Taas juttua Suomen lapsivihamielisyydestä, Suomi taitaa olla ainoita maita jossa lapsi ei saa kuulua eikä näkyä

Vierailija kirjoitti:

Suomi taitaa olla ainoita maita jossa lapset kuuluvat ja näkyvät kurinpidon puutteen vuoksi eivätkä suloisuuttaan.

Tämä ei pidä paikkaansa. Olin juuri Israelissa tupaantuliaisissa. Siellä lapset, kaikki paikallisia, juoksivat ja riehuivat, rikkoivat paikkoja.

Vanhemmat istuivat pihalla juoruamassa tupakat kädessä ja vasta, kun jotain meni rikki reagoitiin läimäyttämällä.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on todella surullista lukea, että niin moni vanhempi haluaisi edelleen satuttaa ja pahoinpidella lastaan vaikka se on täysin tarpeetonta. (vai ovatko edes vanhempia jotka näin kommentoi, saattavat tietenkin olla lapsettomiakin jotka antavat vinkkejä lapsellisille).

Olen päiväkodissa töissä ja kyllä lapset saa kuriin ilman läimäyttelyä ja satuttamistakin, se ei siis ole olennainen asia kasvatuksen kannalta ollenkaan. Se on sitten eri asia, että nyt kun sellainen on kielletty, niin vanhemmat eivät keksi tilalle mitään muuta kun aina on tukistettu ja annettu piiskaa. Suosittelen ongelmien kohdalla kysymään varhaiskasvattajien mielipiteitä ja vinkkejä. Väkivallattomuus ei tarkoita sitä, että lapsille ei saisi opettaa ollenkaan käytöstapoja.

Positiivinen pedagogiikkakaan ei tarkoita sitä, etteikö lapselle saisi antaa negatiivistakin palautetta ja ärähtää kunnolla jos lapsi ei muuten tottele. Myöskin aikuista pitää totella, sehän on jopa elintärkeääkin että lapsi ei jokaista aikuisen sanomista kyseenalaista ja jätä totettelematta (esim. juoksentelun lopettaminen kun käsketään on yksi tällainen asia, pahimmillaan lapsi voi muuten juosta auton alle tai eksyä).

Kyllä se pk:ssakin olisi hyödyllistä jos voisi esim. antaa tukkapöllyä. Jäähyttäminen kun ei onnistu kaikissa tilanteissa (esim. pukemistilanteet) eikä jäähy edes tehoa kaikkiin lapsiin.

Oikeastiko jossain päiväkodissa vielä käytetään jäähyjä? Jäähyllä lapsi jätetään yksin selviämään vaikeimpien tunteidensa kanssa mikä on tunnetaitojen kehityksen kannalta todella haitallista. Rankaiseminen on myös ylipäätään positiivisen kasvatuksen vastaista, sillä siinä aikuinen tekee lapselle pahaa sen sijaan, että tekisi hyvää, mikä romuttaa aikuisen ja lapsen välisen luottamussuhteen ja lapsen luontaisen halun noudattaa aikuisen ohjeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on aika kaksijakoinen ilmiö: toisaalta asenteet lapsia kohtaan ovat Suomessa hyvinkin "hellämieliset". Todella monessa muussa maassa lapsia kohtaan ollaan paljon tiukempia ja heiltä odotetaan esimerkiksi parempia käytöstapoja. Samoin Suomessa vanhemmuudessa on ainakin paikoin ihanteena se, että (kärjistetysti) kaikki menee lapsi edellä ja aikuisten pitää vaan aina ja ikuisesti tinkiä omista haluistaan ja tarpeistaan. 

Ja sitten toisaalta, olen kyllä myös huomannut että Suomessa ei joissain tilanteissa riitä ymmärrystä lapsille tai lasten olemassaololle lainkaan. Jos lapsi vaikka bussissa juttelee jollekin aikuiselle, käännetään pää pois. Samoin häiriinnytään aivan kauheasti siitä, jos jossain on lasten ääniä ja hälinää (ei siis välttämättä huonoa käytöstä, kyllähän lapsista lähtee hälyä vaikka olisivat ihan ihmisiksikin) tai jos joku vie bussissa tilaa lastenvaunuineen. "Eikö noiden kanssa nyt voisi pysyä kotona". Mutta tämä liittynee enemmän siihen, että suomalaiset ovat vähän metsäläisiä edelleen, ei olla totuttu tiiviiseen asumiseen ja olemiseen ja häiriinnytään ylipäätään muiden ihmisten olemassaolosta.

t. yhteiskuntatieteilijä

En ole samaa mieltä siitä, että Suomessa vanhempien pitäisi tinkiä omusta haluistaan lasten takia. Mielestäni Suomi on tässä juuri toisen äären esimerkki. Olen monilapsisen perheen äiti,. Asumme saksankielisessä maassa. Kyllä täällä lapset ovat eri tavalla elämän keskipiste. Heidän harrastukset, läksyt, hyvinvointi määrittelee perheen arjen niin, että vanhemmat jopa tinkivät työajastaan ja urastaan.

Äiti siis tinkii työajastaan ja urastaan. Äidit ovat pääsääntöisesti kotona tai tekevät todella lyhyttä työpäivää. Lapset käyvät kotona syömässä kesken koulupäivän.

Suomessa myös nainen voi opiskella ja olla töissä. Meillä molemmilla vanhemmilla työpäivä klo 8-16, perheen arki hoituu kuten työtkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on aika kaksijakoinen ilmiö: toisaalta asenteet lapsia kohtaan ovat Suomessa hyvinkin "hellämieliset". Todella monessa muussa maassa lapsia kohtaan ollaan paljon tiukempia ja heiltä odotetaan esimerkiksi parempia käytöstapoja. Samoin Suomessa vanhemmuudessa on ainakin paikoin ihanteena se, että (kärjistetysti) kaikki menee lapsi edellä ja aikuisten pitää vaan aina ja ikuisesti tinkiä omista haluistaan ja tarpeistaan. 

Ja sitten toisaalta, olen kyllä myös huomannut että Suomessa ei joissain tilanteissa riitä ymmärrystä lapsille tai lasten olemassaololle lainkaan. Jos lapsi vaikka bussissa juttelee jollekin aikuiselle, käännetään pää pois. Samoin häiriinnytään aivan kauheasti siitä, jos jossain on lasten ääniä ja hälinää (ei siis välttämättä huonoa käytöstä, kyllähän lapsista lähtee hälyä vaikka olisivat ihan ihmisiksikin) tai jos joku vie bussissa tilaa lastenvaunuineen. "Eikö noiden kanssa nyt voisi pysyä kotona". Mutta tämä liittynee enemmän siihen, että suomalaiset ovat vähän metsäläisiä edelleen, ei olla totuttu tiiviiseen asumiseen ja olemiseen ja häiriinnytään ylipäätään muiden ihmisten olemassaolosta.

t. yhteiskuntatieteilijä

En ole samaa mieltä siitä, että Suomessa vanhempien pitäisi tinkiä omusta haluistaan lasten takia. Mielestäni Suomi on tässä juuri toisen äären esimerkki. Olen monilapsisen perheen äiti,. Asumme saksankielisessä maassa. Kyllä täällä lapset ovat eri tavalla elämän keskipiste. Heidän harrastukset, läksyt, hyvinvointi määrittelee perheen arjen niin, että vanhemmat jopa tinkivät työajastaan ja urastaan.

Äiti siis tinkii työajastaan ja urastaan. Äidit ovat pääsääntöisesti kotona tai tekevät todella lyhyttä työpäivää. Lapset käyvät kotona syömässä kesken koulupäivän.

Suomessa myös nainen voi opiskella ja olla töissä. Meillä molemmilla vanhemmilla työpäivä klo 8-16, perheen arki hoituu kuten työtkin.

Mun ystäväpiirissä myös moni isä, riippuu kumpi tienaa paremmin. Täälläkin voi nainen opiskella ja olla töissä ihan samaan tapaan. Päivähoito on edullista, koulut ilmaisua, lapsilisät hyviä jne. Mutta jostain syystä silti toinen vanhempi on lähes kaikissa perheissä iltapäivisin kotona jotta lapsia voudaan viedä harrastuksiin, auttaa koululäksyissä jne. Kuitenkin myös valintakysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti unohdetaan, etteivät pienet lapset vielä kykene osaamaan käytöstapoja (esim hillitsemään tunteitaan) vaan heille tosiaan vasta OPETETAAN tätä.

Ja maailmaa nähneenä ja monia ulkomaalaisia ystäviä ja perheenjäseniä omaavana sanon: monessa muussa maassa lapset saavat näkyä ja kuulua ja heihin suhtaudutaan iloisesti. Naurua ja juoksemista pidetään normaalina. He ovat osa yhteiskuntaa. Tämä ei toki tarkoita, että kaikkea siedetään.

Se, että Suomi olisi joku huonokäytöksisien lasten ihmemaa on keksittyä huttua, jota lapsivihamieliset ihmiset haluavat ylläpitää ja näkevät ympäristönsä sen mukaisena.

Kamalaa miten täällä mielummin jopa läpsittäisiin lapsia hiljaiseksi, kun oltaisiin empaattisia ja ymmärretäisiin, että se ruuhkabussin lapsikin on väsynyt ja stressaantunut, eikä hänellä ole vielä aivojen kehitysasteesta johtuen kykyä pitää tätä sisällään ja nököttää näkymättömästi hiljaa.

Aikuiset pystyvät muokkaamaan asenteitaan ja sietämään tunteitaan paljon helpommin kuin lapset.

Eletään yhdessä, siedetään toisiamme ja puututaan, kun nähdään vääryyttä. Meistä jokainen on ollut lapsi.

erittäin viisasta tekstiä. Minua ahdistaa ja pelottaa tämä väkivallasta puhuminen suhteessa lapsiin!!! Läpsimälläkö lapsi muka käyttäytyisi paremmin : o

Onko Suomi taantumassa henkisesti????

Lapsella on eri iässä erilaiset taidot ilmaista itseään. Tässä asiassa pitää erottaa ne vanhemmat, jotka eivät viitsi/jaksa ym. toimia lastensa eteen niin, että opettaisivat tunnetaitoja ja käytöstapoja-pelikoneet lapsen viihdyttäjiksi. Anteeksi mutta monet muut sivuston kommentit kertovat joko tyhmyydestä tai oppimattomuudesta!

T. Ope

Kasvattajia on kahdenlaisia. Niitä jotka käyttävät maalaisjärkeä ja sitten niitä jotka uskovat tähän tunnetaito/sanoitus-ideologiaan.

Miksi nämä olisivat toistensa poissulkevia asioita? Väitän olevani maalaisjärkinen lastenhoitaja ja saan lapset kuriin ja tottelemaan, mutta kyllä minusta tunnetaidot on silti tärkeät ja asioiden sanoittaminen, en kannata autoritäärisyyttä ja lapsen kuuluukin kapinoida. Mutta sitten on ne tietyt asiat, mitkä vaan tehdään, vaikka sitten purnaten, mutta totellaan ja viivytyksettä ja sitten voi vaikka jälkeenpäin jutella jos asia on lapselle uusi/tarvitsee muistutusta. Kehuminen on sitäkin tärkeämpää, eli kun lapsi tekee oikein, täytyy siitä antaa positiviisista palautetta, vaikka tekisi vain hetkenkin aikaa.

T: Lastenhoitaja.

Aika ristiriitainen viesti. Toisaalta kirjoitat kurista ja tottelemisesta ja toisaalta taas siitä, että et kannata autoritäärisyyttä ja lapsen kuuluukin kapinoida.

Toisaalta mikä on se ratkaisusi siihen, miten tietyt asiat "vaan tehdään"? Sanoittamallako sen kaikin tavoin vastaan laittavan lapsen saa tottelemaan auktoriteettiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on todella surullista lukea, että niin moni vanhempi haluaisi edelleen satuttaa ja pahoinpidella lastaan vaikka se on täysin tarpeetonta. (vai ovatko edes vanhempia jotka näin kommentoi, saattavat tietenkin olla lapsettomiakin jotka antavat vinkkejä lapsellisille).

Olen päiväkodissa töissä ja kyllä lapset saa kuriin ilman läimäyttelyä ja satuttamistakin, se ei siis ole olennainen asia kasvatuksen kannalta ollenkaan. Se on sitten eri asia, että nyt kun sellainen on kielletty, niin vanhemmat eivät keksi tilalle mitään muuta kun aina on tukistettu ja annettu piiskaa. Suosittelen ongelmien kohdalla kysymään varhaiskasvattajien mielipiteitä ja vinkkejä. Väkivallattomuus ei tarkoita sitä, että lapsille ei saisi opettaa ollenkaan käytöstapoja.

Positiivinen pedagogiikkakaan ei tarkoita sitä, etteikö lapselle saisi antaa negatiivistakin palautetta ja ärähtää kunnolla jos lapsi ei muuten tottele. Myöskin aikuista pitää totella, sehän on jopa elintärkeääkin että lapsi ei jokaista aikuisen sanomista kyseenalaista ja jätä totettelematta (esim. juoksentelun lopettaminen kun käsketään on yksi tällainen asia, pahimmillaan lapsi voi muuten juosta auton alle tai eksyä).

Kyllä se pk:ssakin olisi hyödyllistä jos voisi esim. antaa tukkapöllyä. Jäähyttäminen kun ei onnistu kaikissa tilanteissa (esim. pukemistilanteet) eikä jäähy edes tehoa kaikkiin lapsiin.

Ei jäähyäkään tarvitse käyttää kuin aniharvoin ja silti homma pelaa. Jäähystäkin on paljon juttua, miten se pahimmillaan nöyryyttää lasta ja väärin tehtynä se ei muuta olekkaan kuin nöyryytystä. Asiat saa pelaamaan ihan muilla konsteilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kannattaa käydä Englannissa, siellä pidetään kakaroille komento. Eikä läpsäys päähän ole harvinaista, kaupossa näkee usein.

Ranskassa vielä enemmän, ranskattaret eivät todellakaan anna lapsen määritellä itseään eivätkä pidä itseään vain lapsen jatkeina, vaan lapset opetetaan pienestä alkaen tavoille. Siellä nimenomaan ei saa näkyä eikä kuulua liikaa. Sivistysmaissa tätä kutsutaan hyväksi käytökseksi.

En suosittele kokeilemaan. Ranska ei enää sellainen kuin 1950 luvulla.

Höpsis. On yleistä tietoa, että ranskalainen vanhemmuus on tiukkaa, mutta rakastavaa.

Tässä ihan tuore (2019) tiivistelmä siitä, miten ranskalaiset vanhemmat uskaltavat olla vanhempia ja asettaa selkeät rajat lapsille. Tulos: hyvin käyttäytyviä ja sivistyneitä lapsia, joilla kuitenkin hyvä itsetunto. Suomalaiset taas yrittävät olla lastensa kavereita eivätkä aseta rajoja, tuloksena huonosti käyttäytyviä lapsia, joilla on huono itsetunto.

https://www.mydomaine.com/french-parenting

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti unohdetaan, etteivät pienet lapset vielä kykene osaamaan käytöstapoja (esim hillitsemään tunteitaan) vaan heille tosiaan vasta OPETETAAN tätä.

Ja maailmaa nähneenä ja monia ulkomaalaisia ystäviä ja perheenjäseniä omaavana sanon: monessa muussa maassa lapset saavat näkyä ja kuulua ja heihin suhtaudutaan iloisesti. Naurua ja juoksemista pidetään normaalina. He ovat osa yhteiskuntaa. Tämä ei toki tarkoita, että kaikkea siedetään.

Se, että Suomi olisi joku huonokäytöksisien lasten ihmemaa on keksittyä huttua, jota lapsivihamieliset ihmiset haluavat ylläpitää ja näkevät ympäristönsä sen mukaisena.

Kamalaa miten täällä mielummin jopa läpsittäisiin lapsia hiljaiseksi, kun oltaisiin empaattisia ja ymmärretäisiin, että se ruuhkabussin lapsikin on väsynyt ja stressaantunut, eikä hänellä ole vielä aivojen kehitysasteesta johtuen kykyä pitää tätä sisällään ja nököttää näkymättömästi hiljaa.

Aikuiset pystyvät muokkaamaan asenteitaan ja sietämään tunteitaan paljon helpommin kuin lapset.

Eletään yhdessä, siedetään toisiamme ja puututaan, kun nähdään vääryyttä. Meistä jokainen on ollut lapsi.

erittäin viisasta tekstiä. Minua ahdistaa ja pelottaa tämä väkivallasta puhuminen suhteessa lapsiin!!! Läpsimälläkö lapsi muka käyttäytyisi paremmin : o

Onko Suomi taantumassa henkisesti????

Lapsella on eri iässä erilaiset taidot ilmaista itseään. Tässä asiassa pitää erottaa ne vanhemmat, jotka eivät viitsi/jaksa ym. toimia lastensa eteen niin, että opettaisivat tunnetaitoja ja käytöstapoja-pelikoneet lapsen viihdyttäjiksi. Anteeksi mutta monet muut sivuston kommentit kertovat joko tyhmyydestä tai oppimattomuudesta!

T. Ope

Kasvattajia on kahdenlaisia. Niitä jotka käyttävät maalaisjärkeä ja sitten niitä jotka uskovat tähän tunnetaito/sanoitus-ideologiaan.

Miksi nämä olisivat toistensa poissulkevia asioita? Väitän olevani maalaisjärkinen lastenhoitaja ja saan lapset kuriin ja tottelemaan, mutta kyllä minusta tunnetaidot on silti tärkeät ja asioiden sanoittaminen, en kannata autoritäärisyyttä ja lapsen kuuluukin kapinoida. Mutta sitten on ne tietyt asiat, mitkä vaan tehdään, vaikka sitten purnaten, mutta totellaan ja viivytyksettä ja sitten voi vaikka jälkeenpäin jutella jos asia on lapselle uusi/tarvitsee muistutusta. Kehuminen on sitäkin tärkeämpää, eli kun lapsi tekee oikein, täytyy siitä antaa positiviisista palautetta, vaikka tekisi vain hetkenkin aikaa.

T: Lastenhoitaja.

Aika ristiriitainen viesti. Toisaalta kirjoitat kurista ja tottelemisesta ja toisaalta taas siitä, että et kannata autoritäärisyyttä ja lapsen kuuluukin kapinoida.

Toisaalta mikä on se ratkaisusi siihen, miten tietyt asiat "vaan tehdään"? Sanoittamallako sen kaikin tavoin vastaan laittavan lapsen saa tottelemaan auktoriteettiä?

Lueppa alkuun tuo: https://www.vauva.fi/keskustelu/3872264/ketju/vaativa_aiti_ei_kasvataka…

Ja sitten totean lyhyesti ettei viestini ollut lainkaan ristiriitainen ja että voisin kirjoittaa kirjan siitä mitä "vaan tehdään" tarkoittaa, kun muuttujia on niin paljon ja jokainen lapsi on kuitenkin yksilö, se tarkoittaa eri lasten kohdalla eri asioita.

Autoritäärisyydellä tarkoitin kyseistä kasvatusmenetelmää, jossa autoritäärisyys ja ehdoton auktoriteettien kunnioittaminen ja totteleminen joka asiassa on pääasia ja lapsi koulitaan tai yritetään koulia toimimaan niin keinolla millä hyvänsä, nöyryyttämällä, väkivallalla jne.

T: Lastenhoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kannattaa käydä Englannissa, siellä pidetään kakaroille komento. Eikä läpsäys päähän ole harvinaista, kaupossa näkee usein.

Ranskassa vielä enemmän, ranskattaret eivät todellakaan anna lapsen määritellä itseään eivätkä pidä itseään vain lapsen jatkeina, vaan lapset opetetaan pienestä alkaen tavoille. Siellä nimenomaan ei saa näkyä eikä kuulua liikaa. Sivistysmaissa tätä kutsutaan hyväksi käytökseksi.

En suosittele kokeilemaan. Ranska ei enää sellainen kuin 1950 luvulla.

Höpsis. On yleistä tietoa, että ranskalainen vanhemmuus on tiukkaa, mutta rakastavaa.

Tässä ihan tuore (2019) tiivistelmä siitä, miten ranskalaiset vanhemmat uskaltavat olla vanhempia ja asettaa selkeät rajat lapsille. Tulos: hyvin käyttäytyviä ja sivistyneitä lapsia, joilla kuitenkin hyvä itsetunto. Suomalaiset taas yrittävät olla lastensa kavereita eivätkä aseta rajoja, tuloksena huonosti käyttäytyviä lapsia, joilla on huono itsetunto.

https://www.mydomaine.com/french-parenting

Mutta millaiset ovat ranskalaislasten tunnetaidot?

Lapsi on ilmastoteko numero 1 huonoimmasta päästä

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on ilmastoteko numero 1 huonoimmasta päästä

Sinäkin olet ollut lapsi... mitä mieltä olet kehitysmaiden hallitsemattomasta lisääntymisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kannattaa käydä Englannissa, siellä pidetään kakaroille komento. Eikä läpsäys päähän ole harvinaista, kaupossa näkee usein.

Ranskassa vielä enemmän, ranskattaret eivät todellakaan anna lapsen määritellä itseään eivätkä pidä itseään vain lapsen jatkeina, vaan lapset opetetaan pienestä alkaen tavoille. Siellä nimenomaan ei saa näkyä eikä kuulua liikaa. Sivistysmaissa tätä kutsutaan hyväksi käytökseksi.

En suosittele kokeilemaan. Ranska ei enää sellainen kuin 1950 luvulla.

Höpsis. On yleistä tietoa, että ranskalainen vanhemmuus on tiukkaa, mutta rakastavaa.

Tässä ihan tuore (2019) tiivistelmä siitä, miten ranskalaiset vanhemmat uskaltavat olla vanhempia ja asettaa selkeät rajat lapsille. Tulos: hyvin käyttäytyviä ja sivistyneitä lapsia, joilla kuitenkin hyvä itsetunto. Suomalaiset taas yrittävät olla lastensa kavereita eivätkä aseta rajoja, tuloksena huonosti käyttäytyviä lapsia, joilla on huono itsetunto.

https://www.mydomaine.com/french-parenting

Mutta millaiset ovat ranskalaislasten tunnetaidot?

Mitä ihmettä tarkoitat tunnetaidoilla, vai onko se vain peitetermi sille, että annetaan lasten riehua ja olla kuin pellossa? Tekosyy laiskalle vanhemmuudelle siis.

Vierailija kirjoitti:

Minua todella ärsyttää se että lapset eivät osaa olla hiljaa, paikoillaan ja siististi vaan aina pitää sotkea, juosta ja huutaa. Opettakaa niille lapsille oikeasti käytöstapoja ja käyttäytymään ihmisten ilmoilla kuten ihmiset eikä kuin jotkin villit elukat.

Hyviä kommentteja täällä, sekä edellä että tämäkin, mihin lisään vain, että ei voi olla vaikeaa antaa lapsensa hillua, töhriä ja huutaa siellä kotona, mutta sitten taas yleisillä paikoilla opetetaan olemaan kunnolla. Palkkioksi saa mitä sitten luvataankin, vaikka lisää vanhempien sängyn jousien tai sohvan pilaamista jne. Miksi saavat talojen seiniin töhriä, mutta kotona ei??? Ettekö olekaan rakastavia vanhempia??

Ravintolassa, kirjastossa, kaupassa jne kävellään kuin normaalijärkinen ihminen ja pidetään turpa kiinni. Tai muuten ei karkkipäivää tai viikkorahaa tule. Ei montaa kertaa tarvita, kun jo alkaa luonnistua. Hetken kiukku ja huuto, mutta siitä se lähtee. Ketään ei kaupoissa tönitä ja pidetään siitä oman äidin tai isän ostoskärrystä kiinni. Kaupassa ei myöskään syödä tai juoda, tavara on kaupan omaisuuttaa niin kauan, kun kassa kilisee. Vasta sitten suu auki. Ruokaa maha täyteen ennen kauppaan menoa!!!Mikä tästä tekee näin helvatan vaikeaa??? :o

Kauhulla saa aina myös palstalla lukea, kun kysellään "lapsiystävällisiä koirarotuja" Voi kiesus, ei sellaisia olekaan, kaikki koirat ovat eläimiä, joiden tarkoitus ei ole olla lasten viihdykkeenä. Jotkut jopa ihan pokkana utelevat, millainen koira ei hermostu, jos nyt vähän korvasta tai hännästä kiskotaan!!! Eläimenpitokielto tällaisille!

Ja vielä ilkivallasta ja naapurien kiusaamisesta: Vahtikaa prkle niitä kakaroitanne, missä milloinkin liikkuvat! Ei ne kiltteinä pyöräile tai kukkia keräile, kun silmänne välttää, vaan ovat siellä naapurustossa pahanteossa! Kokemusta kolmesta osoitteesta. Taloyhtiön hallituskin jo joutui puuttumaan tilanteeseen, että saatiin naapurista kunnan vuokraluukkujen pennut ojennukseen! Meitä oli useita asukkaita parin kullannupun kohteena. Yksikin äiti oli tavannut eronsa jälkeen uuden miehen ja pa net ti itseään paksuksi, niin ettei edellisiä kakaroitaan kaitsea viitsinyt. Olikin sitten maha pystyssä selittämässä, kuinka "EI MEIDÄN POIKA" Nyyh. Mutta niin vaan se hänen poika...Vuosia tätä helvettiä. Nyt on nollatoleranssi, ja otan heti kuvat ja laitan kaupan seinään, jos yksikään niljake lähestyy. Avoimesti vaan tiedoksi kakaran touhut. Ja mamma on iloinen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on todella surullista lukea, että niin moni vanhempi haluaisi edelleen satuttaa ja pahoinpidella lastaan vaikka se on täysin tarpeetonta. (vai ovatko edes vanhempia jotka näin kommentoi, saattavat tietenkin olla lapsettomiakin jotka antavat vinkkejä lapsellisille).

Olen päiväkodissa töissä ja kyllä lapset saa kuriin ilman läimäyttelyä ja satuttamistakin, se ei siis ole olennainen asia kasvatuksen kannalta ollenkaan. Se on sitten eri asia, että nyt kun sellainen on kielletty, niin vanhemmat eivät keksi tilalle mitään muuta kun aina on tukistettu ja annettu piiskaa. Suosittelen ongelmien kohdalla kysymään varhaiskasvattajien mielipiteitä ja vinkkejä. Väkivallattomuus ei tarkoita sitä, että lapsille ei saisi opettaa ollenkaan käytöstapoja.

Positiivinen pedagogiikkakaan ei tarkoita sitä, etteikö lapselle saisi antaa negatiivistakin palautetta ja ärähtää kunnolla jos lapsi ei muuten tottele. Myöskin aikuista pitää totella, sehän on jopa elintärkeääkin että lapsi ei jokaista aikuisen sanomista kyseenalaista ja jätä totettelematta (esim. juoksentelun lopettaminen kun käsketään on yksi tällainen asia, pahimmillaan lapsi voi muuten juosta auton alle tai eksyä).

Kyllä se pk:ssakin olisi hyödyllistä jos voisi esim. antaa tukkapöllyä. Jäähyttäminen kun ei onnistu kaikissa tilanteissa (esim. pukemistilanteet) eikä jäähy edes tehoa kaikkiin lapsiin.

Oikeastiko jossain päiväkodissa vielä käytetään jäähyjä? Jäähyllä lapsi jätetään yksin selviämään vaikeimpien tunteidensa kanssa mikä on tunnetaitojen kehityksen kannalta todella haitallista. Rankaiseminen on myös ylipäätään positiivisen kasvatuksen vastaista, sillä siinä aikuinen tekee lapselle pahaa sen sijaan, että tekisi hyvää, mikä romuttaa aikuisen ja lapsen välisen luottamussuhteen ja lapsen luontaisen halun noudattaa aikuisen ohjeita.

Meinaatko, että jonkun muun pitäisi selvitä lapsen vaikeista tunteista? Elämässä tulee vastaan myös niin sanottuja negatiiviisia tunteita ja tilanteita, ja niitä ei helikopterivanhempi voi kyllä tuntea lapsen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on todella surullista lukea, että niin moni vanhempi haluaisi edelleen satuttaa ja pahoinpidella lastaan vaikka se on täysin tarpeetonta. (vai ovatko edes vanhempia jotka näin kommentoi, saattavat tietenkin olla lapsettomiakin jotka antavat vinkkejä lapsellisille).

Olen päiväkodissa töissä ja kyllä lapset saa kuriin ilman läimäyttelyä ja satuttamistakin, se ei siis ole olennainen asia kasvatuksen kannalta ollenkaan. Se on sitten eri asia, että nyt kun sellainen on kielletty, niin vanhemmat eivät keksi tilalle mitään muuta kun aina on tukistettu ja annettu piiskaa. Suosittelen ongelmien kohdalla kysymään varhaiskasvattajien mielipiteitä ja vinkkejä. Väkivallattomuus ei tarkoita sitä, että lapsille ei saisi opettaa ollenkaan käytöstapoja.

Positiivinen pedagogiikkakaan ei tarkoita sitä, etteikö lapselle saisi antaa negatiivistakin palautetta ja ärähtää kunnolla jos lapsi ei muuten tottele. Myöskin aikuista pitää totella, sehän on jopa elintärkeääkin että lapsi ei jokaista aikuisen sanomista kyseenalaista ja jätä totettelematta (esim. juoksentelun lopettaminen kun käsketään on yksi tällainen asia, pahimmillaan lapsi voi muuten juosta auton alle tai eksyä).

Kyllä se pk:ssakin olisi hyödyllistä jos voisi esim. antaa tukkapöllyä. Jäähyttäminen kun ei onnistu kaikissa tilanteissa (esim. pukemistilanteet) eikä jäähy edes tehoa kaikkiin lapsiin.

Oikeastiko jossain päiväkodissa vielä käytetään jäähyjä? Jäähyllä lapsi jätetään yksin selviämään vaikeimpien tunteidensa kanssa mikä on tunnetaitojen kehityksen kannalta todella haitallista. Rankaiseminen on myös ylipäätään positiivisen kasvatuksen vastaista, sillä siinä aikuinen tekee lapselle pahaa sen sijaan, että tekisi hyvää, mikä romuttaa aikuisen ja lapsen välisen luottamussuhteen ja lapsen luontaisen halun noudattaa aikuisen ohjeita.

Meinaatko, että jonkun muun pitäisi selvitä lapsen vaikeista tunteista? Elämässä tulee vastaan myös niin sanottuja negatiiviisia tunteita ja tilanteita, ja niitä ei helikopterivanhempi voi kyllä tuntea lapsen puolesta.

Poliisi selvittää... riku petteri sua nyt harmittaa, kun et saa ajaa mopolla ylinopeutta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on todella surullista lukea, että niin moni vanhempi haluaisi edelleen satuttaa ja pahoinpidella lastaan vaikka se on täysin tarpeetonta. (vai ovatko edes vanhempia jotka näin kommentoi, saattavat tietenkin olla lapsettomiakin jotka antavat vinkkejä lapsellisille).

Olen päiväkodissa töissä ja kyllä lapset saa kuriin ilman läimäyttelyä ja satuttamistakin, se ei siis ole olennainen asia kasvatuksen kannalta ollenkaan. Se on sitten eri asia, että nyt kun sellainen on kielletty, niin vanhemmat eivät keksi tilalle mitään muuta kun aina on tukistettu ja annettu piiskaa. Suosittelen ongelmien kohdalla kysymään varhaiskasvattajien mielipiteitä ja vinkkejä. Väkivallattomuus ei tarkoita sitä, että lapsille ei saisi opettaa ollenkaan käytöstapoja.

Positiivinen pedagogiikkakaan ei tarkoita sitä, etteikö lapselle saisi antaa negatiivistakin palautetta ja ärähtää kunnolla jos lapsi ei muuten tottele. Myöskin aikuista pitää totella, sehän on jopa elintärkeääkin että lapsi ei jokaista aikuisen sanomista kyseenalaista ja jätä totettelematta (esim. juoksentelun lopettaminen kun käsketään on yksi tällainen asia, pahimmillaan lapsi voi muuten juosta auton alle tai eksyä).

Kyllä se pk:ssakin olisi hyödyllistä jos voisi esim. antaa tukkapöllyä. Jäähyttäminen kun ei onnistu kaikissa tilanteissa (esim. pukemistilanteet) eikä jäähy edes tehoa kaikkiin lapsiin.

Oikeastiko jossain päiväkodissa vielä käytetään jäähyjä? Jäähyllä lapsi jätetään yksin selviämään vaikeimpien tunteidensa kanssa mikä on tunnetaitojen kehityksen kannalta todella haitallista. Rankaiseminen on myös ylipäätään positiivisen kasvatuksen vastaista, sillä siinä aikuinen tekee lapselle pahaa sen sijaan, että tekisi hyvää, mikä romuttaa aikuisen ja lapsen välisen luottamussuhteen ja lapsen luontaisen halun noudattaa aikuisen ohjeita.

Meinaatko, että jonkun muun pitäisi selvitä lapsen vaikeista tunteista? Elämässä tulee vastaan myös niin sanottuja negatiiviisia tunteita ja tilanteita, ja niitä ei helikopterivanhempi voi kyllä tuntea lapsen puolesta.

Curlingia sen olla pitää. Pään silitystä, vaikka vetäis toista turpaan. Ymmärrystä, loputonta ymmärrystä, sössötystä ja selittelyä. Kun ei saa torua, eikä mistään kieltää. Tulee iso trauma.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä väsyneen lapsen ainoa tapa ilmaista tunteitaan on järkyttävä karjuminen ja juoksentelu päin muita ihmisiä? Kun espanjalainen lapsi tekee kaupassa saman, saattaa häntä läimäyttää jopa naapurin setä eikä kukaan sitä kummastele.

Miksi nykyvanhemmat eivät ymmärrä, että kauppa tai parkkipaikka eivät ole leikkipaikkoja, joissa pitää saada telmiä juuri niin paljon kuin tahtoo? Tai miksi kirkko ei ole tarkoitettu juoksenteluun?

Tai miksi minä aikuinen en saa ääneen nauraa ja näyttää niin tunteitani, kun se muita tunteenilmaisullaan häiriköinyt riiviö kompastuu ja kaatuu ja satuttaa itsensä eli saa välittömän palkinnon siitä, että ei osaa olla muiden kanssa ihmisiksi.

Siis mitä juuri luin? On sulla näköjään paha olla kun tuollaisia ajatuksia kirjoittelet. Terapia ehkä auttaa. Vertaat aikuisen ja lapsen kykyä hallita tunteitaan. Täysin älytöntä, lapsihan on kirjaimellisesti vielä kehittyvä yksilö, vajaa verrattuna aikuiseen. Ei missään nimessä ole ok että joku naapurin setä läimäisee vaikka 5-vuotiasta koska hän on väsynyt, mieti nyt vähän! Todellisuudesta vieraantuneita olette te, jotka vaaditte 5-vuotiaalta samaa kuin 50-vuotiaalta. Pitääkö lapsi pistää töihinkin 5-vuotiaana vai onko kyse vain tunteiden hallinnasta, joka pitäisi osata aikuisen tasolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kannattaa käydä Englannissa, siellä pidetään kakaroille komento. Eikä läpsäys päähän ole harvinaista, kaupossa näkee usein.

Ranskassa vielä enemmän, ranskattaret eivät todellakaan anna lapsen määritellä itseään eivätkä pidä itseään vain lapsen jatkeina, vaan lapset opetetaan pienestä alkaen tavoille. Siellä nimenomaan ei saa näkyä eikä kuulua liikaa. Sivistysmaissa tätä kutsutaan hyväksi käytökseksi.

Kahdesti nähnyt livenä Pariisissa kun fiini ranskatar pitää lapsensa kurissa: toinen otti keskellä suojatietä pikkusälliä niskavilloista kiinni niin että rääkäisy kuului autoomme asti, toinen veteli kaupan käytävällä pikkutyttöä korville muun väen kummastellessa episodia jokseen arkipäiväisen kyllästyneesti. Ja nämä viimeiseen viiden vuoden aikana, eli hyvinkin modernia sikäläistä kasvatusoppia?

Onhan noita eroja lasten kasvatuksessa.

Italiassa näin, kun yksi pikkutyttö yritti pomottaa ikätovereitaan puistossa: yritti ottaa lelua kädestä yms.

Tytön äiti otti hänet lempeästi syrjään ja selitti rauhallisesti pari kertaa, kuinka tulee käyttäytyä.

Ei huutoa, ei läpsäisyjä. Joka kerta tyttö oppi käyttäytymään vähän paremmin.

"Autatteko" myös lastanne läksyissä, eli käytännössä teette ne hänen puolestaan? Miten lapsi sitten oppii, missä on hyvä ja missä ei?