Hävettää ja ahdistaa olla kokematon naisten suhteen

Vierailija kirjoitti:

Naisena voin kertoa, että syrjässä mököttävää yrmeästi ja arvostelevasti naisia silmäilevä mies ei ihan varmasti saa kapakassa juttuseuraa.

Ai niin mutta ettehän te edes mene sinne kapakkaan.

Suhtautukaa ihmisiin ihmisinä, kaltaisinanne saman lajin edustajina. Lähtökohtaisesti neutraalin positiivisesti ja avoimesti, kunnes toisin todistetaan. Se asenne nimittäin näkyy naamasta.

Vihoviimeinen iskurepliikki on aloittaa arvostelemalla toista, tyyliin: "Miksi sä olet niin vihaisen näköinen?" Pieni gallup naisten keskuudessa on osoittanut että tämä on ihmeen suosittu keskustelunavaus, ja siihen se keskustelu sitten loppuukin.

Itse pitää vielä naisena sanoa tähän, että on minullekin joskus sanottu, että näytän vihaiselta, vaikka todellisuudessa olin esim koulussa joskus niin yksinäinen, että oikeasti mieliala oli silloin sen mukainen ja oikeasti olisin todellakin ilahtunut jos joku olisi tullut juttelemaan. Itse en siis ikinä meinannut porukoihin päästä ja jäin yksin. Minulla myös kiusaamistausta. Minulle on niin tuttua tuo " olet vihaisen näköinen" ja paras oli varmaan joskus, kun pari tyttöä mietti, että eihän sille voi mennä juttelemaan, kun raivostuu varmaan ja silloin oikeasti nauratti vähän, että olenko niin pelottava. Todellisuudessa olin muiden kiusaama yksinäinen tyttö siellä koulussa ja oikeasti itse jännitin paljon niitä päiviä siellä ja ei sitten ihme jos olin naamastani vähän yrmeän näköinen ja oikeasti en itsestäni edes ollut vaan ihan perusilme. Ihmiset tekevät monia tulkintoja ihan turhaan ja oikeasti pystyn hyvin samaistumaan niihin, joiden vaikea mennä juttelemaan.

Sen vuoksi en koskaan ajattele kenestäkään, että tuo on varmaan nyrpeä tai yrmeä vaan lähtökohtaisesti mietin aina itseäni ja sitä, että monelle varmaan ikävää olla yksin jossakin paikassa ja sen vuoksi itsekin välillä mietin kuinka vaikeaa yksin on mennä jonnekin. Tulee se fiilis, että kyllä täällä kuuluisi seuraa olla ja sitten hävettää olla siellä yksin ja oikeastaan vaikeaa tuppautua muiden seuraan. Siinä mielessä tuttuja ajatuksia ja itse en edes käy baarissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelpaako mt-ongelmainen ja työtön nainen? Ja pitäiskö sut tulla kotoa hakemaan?

Riippuu minkälaisia mt-ongelmia ja työttömyys ei ongelma ajatuksena ole, vaikeuttaa se tosin jos välimatkaa on paljon ja niin onko rahaa nähdä usein? En ole sanonut että pitää tulla kotoa hakemaan.

ap

No niin. Eli sulle pitää toimittaa pillua kotiovelle. Ilmeisesti sun mt-ongelmat on sellaisia että on varaa nirsoilla, ja muijalla pitää olla niin paljon rahaa että on varaa reissata sun luo. Missähän se oma vastuu tilanteesta on?

Ei vaan yritin selittää tai antaa olla kun en osaa selittää mitä tarkoitin, sanon mitä sanon se ymmärretään väärin.

ap

Sori vaan, mut vaikka palstakilttikset muuta väittää, niin myös naisen pitäisi saada parisuhteesta jotain. Ja ei, kyseessä ei ole ylimielisten ja julmien naisten kiusauskampanja vaan ihan normaali elämä.

Ei ap ole sanonut yhtään mitään mistä voisi päätellä ettei olisi hyvä ja välittävä kumppani. Välimatka ja kulkemisen vaikeus jos molemmat on rahattomia ja vaikeat mt-ongelmat on aivan realistisia huolenaiheita.

Niin naisen kohdalla. Mieshän saa olla rahaton ja mt-ongelmainen ja silti pitäis tulla pildeä ovista ja ikkunoista. Ap ja kaltaisensa hakevat vaan jotain ihme elämänpelastajaa, mistään ei näy mitä heillä olisi tarjota siihen suhteeseen.

Itse ole aika ylipainoinen, mutta tyylikäs enkä haise juurikaan, vaikken peseydykkään usein. Kuitenkin mietityttää joskus iltaisin, mistä tulisi se prinsessa urheiluautolla ja veisi pois?

Tämähän on tietysti meillä yleistä, että tällainen kokematon mies leimataan kelvottomaksi luuseriksi ja hylkiöksi. Meillä kun vielä maksullisia naisia on ollut huonosti saatavilla. Vaikeahan se on kelkkaa kääntää kun ikää kertyy ja poikuus saa miehen epätoivoiseksi eikä tulevaisuus todellakaan näytä ruusuiselta. Kyllä näin on.

Osmo Kontu

Veistoliitto

Pitää vielä kirjoittaa tähän lisäyksenä, että olen kirjoittanut parin nuoren miehen kanssa ( olen siis nainen) ja oikeasti hekin tylsistyivät minuun todella nopeasti. Itse taas olen sellainen, joka tykkää kysellä paljon ja "jutella" toisen kanssa, mutta he olisivat heti tahtoneet nähdä ja itse taas halunnut sitä heti joten se tilaisuus meni sitten nopeasti hukkaan. Parin kanssa olimme skypessä ja näimme toisemme, mutta silloin yksi taas tylsistyi minuun ja oikeasti jäimme jonnekin kaveriasteelle. Tämä on niin yleistä minulle ja oikeasti kukaan ei sillä tavalla "romanttisesti" kiinnostu minusta. Asiaa vaikeuttaa vielä se, että todellakaan en ole sellainen joka haluaa mitään seksiä nopeasti vaan pitäisi tutustua hyvin ensin. Eihän kukaan viitsi jos on nopeampi "väylä" saatavilla ja ymmärrän myös sen hyvin. Siinä mielessä alan vähän luopua toivosta ja oikeasti en tiedä miten tässä käy. Naurattaa tätä toisaalta todella paljon ja mietin, että jotain vikaa minussa on ja sekin on huvittavaa kyllä :) 

Häpeä on itsellänikin se päällimmäinen tunne. Lähes samalla tasolla ovat epäonnistumisen tuska ja itseni vähättely kelvollisena ihmisenä. En myöskään keksi miten tästä voisi mitenkään päästä eroon. Jos omistat sisälläsi asian, jota ei voi kenellekään paljastaa on se siten myös käytännössä asia, jota tulet häpeämään ikuisesti. On hetkiä jolloin kykenen siirtämään ajatukseni muualla, tuntemaan itseni kokonaiseksi mieheksi, mutta tässä pariutumiskeskeisessä yhteiskunnassa on niin paljon asioita, jotka muistuttavat omasta poikkeavuudesta, että eivät nuo hetket koskaan kauaa kestä. 

Joku sanoi joskus, että kun kykenee hyväksymään tilanteensa on sen kanssa eläminen helpompaa. 

En ole samaa mieltä.

Olen hyväksynyt, että tämä on minun tilanteeni. Aina. Ei se silti tilannetta helpota. 

mies38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelpaako mt-ongelmainen ja työtön nainen? Ja pitäiskö sut tulla kotoa hakemaan?

Riippuu minkälaisia mt-ongelmia ja työttömyys ei ongelma ajatuksena ole, vaikeuttaa se tosin jos välimatkaa on paljon ja niin onko rahaa nähdä usein? En ole sanonut että pitää tulla kotoa hakemaan.

ap

No niin. Eli sulle pitää toimittaa pillua kotiovelle. Ilmeisesti sun mt-ongelmat on sellaisia että on varaa nirsoilla, ja muijalla pitää olla niin paljon rahaa että on varaa reissata sun luo. Missähän se oma vastuu tilanteesta on?

Ei vaan yritin selittää tai antaa olla kun en osaa selittää mitä tarkoitin, sanon mitä sanon se ymmärretään väärin.

ap

Sori vaan, mut vaikka palstakilttikset muuta väittää, niin myös naisen pitäisi saada parisuhteesta jotain. Ja ei, kyseessä ei ole ylimielisten ja julmien naisten kiusauskampanja vaan ihan normaali elämä.

Ei ap ole sanonut yhtään mitään mistä voisi päätellä ettei olisi hyvä ja välittävä kumppani. Välimatka ja kulkemisen vaikeus jos molemmat on rahattomia ja vaikeat mt-ongelmat on aivan realistisia huolenaiheita.

Niin naisen kohdalla. Mieshän saa olla rahaton ja mt-ongelmainen ja silti pitäis tulla pildeä ovista ja ikkunoista. Ap ja kaltaisensa hakevat vaan jotain ihme elämänpelastajaa, mistään ei näy mitä heillä olisi tarjota siihen suhteeseen.

No minä olen myös rahaton ja mt-ongelmainen mutta nainen ja olisin voinut sanoa ihan samat sanat kuin ap. En hae elämänpelastajaa enkä odota että mulle pitää tarjoilla kulli oven taakse enkä kuvittele että mulla olis mitään oikeutta mihinkään tai keneenkään. Mutta kyllä musta tuntuu aika usein surulliselta ja raskaalta olla yksin. Ja vaikka mulla ei olekaan hirveästi mitään tarjota suhteeseen, niin silti haluaisin toivoa ja ajatella että mäkin voisin etsiä kumppania, edes etsiä ihan niinkuin muutkin, tai edes ajatella sitä etsimistä, tai toivoa ihmettä. Ja puhua asiasta, edes leikisti, toisten kuullen, niinkuin olisin vähän normaalimpi kun olen. Kokeilla miltä ajatuksen sanominen tuntuu ja tulisiko siitä vähän normaalimpi sanomalla ja uskaltaisiko sittenkin ehkä yrittää kaikesta huolimatta.

Jos nyt jostain joku löytyisi jolla on vaikea psykoosisairaus, niin en mä uskaltaisi olla hänen kanssaan, vaikka olisi miten ihana tai miten ainoa jolle kelpaan. Ihmisillä on monenlaisia syitä miksi mt-ongelmat on este ja ne on monesti aiheellisia ja järkeviä. Mun on se, että isälläni oli psykoosisairaus kun olin lapsi ja menen ihan hajalle jos joudun näkemään kun joku irtaantuu todellisuudesta. Tai jos löytyisi joku jota en pysty ikinä tapaamaan koska kummallakaan ei ole rahaa matkustaa, niin se olisi kurjaa ja tuskin siitä tulisi muuta kuin pettymys. Ei se musta tarkoita että olen vaativa, olen vaan valmis olemaan yksin kun se varmaan on kohtaloni joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelpaako mt-ongelmainen ja työtön nainen? Ja pitäiskö sut tulla kotoa hakemaan?

Riippuu minkälaisia mt-ongelmia ja työttömyys ei ongelma ajatuksena ole, vaikeuttaa se tosin jos välimatkaa on paljon ja niin onko rahaa nähdä usein? En ole sanonut että pitää tulla kotoa hakemaan.

ap

No niin. Eli sulle pitää toimittaa pillua kotiovelle. Ilmeisesti sun mt-ongelmat on sellaisia että on varaa nirsoilla, ja muijalla pitää olla niin paljon rahaa että on varaa reissata sun luo. Missähän se oma vastuu tilanteesta on?

Ei vaan yritin selittää tai antaa olla kun en osaa selittää mitä tarkoitin, sanon mitä sanon se ymmärretään väärin.

ap

Sori vaan, mut vaikka palstakilttikset muuta väittää, niin myös naisen pitäisi saada parisuhteesta jotain. Ja ei, kyseessä ei ole ylimielisten ja julmien naisten kiusauskampanja vaan ihan normaali elämä.

Ei ap ole sanonut yhtään mitään mistä voisi päätellä ettei olisi hyvä ja välittävä kumppani. Välimatka ja kulkemisen vaikeus jos molemmat on rahattomia ja vaikeat mt-ongelmat on aivan realistisia huolenaiheita.

Niin naisen kohdalla. Mieshän saa olla rahaton ja mt-ongelmainen ja silti pitäis tulla pildeä ovista ja ikkunoista. Ap ja kaltaisensa hakevat vaan jotain ihme elämänpelastajaa, mistään ei näy mitä heillä olisi tarjota siihen suhteeseen.

No minä olen myös rahaton ja mt-ongelmainen mutta nainen ja olisin voinut sanoa ihan samat sanat kuin ap. En hae elämänpelastajaa enkä odota että mulle pitää tarjoilla kulli oven taakse enkä kuvittele että mulla olis mitään oikeutta mihinkään tai keneenkään. Mutta kyllä musta tuntuu aika usein surulliselta ja raskaalta olla yksin. Ja vaikka mulla ei olekaan hirveästi mitään tarjota suhteeseen, niin silti haluaisin toivoa ja ajatella että mäkin voisin etsiä kumppania, edes etsiä ihan niinkuin muutkin, tai edes ajatella sitä etsimistä, tai toivoa ihmettä. Ja puhua asiasta, edes leikisti, toisten kuullen, niinkuin olisin vähän normaalimpi kun olen. Kokeilla miltä ajatuksen sanominen tuntuu ja tulisiko siitä vähän normaalimpi sanomalla ja uskaltaisiko sittenkin ehkä yrittää kaikesta huolimatta.

Jos nyt jostain joku löytyisi jolla on vaikea psykoosisairaus, niin en mä uskaltaisi olla hänen kanssaan, vaikka olisi miten ihana tai miten ainoa jolle kelpaan. Ihmisillä on monenlaisia syitä miksi mt-ongelmat on este ja ne on monesti aiheellisia ja järkeviä. Mun on se, että isälläni oli psykoosisairaus kun olin lapsi ja menen ihan hajalle jos joudun näkemään kun joku irtaantuu todellisuudesta. Tai jos löytyisi joku jota en pysty ikinä tapaamaan koska kummallakaan ei ole rahaa matkustaa, niin se olisi kurjaa ja tuskin siitä tulisi muuta kuin pettymys. Ei se musta tarkoita että olen vaativa, olen vaan valmis olemaan yksin kun se varmaan on kohtaloni joka tapauksessa.

Voi sitä etsiä vaikka omalta paikkakunnalta, muttei se taida aloittajalle kelvata. Ei taida millään paikkakunnalla työttömät olla pelkästään yhtä sukupuolta. Eikä ole pakko ottaa psykoosia sairastavaa, mut tosiasia on että mt-ongelmaiselle ei nyt ole niitä terveitä jonossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelpaako mt-ongelmainen ja työtön nainen? Ja pitäiskö sut tulla kotoa hakemaan?

Riippuu minkälaisia mt-ongelmia ja työttömyys ei ongelma ajatuksena ole, vaikeuttaa se tosin jos välimatkaa on paljon ja niin onko rahaa nähdä usein? En ole sanonut että pitää tulla kotoa hakemaan.

ap

No niin. Eli sulle pitää toimittaa pillua kotiovelle. Ilmeisesti sun mt-ongelmat on sellaisia että on varaa nirsoilla, ja muijalla pitää olla niin paljon rahaa että on varaa reissata sun luo. Missähän se oma vastuu tilanteesta on?

Ei vaan yritin selittää tai antaa olla kun en osaa selittää mitä tarkoitin, sanon mitä sanon se ymmärretään väärin.

ap

Sori vaan, mut vaikka palstakilttikset muuta väittää, niin myös naisen pitäisi saada parisuhteesta jotain. Ja ei, kyseessä ei ole ylimielisten ja julmien naisten kiusauskampanja vaan ihan normaali elämä.

Ei ap ole sanonut yhtään mitään mistä voisi päätellä ettei olisi hyvä ja välittävä kumppani. Välimatka ja kulkemisen vaikeus jos molemmat on rahattomia ja vaikeat mt-ongelmat on aivan realistisia huolenaiheita.

Niin naisen kohdalla. Mieshän saa olla rahaton ja mt-ongelmainen ja silti pitäis tulla pildeä ovista ja ikkunoista. Ap ja kaltaisensa hakevat vaan jotain ihme elämänpelastajaa, mistään ei näy mitä heillä olisi tarjota siihen suhteeseen.

No minä olen myös rahaton ja mt-ongelmainen mutta nainen ja olisin voinut sanoa ihan samat sanat kuin ap. En hae elämänpelastajaa enkä odota että mulle pitää tarjoilla kulli oven taakse enkä kuvittele että mulla olis mitään oikeutta mihinkään tai keneenkään. Mutta kyllä musta tuntuu aika usein surulliselta ja raskaalta olla yksin. Ja vaikka mulla ei olekaan hirveästi mitään tarjota suhteeseen, niin silti haluaisin toivoa ja ajatella että mäkin voisin etsiä kumppania, edes etsiä ihan niinkuin muutkin, tai edes ajatella sitä etsimistä, tai toivoa ihmettä. Ja puhua asiasta, edes leikisti, toisten kuullen, niinkuin olisin vähän normaalimpi kun olen. Kokeilla miltä ajatuksen sanominen tuntuu ja tulisiko siitä vähän normaalimpi sanomalla ja uskaltaisiko sittenkin ehkä yrittää kaikesta huolimatta.

Jos nyt jostain joku löytyisi jolla on vaikea psykoosisairaus, niin en mä uskaltaisi olla hänen kanssaan, vaikka olisi miten ihana tai miten ainoa jolle kelpaan. Ihmisillä on monenlaisia syitä miksi mt-ongelmat on este ja ne on monesti aiheellisia ja järkeviä. Mun on se, että isälläni oli psykoosisairaus kun olin lapsi ja menen ihan hajalle jos joudun näkemään kun joku irtaantuu todellisuudesta. Tai jos löytyisi joku jota en pysty ikinä tapaamaan koska kummallakaan ei ole rahaa matkustaa, niin se olisi kurjaa ja tuskin siitä tulisi muuta kuin pettymys. Ei se musta tarkoita että olen vaativa, olen vaan valmis olemaan yksin kun se varmaan on kohtaloni joka tapauksessa.

Voi sitä etsiä vaikka omalta paikkakunnalta, muttei se taida aloittajalle kelvata. Ei taida millään paikkakunnalla työttömät olla pelkästään yhtä sukupuolta. Eikä ole pakko ottaa psykoosia sairastavaa, mut tosiasia on että mt-ongelmaiselle ei nyt ole niitä terveitä jonossa.

Ehkä hänellä oli se ajatus mielessä, että on otettava mistä löytyy.

Kiitos vaan mutten kysynyt sulta neuvoa tai lupaa olla valikoiva. Tässä ei ole kukaan puhunut siitä ettei kelpuuttaisi toista mt-ongelmaista. En minä eikä ap. Joten ole hyvä äläkä teeskentele ettet osaa lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelpaako mt-ongelmainen ja työtön nainen? Ja pitäiskö sut tulla kotoa hakemaan?

Riippuu minkälaisia mt-ongelmia ja työttömyys ei ongelma ajatuksena ole, vaikeuttaa se tosin jos välimatkaa on paljon ja niin onko rahaa nähdä usein? En ole sanonut että pitää tulla kotoa hakemaan.

ap

No niin. Eli sulle pitää toimittaa pillua kotiovelle. Ilmeisesti sun mt-ongelmat on sellaisia että on varaa nirsoilla, ja muijalla pitää olla niin paljon rahaa että on varaa reissata sun luo. Missähän se oma vastuu tilanteesta on?

Ei vaan yritin selittää tai antaa olla kun en osaa selittää mitä tarkoitin, sanon mitä sanon se ymmärretään väärin.

ap

Sori vaan, mut vaikka palstakilttikset muuta väittää, niin myös naisen pitäisi saada parisuhteesta jotain. Ja ei, kyseessä ei ole ylimielisten ja julmien naisten kiusauskampanja vaan ihan normaali elämä.

Ei ap ole sanonut yhtään mitään mistä voisi päätellä ettei olisi hyvä ja välittävä kumppani. Välimatka ja kulkemisen vaikeus jos molemmat on rahattomia ja vaikeat mt-ongelmat on aivan realistisia huolenaiheita.

Niin naisen kohdalla. Mieshän saa olla rahaton ja mt-ongelmainen ja silti pitäis tulla pildeä ovista ja ikkunoista. Ap ja kaltaisensa hakevat vaan jotain ihme elämänpelastajaa, mistään ei näy mitä heillä olisi tarjota siihen suhteeseen.

No minä olen myös rahaton ja mt-ongelmainen mutta nainen ja olisin voinut sanoa ihan samat sanat kuin ap. En hae elämänpelastajaa enkä odota että mulle pitää tarjoilla kulli oven taakse enkä kuvittele että mulla olis mitään oikeutta mihinkään tai keneenkään. Mutta kyllä musta tuntuu aika usein surulliselta ja raskaalta olla yksin. Ja vaikka mulla ei olekaan hirveästi mitään tarjota suhteeseen, niin silti haluaisin toivoa ja ajatella että mäkin voisin etsiä kumppania, edes etsiä ihan niinkuin muutkin, tai edes ajatella sitä etsimistä, tai toivoa ihmettä. Ja puhua asiasta, edes leikisti, toisten kuullen, niinkuin olisin vähän normaalimpi kun olen. Kokeilla miltä ajatuksen sanominen tuntuu ja tulisiko siitä vähän normaalimpi sanomalla ja uskaltaisiko sittenkin ehkä yrittää kaikesta huolimatta.

Jos nyt jostain joku löytyisi jolla on vaikea psykoosisairaus, niin en mä uskaltaisi olla hänen kanssaan, vaikka olisi miten ihana tai miten ainoa jolle kelpaan. Ihmisillä on monenlaisia syitä miksi mt-ongelmat on este ja ne on monesti aiheellisia ja järkeviä. Mun on se, että isälläni oli psykoosisairaus kun olin lapsi ja menen ihan hajalle jos joudun näkemään kun joku irtaantuu todellisuudesta. Tai jos löytyisi joku jota en pysty ikinä tapaamaan koska kummallakaan ei ole rahaa matkustaa, niin se olisi kurjaa ja tuskin siitä tulisi muuta kuin pettymys. Ei se musta tarkoita että olen vaativa, olen vaan valmis olemaan yksin kun se varmaan on kohtaloni joka tapauksessa.

Suurimman osan normaaleista ihmisistä mielestä me emme saa tuntea surua tai ikävää, koska tilanteemme on oma syymme. Emme saa myöskään ääneen ilmaista, että tuntuu pahalta tai, että olisi kiva olla joskus muutakin kuin yksinäinen. He pitävät meitä sataprosenttisesti syyllisinä omaan tilanteeseemme, eivätkä kykene ymmärtämään, että kaltaisiamme ihmisiä voi olla edes olemassa. Heille kaikki on tapahtunut luonnollisesti, helposti ja pienellä yrityksellä. He kykenevät nousemaan vastoinkäymisistä ja säilyttämään itseluottamuksensa siirtyessään kohti seuraavaa haastetta. Me jotka emme tuollaiseen kykene olemme heille alempaa sakkaa, täysin käsittämättömiä, saamattomia luusereita, jotka eivät ansaitse mitään.

Ja mitä sitten vaikka kaikki olisi omaa syytämme? Mitä sitten vaikka omista valinnoistamme johtuen olemme tässä tilanteessa? Ei se ole mikään ehto sille, että emme saisi tuntea ikävää tai surua. Minä ainakin suren sitä, että olin nuorempana sellainen kuin olin ja siitä alkoi kierre, joka johti tähän nykyiseen tilanteeseen kokemattomana miehenä. Suren sitä, että en ole vahvempi, itsevarmempi ja rohkeampi. Tunnen pahaa oloa siitä, että noiden kaikkien seurauksena olen tullut kymmeniä tuhansia kertoja tyhjään ja pimeään kotiin. Kaikki tai osa voi olla minun syytäni. Tuntuu silti pahalta.

Mitkä luuserit täällä poraa? Maailman luonnollisin asia.

Lähet baanalle , löydät dooriksen. Tarjoot juomaa ku miljonääri.

Höpötät shaibaa hela illan.... Ja sitten ; "Teille vai meille?" 

Ja kun aamu koittaa , hän on hävinnyt, mutta So not?

-Sait pesää, mikä olikin target.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuo kertoo vain siitä että naiset eivät ole olleet kauhean aktiivisia suuntaanne. Miksi se olisi teidän vikanne? :o

Näen sen niin, että minussa on niin paljon vikoja, että kukaan nainen ei halua olla aktiivinen suuntaani. Siis seksuaalisessa/romanttisessa mielessä. Eikös se vähän silloin ole oma vika?

Terveisin Naispelko26

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelpaako mt-ongelmainen ja työtön nainen? Ja pitäiskö sut tulla kotoa hakemaan?

Riippuu minkälaisia mt-ongelmia ja työttömyys ei ongelma ajatuksena ole, vaikeuttaa se tosin jos välimatkaa on paljon ja niin onko rahaa nähdä usein? En ole sanonut että pitää tulla kotoa hakemaan.

ap

No niin. Eli sulle pitää toimittaa pillua kotiovelle. Ilmeisesti sun mt-ongelmat on sellaisia että on varaa nirsoilla, ja muijalla pitää olla niin paljon rahaa että on varaa reissata sun luo. Missähän se oma vastuu tilanteesta on?

Ei vaan yritin selittää tai antaa olla kun en osaa selittää mitä tarkoitin, sanon mitä sanon se ymmärretään väärin.

ap

Sori vaan, mut vaikka palstakilttikset muuta väittää, niin myös naisen pitäisi saada parisuhteesta jotain. Ja ei, kyseessä ei ole ylimielisten ja julmien naisten kiusauskampanja vaan ihan normaali elämä.

Ei ap ole sanonut yhtään mitään mistä voisi päätellä ettei olisi hyvä ja välittävä kumppani. Välimatka ja kulkemisen vaikeus jos molemmat on rahattomia ja vaikeat mt-ongelmat on aivan realistisia huolenaiheita.

Niin naisen kohdalla. Mieshän saa olla rahaton ja mt-ongelmainen ja silti pitäis tulla pildeä ovista ja ikkunoista. Ap ja kaltaisensa hakevat vaan jotain ihme elämänpelastajaa, mistään ei näy mitä heillä olisi tarjota siihen suhteeseen.

No minä olen myös rahaton ja mt-ongelmainen mutta nainen ja olisin voinut sanoa ihan samat sanat kuin ap. En hae elämänpelastajaa enkä odota että mulle pitää tarjoilla kulli oven taakse enkä kuvittele että mulla olis mitään oikeutta mihinkään tai keneenkään. Mutta kyllä musta tuntuu aika usein surulliselta ja raskaalta olla yksin. Ja vaikka mulla ei olekaan hirveästi mitään tarjota suhteeseen, niin silti haluaisin toivoa ja ajatella että mäkin voisin etsiä kumppania, edes etsiä ihan niinkuin muutkin, tai edes ajatella sitä etsimistä, tai toivoa ihmettä. Ja puhua asiasta, edes leikisti, toisten kuullen, niinkuin olisin vähän normaalimpi kun olen. Kokeilla miltä ajatuksen sanominen tuntuu ja tulisiko siitä vähän normaalimpi sanomalla ja uskaltaisiko sittenkin ehkä yrittää kaikesta huolimatta.

Jos nyt jostain joku löytyisi jolla on vaikea psykoosisairaus, niin en mä uskaltaisi olla hänen kanssaan, vaikka olisi miten ihana tai miten ainoa jolle kelpaan. Ihmisillä on monenlaisia syitä miksi mt-ongelmat on este ja ne on monesti aiheellisia ja järkeviä. Mun on se, että isälläni oli psykoosisairaus kun olin lapsi ja menen ihan hajalle jos joudun näkemään kun joku irtaantuu todellisuudesta. Tai jos löytyisi joku jota en pysty ikinä tapaamaan koska kummallakaan ei ole rahaa matkustaa, niin se olisi kurjaa ja tuskin siitä tulisi muuta kuin pettymys. Ei se musta tarkoita että olen vaativa, olen vaan valmis olemaan yksin kun se varmaan on kohtaloni joka tapauksessa.

Suurimman osan normaaleista ihmisistä mielestä me emme saa tuntea surua tai ikävää, koska tilanteemme on oma syymme. Emme saa myöskään ääneen ilmaista, että tuntuu pahalta tai, että olisi kiva olla joskus muutakin kuin yksinäinen. He pitävät meitä sataprosenttisesti syyllisinä omaan tilanteeseemme, eivätkä kykene ymmärtämään, että kaltaisiamme ihmisiä voi olla edes olemassa. Heille kaikki on tapahtunut luonnollisesti, helposti ja pienellä yrityksellä. He kykenevät nousemaan vastoinkäymisistä ja säilyttämään itseluottamuksensa siirtyessään kohti seuraavaa haastetta. Me jotka emme tuollaiseen kykene olemme heille alempaa sakkaa, täysin käsittämättömiä, saamattomia luusereita, jotka eivät ansaitse mitään.

Ja mitä sitten vaikka kaikki olisi omaa syytämme? Mitä sitten vaikka omista valinnoistamme johtuen olemme tässä tilanteessa? Ei se ole mikään ehto sille, että emme saisi tuntea ikävää tai surua. Minä ainakin suren sitä, että olin nuorempana sellainen kuin olin ja siitä alkoi kierre, joka johti tähän nykyiseen tilanteeseen kokemattomana miehenä. Suren sitä, että en ole vahvempi, itsevarmempi ja rohkeampi. Tunnen pahaa oloa siitä, että noiden kaikkien seurauksena olen tullut kymmeniä tuhansia kertoja tyhjään ja pimeään kotiin. Kaikki tai osa voi olla minun syytäni. Tuntuu silti pahalta.

Noinhan se on. Ei se ole kokonaan ylenkatsetta, moni ei osaa antaa rakkaidensakaan surra, vaan ongelma on heti ratkaistava. Hetkeäkään ei voi vaan olla läsnä ja kuulla. Jos ratkaiseminen se on mahdotonta niin sitten toisen ahdistavat tunteenilmaukset vaiennetaan oikeuttamalla sitä että maailma on tällainen, jos et aio kerran tehdä mitään asialle niin tyydy osaasi. Ei ymmärretä ylipäätään että sureminen on hyvä ja välttämätön asia eikä paha ja häpeällinen. Eikä ymmärretä että vaikka mitään ei haluaisikaan muuttaa, silti voi olla tarpeen surra.

Mutta kyllä sekin vaikuttaa kuka suree. Mulla on aika paljon vapautta surra yksinäisyyttä koska olen ulkoisesti normaali ihan nätti nainen. En herätä vihaa tai halveksuntaa vaan yleensä myötätuntoa. Mutta jos olisin mies niin tila kapenisi todella paljon enkä tiedä onko siinä yhtään turvallista kohtaa. Jos olisin lihava se katoaisi kokonaan ja mua ei joko huomattaisi ollenkaan tai saisin silmittömät vihat niskaani.

Se ei varmaan auta että syyttää itseään. Joillekin asiat vaan on vaikeampia kuin toisille, tai on vaan huono onni joka kasautuu ajan mittaan, eikä silloin voi odottaa että pärjäisi ilman apua. Harva saa sen avun mitä tarvitsisi eikä kellään ole velvollisuutta auttaa, mutta ei se tarkoita sitä etteikö sitä silti ansaitsisi. Ihmisiä ei saisi mennä hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuo kertoo vain siitä että naiset eivät ole olleet kauhean aktiivisia suuntaanne. Miksi se olisi teidän vikanne? :o

Kaksi juttua:

1) naiset harvemmin ovat aktiivisia normaalien miesten suhteen

2) jos nainen ei ole koskaan ollut mua kohtaan aktiivinen, niin eikö se tarkoita, että olen sen verran alhaisen tason mies, että en suhdetta ansaitsekaan?

Vierailija kirjoitti:

Naisena voin kertoa, että syrjässä mököttävää yrmeästi ja arvostelevasti naisia silmäilevä mies ei ihan varmasti saa kapakassa juttuseuraa.

Ai niin mutta ettehän te edes mene sinne kapakkaan.

Suhtautukaa ihmisiin ihmisinä, kaltaisinanne saman lajin edustajina. Lähtökohtaisesti neutraalin positiivisesti ja avoimesti, kunnes toisin todistetaan. Se asenne nimittäin näkyy naamasta.

Vihoviimeinen iskurepliikki on aloittaa arvostelemalla toista, tyyliin: "Miksi sä olet niin vihaisen näköinen?" Pieni gallup naisten keskuudessa on osoittanut että tämä on ihmeen suosittu keskustelunavaus, ja siihen se keskustelu sitten loppuukin.

Miksi luulet, että keskimääräinen kokematon mies sopisi näihin kuvailemiisi juttuihin? Ja miksi luulet, että hänen kokemattomuutensa johtuisi juuri noista jutuista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuo kertoo vain siitä että naiset eivät ole olleet kauhean aktiivisia suuntaanne. Miksi se olisi teidän vikanne? :o

Kaksi juttua:

1) naiset harvemmin ovat aktiivisia normaalien miesten suhteen

2) jos nainen ei ole koskaan ollut mua kohtaan aktiivinen, niin eikö se tarkoita, että olen sen verran alhaisen tason mies, että en suhdetta ansaitsekaan?

Ykkönen on kyllä myytti. Naisten aktiivisuus ei vaan yleensä ole sellaista, että hankkiudutaan puheisiin tuntemattomien kanssa, vaan pitää olla jo naista suht lähellä ja olla joku kontakti että he rupeaisivat aktiivisiksi. Sittenkin se on sen verran hienovaraista ja perustuu sille että miehen on tehtävä yhteistyötä, että kaikki eivät tajua että molemmat osallistuvat ihan aktiivisesti. Sellainen mitä jotkut miehet yrittävät, yksipuolinen tavoittelu, ei ole hyväkään asia. Se että naiset heittäytyisivät passiiviksi ja esittäisivät vaikeasti saatavaa on myös enimmäkseen myytti ja perustuu tilanteeseen, että mies on kiinnostava mutta painaa päälle liikaa tai liian kömpelösti. Hänelle koitetaan viestiä, että vähän rauhallisemmin, vähän hienovaraisemmin, että saan tilaisuuden lämmetä omaan tahtiini. Tämä nähdään sitten viileän teeskentelemisenä ja miehen juoksuttamisena huvin vuoksi, samalla kun oikein tulkitaan että nainen kuitenkin oikeasti rohkaisee miestä jatkamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuo kertoo vain siitä että naiset eivät ole olleet kauhean aktiivisia suuntaanne. Miksi se olisi teidän vikanne? :o

Kaksi juttua:

1) naiset harvemmin ovat aktiivisia normaalien miesten suhteen

2) jos nainen ei ole koskaan ollut mua kohtaan aktiivinen, niin eikö se tarkoita, että olen sen verran alhaisen tason mies, että en suhdetta ansaitsekaan?

Ykkönen on kyllä myytti. Naisten aktiivisuus ei vaan yleensä ole sellaista, että hankkiudutaan puheisiin tuntemattomien kanssa, vaan pitää olla jo naista suht lähellä ja olla joku kontakti että he rupeaisivat aktiivisiksi. Sittenkin se on sen verran hienovaraista ja perustuu sille että miehen on tehtävä yhteistyötä, että kaikki eivät tajua että molemmat osallistuvat ihan aktiivisesti. Sellainen mitä jotkut miehet yrittävät, yksipuolinen tavoittelu, ei ole hyväkään asia. Se että naiset heittäytyisivät passiiviksi ja esittäisivät vaikeasti saatavaa on myös enimmäkseen myytti ja perustuu tilanteeseen, että mies on kiinnostava mutta painaa päälle liikaa tai liian kömpelösti. Hänelle koitetaan viestiä, että vähän rauhallisemmin, vähän hienovaraisemmin, että saan tilaisuuden lämmetä omaan tahtiini. Tämä nähdään sitten viileän teeskentelemisenä ja miehen juoksuttamisena huvin vuoksi, samalla kun oikein tulkitaan että nainen kuitenkin oikeasti rohkaisee miestä jatkamaan.

En tiedä, ehkä. Subjektiivisia juttujahan nämä on. Mulla on siis kaksi vaihtoehtoa:

a) en ole huomannut naisten aktiivisuutta kohtaani

b) he eivät ole olleet aktiivisia, koska olen niin luotaantyöntävä

Kumpikaan ei kuulosta hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuo kertoo vain siitä että naiset eivät ole olleet kauhean aktiivisia suuntaanne. Miksi se olisi teidän vikanne? :o

Kaksi juttua:

1) naiset harvemmin ovat aktiivisia normaalien miesten suhteen

2) jos nainen ei ole koskaan ollut mua kohtaan aktiivinen, niin eikö se tarkoita, että olen sen verran alhaisen tason mies, että en suhdetta ansaitsekaan?

Ykkönen on kyllä myytti. Naisten aktiivisuus ei vaan yleensä ole sellaista, että hankkiudutaan puheisiin tuntemattomien kanssa, vaan pitää olla jo naista suht lähellä ja olla joku kontakti että he rupeaisivat aktiivisiksi. Sittenkin se on sen verran hienovaraista ja perustuu sille että miehen on tehtävä yhteistyötä, että kaikki eivät tajua että molemmat osallistuvat ihan aktiivisesti. Sellainen mitä jotkut miehet yrittävät, yksipuolinen tavoittelu, ei ole hyväkään asia. Se että naiset heittäytyisivät passiiviksi ja esittäisivät vaikeasti saatavaa on myös enimmäkseen myytti ja perustuu tilanteeseen, että mies on kiinnostava mutta painaa päälle liikaa tai liian kömpelösti. Hänelle koitetaan viestiä, että vähän rauhallisemmin, vähän hienovaraisemmin, että saan tilaisuuden lämmetä omaan tahtiini. Tämä nähdään sitten viileän teeskentelemisenä ja miehen juoksuttamisena huvin vuoksi, samalla kun oikein tulkitaan että nainen kuitenkin oikeasti rohkaisee miestä jatkamaan.

En tiedä, ehkä. Subjektiivisia juttujahan nämä on. Mulla on siis kaksi vaihtoehtoa:

a) en ole huomannut naisten aktiivisuutta kohtaani

b) he eivät ole olleet aktiivisia, koska olen niin luotaantyöntävä

Kumpikaan ei kuulosta hyvältä.

Tai et ole ollut edes ulottuvilla, että susta olisi voinut kiinnostua. Eniten ehkä tuota, varmaan myös a:ta mukana ja onpa moni elämässä kohtaamasi nainen varmasti pitänyt sua luotaantyöntävänäkin, harvasta kaikki pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuo kertoo vain siitä että naiset eivät ole olleet kauhean aktiivisia suuntaanne. Miksi se olisi teidän vikanne? :o

Kaksi juttua:

1) naiset harvemmin ovat aktiivisia normaalien miesten suhteen

2) jos nainen ei ole koskaan ollut mua kohtaan aktiivinen, niin eikö se tarkoita, että olen sen verran alhaisen tason mies, että en suhdetta ansaitsekaan?

Ykkönen on kyllä myytti. Naisten aktiivisuus ei vaan yleensä ole sellaista, että hankkiudutaan puheisiin tuntemattomien kanssa, vaan pitää olla jo naista suht lähellä ja olla joku kontakti että he rupeaisivat aktiivisiksi. Sittenkin se on sen verran hienovaraista ja perustuu sille että miehen on tehtävä yhteistyötä, että kaikki eivät tajua että molemmat osallistuvat ihan aktiivisesti. Sellainen mitä jotkut miehet yrittävät, yksipuolinen tavoittelu, ei ole hyväkään asia. Se että naiset heittäytyisivät passiiviksi ja esittäisivät vaikeasti saatavaa on myös enimmäkseen myytti ja perustuu tilanteeseen, että mies on kiinnostava mutta painaa päälle liikaa tai liian kömpelösti. Hänelle koitetaan viestiä, että vähän rauhallisemmin, vähän hienovaraisemmin, että saan tilaisuuden lämmetä omaan tahtiini. Tämä nähdään sitten viileän teeskentelemisenä ja miehen juoksuttamisena huvin vuoksi, samalla kun oikein tulkitaan että nainen kuitenkin oikeasti rohkaisee miestä jatkamaan.

En tiedä, ehkä. Subjektiivisia juttujahan nämä on. Mulla on siis kaksi vaihtoehtoa:

a) en ole huomannut naisten aktiivisuutta kohtaani

b) he eivät ole olleet aktiivisia, koska olen niin luotaantyöntävä

Kumpikaan ei kuulosta hyvältä.

Tai et ole ollut edes ulottuvilla, että susta olisi voinut kiinnostua. Eniten ehkä tuota, varmaan myös a:ta mukana ja onpa moni elämässä kohtaamasi nainen varmasti pitänyt sua luotaantyöntävänäkin, harvasta kaikki pitää.

Niin, mikä nyt on ulottuvilla oloa. Olen tähän ikään mennessä kerennyt käydä läpi aika monet baarireissut, festarit, kotibileet ja vastaavat. Olen myös käynyt koulut, työelämät ja kaveriporukat. Se, että olenko näissä tilanteissa riittävästi hakeutunut tilanteisiin, joissa naiset voisivat tuota aktiivisuuttaan osoittaa on sitten eri asia, mutta ei voi sanoa ettenkö olisi ollut ulottuvilla, jos joku nainen olisi suuntaani halunnut kurottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuo kertoo vain siitä että naiset eivät ole olleet kauhean aktiivisia suuntaanne. Miksi se olisi teidän vikanne? :o

Kaksi juttua:

1) naiset harvemmin ovat aktiivisia normaalien miesten suhteen

2) jos nainen ei ole koskaan ollut mua kohtaan aktiivinen, niin eikö se tarkoita, että olen sen verran alhaisen tason mies, että en suhdetta ansaitsekaan?

Ykkönen on kyllä myytti. Naisten aktiivisuus ei vaan yleensä ole sellaista, että hankkiudutaan puheisiin tuntemattomien kanssa, vaan pitää olla jo naista suht lähellä ja olla joku kontakti että he rupeaisivat aktiivisiksi. Sittenkin se on sen verran hienovaraista ja perustuu sille että miehen on tehtävä yhteistyötä, että kaikki eivät tajua että molemmat osallistuvat ihan aktiivisesti. Sellainen mitä jotkut miehet yrittävät, yksipuolinen tavoittelu, ei ole hyväkään asia. Se että naiset heittäytyisivät passiiviksi ja esittäisivät vaikeasti saatavaa on myös enimmäkseen myytti ja perustuu tilanteeseen, että mies on kiinnostava mutta painaa päälle liikaa tai liian kömpelösti. Hänelle koitetaan viestiä, että vähän rauhallisemmin, vähän hienovaraisemmin, että saan tilaisuuden lämmetä omaan tahtiini. Tämä nähdään sitten viileän teeskentelemisenä ja miehen juoksuttamisena huvin vuoksi, samalla kun oikein tulkitaan että nainen kuitenkin oikeasti rohkaisee miestä jatkamaan.

En tiedä, ehkä. Subjektiivisia juttujahan nämä on. Mulla on siis kaksi vaihtoehtoa:

a) en ole huomannut naisten aktiivisuutta kohtaani

b) he eivät ole olleet aktiivisia, koska olen niin luotaantyöntävä

Kumpikaan ei kuulosta hyvältä.

Tai et ole ollut edes ulottuvilla, että susta olisi voinut kiinnostua. Eniten ehkä tuota, varmaan myös a:ta mukana ja onpa moni elämässä kohtaamasi nainen varmasti pitänyt sua luotaantyöntävänäkin, harvasta kaikki pitää.

Niin, mikä nyt on ulottuvilla oloa. Olen tähän ikään mennessä kerennyt käydä läpi aika monet baarireissut, festarit, kotibileet ja vastaavat. Olen myös käynyt koulut, työelämät ja kaveriporukat. Se, että olenko näissä tilanteissa riittävästi hakeutunut tilanteisiin, joissa naiset voisivat tuota aktiivisuuttaan osoittaa on sitten eri asia, mutta ei voi sanoa ettenkö olisi ollut ulottuvilla, jos joku nainen olisi suuntaani halunnut kurottaa.

Ulottuvilla olo on tietenkin jatkuva skaala. Mitä lähemmäs menee, sen ulottuvammilla on. Jossain tulee raja vastaan, että vielä lähemmäs meneminen on aloite. Tuo mitä kuvailet on se perustaso jolle useimmat osaa tulla tai joka ihmisille ensimmäiseksi tulee mieleen. Sen ja selvän aloitteenteon väliin jää kuitenkin tilaa jossa toimiminen on vähän epämääräisempää mutta sieltä ihmiset juuri yleensä etsii toisiaan. Jonkinlainen tutustuminen ja kontakti, ilman paineita ja taka-ajatuksia, ajatuksena tehdä yhdessä käsillä olevasta tilanteessa mahdollisimman mukava kokemus, mutta ehkä joskus avoin muullekin.