Miksi naisista tulee lapsen saatuaan niin itsekeskeisiä ja entiselle elämälle sokeita?

olen itsekin ollut aikana ennen lapsia varmaan itsekeskeinen sinkku- opiskelin kakaisd akateemista tutkintoa tyuön ohessa mm

ja

jopa itsekeskeinen lapseton vaimonakin---

---

mutta lasten myötä EI VOI OLLA itsekeskeinen, jos on tasapainoisesti lapsiaan kasvattava äiti ja isä---



empatia kuuluu perusasiana lasten kasvatukseen



--sorry vaan, entiselle elämälle ei vaan ole aikaan,

lapsen etu menee kaiken sen edelle:)



t, nro 38

He ovat elämän tarkoitus, tajusin sen vasta sitten kun sain omia lapsia. Toki otan aikaa itselleni ja pidän huolen muistakin läheisistäni; miehestäni, vanhemmistani ja ystävistäni. Mitä sitä kainostelemaan ja hyssyttelemään, että monessa asiassa silti lapseni menee kaiken muun edelle. Elän tätä hetkeä ja jonakin päivänä tilanne on taas eri kun lapsukaiset ovat aikuistuneet.

älykäs nainen on kiinnostunut muustakin kuin lapsistaan.Ei baareissa varmaan jaksa rampata, mutta kyllä ystävien kanssa voi ja haluaa keskustella maailman asioista ihan kuin ennenkin!Poikkeuksena tietenkin lapsivuodeaika ja muut väsyttävät elämäntilanteet.

Mäkään tajua, miksi sen lapsen pitäisi muuttaa jotenkin elämää. Eiköhän se tule luontevaksi osaksi, muun lisäksi. Ei se voi niin kauheaa ja vakavaa olla, onhan lapsia syntynyt kautta aikojen.

Sinä olet ehkä valinnut lapsettoman elämäsi, "lapselliset" ystäväsi ovat valinneet toisin.



Elämä muuttuu niin paljon silloin kuin lapsia saa. Kaikki menee todella uusiksi.



Että jos näin rehellisesti sanon, niin ihmiset, jotka jostain syystä päättävät jäädä lapsettomiksi, elävät minusta hyvin toisenlaisen elämän kuin ne, jotka lapsia tekevät.



Kukin arvottaa itse, kumpi elämä on parempi. Yleisesti ottaen sanoisin, että lapsetttomat ovat taipumattomampia, joustamattomampia ja siten kokemattomampia kuin perheelliset. TÄSTÄ syystä perheellinen on usein kyllästynyt perheettömän seurassa.

Sosiaalituillako se elämä aukenee??