi toinen koti. Entinen vaimosi ja lapsesi eivät ole samaa pakettia vaan erillisiä yksilöitä.

Usko minua: Vielä joskus tulee päivä, kun kohtaat entisen vaimosi kuin hän olisi kuka tahansa puolituttu. Ja ajattelet erostasi vain, että erosit. Nyt voit antaa lapsillesi isänä kaiken mitä olet halunnut, entinen vaimosi ei voi vaikuttaa sinun ja lastesi väleihin.

Tsemppiä! Elämä on ihmisen parasta aikaa!

Tuo just tekee olosi vaikeammaksi kun sulla on vielä tunteita vaimoasi kohtaan. Uusi suhde taas voisi vaikeuttaa tilannetta ainakin jos hänellä olisi lapsia. Ois jo liian monta asiaa vireillä. Yritä hankkia ensin oma elämä. Työhän sinulla jo on. Lisäksi keskity ystäviisi, harrastuksiin, liikuntaan, sukulaisiisi. Voisitko lähteä lastesi kanssa sukulaistesi luokse ? Tai kaveriperheen kanssa reissuun? Talvellakin on paljon lapsiperhekohteita myös pienten lasten kanssa. Huom! Perhe on myös isä lasten kanssa. Usein tekeminen auttaa vaikka sitä sanotaankin pakenemiseksi. Huoliaikaakin tarvitset mutta ei liikaa.

Aloittaja vastaa: Kiitos kaikista viesteistä. Teistä on ollut isoa apua vaikeaan hetkeen.  On ihan totta, että tässä on pitänyt elää hetki kerrallaan. Joskus se on voinut olla päivä, joskus tunti kerrallaan. Pahin hetki, kun on tullut, niin vartti kerrallaankin on tuntunut pitkältä. Onneksi sentään ihan noista pahimmista hetkistä on päässyt jo sen verran yli, ettei enää vartti kerrallaan ole tarvinnut mennä. Onhan se toki yritettävä uskoa siihen, että tämä joskus vielä helpottaa.

On joku kaverikin sanonut, että laastaria kehiin vaan. Ei ole tuntunut oikealta sekään. Tykkään kyllä seksistä ja aktiivinen seksielämä meillä oli vaimonkin kanssa. Se, että nyt hyppäisi jonkun toisen kanssa laastaroimaan tai pikasuhteeseen.... ei vaan tunnu siltä.

On ollut ilo huomata, että ystäviä on ollut ympärillä jeesaamassa tämän eron selviämisen kanssa. On tietysti raja siinäkin, miten paljon voi ja viitsii ystäviään kuormittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja vastaa: Niin, kyllä mä sen tiedän, ettei monikaan katso puolisoaan enää sekuntiakaan tuollaisen pettämisen jälkeen. Mutta, kuten sanoin, meillä oli hyvät 11 vuotta yhdessä, 2 lasta jne. Itse katson sen sen niin, että koska vaimoonkin selkeästi sattui ja oli kovasti katuvainen erehdyksestään, niin olisin voinut jatkaa yhdessä. Jos niin haluat, niin voit sanoa minua nahjukseksi. 

Olen täysin normaali mies, enkä todellakaan mikään luuseri elämässä. On ihan kohtuupalkkainen duuni ja vastuullinen asema töissä. En mä mikään tossu parisuhteessa ollut. Tekeekö se miehestä huonon, jos hoitaa lapsiaan kotona, kun työ antaa siihen mahdollisuuden? Kyllä mä tiedän, että vaimo teki väärin. Kyllä tämän on kuule tuntenut itse olossaan. Mutta se, että rakastaa toista, niin en mä sitä saa poikki mistään nappia kääntämällä. 

Tää ero vaan hajoitti ihan totaalisesti. On helppo sanoa vierestä, että lopeta toi kieriskely.. Luuletko, että tällaista oloa kukaan haluaa itse elää? Sillähän sitä juuri kirjoitan, että miten helv.... tästä pääsisi eteenpäin, kun tuntuu, ettei pääse.

No kuule, en sanonut, että lasten hoitaminen tekee nahjuksen vaan se, että olet jättänyt sun lapset!!! Muutit pois, et edes juuri tapaa. Sä olet hylännyt sun lapset.

Mä olen eronnut, 17 vuoden liitosta. Luulen, että exälle yllätyksenä. Rakasti ja oli surullinen kyllä, ihan tolkuttoman surullinen. MUTTA LÄHTI ETEENPÄIN. Halusi yhtä suuren osan lasten arkea kuin minä. Ei antanut mulle mitään "ilmaiseksi", vaati (aivan oikein!) reilun osituksen, mä jäin vanhaan kotiin, mutta maksoin hänelle täysin markkinahintaan osuutensa. Nostin lisää lainaa. Exä muutti ihan lähelle. Ja vaikka minä jätin, hän löysi mua nopeammin uuden kumppanin ja elävät nyt onnellista uusperhearkea. Ei ole katkera, mä en ole katkera, meillä hyvät välit, kaikki ok.

Kuulostat juuri sellaiselta, joka luulee saavansa jonku marttyyrikruunun. Et saa.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja vastaa: Kiitos kaikista tsemppaavista viesteistä ja kyllä täytyy sanoa, että tuo sinun nro 23 tekstisi.... No on kovaa luettavaa. Osanotto sinulle, vaikka aikaa onkin jo kulunut. Tuo on juuri se syy, miksi en itselleni varmaankaan ehkä koskaan voisi kuitenkaan mitään tehdä, vaikka huonoja ajatuksia onkin ollut. Läheisille taakka olisi raskas, liian raskas.

Tällä hetkellä on niin saamarin huono olla, eikä olo ole helpottunut vaikka on jo muutama kuukausi kulunut. Nukkuminen on huonoa, on rytmihäiriöitä tullut yms. Ikää on reilusti alle 50. 

Elämä meni nyt vaan niin totaalisen pieleen. Eihän sitä kukaan erota halua, eikä sitä varten naimisiin mene, mutta ei sitä silti omalle kohdalleen usko tulevan. Ja etenkin, kun ero tuli varoittamatta, ilman mitään riitoja tms. Koen ydinperheen hajoamisen hirmuisen raskaana ja vaikeana ymmärtää, että miksi niin piti toisen tehdä.. Nää on näitä jätetyn ajatuksia, jotka on varmaan monelle tuttuja. Avioliitto oli itselle tärkeä. Joskus vaimon kanssa puhuttiinkin liiton aikana, kun ihmiset nykyään eroaa niin helposti. Ettei niin pitäisi tehdä. Ja nyt vaimo teki saman. Surullista on.

No miksi se vaimo teki niin? Ei voi tietää. Hän itse vastaa omista teoistaan ja yksin tietää mitkä asiat ovat olleet pielessä hänen mielestään liitossanne.

Peiliin on apnkin katsottava.

Voi olla että vaimo on viestinyt asioista jotka hänen mielestä mättää ja mies on ajatellut sen olevan vain jotain turhaa vikinää joka ajan kanssa unohtuu.

No ei unohtunut, vaimo haki ratkaisua uudesta suhteesta jonka huomasi ettei ole ratkaisu. Joku siellä vaimo-päässä nyt mättää ja mies ei vaan ole puhdas pulmunen, irrallaan kaikista ongelmista.

Klassinen - olemme kasvaneet erilleen - jolloin elämän sisältö ei enää vastaa toisen toiveisiin.

Ero on pettymys aina. Myös sille joka sitä eroa hakee.

Turha on roikkua asioissa joita ei ole ja jotka ei takaisin tule.

Ap-mies. Et voi muuttaa vaimosi päätä haluamaan sitä mitä joskus oli ja jota ei ole enää.

Hyväksy se ja tee tästä päivästä eteenpäin hyvä ja omasi näköinen elämä lapsillesi ja itsellesi.

Tsemppiä!

T. Eron ottanut nainen joka olisi päässyt helpommalla kun olisinkin pettänyt. Exän ja muiden perheeseen kuulumattomien oli vaikea ymmärtää eroa kun pettämistä ei ollut. Hullu kuulemma olin.

Miten voi jatkaa suhteessa kun se ei anna mitään? En halunnut olla exäni seurassa. 3 lasta. Ja lapset tasantarkkaan tunnistivat painostavan ilmapiirin kotona.

Minkälaisen parisuhde mallin kireä ilmapiiri kotona antaa lapsille ja puhumattakaan turvasta joka kuuluu kotiin.

Aloittaja vastaa: Tuo olikin uusi näkökulma, että jonkinlainen marttyyri haluan olla.. Tähän voisin sanoa vuorostani, että huh huh. Lapsia olen nähnyt vähän joo, mutta joinain viikkoina useina päivinä kuitenkin. Mutta se, että en tällä hetkellä ole mielenterveydeltäni enempään kyennyt, niin sille en mahda mitään. Mä hoidin avioliitossa meidän lapsia tosi paljon, meillä oli tosi läheinen suhde lasten kanssa. Tottakai mä sitä haluaisin jatkaa, eikä ex vaimokaan siihen esteenä ole. Täytys vaan saada ittensä kasaan sen verran, että pystyn siihen.

Tässä on ollut kaikenlaista vaimonkin puolelta, jota en voi tänne kirjoittaa. Sellaista, joka on pitkittänyt tätä eroa jne. Ja sellaista, joka vaikeutti sitä työtä, kun yritettiin yhdessä jatkaa. . Kaikki eronneet tietävät, että tällaiseen kriisiin voi liittyä monenlaista probleemaa molemmilta osapuolilta. Jos vaimo ois lähteny suoriltaan silloin suhteensa paljastettuaan, niin asiat voisivat olla jollain tavalla paremmin nyt. Tai sitten ei. Sitä lienee turha jossitella. 

Tiedän sen, etten ole vielä erossa käsittelyvaiheeseen oikeastaan päässyt. Olen vielä hyväksymisvaiheessa. Ja tottakai sitä haluaisi eteenpäin päästä, en mä tätä tahallani ole itselleni jarruttanut.

Aloittaja vastaa vielä 55:lle: Kyllä minä sen tiedän, että sivusuhteeseen / pettämiseen on yleensä aina joku syy. En mä sitä ole täällä kiistänytkään. Tottakai minulla miehenä on siihen oma vastuuni, josta tietenkin syytän itseäni näin jälkikäteen. Enkä siltä osin vaimoa siitä syytäkään ja siksi olisin hänen kanssaan voinut jatkaakin.

Kuten sanoin, arki oli tullut suhteeseen 11 vuoden aikana. Kiire, unohdimme huolehtia parisuhteesta. Oli liian vähän yhteistä aikaa. Työstressiä jne. Mutta, ei me riidelty. Joka päivä viestiteltiin päivällä ja soiteltiin töiden lomassa, koko 11 vuoden ajan, eikä siihen ollut muutosta tullut suhteen lopullakaan. Joka päivä sanottiin rakastavamme toisiamme. Oli seksiä jne. Se, mikä unohtui, oli keskinäinen syvällisempi keskustelu.. Se, että kysyy toiselta töistä tullessa, että miten päiväsi on mennyt yms. Tiedätte kyllä, mitä tarkoitan. Mutta arki tulee aina joka suhteeseen, sekin on totuus. Itse arvostin sitä arkea. Tottakai olisi pitänyt panostaa vielä enemmän suhteeseen.

Ei se oikeuta vaimon tekoa, eikä vaimo sitä sillä puolustellutkaan. Vaimo sanoi, että siinä vaan jotenkin kävi niin ja jota vaimo katui kovasti. Toinen oli alkanut imarrella ja ihastella, kehua ja oli ollut niin iloinen koko ajan. Kaikki oli tällä toisella ollut niin ihanaa ja positiivista. Tottakai vaimoni nyt jälkikäteen tietää, ettei se ollut koko totuus, mutta silloin ihastumisessa se oli tuntunut siltä. Sanoi, että jos vaan voisi aikaa ottaa takaisin, niin jättäisi tekemättä. Sitten se korjaustyö ei vaan kestänyt ja kävi niinkuin kävi. 

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja vastaa vielä 55:lle: Kyllä minä sen tiedän, että sivusuhteeseen / pettämiseen on yleensä aina joku syy. En mä sitä ole täällä kiistänytkään. Tottakai minulla miehenä on siihen oma vastuuni, josta tietenkin syytän itseäni näin jälkikäteen. Enkä siltä osin vaimoa siitä syytäkään ja siksi olisin hänen kanssaan voinut jatkaakin.

Kuten sanoin, arki oli tullut suhteeseen 11 vuoden aikana. Kiire, unohdimme huolehtia parisuhteesta. Oli liian vähän yhteistä aikaa. Työstressiä jne. Mutta, ei me riidelty. Joka päivä viestiteltiin päivällä ja soiteltiin töiden lomassa, koko 11 vuoden ajan, eikä siihen ollut muutosta tullut suhteen lopullakaan. Joka päivä sanottiin rakastavamme toisiamme. Oli seksiä jne. Se, mikä unohtui, oli keskinäinen syvällisempi keskustelu.. Se, että kysyy toiselta töistä tullessa, että miten päiväsi on mennyt yms. Tiedätte kyllä, mitä tarkoitan. Mutta arki tulee aina joka suhteeseen, sekin on totuus. Itse arvostin sitä arkea. Tottakai olisi pitänyt panostaa vielä enemmän suhteeseen.

Ei se oikeuta vaimon tekoa, eikä vaimo sitä sillä puolustellutkaan. Vaimo sanoi, että siinä vaan jotenkin kävi niin ja jota vaimo katui kovasti. Toinen oli alkanut imarrella ja ihastella, kehua ja oli ollut niin iloinen koko ajan. Kaikki oli tällä toisella ollut niin ihanaa ja positiivista. Tottakai vaimoni nyt jälkikäteen tietää, ettei se ollut koko totuus, mutta silloin ihastumisessa se oli tuntunut siltä. Sanoi, että jos vaan voisi aikaa ottaa takaisin, niin jättäisi tekemättä. Sitten se korjaustyö ei vaan kestänyt ja kävi niinkuin kävi. 

Hei

Luethan ajatuksella mitä juuri kirjoitit.

Puolustelet ja perustelet itsellesi puolisosi ajatuksia ja tekoja.

Älä tee niin. Et ole niistä vastuussa. Olet vastuussa itsestäsi ja lapsista tästä eteenpäin.

Luo teille hyvä uusi elämä.

Koska sä voit 👍

Et ole yksin. Muutama fakta itsestäni:

- ikää 49 v.

- parisuhde kesti 24 v.

- olen tällä hetkellä työtön

- perhe oli elämäni keskipiste ja vaimo paras ystäväni. Nuoruuden kaverit kadonneet aikapäiviä sitten maailmalle ja vähäinen suku asuu toisilla paikkakunnilla/on etäinen  -> olen ihan yksin

- nukun todella todella huonosti joka yö liikenteen melun ja naapureiden vuoksi, mutta minulla ei ole juuri nyt varaa muuttaa ja vuokrasoppari on 12kk.

- aikuisella lapsellani on aika vakavia mt- ja alkoholiongelmia

- nuorempi lapseni ei jaksa käydä luonani kuin tunnin verran silloin tällöin, sillä olen "tylsä" ja "pihi" (mulla jää juuri nyt vuokran ja muiden perusmenojen jälkeen käteen vain 250 euroa kuussa) ja asun liian kaukana, liian ahtaasti ja vieläpä huonolla alueella. Exäni puolestaan asuu edelleen rivarikolmiossa, jossa lapsemme varttuivat ja josta jouduin muuttamaan keväällä pois.

- minulla on tule-vaivoja, verenpainetauti ja ylipainoa, vaikka olenkin laihtunut viime aikoina. Ja kaljukin olen. :D

- minulla ei ole taitoa eikä oikeastaan edes halua etsiä uutta naista, sillä ex lyttäsi kaiken minussa: älykkyyden, empatiakyvyn, mieskunnon jne. Fiilis on, että mitäpä tarjottavaa minulla on naisille, kun ikäiseni naiset tuntuvat haaveilevan varakkaasta, pitkästä ja urheilullisesta miehestä, joka pitää matkustelemisesta ja on hyvä sängyssä.

Ja olin tosiaan ihan tavallinen mies, joka ei pettänyt, ei hakannut, ei juopotellut kotona tai maailman turuilla,  eikä minulla ole ollut koskaan mt-ongelmiakaan. Töissä olin vaihtelevasti ja kotona tein aina ruokaa, siivosin, pyykkäsin, vaihdoin lasten vaipat, kuljetin harrastuksiin, tein lumityöt, korjasin pyörät, putsasin tukkeutuneet putket, olin aina valmis puhumaan ja kuuntelemaan jne. Ja asuinpaikkakuntammekin valikoitui aikanaan hyvin pitkälti sen mukaan, mistä ex sai töitä. Oman urakehitykseni kannalta tämä paikkakunta oli aikanaan aikamoista myrkkyä, joten olen ollut jo pitkään akateeminen sekatyömies.

Ajattelin vielä 1,5 vuotta sitten, että reilun viiden vuoden päästä lapset olisivat omillaan ja olisimme taas kahden ja tekisimme yhdessä kaikenlaista hauskaa niin kuin nuorena, jolloin meillä oli yhteinen, sangen vilkas (ja pääsääntöisesti alkoholiton) seuraelämä. Vaan näin se joskus menee. Ei aavistustakaan, onko exällä jo uusi tai pettikö minua paljonkin 24 vuoden aikana.

Plussana sanottakoon, että en käytä tätä nykyä lainkaan alkoholia ja osaan myös nauttia yksin olosta. Jos pääsisin jossain vaiheessa muuttamaan rauhallisempaan ympäristöön, olisin todennäköisesti aika tyytyväinen elämääni. Työttömyyskään ei onneksi ole ollut pitkäkestoista, vaan olen aina silloin tällöin töissä kuukauden tai pari. Eihän kaltaiseni ujo ihminen löydä siinä ajassa uusia ystäviä tai bongaa kiinnostavia sinkkunaisia, mutta hyvä näinkin.

Tsemppiä, kohtalontoveri!

Sinun on täysin turha hakea itsestäsi syytä pettämiselle, ainoa syyllinen on pettäjä . Jokainen täysjärkinen aikuinen osaa istuttaa sen puolison alas ja puhua jos joku asia on pielessä ja vähintään voi itse lähteä lätkimään.

Pettäjä keksii aina selityksiä ja puolusteluja omalle teolleen vaikka tietää että niitä ei ole

Oletko horoskoopissa rapu tai kalat? Tiedän, että tämä saa varmasti alapeukkuja, vaikka tarkoitan pelkkää hyvää. Olet hyvä mies, hyvä lapsille mutta rakastatko itseäsi? Toivottavasti saat avun terapiasta ja annat aikaa itsellesi parantua. Voimia. <3

Voi voi, oletkos mies vai hiiri? Etpä taida osata puoliasi pitää, kun annoit vaimon vain poistaa itsesi kuvioista. Olisit pitänyt puolesi talon kanssa, ja laittanut myös vaimon kohtaamaan eron kipeät seuraukset. Sen, että vaimonkin elämä menee uusiksi, koti hajoaa ja perhe hajoaa. Sinäkin menet nyt lasten taakse piilooon, että kun lapset kärsivät, niin alistuit kaikkeen. Ikäväähän se on joo lasten kannalta, mutta kun se nyt on eron seuraus, että lapsetkin siinä väistämättä kärsivät, ja se pitäisi vaimonkin tajuta konkretian kautta. Nyt vain vaimo poisti sinut jonnekin koppiin ja sinä suostuit siihen. Vaimolle ei tullut mitään seurauksia. Vielä enemmän ne lapset tuosta loppujen lopuksi kärsivät, kun näkevät, miten isä antaa polkea itsensä maan rakoon.

Opettele arvostamaan itseäsi.