Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Hävettää ja ahdistaa olla kokematon naisten suhteen
22.11.2019 |
Yli 30vee eikä muuta kokemusta ole kuin joku 4 suostunut kahveelle kanssani mutta ei muuta, viimeisimmästäkin aikaa kohta 5 vuotta, halausta muulta kuin sukulaiselta en muista koska olisin saannut.
Ja kynnys tehdä mitään aloitettakaan nyt korkea koska on työtön ja mt-ongelmainen, plus ei ole kavereita ja suurin osa ajasta on kotona istumista, no siitäkin syystä ettei ole töitä. Sitten kun on vielä maailman kömpelöin ihminen sosiaalisissa tilanteissa eikä saa sanaa suustaan ulos niin lopputulos on aika selkeä.
Tämmöstä.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Mitkä luuserit täällä poraa? Maailman luonnollisin asia.
Lähet baanalle , löydät dooriksen. Tarjoot juomaa ku miljonääri.
Höpötät shaibaa hela illan.... Ja sitten ; "Teille vai meille?"
Ja kun aamu koittaa , hän on hävinnyt, mutta So not?
-Sait pesää, mikä olikin target.
En usko että kiltin ja rauhallisen miehen itsekunnioitus venyisi tuollaiseen shaibaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma on täynnä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita - keskittykää niihin. Eivät parisuhde, rakkaus, perhe ja seksi ole niin tärkeitä, että niiden puutteesta kannattaisi tuntea mitään negatiivista, varsinkaan häpeää. Unohdatte nuo ja alatte tekemään jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kelpaako mt-ongelmainen ja työtön nainen? Ja pitäiskö sut tulla kotoa hakemaan?
Riippuu minkälaisia mt-ongelmia ja työttömyys ei ongelma ajatuksena ole, vaikeuttaa se tosin jos välimatkaa on paljon ja niin onko rahaa nähdä usein? En ole sanonut että pitää tulla kotoa hakemaan.
ap
No niin. Eli sulle pitää toimittaa pillua kotiovelle. Ilmeisesti sun mt-ongelmat on sellaisia että on varaa nirsoilla, ja muijalla pitää olla niin paljon rahaa että on varaa reissata sun luo. Missähän se oma vastuu tilanteesta on?
Ei vaan yritin selittää tai antaa olla kun en osaa selittää mitä tarkoitin, sanon mitä sanon se ymmärretään väärin.
ap
Sori vaan, mut vaikka palstakilttikset muuta väittää, niin myös naisen pitäisi saada parisuhteesta jotain. Ja ei, kyseessä ei ole ylimielisten ja julmien naisten kiusauskampanja vaan ihan normaali elämä.
Ei ap ole sanonut yhtään mitään mistä voisi päätellä ettei olisi hyvä ja välittävä kumppani. Välimatka ja kulkemisen vaikeus jos molemmat on rahattomia ja vaikeat mt-ongelmat on aivan realistisia huolenaiheita.
Niin naisen kohdalla. Mieshän saa olla rahaton ja mt-ongelmainen ja silti pitäis tulla pildeä ovista ja ikkunoista. Ap ja kaltaisensa hakevat vaan jotain ihme elämänpelastajaa, mistään ei näy mitä heillä olisi tarjota siihen suhteeseen.
No minä olen myös rahaton ja mt-ongelmainen mutta nainen ja olisin voinut sanoa ihan samat sanat kuin ap. En hae elämänpelastajaa enkä odota että mulle pitää tarjoilla kulli oven taakse enkä kuvittele että mulla olis mitään oikeutta mihinkään tai keneenkään. Mutta kyllä musta tuntuu aika usein surulliselta ja raskaalta olla yksin. Ja vaikka mulla ei olekaan hirveästi mitään tarjota suhteeseen, niin silti haluaisin toivoa ja ajatella että mäkin voisin etsiä kumppania, edes etsiä ihan niinkuin muutkin, tai edes ajatella sitä etsimistä, tai toivoa ihmettä. Ja puhua asiasta, edes leikisti, toisten kuullen, niinkuin olisin vähän normaalimpi kun olen. Kokeilla miltä ajatuksen sanominen tuntuu ja tulisiko siitä vähän normaalimpi sanomalla ja uskaltaisiko sittenkin ehkä yrittää kaikesta huolimatta.
Jos nyt jostain joku löytyisi jolla on vaikea psykoosisairaus, niin en mä uskaltaisi olla hänen kanssaan, vaikka olisi miten ihana tai miten ainoa jolle kelpaan. Ihmisillä on monenlaisia syitä miksi mt-ongelmat on este ja ne on monesti aiheellisia ja järkeviä. Mun on se, että isälläni oli psykoosisairaus kun olin lapsi ja menen ihan hajalle jos joudun näkemään kun joku irtaantuu todellisuudesta. Tai jos löytyisi joku jota en pysty ikinä tapaamaan koska kummallakaan ei ole rahaa matkustaa, niin se olisi kurjaa ja tuskin siitä tulisi muuta kuin pettymys. Ei se musta tarkoita että olen vaativa, olen vaan valmis olemaan yksin kun se varmaan on kohtaloni joka tapauksessa.
Suurimman osan normaaleista ihmisistä mielestä me emme saa tuntea surua tai ikävää, koska tilanteemme on oma syymme. Emme saa myöskään ääneen ilmaista, että tuntuu pahalta tai, että olisi kiva olla joskus muutakin kuin yksinäinen. He pitävät meitä sataprosenttisesti syyllisinä omaan tilanteeseemme, eivätkä kykene ymmärtämään, että kaltaisiamme ihmisiä voi olla edes olemassa. Heille kaikki on tapahtunut luonnollisesti, helposti ja pienellä yrityksellä. He kykenevät nousemaan vastoinkäymisistä ja säilyttämään itseluottamuksensa siirtyessään kohti seuraavaa haastetta. Me jotka emme tuollaiseen kykene olemme heille alempaa sakkaa, täysin käsittämättömiä, saamattomia luusereita, jotka eivät ansaitse mitään.
Ja mitä sitten vaikka kaikki olisi omaa syytämme? Mitä sitten vaikka omista valinnoistamme johtuen olemme tässä tilanteessa? Ei se ole mikään ehto sille, että emme saisi tuntea ikävää tai surua. Minä ainakin suren sitä, että olin nuorempana sellainen kuin olin ja siitä alkoi kierre, joka johti tähän nykyiseen tilanteeseen kokemattomana miehenä. Suren sitä, että en ole vahvempi, itsevarmempi ja rohkeampi. Tunnen pahaa oloa siitä, että noiden kaikkien seurauksena olen tullut kymmeniä tuhansia kertoja tyhjään ja pimeään kotiin. Kaikki tai osa voi olla minun syytäni. Tuntuu silti pahalta.
Itsekin syrjäytyneenä naisena välillä tunnen vaikka mitä asioita, mutta niiden parkuminen muiden ihmisten silmille ei auta yhtään mitään. Oman tilanteensa voi joko hyväksyä tai muuttaa. Loputon uikutus ja säälin kerjäys ei ole kumpaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kelpaako mt-ongelmainen ja työtön nainen? Ja pitäiskö sut tulla kotoa hakemaan?
Riippuu minkälaisia mt-ongelmia ja työttömyys ei ongelma ajatuksena ole, vaikeuttaa se tosin jos välimatkaa on paljon ja niin onko rahaa nähdä usein? En ole sanonut että pitää tulla kotoa hakemaan.
ap
No niin. Eli sulle pitää toimittaa pillua kotiovelle. Ilmeisesti sun mt-ongelmat on sellaisia että on varaa nirsoilla, ja muijalla pitää olla niin paljon rahaa että on varaa reissata sun luo. Missähän se oma vastuu tilanteesta on?
Ei vaan yritin selittää tai antaa olla kun en osaa selittää mitä tarkoitin, sanon mitä sanon se ymmärretään väärin.
ap
Sori vaan, mut vaikka palstakilttikset muuta väittää, niin myös naisen pitäisi saada parisuhteesta jotain. Ja ei, kyseessä ei ole ylimielisten ja julmien naisten kiusauskampanja vaan ihan normaali elämä.
Ei ap ole sanonut yhtään mitään mistä voisi päätellä ettei olisi hyvä ja välittävä kumppani. Välimatka ja kulkemisen vaikeus jos molemmat on rahattomia ja vaikeat mt-ongelmat on aivan realistisia huolenaiheita.
Niin naisen kohdalla. Mieshän saa olla rahaton ja mt-ongelmainen ja silti pitäis tulla pildeä ovista ja ikkunoista. Ap ja kaltaisensa hakevat vaan jotain ihme elämänpelastajaa, mistään ei näy mitä heillä olisi tarjota siihen suhteeseen.
No minä olen myös rahaton ja mt-ongelmainen mutta nainen ja olisin voinut sanoa ihan samat sanat kuin ap. En hae elämänpelastajaa enkä odota että mulle pitää tarjoilla kulli oven taakse enkä kuvittele että mulla olis mitään oikeutta mihinkään tai keneenkään. Mutta kyllä musta tuntuu aika usein surulliselta ja raskaalta olla yksin. Ja vaikka mulla ei olekaan hirveästi mitään tarjota suhteeseen, niin silti haluaisin toivoa ja ajatella että mäkin voisin etsiä kumppania, edes etsiä ihan niinkuin muutkin, tai edes ajatella sitä etsimistä, tai toivoa ihmettä. Ja puhua asiasta, edes leikisti, toisten kuullen, niinkuin olisin vähän normaalimpi kun olen. Kokeilla miltä ajatuksen sanominen tuntuu ja tulisiko siitä vähän normaalimpi sanomalla ja uskaltaisiko sittenkin ehkä yrittää kaikesta huolimatta.
Jos nyt jostain joku löytyisi jolla on vaikea psykoosisairaus, niin en mä uskaltaisi olla hänen kanssaan, vaikka olisi miten ihana tai miten ainoa jolle kelpaan. Ihmisillä on monenlaisia syitä miksi mt-ongelmat on este ja ne on monesti aiheellisia ja järkeviä. Mun on se, että isälläni oli psykoosisairaus kun olin lapsi ja menen ihan hajalle jos joudun näkemään kun joku irtaantuu todellisuudesta. Tai jos löytyisi joku jota en pysty ikinä tapaamaan koska kummallakaan ei ole rahaa matkustaa, niin se olisi kurjaa ja tuskin siitä tulisi muuta kuin pettymys. Ei se musta tarkoita että olen vaativa, olen vaan valmis olemaan yksin kun se varmaan on kohtaloni joka tapauksessa.
Suurimman osan normaaleista ihmisistä mielestä me emme saa tuntea surua tai ikävää, koska tilanteemme on oma syymme. Emme saa myöskään ääneen ilmaista, että tuntuu pahalta tai, että olisi kiva olla joskus muutakin kuin yksinäinen. He pitävät meitä sataprosenttisesti syyllisinä omaan tilanteeseemme, eivätkä kykene ymmärtämään, että kaltaisiamme ihmisiä voi olla edes olemassa. Heille kaikki on tapahtunut luonnollisesti, helposti ja pienellä yrityksellä. He kykenevät nousemaan vastoinkäymisistä ja säilyttämään itseluottamuksensa siirtyessään kohti seuraavaa haastetta. Me jotka emme tuollaiseen kykene olemme heille alempaa sakkaa, täysin käsittämättömiä, saamattomia luusereita, jotka eivät ansaitse mitään.
Ja mitä sitten vaikka kaikki olisi omaa syytämme? Mitä sitten vaikka omista valinnoistamme johtuen olemme tässä tilanteessa? Ei se ole mikään ehto sille, että emme saisi tuntea ikävää tai surua. Minä ainakin suren sitä, että olin nuorempana sellainen kuin olin ja siitä alkoi kierre, joka johti tähän nykyiseen tilanteeseen kokemattomana miehenä. Suren sitä, että en ole vahvempi, itsevarmempi ja rohkeampi. Tunnen pahaa oloa siitä, että noiden kaikkien seurauksena olen tullut kymmeniä tuhansia kertoja tyhjään ja pimeään kotiin. Kaikki tai osa voi olla minun syytäni. Tuntuu silti pahalta.
Itsekin syrjäytyneenä naisena välillä tunnen vaikka mitä asioita, mutta niiden parkuminen muiden ihmisten silmille ei auta yhtään mitään. Oman tilanteensa voi joko hyväksyä tai muuttaa. Loputon uikutus ja säälin kerjäys ei ole kumpaakaan.
Et nyt ymmärtänyt mitä tarkoitin. Tai sitten olemme vain eri mieltä.
Kukaan ei puhunut loputtomasta uikutuksesta tai säälin kerjäämisestä. Puhuin vain siitä miten ihmisten kaksoistandardit ovat niin ilmiselvät, mutta he eivät ole niitä kykeneviä huomaamaan. On tiettyjä asioita, joista saa puhua ja joiden puhumisesta saa myötätuntoa ja ymmärrystä. Sitten on toisia asioita joista ei voi edes asiallisesti keskustella ilman, että heti tulee joku kertomaan miten kaikki tämä on omaa syytämme ja me emme saa "inistä" tai "valittaa".
Ja usko vain, että emme me näistä jutuista julkisesti puhu. Jos joku anonyymillä palstalla haluaa mieltään avata ja tunteitaan purkaa, niin ainakin minä sen hänelle suon. Ehkä siitä on jotain hyötyä, kun ei vain joudu kantamaan taakkaa yksin sisällään.
Emme halua sääliä, mutta toivomme ymmärrystä.
Vierailija kirjoitti:
Maailma on täynnä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita - keskittykää niihin. Eivät parisuhde, rakkaus, perhe ja seksi ole niin tärkeitä, että niiden puutteesta kannattaisi tuntea mitään negatiivista, varsinkaan häpeää. Unohdatte nuo ja alatte tekemään jotain muuta.
Joo ei nuo tärkeitä ole ollenkaan. Ei niistä puhuta ollenkaan. Eikä ihmiset käytä aikaa niiden tavoittelemiseen. Tyhmiä ovat muut ihmiset, kun eivät ole kokemattomia ja keskity muihin parempiin juttuihin. Kamoon nyt, yritä edes!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuo kertoo vain siitä että naiset eivät ole olleet kauhean aktiivisia suuntaanne. Miksi se olisi teidän vikanne? :o
Kaksi juttua:
1) naiset harvemmin ovat aktiivisia normaalien miesten suhteen
2) jos nainen ei ole koskaan ollut mua kohtaan aktiivinen, niin eikö se tarkoita, että olen sen verran alhaisen tason mies, että en suhdetta ansaitsekaan?
Ykkönen on kyllä myytti. Naisten aktiivisuus ei vaan yleensä ole sellaista, että hankkiudutaan puheisiin tuntemattomien kanssa, vaan pitää olla jo naista suht lähellä ja olla joku kontakti että he rupeaisivat aktiivisiksi. Sittenkin se on sen verran hienovaraista ja perustuu sille että miehen on tehtävä yhteistyötä, että kaikki eivät tajua että molemmat osallistuvat ihan aktiivisesti. Sellainen mitä jotkut miehet yrittävät, yksipuolinen tavoittelu, ei ole hyväkään asia. Se että naiset heittäytyisivät passiiviksi ja esittäisivät vaikeasti saatavaa on myös enimmäkseen myytti ja perustuu tilanteeseen, että mies on kiinnostava mutta painaa päälle liikaa tai liian kömpelösti. Hänelle koitetaan viestiä, että vähän rauhallisemmin, vähän hienovaraisemmin, että saan tilaisuuden lämmetä omaan tahtiini. Tämä nähdään sitten viileän teeskentelemisenä ja miehen juoksuttamisena huvin vuoksi, samalla kun oikein tulkitaan että nainen kuitenkin oikeasti rohkaisee miestä jatkamaan.
En tiedä, ehkä. Subjektiivisia juttujahan nämä on. Mulla on siis kaksi vaihtoehtoa:
a) en ole huomannut naisten aktiivisuutta kohtaani
b) he eivät ole olleet aktiivisia, koska olen niin luotaantyöntävä
Kumpikaan ei kuulosta hyvältä.
Tai et ole ollut edes ulottuvilla, että susta olisi voinut kiinnostua. Eniten ehkä tuota, varmaan myös a:ta mukana ja onpa moni elämässä kohtaamasi nainen varmasti pitänyt sua luotaantyöntävänäkin, harvasta kaikki pitää.
Niin, mikä nyt on ulottuvilla oloa. Olen tähän ikään mennessä kerennyt käydä läpi aika monet baarireissut, festarit, kotibileet ja vastaavat. Olen myös käynyt koulut, työelämät ja kaveriporukat. Se, että olenko näissä tilanteissa riittävästi hakeutunut tilanteisiin, joissa naiset voisivat tuota aktiivisuuttaan osoittaa on sitten eri asia, mutta ei voi sanoa ettenkö olisi ollut ulottuvilla, jos joku nainen olisi suuntaani halunnut kurottaa.
Ulottuvilla olo on tietenkin jatkuva skaala. Mitä lähemmäs menee, sen ulottuvammilla on. Jossain tulee raja vastaan, että vielä lähemmäs meneminen on aloite. Tuo mitä kuvailet on se perustaso jolle useimmat osaa tulla tai joka ihmisille ensimmäiseksi tulee mieleen. Sen ja selvän aloitteenteon väliin jää kuitenkin tilaa jossa toimiminen on vähän epämääräisempää mutta sieltä ihmiset juuri yleensä etsii toisiaan. Jonkinlainen tutustuminen ja kontakti, ilman paineita ja taka-ajatuksia, ajatuksena tehdä yhdessä käsillä olevasta tilanteessa mahdollisimman mukava kokemus, mutta ehkä joskus avoin muullekin.
Kai tästä siis pitää päätellä, että perustasollani en ole niin kiinnostava, viehättävä tai vetovoimainen, että yksikään nainen siitä kiinnostaisi. Pitäisi mennä useammin pidemmälle, tuoda itseään tykö ja lähestyä mahdollisimman usein mahdollisimman montaa naista. No, tuon aika oli joskus 15 vuotta sitten. Ei tämän ikäisenä kokemattomana auta enää lähestyä, koska jos sattuisikin jonkin mukavan naisen kiinnostuksen herättämään kyllä tämä kiinnostus melko varmasti laantuisi, kun joutuisi katselemaan mun hapuilua ja epävarmuutta niissä jutuissa, joiden oletetaan tämän ikäisillä miehillä olevan hallussa ja hallinnassa.
Ei pidä päätellä, mutta sua ei tietenkään kukaan voi estää kyynistymästä ja käymästä pessimistiseksi. Siinä olet oikeassa, että rohkeampi aloitteellisuus ja se että viettää aikaa mahdollisimman monen kanssa parantavat mahdollisuuksia.
Naisia on muuten tosi erilaisia. 30-40 välillä sellainen epävarmuus joka parikymppisenä estää sietämästä miehen epävarmuutta on alkaa olla useimmista karissut pois. Ei kaikki siitä sittenkään pidä, mutta osaa ei haittaa yhtään. Aika monilla on fantasioitakin kokemattomista kumppaneista. Jos molemminpuolinen kiinnostus jonkin mukavan naisen kanssa herää niin ihan hyvät mahdollisuudet siinä on että asia ei ole hänelle mikään ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuo kertoo vain siitä että naiset eivät ole olleet kauhean aktiivisia suuntaanne. Miksi se olisi teidän vikanne? :o
Kaksi juttua:
1) naiset harvemmin ovat aktiivisia normaalien miesten suhteen
2) jos nainen ei ole koskaan ollut mua kohtaan aktiivinen, niin eikö se tarkoita, että olen sen verran alhaisen tason mies, että en suhdetta ansaitsekaan?
Ykkönen on kyllä myytti. Naisten aktiivisuus ei vaan yleensä ole sellaista, että hankkiudutaan puheisiin tuntemattomien kanssa, vaan pitää olla jo naista suht lähellä ja olla joku kontakti että he rupeaisivat aktiivisiksi. Sittenkin se on sen verran hienovaraista ja perustuu sille että miehen on tehtävä yhteistyötä, että kaikki eivät tajua että molemmat osallistuvat ihan aktiivisesti. Sellainen mitä jotkut miehet yrittävät, yksipuolinen tavoittelu, ei ole hyväkään asia. Se että naiset heittäytyisivät passiiviksi ja esittäisivät vaikeasti saatavaa on myös enimmäkseen myytti ja perustuu tilanteeseen, että mies on kiinnostava mutta painaa päälle liikaa tai liian kömpelösti. Hänelle koitetaan viestiä, että vähän rauhallisemmin, vähän hienovaraisemmin, että saan tilaisuuden lämmetä omaan tahtiini. Tämä nähdään sitten viileän teeskentelemisenä ja miehen juoksuttamisena huvin vuoksi, samalla kun oikein tulkitaan että nainen kuitenkin oikeasti rohkaisee miestä jatkamaan.
En tiedä, ehkä. Subjektiivisia juttujahan nämä on. Mulla on siis kaksi vaihtoehtoa:
a) en ole huomannut naisten aktiivisuutta kohtaani
b) he eivät ole olleet aktiivisia, koska olen niin luotaantyöntävä
Kumpikaan ei kuulosta hyvältä.
Tai et ole ollut edes ulottuvilla, että susta olisi voinut kiinnostua. Eniten ehkä tuota, varmaan myös a:ta mukana ja onpa moni elämässä kohtaamasi nainen varmasti pitänyt sua luotaantyöntävänäkin, harvasta kaikki pitää.
Niin, mikä nyt on ulottuvilla oloa. Olen tähän ikään mennessä kerennyt käydä läpi aika monet baarireissut, festarit, kotibileet ja vastaavat. Olen myös käynyt koulut, työelämät ja kaveriporukat. Se, että olenko näissä tilanteissa riittävästi hakeutunut tilanteisiin, joissa naiset voisivat tuota aktiivisuuttaan osoittaa on sitten eri asia, mutta ei voi sanoa ettenkö olisi ollut ulottuvilla, jos joku nainen olisi suuntaani halunnut kurottaa.
Ulottuvilla olo on tietenkin jatkuva skaala. Mitä lähemmäs menee, sen ulottuvammilla on. Jossain tulee raja vastaan, että vielä lähemmäs meneminen on aloite. Tuo mitä kuvailet on se perustaso jolle useimmat osaa tulla tai joka ihmisille ensimmäiseksi tulee mieleen. Sen ja selvän aloitteenteon väliin jää kuitenkin tilaa jossa toimiminen on vähän epämääräisempää mutta sieltä ihmiset juuri yleensä etsii toisiaan. Jonkinlainen tutustuminen ja kontakti, ilman paineita ja taka-ajatuksia, ajatuksena tehdä yhdessä käsillä olevasta tilanteessa mahdollisimman mukava kokemus, mutta ehkä joskus avoin muullekin.
Kai tästä siis pitää päätellä, että perustasollani en ole niin kiinnostava, viehättävä tai vetovoimainen, että yksikään nainen siitä kiinnostaisi. Pitäisi mennä useammin pidemmälle, tuoda itseään tykö ja lähestyä mahdollisimman usein mahdollisimman montaa naista. No, tuon aika oli joskus 15 vuotta sitten. Ei tämän ikäisenä kokemattomana auta enää lähestyä, koska jos sattuisikin jonkin mukavan naisen kiinnostuksen herättämään kyllä tämä kiinnostus melko varmasti laantuisi, kun joutuisi katselemaan mun hapuilua ja epävarmuutta niissä jutuissa, joiden oletetaan tämän ikäisillä miehillä olevan hallussa ja hallinnassa.
Ei pidä päätellä, mutta sua ei tietenkään kukaan voi estää kyynistymästä ja käymästä pessimistiseksi. Siinä olet oikeassa, että rohkeampi aloitteellisuus ja se että viettää aikaa mahdollisimman monen kanssa parantavat mahdollisuuksia.
Naisia on muuten tosi erilaisia. 30-40 välillä sellainen epävarmuus joka parikymppisenä estää sietämästä miehen epävarmuutta on alkaa olla useimmista karissut pois. Ei kaikki siitä sittenkään pidä, mutta osaa ei haittaa yhtään. Aika monilla on fantasioitakin kokemattomista kumppaneista. Jos molemminpuolinen kiinnostus jonkin mukavan naisen kanssa herää niin ihan hyvät mahdollisuudet siinä on että asia ei ole hänelle mikään ongelma.
Olen mielestäni ennemmin realisti kuin pessimisti. En mä nyt lopeta ihmisenä olemista tai heitä täysin toivoa, mutta menen kuitenkin semmoisella mentaliteetillä, jossa ei odoteta mitään, mutta otetaan vastaan, jos jotain tulee.
Olet tietenkin myös oikeassa, että naisia on erilaisia. Tietenkin on. Mun kokemukset vain puhuu sen puolesta, että tuollaiset kuvailemasi ovat kuitenkin selvässä vähemmistössä. Varmasti, jos tarpeeksi kohtaa ihmisiä ja on heitä kohtaan tarpeeksi avoin, niin tuollainenkin nainen voi tulla vastaan, mutta en tiedä miten monta kohtaamista se vaatii. Koska eihän se ole niin yksinkertaista, että löytää naisen, jolle kokemattomuus ja epävarmuus ei ole ongelma, vaan pitää myös löytää tuollainen nainen, joka vielä sattuu olemaan minusta kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuo kertoo vain siitä että naiset eivät ole olleet kauhean aktiivisia suuntaanne. Miksi se olisi teidän vikanne? :o
Kaksi juttua:
1) naiset harvemmin ovat aktiivisia normaalien miesten suhteen
2) jos nainen ei ole koskaan ollut mua kohtaan aktiivinen, niin eikö se tarkoita, että olen sen verran alhaisen tason mies, että en suhdetta ansaitsekaan?
Ykkönen on kyllä myytti. Naisten aktiivisuus ei vaan yleensä ole sellaista, että hankkiudutaan puheisiin tuntemattomien kanssa, vaan pitää olla jo naista suht lähellä ja olla joku kontakti että he rupeaisivat aktiivisiksi. Sittenkin se on sen verran hienovaraista ja perustuu sille että miehen on tehtävä yhteistyötä, että kaikki eivät tajua että molemmat osallistuvat ihan aktiivisesti. Sellainen mitä jotkut miehet yrittävät, yksipuolinen tavoittelu, ei ole hyväkään asia. Se että naiset heittäytyisivät passiiviksi ja esittäisivät vaikeasti saatavaa on myös enimmäkseen myytti ja perustuu tilanteeseen, että mies on kiinnostava mutta painaa päälle liikaa tai liian kömpelösti. Hänelle koitetaan viestiä, että vähän rauhallisemmin, vähän hienovaraisemmin, että saan tilaisuuden lämmetä omaan tahtiini. Tämä nähdään sitten viileän teeskentelemisenä ja miehen juoksuttamisena huvin vuoksi, samalla kun oikein tulkitaan että nainen kuitenkin oikeasti rohkaisee miestä jatkamaan.
En tiedä, ehkä. Subjektiivisia juttujahan nämä on. Mulla on siis kaksi vaihtoehtoa:
a) en ole huomannut naisten aktiivisuutta kohtaani
b) he eivät ole olleet aktiivisia, koska olen niin luotaantyöntävä
Kumpikaan ei kuulosta hyvältä.
Tai et ole ollut edes ulottuvilla, että susta olisi voinut kiinnostua. Eniten ehkä tuota, varmaan myös a:ta mukana ja onpa moni elämässä kohtaamasi nainen varmasti pitänyt sua luotaantyöntävänäkin, harvasta kaikki pitää.
Niin, mikä nyt on ulottuvilla oloa. Olen tähän ikään mennessä kerennyt käydä läpi aika monet baarireissut, festarit, kotibileet ja vastaavat. Olen myös käynyt koulut, työelämät ja kaveriporukat. Se, että olenko näissä tilanteissa riittävästi hakeutunut tilanteisiin, joissa naiset voisivat tuota aktiivisuuttaan osoittaa on sitten eri asia, mutta ei voi sanoa ettenkö olisi ollut ulottuvilla, jos joku nainen olisi suuntaani halunnut kurottaa.
On kai ne naiset saattaneet sinulle jotain vinkkiä heittää, mutta ne tuppaa olemaan niin hienostuneita ettei niitä putkiaivoisin aina edes ymmärrä. Suoria lähestymisiä naiset kun erittäin harvoin tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuo kertoo vain siitä että naiset eivät ole olleet kauhean aktiivisia suuntaanne. Miksi se olisi teidän vikanne? :o
Kaksi juttua:
1) naiset harvemmin ovat aktiivisia normaalien miesten suhteen
2) jos nainen ei ole koskaan ollut mua kohtaan aktiivinen, niin eikö se tarkoita, että olen sen verran alhaisen tason mies, että en suhdetta ansaitsekaan?
Ykkönen on kyllä myytti. Naisten aktiivisuus ei vaan yleensä ole sellaista, että hankkiudutaan puheisiin tuntemattomien kanssa, vaan pitää olla jo naista suht lähellä ja olla joku kontakti että he rupeaisivat aktiivisiksi. Sittenkin se on sen verran hienovaraista ja perustuu sille että miehen on tehtävä yhteistyötä, että kaikki eivät tajua että molemmat osallistuvat ihan aktiivisesti. Sellainen mitä jotkut miehet yrittävät, yksipuolinen tavoittelu, ei ole hyväkään asia. Se että naiset heittäytyisivät passiiviksi ja esittäisivät vaikeasti saatavaa on myös enimmäkseen myytti ja perustuu tilanteeseen, että mies on kiinnostava mutta painaa päälle liikaa tai liian kömpelösti. Hänelle koitetaan viestiä, että vähän rauhallisemmin, vähän hienovaraisemmin, että saan tilaisuuden lämmetä omaan tahtiini. Tämä nähdään sitten viileän teeskentelemisenä ja miehen juoksuttamisena huvin vuoksi, samalla kun oikein tulkitaan että nainen kuitenkin oikeasti rohkaisee miestä jatkamaan.
En tiedä, ehkä. Subjektiivisia juttujahan nämä on. Mulla on siis kaksi vaihtoehtoa:
a) en ole huomannut naisten aktiivisuutta kohtaani
b) he eivät ole olleet aktiivisia, koska olen niin luotaantyöntävä
Kumpikaan ei kuulosta hyvältä.
Tai et ole ollut edes ulottuvilla, että susta olisi voinut kiinnostua. Eniten ehkä tuota, varmaan myös a:ta mukana ja onpa moni elämässä kohtaamasi nainen varmasti pitänyt sua luotaantyöntävänäkin, harvasta kaikki pitää.
Niin, mikä nyt on ulottuvilla oloa. Olen tähän ikään mennessä kerennyt käydä läpi aika monet baarireissut, festarit, kotibileet ja vastaavat. Olen myös käynyt koulut, työelämät ja kaveriporukat. Se, että olenko näissä tilanteissa riittävästi hakeutunut tilanteisiin, joissa naiset voisivat tuota aktiivisuuttaan osoittaa on sitten eri asia, mutta ei voi sanoa ettenkö olisi ollut ulottuvilla, jos joku nainen olisi suuntaani halunnut kurottaa.
Ulottuvilla olo on tietenkin jatkuva skaala. Mitä lähemmäs menee, sen ulottuvammilla on. Jossain tulee raja vastaan, että vielä lähemmäs meneminen on aloite. Tuo mitä kuvailet on se perustaso jolle useimmat osaa tulla tai joka ihmisille ensimmäiseksi tulee mieleen. Sen ja selvän aloitteenteon väliin jää kuitenkin tilaa jossa toimiminen on vähän epämääräisempää mutta sieltä ihmiset juuri yleensä etsii toisiaan. Jonkinlainen tutustuminen ja kontakti, ilman paineita ja taka-ajatuksia, ajatuksena tehdä yhdessä käsillä olevasta tilanteessa mahdollisimman mukava kokemus, mutta ehkä joskus avoin muullekin.
Kai tästä siis pitää päätellä, että perustasollani en ole niin kiinnostava, viehättävä tai vetovoimainen, että yksikään nainen siitä kiinnostaisi. Pitäisi mennä useammin pidemmälle, tuoda itseään tykö ja lähestyä mahdollisimman usein mahdollisimman montaa naista. No, tuon aika oli joskus 15 vuotta sitten. Ei tämän ikäisenä kokemattomana auta enää lähestyä, koska jos sattuisikin jonkin mukavan naisen kiinnostuksen herättämään kyllä tämä kiinnostus melko varmasti laantuisi, kun joutuisi katselemaan mun hapuilua ja epävarmuutta niissä jutuissa, joiden oletetaan tämän ikäisillä miehillä olevan hallussa ja hallinnassa.
Ei pidä päätellä, mutta sua ei tietenkään kukaan voi estää kyynistymästä ja käymästä pessimistiseksi. Siinä olet oikeassa, että rohkeampi aloitteellisuus ja se että viettää aikaa mahdollisimman monen kanssa parantavat mahdollisuuksia.
Naisia on muuten tosi erilaisia. 30-40 välillä sellainen epävarmuus joka parikymppisenä estää sietämästä miehen epävarmuutta on alkaa olla useimmista karissut pois. Ei kaikki siitä sittenkään pidä, mutta osaa ei haittaa yhtään. Aika monilla on fantasioitakin kokemattomista kumppaneista. Jos molemminpuolinen kiinnostus jonkin mukavan naisen kanssa herää niin ihan hyvät mahdollisuudet siinä on että asia ei ole hänelle mikään ongelma.
Olen mielestäni ennemmin realisti kuin pessimisti. En mä nyt lopeta ihmisenä olemista tai heitä täysin toivoa, mutta menen kuitenkin semmoisella mentaliteetillä, jossa ei odoteta mitään, mutta otetaan vastaan, jos jotain tulee.
Olet tietenkin myös oikeassa, että naisia on erilaisia. Tietenkin on. Mun kokemukset vain puhuu sen puolesta, että tuollaiset kuvailemasi ovat kuitenkin selvässä vähemmistössä. Varmasti, jos tarpeeksi kohtaa ihmisiä ja on heitä kohtaan tarpeeksi avoin, niin tuollainenkin nainen voi tulla vastaan, mutta en tiedä miten monta kohtaamista se vaatii. Koska eihän se ole niin yksinkertaista, että löytää naisen, jolle kokemattomuus ja epävarmuus ei ole ongelma, vaan pitää myös löytää tuollainen nainen, joka vielä sattuu olemaan minusta kiinnostunut.
Niin kaikki pessimistit sanoo. Toi on ihan hyvä asenne mitä kuvaat, mutta sitä voisi vielä parantaa olemalla optimisti. Optimistikaan ei odota mitään ja ottaa vastaan kun tulee. Mutta kun asiat ei tule selvinä ja helppoina ja binäärisinä vaan harmaan sävyinä ja epämääräisinä kaikuina, niin pessimisti olettaa että ei siinä ollutkaan mitään. Nainen vaikutti kiinnostuneelta, mutta kun ei tehnyt selväksi se oli varmaan vaan harhaa. Treffit päättyi epäselviin tunnelmiin, ei kehtaa laittaa enää viestiä kun se varmaan piti pellenä. Tai jos laittaa, niin ei ainakaan pistä yhtään itseään likoon vaan oikein huolella koittaa esittää että naisen vastaus on yhdentekevä, en mä tässä pety vaikket tykkäiskään musta, kun en mäkään tykkää susta.
Optimisti joskus nolaa itsensä mutta käytännössä optimisti on se ainoa noista joka on millekään avoinna.
Todennäköisesti se kokemattomuus välittyy sun olemukseesi ainakin jollain lailla. En tarkoita, että näkyisi päällepäin, mutta ne naiset jotka siihen suhtautuvat myötämielisesti ovat monessa tapauksessa niitä samoja naisia jotka susta muutenkin kiinnostuisivat. Kaikilla on sama homma edessä, että seulotaan jotain itselle sopivaa osajoukkoa isomman seasta ja ero ei näy päällepäin. En osaa sanoa tuohon muuta kuin että onnea ja kärsivällisyyttä, ja vaikka varmasti tuntuu että olet muita hankalammassa asemassa niin ero ei ole niin iso kuin voisit luulla.
Omia mahdollisuuksiaan tuntemattomaan ryhtyessä ei kannata yrittää hirveästi arvioida etukäteen. Yleensä todellisuus osoittautuu tajuttoman paljon mutkikkaammaksi kuin mitä mielessään koitti mallintaa ja ennustaa heti kun kokeilee jotain uutta sen verran että saa jalkansa märiksi. Etenkin jos toisia ihmisiä on osallisena. Usein käy ilmi että "epäonnistumisetkin" on jollain tapaa kiinnostavia ja arvokkaita, eikä niitä tarvitse laskea kustannuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuo kertoo vain siitä että naiset eivät ole olleet kauhean aktiivisia suuntaanne. Miksi se olisi teidän vikanne? :o
Kaksi juttua:
1) naiset harvemmin ovat aktiivisia normaalien miesten suhteen
2) jos nainen ei ole koskaan ollut mua kohtaan aktiivinen, niin eikö se tarkoita, että olen sen verran alhaisen tason mies, että en suhdetta ansaitsekaan?
Ykkönen on kyllä myytti. Naisten aktiivisuus ei vaan yleensä ole sellaista, että hankkiudutaan puheisiin tuntemattomien kanssa, vaan pitää olla jo naista suht lähellä ja olla joku kontakti että he rupeaisivat aktiivisiksi. Sittenkin se on sen verran hienovaraista ja perustuu sille että miehen on tehtävä yhteistyötä, että kaikki eivät tajua että molemmat osallistuvat ihan aktiivisesti. Sellainen mitä jotkut miehet yrittävät, yksipuolinen tavoittelu, ei ole hyväkään asia. Se että naiset heittäytyisivät passiiviksi ja esittäisivät vaikeasti saatavaa on myös enimmäkseen myytti ja perustuu tilanteeseen, että mies on kiinnostava mutta painaa päälle liikaa tai liian kömpelösti. Hänelle koitetaan viestiä, että vähän rauhallisemmin, vähän hienovaraisemmin, että saan tilaisuuden lämmetä omaan tahtiini. Tämä nähdään sitten viileän teeskentelemisenä ja miehen juoksuttamisena huvin vuoksi, samalla kun oikein tulkitaan että nainen kuitenkin oikeasti rohkaisee miestä jatkamaan.
En tiedä, ehkä. Subjektiivisia juttujahan nämä on. Mulla on siis kaksi vaihtoehtoa:
a) en ole huomannut naisten aktiivisuutta kohtaani
b) he eivät ole olleet aktiivisia, koska olen niin luotaantyöntävä
Kumpikaan ei kuulosta hyvältä.
Tai et ole ollut edes ulottuvilla, että susta olisi voinut kiinnostua. Eniten ehkä tuota, varmaan myös a:ta mukana ja onpa moni elämässä kohtaamasi nainen varmasti pitänyt sua luotaantyöntävänäkin, harvasta kaikki pitää.
Niin, mikä nyt on ulottuvilla oloa. Olen tähän ikään mennessä kerennyt käydä läpi aika monet baarireissut, festarit, kotibileet ja vastaavat. Olen myös käynyt koulut, työelämät ja kaveriporukat. Se, että olenko näissä tilanteissa riittävästi hakeutunut tilanteisiin, joissa naiset voisivat tuota aktiivisuuttaan osoittaa on sitten eri asia, mutta ei voi sanoa ettenkö olisi ollut ulottuvilla, jos joku nainen olisi suuntaani halunnut kurottaa.
Ulottuvilla olo on tietenkin jatkuva skaala. Mitä lähemmäs menee, sen ulottuvammilla on. Jossain tulee raja vastaan, että vielä lähemmäs meneminen on aloite. Tuo mitä kuvailet on se perustaso jolle useimmat osaa tulla tai joka ihmisille ensimmäiseksi tulee mieleen. Sen ja selvän aloitteenteon väliin jää kuitenkin tilaa jossa toimiminen on vähän epämääräisempää mutta sieltä ihmiset juuri yleensä etsii toisiaan. Jonkinlainen tutustuminen ja kontakti, ilman paineita ja taka-ajatuksia, ajatuksena tehdä yhdessä käsillä olevasta tilanteessa mahdollisimman mukava kokemus, mutta ehkä joskus avoin muullekin.
Kai tästä siis pitää päätellä, että perustasollani en ole niin kiinnostava, viehättävä tai vetovoimainen, että yksikään nainen siitä kiinnostaisi. Pitäisi mennä useammin pidemmälle, tuoda itseään tykö ja lähestyä mahdollisimman usein mahdollisimman montaa naista. No, tuon aika oli joskus 15 vuotta sitten. Ei tämän ikäisenä kokemattomana auta enää lähestyä, koska jos sattuisikin jonkin mukavan naisen kiinnostuksen herättämään kyllä tämä kiinnostus melko varmasti laantuisi, kun joutuisi katselemaan mun hapuilua ja epävarmuutta niissä jutuissa, joiden oletetaan tämän ikäisillä miehillä olevan hallussa ja hallinnassa.
Ei pidä päätellä, mutta sua ei tietenkään kukaan voi estää kyynistymästä ja käymästä pessimistiseksi. Siinä olet oikeassa, että rohkeampi aloitteellisuus ja se että viettää aikaa mahdollisimman monen kanssa parantavat mahdollisuuksia.
Naisia on muuten tosi erilaisia. 30-40 välillä sellainen epävarmuus joka parikymppisenä estää sietämästä miehen epävarmuutta on alkaa olla useimmista karissut pois. Ei kaikki siitä sittenkään pidä, mutta osaa ei haittaa yhtään. Aika monilla on fantasioitakin kokemattomista kumppaneista. Jos molemminpuolinen kiinnostus jonkin mukavan naisen kanssa herää niin ihan hyvät mahdollisuudet siinä on että asia ei ole hänelle mikään ongelma.
Olen mielestäni ennemmin realisti kuin pessimisti. En mä nyt lopeta ihmisenä olemista tai heitä täysin toivoa, mutta menen kuitenkin semmoisella mentaliteetillä, jossa ei odoteta mitään, mutta otetaan vastaan, jos jotain tulee.
Olet tietenkin myös oikeassa, että naisia on erilaisia. Tietenkin on. Mun kokemukset vain puhuu sen puolesta, että tuollaiset kuvailemasi ovat kuitenkin selvässä vähemmistössä. Varmasti, jos tarpeeksi kohtaa ihmisiä ja on heitä kohtaan tarpeeksi avoin, niin tuollainenkin nainen voi tulla vastaan, mutta en tiedä miten monta kohtaamista se vaatii. Koska eihän se ole niin yksinkertaista, että löytää naisen, jolle kokemattomuus ja epävarmuus ei ole ongelma, vaan pitää myös löytää tuollainen nainen, joka vielä sattuu olemaan minusta kiinnostunut.
Niin kaikki pessimistit sanoo. Toi on ihan hyvä asenne mitä kuvaat, mutta sitä voisi vielä parantaa olemalla optimisti. Optimistikaan ei odota mitään ja ottaa vastaan kun tulee. Mutta kun asiat ei tule selvinä ja helppoina ja binäärisinä vaan harmaan sävyinä ja epämääräisinä kaikuina, niin pessimisti olettaa että ei siinä ollutkaan mitään. Nainen vaikutti kiinnostuneelta, mutta kun ei tehnyt selväksi se oli varmaan vaan harhaa. Treffit päättyi epäselviin tunnelmiin, ei kehtaa laittaa enää viestiä kun se varmaan piti pellenä. Tai jos laittaa, niin ei ainakaan pistä yhtään itseään likoon vaan oikein huolella koittaa esittää että naisen vastaus on yhdentekevä, en mä tässä pety vaikket tykkäiskään musta, kun en mäkään tykkää susta.
Optimisti joskus nolaa itsensä mutta käytännössä optimisti on se ainoa noista joka on millekään avoinna.
Todennäköisesti se kokemattomuus välittyy sun olemukseesi ainakin jollain lailla. En tarkoita, että näkyisi päällepäin, mutta ne naiset jotka siihen suhtautuvat myötämielisesti ovat monessa tapauksessa niitä samoja naisia jotka susta muutenkin kiinnostuisivat. Kaikilla on sama homma edessä, että seulotaan jotain itselle sopivaa osajoukkoa isomman seasta ja ero ei näy päällepäin. En osaa sanoa tuohon muuta kuin että onnea ja kärsivällisyyttä, ja vaikka varmasti tuntuu että olet muita hankalammassa asemassa niin ero ei ole niin iso kuin voisit luulla.
Omia mahdollisuuksiaan tuntemattomaan ryhtyessä ei kannata yrittää hirveästi arvioida etukäteen. Yleensä todellisuus osoittautuu tajuttoman paljon mutkikkaammaksi kuin mitä mielessään koitti mallintaa ja ennustaa heti kun kokeilee jotain uutta sen verran että saa jalkansa märiksi. Etenkin jos toisia ihmisiä on osallisena. Usein käy ilmi että "epäonnistumisetkin" on jollain tapaa kiinnostavia ja arvokkaita, eikä niitä tarvitse laskea kustannuksiin.
Mä haluan välttää sanaa pessimisti, koska se tarkoittaisi ainakin omalla kohdallani sitä, että myönnän itselleni luovuttaneeni täysin. Haluan ylläpitää kuvaa maailmasta ja todellisuudesta, jossa tilanteeni on sellainen, joka estää suurimman osan potentiaalisistakin suhteista ja täten käsitykseni mahdollisuuksistani on realistinen eikä kyyninen tai pessimistinen.
Se että olisiko optimismi parempi ajatusmalli on sitten toinen kysymys ja siihen ei varmasti ole muuta vastausta kuin että tietysti olisi. Optimismiakin paremmaksi kokisin kuitenkin rohkeuden ja kyvyn olla ajattelematta muiden ihmisten mielipiteitä tai omaa tilannettaan. On hyvä kyetä analyyttiseen ajatteluun, mutta jos se estää ihmistä käyttämästä tilaisuuksia tai lamauttaa, kuten se mun kohdalla tekee, niin silloin se on yhtäaikaa myös edistymistä estävä haitta. Kun pelkää vastapuolen reaktiota tai jopa olettaa tietävänsä sen reaktion etukäteen, niin silloin ollaan jo melko huonolla tasolla.
Mä en tiedä onko musta kiinnostuneita naisia. Ei niitä ole koskaan paljon ollut. Osittain omasta syystäni ja osittain siitä syystä, että en ole kovin kiinnostava. Siinä olet kuitenkin oikeassa, että tähän voi itsekin vaikuttaa ja kun rohkaistuu yrittämään voivat ne omat ennakkokäsitykset usein heittää kuperkeikkaa ja tilanteesta muodostua toisenlainen kuin oli etukäteen luullut.
Jos oppisi paremmin hyväksymään epäonnistumiset, takapakit ja olemaan rohkeampi, niin mahdollisuudet olisivat paremmat. Valitettavasti tämä omassa surkeuden kuplassa oleskelu on usein aivan liian houkuttelevaa.
Vierailija kirjoitti:
Maailma on täynnä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita - keskittykää niihin. Eivät parisuhde, rakkaus, perhe ja seksi ole niin tärkeitä, että niiden puutteesta kannattaisi tuntea mitään negatiivista, varsinkaan häpeää. Unohdatte nuo ja alatte tekemään jotain muuta.
Eikö tästä ollut se tutkimuskin, että jos on 30-vuotiaana kokematon on sitä jatkossakin. Eli kannattaa siis keskittyä muihin asioihin epätodennäköisen unelmoinnin sijaan. Eivät naiset halua kouluttaa aikuista kokematonta. Tuossa iässä tehdään uraa ja perustetaan perheitä ei opeteta miehelle miten harrastetaan seksiä tai seurustellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niitä tarvii opettaa? Opetettiinko niitä teineille?
uskoisitte vanhempaa valtiomiestä. parisuhde ei ole kuin ensimmäiset pari kolme-kuukautta hienoa aikaa. ei ole unelmoinnin arvoista. sen jälkeen pelkkää myöntymistä ja parhaimmillaan kehnoja kompromisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä ajalla ehtisi ketään tavata, kun päivystää täällä valittamassa?
Jos ensin aikuistuisi sieltä äidin helmoista, hankkisi oman kodin, ammatin ja työn, voisi joku kiinnostuakin.
Mutta ei, kun pitää päivystää täällä valittamassa.
Vierailija kirjoitti:
Naisena voin kertoa, että syrjässä mököttävää yrmeästi ja arvostelevasti naisia silmäilevä mies ei ihan varmasti saa kapakassa juttuseuraa.
Ai niin mutta ettehän te edes mene sinne kapakkaan.
Suhtautukaa ihmisiin ihmisinä, kaltaisinanne saman lajin edustajina. Lähtökohtaisesti neutraalin positiivisesti ja avoimesti, kunnes toisin todistetaan. Se asenne nimittäin näkyy naamasta.
Vihoviimeinen iskurepliikki on aloittaa arvostelemalla toista, tyyliin: "Miksi sä olet niin vihaisen näköinen?" Pieni gallup naisten keskuudessa on osoittanut että tämä on ihmeen suosittu keskustelunavaus, ja siihen se keskustelu sitten loppuukin.
Miksi mennä kapakkaan? Kännisiä kuka jaksaa kattella.
Kokemus naisten kanssa on hyväksi, mutta tärkeintä on että vaikka ei ole kokemusta ei ikinä anna sen näkyä tai kerro siitä. Ei ikinä vaikka naiset mitä lässyttäisi että rehellinen pitää olla. Jos kysytään voi vastata ettei halua puhua menneistä vaan keskittyä tulevaan. Nainen ei voi ikinä tietää, luulee vain että olet kömpelö. M43 "jolla on kokemusta paljon ja joskus aikojen alussa teki tuon virheen että myönsi kokemattomuutensa"
Vierailija kirjoitti:
Kokemus naisten kanssa on hyväksi, mutta tärkeintä on että vaikka ei ole kokemusta ei ikinä anna sen näkyä tai kerro siitä. Ei ikinä vaikka naiset mitä lässyttäisi että rehellinen pitää olla. Jos kysytään voi vastata ettei halua puhua menneistä vaan keskittyä tulevaan. Nainen ei voi ikinä tietää, luulee vain että olet kömpelö. M43 "jolla on kokemusta paljon ja joskus aikojen alussa teki tuon virheen että myönsi kokemattomuutensa"
Tätäkin voi kokeilla mutta kyllä se on parempi kokemus kaikille osapuolille jos asiasta voi sanoa ihan avoimesti. Ei tule stressiä esittää muuta kuin on eikä paljastumisen tai itsensä nolaamisen pelkoa, jos toinen tietää ja hyväksyy tilanteen ja ottaa asiat tavallista enemmän omaan haltuun.
Miten se elämä muuttuisi, jos joku nyt säälistä antaisi noille runkkareille?
Ei mitenkään, olisi yhä kouluttamaton, työtön äidin kanssa asuja.
Ei ole oikotietä, ei kukaan tule kotiovelle tuomaan elämää.
Eipä se kovinkaan merkittävästi lisää naisen saamisen mahdollisuutta, vaikka niiden kanssa juttelisikin kielensä kipeäksi. Siihen menee kosolti aikaa ja nainen voi antaa vaikka miten siimaa epäselvää signaalia pitkiäkin aikoja viihdyttääkseen itseään tylsyydessään sitten kun alat saada asiat siihen pisteeseen josko voisi ehdottaa hieman syvempää tutustumista ehkä pitkienkin jaarittelutuokioiden kautta naiselta ikään kuin lipsahtaa "poikakaverit" seurustelut yms. Ennen vaikkapa sormus oli varma merkki siitä ettei naista kannata liehitellä, mutta nykyään noilla on kaikenlaista merkityksetöntä "monimerkityksellistä" sormusta korua kaikki paikat täynnä nenästä pilluun.
Muutenkin ihan yliarvostettua tuo naisten kanssa touhuaminen, jos onnistut, niin saat pahimmassa tapauksessa itsellesi riesan joka vie heikon mielenterveytesi, fyysisen terveytesi lopullisesti. Vie rahat, jäät velkaloukkuun, saat vielä liudan pehmeäpäisiä nykynuoria lapisia riesaksesi, saat ehkä jopa edellisten suhteiden lukuisia lapsia vaivoiksesi ja luultavasti karkoittaa nainen vähätkin kaverisi joita sinulla ehkä on yms. Ja kaikki vain sen takia, että pääset muutamaksi minuutiksi hääräämään liian pienen vehkeesi kanssa liian suureen lettuun saunan jälkeen kerran viikossa.
Kai tästä siis pitää päätellä, että perustasollani en ole niin kiinnostava, viehättävä tai vetovoimainen, että yksikään nainen siitä kiinnostaisi. Pitäisi mennä useammin pidemmälle, tuoda itseään tykö ja lähestyä mahdollisimman usein mahdollisimman montaa naista. No, tuon aika oli joskus 15 vuotta sitten. Ei tämän ikäisenä kokemattomana auta enää lähestyä, koska jos sattuisikin jonkin mukavan naisen kiinnostuksen herättämään kyllä tämä kiinnostus melko varmasti laantuisi, kun joutuisi katselemaan mun hapuilua ja epävarmuutta niissä jutuissa, joiden oletetaan tämän ikäisillä miehillä olevan hallussa ja hallinnassa.