Kirjoita tähän ajatus joka on päässäsi mutta et ikinä uskaltaisi sanoa ääneen

Päiväkodin sensitiivinen varhaiskasvatus tarkoittaa sitä, että henkilökunta myötäilee ongelmatapauksia. Kiusaavat, varastelevat ja muuten epäsosiaaliset lapset saavat henkilökunnan superhuomion ja heitä liehitellään. Kaikista säännöistä joustetaan heidän kohdallaan. Heidän vanhemmilleen ei kerrota suoraan, että lapsi on päiväkotiin sopimaton riesa.

Ja auta armias, jos ryhmässä normaali, sosiaalinen lapsi sanoo, että tuo kiusaamisen parhain päin selittely on epäreilua... Kohta normaali lapsi on itse "huonosti kompromisseja keksivä", "joustamaton" jne.

Elämä on:

Syömistä

Nukkumista

Työntekoa

Siivoamista

Siinä se.

Ei elämisen arvoista. Samat rutiinit vuodesta toiseen. Ja vain kuolema lopettaa tuon spiraalin, mikä vain nopeutuu ja nopeutuu ja nopeutuu...

Haluaisin kuulla sukuhistoriastani, koska tiedän siellä olevan kaikenlaisia mielenkiintoisia kiemuroita (lehtolapsia yms). Mutta en voi kysyä vanhemmiltani, koska he eivät halua puhua sellaisista asioista.

Ystäväni elämä olisi hänellekin paljon mukavampaa, jos hän olisi empaattinen eikä näyttäisi negatiivisia tunteitaan niin helposti muille. Vihanhallintakurssista ja terapiasta voisi olla rutkasti hyötyä.

Haluan, että kollegani saa potkut. Inhoan ja halveksin häntä. Hän on huono, laiska työntekijä ja lisäksi ihmisenä äärimmäisen epämiellyttävä. Spurgulta näyttävä, tupakkakupilta haiseva, sovinistinen vanha käääpä.

Minua ärsyttää kaverini joka tekee pimeitä töitä ja nostaa kelan ja työkkärin tukia puhtaalla omallatunnolla. Miten kehtaa!

En voi sietää koiria. 

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat uusia keittiön, maalata huoneiden seiniä ja remppailla taloa muutenkin, niin tee se ihan itse? Älä käskytä minua tai isääni sitä tekemään. Pyydä vaikka omia vanhempiasi/sukulaisiasi tekemään remonttisi? Eikä minua kiinnosta pätkääkään se että he asuvat toisella puolella Suomea. Minä olen tyytyväinen taloon ja sinä et, joten säästä omasta palkastasi remonttiin menevät rahat ja urakoitsiaan joka sen tekee.

Tämän suuntaiset ajatukset on niitä tyypillisiä keskusteluja työpaikan kahvituvassa. Miksi ehjää pitää ryhtyä korjaamaan vaan koska väri ei miellytä ja joku kaluste ei soinnu muihin kalusteisiin tai huoneen väriin. Ja vaikka vanhanaikainen keittio on varsin toimiva, niin silti täysi kauhistus puolisolle? Ei pitäisi olla niin vaativa, jos ei kuitenkaan olla valmiita tai kykeneviä tekemään itse remonttejaan, harvoin niitä yksinkertaisimpiakaan? Monesti olisi tehnyt mieli sanoa päin naamaa, mutta sen tiettää että siitä alkaa lähtölaskenta.

Pentusi on idiootti. Ei ole minun vikani, että sen äo on ehkä hikisesti 75. Mikään määrä tukitoimia ja erityisopetusta ei tule koskaan muuttamaan sitä. Joo, voin antaa seiskan ihan siksi, että pysyt tyytyväisenä, mutta ei sekään muuta tosiasioita. Puhu sinä vaan oppimisvaikeuksista ja lukihäiriöstä. Totuus on tämän lapsen kohdalla, että se on paitsi lukihäiriöinen, niin myös tyhmä ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Kurja juttu, mutta minä olen syytön.

Suurin osa nykyihmisten ongelmista johtuu liian helposta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Uskon ilmastonmuutokseen, mutta en välitä siitä. Uskon Suomen ja suomalaisten hyötyvän ilmastonmuutoksesta, vaikka valtaosa maailmasta kärsisikin. Minusta on vain hyvä, jos miljoonia tai jopa miljardeja ihmisiä kuolee pois, koska väkeä on aivan liikaa.

Totta puhut.

Koko eteläinen maanosa saisi huuhtoutua huitsin kuuseen. Nauraisin niin paljon.

En hae enää töitä, koska minuun suhtaudutaan alentuvasti ja naureskellen.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kaverin jatkuva valittelu kuinka hänelle aina käy huono tuuri ja kuinka asiat ovat huonosti. Minusta kyse on myös huonosta elämänhallinnasta että asiat ovat huonnosti. Hän myös kaivaa verta nenästä työpaikallaan ja ihmettelee sitten miksi joutuu siellä jatkuvasti puhutteluun. Pitää kiinni oikeuksistaan loppuun saakka eikä vaan anna olla.

Voihan sitä ajoittain käydä huono tuuri, mutta että aina, vuosikymmenestä toiseen?

Jos itsetunto on murennettu jo lapsena, ihminen oireilee helposti koko loppuelämänsä. Mutta helppohan se teidän onnellisen (?) lapsuuden eläneiden on tuomita meitä muita.

Inhoan kissoja ja m.@mu.ja.

Kenet työnnän junan alle?

Ehdotuksia?

En haluaisi mennä ollenkaan töihin tai kouluun enää. Voisin jäädä loppuelämäksi kotiin. Kuitenkin saisin vain jotain paskaduunia enkä pääsisi haluamaani kouluun vaikeuksien takia.

Olen nyt sairaslomalla psyykkisten asioiden takia. Motivaatio mihinkään on nolla.

Inhoan ja halveksin näitä huivipäitä. Hymyilen kuitenkin maireasti, koska ulospäin haluan osoittaa olevani suvaitsevainen. Mielessäni toivotan heidät hevon v...n.

Eräs ihminen on enemmän mielessäni kuin nykyinen poikaystävä. Mutta elämäni ei olisi koskaan kohdannut hänen kanssaan, joten tyydyin nykyiseen poikaystävääni. On hän toki ihana ja rakastuin häneen aikanaan, mutta joskus edelleen tulee mieleeni eräs henkilö menneisyydestä.

Joskus kaipaan vanhaa rappioelämääni.

Pidän tietoisesti epärehellisiä ihmisiä tyhminä (koskee tämän palstan enemmistöä)