Isovanhemmat (Vanhoja vai?)

Tämäkin riippuu monesta asiasta. Minä olen vanhempieni vanhin lapsi, äiti oli 22-vuotias minut saadessaan, minä sain ensimmäisen lapseni 25-vuotiaana. Äitini oli siis 47 tullessaan mammaksi.

Mieheni on vanhempiensa nuorin lapsi, äitinsä oli 35 saadessaan mieheni. Mies on minua pari vuotta vanhempi -> anoppi oli 62 saadessaan esikoisemme käsivarsilleen.

Entäs jos kumpikin on saanut lapsensa vaikkapa 20-vuotiaina? Tällöin mummoksi tullaan jo 40-vuotiaana. Nuorempiakin mummoja on, varsinkin lestadiolaisperheissä hyvinkin yleistä, että äidistä tulee mummo sekä taas äiti suunnilleen samaan aikaan.

Mun anoppi ja lasten mummu on 48v.

Lapsellista tällainen ikärasismi. Jopa mummojen pitäisi olla nuoria, kun lapset syntyvät. Lapset ovat vanhempien vastuulla, ei mummojen.

Mun lapsen toiset isovanhemmat ovat iältään 83 ja 84 vuotta. Miehen vanhemmat.

Pidin heitä iäkkäinä jo vuosikymmen sitten, kun saimme esikoisen.

   Tiina

p.s. myönnän, itse sain nuorimman lapseni 43-vuotiaana. Iäkäs isovanhempi saatan olla itsekin jossakin vaiheessa, jos saan elää.

Nykyisin 60 taitaa olla lähempänä kuin 50. Ja tietysti riippuu siitäkin, onko lapsenlapsi esikoisen esikoinen vai kuopuksen kuopus. Omassa tuttavapiirissäni isovanhemmiksi on tultu (ensimmäistä kertaa) pääasiassa 55-63-vuotiaina, koska isovanhemmat tekivät omat lapsensa vielä alle kolmekymppisinä, mutta heidän lapsensa vasta yli kolmekymppisinä. 

Hyvin harva tulee mummiksi viisikymppisenä. Paitsi roskasakki.

Miksi nykyäidille kelpaa lapsen hoitajaksi vain nainen, lapsen isoäiti?

Missä on isät ja isoisät?

Todella surullista miten jotkut äidit polkevat esiäitien työtä perheen tasa-arvosta ja naisten oikeuksita ja vielä siirtävät asenteensa lapsilleen, kun oletetaan iästä riippumatta mummia hoitajaksi.

Kenellähän tässä matikkapää ei toimi.

Tilastojen mukaan naiset synnyttävät 30-35v iässä, jopa yli 44v ja suurin osa heidän äidistään synnyttivät lähes saman ikäisenä eli suurin osa mummoista saa ensimmäisen lastenlapsensa hoitoon juuri 60-80v iässä ja tilastollisesti 50v isoäiti on poikkeus.

Itse olen viisikymppinen ja samoin suurin osa ystävistä ja meillä ei ole tietoakaan vielä isoäitiydestä, kun lapset ovat vielä teinejä eli iältään 10-18v.

Sitapaitsi nykyaan vaikka 70-vuotias ei ole lahellekaan niin "raihnainen" kuin 70-vuotias oli vaikkapa 70-luvulla. He liikkuvat enemman ja ovat muutenkin enemman aktiivisia, matkustelevat, hengaavat somessa jne. Ei ole useallakaan kroppaa kuluttavia, raskaita aamulypsyja tai peltotoita enaa, koneet hoitaa ja maalta on muutettu kaupunkeihin. Energiaa riittaa siis vanhempanakin, halutessaan sitten jopa niitten lastenlasten hoitoon, luulen. :) 

Mulla sekä oma äiti ja anoppi oli nuoria saadessaa minut/mieheni joten tulivat nuorina isovanhemmiksi. KERTAAKAAN eivät ole jaksaneet hoitaa lapsia tai leikkiä lasten kanssa tsi ottaa lapsia esim luokseen kyläilemään edes aikuisten kanssa.

Toinen sanoi että en ala hoitamaan ollenkaan kun haluan nauttia elämästä, toinen taas sanoi että jokainen hoitaa omansa ja hän on niin nuori ettei halua itseään sanottavan mummoksi.

Nuoret isovanhemmat ei ole mikään tae jaksamisesta.

Ei kukaan voi olettaa että yhtään minkäänikäinen isovanhempi hoitaa sinun lapsiasi.

Olen 72 ja lapsenlapseni viisi ja kolmevuotiaita. Käyn tarvittaessa papan kanssa heitä hoitamassa. Tuo ikärasismi ja vanhempien ihmisten halveksuminen loukkaa, mutta uskon et edestään löytävät nuo suuriääniset. Kerran se heilläkin on päivä, jolloin edessä on eläkeikä. Sain lapseni 35- 43 vuotiaana, kaikilla yliopistotutkinto ja ovat tasapainoisia ja onnellisia ihisiä, vaikka luulisin kuuluvani tämän palstan ilkeästi määrittämiin "mummo-äiteihin", niihin joiden lapset ovat vähintään downeja.

Kai niitä isovanhempiakin on aika isolla ikähaarukalla. Pelkästään meidän lasten isovanhemmat ovat ikähaarukassa 48-88. Minä olen nuorten vanhempieni esikoinen ja minua vuosikymmenen vanhempi mieheni taas omiensa iltatähti.

Kenenkään kohdalla tosin en oleta mitään mutta tarjottaessa apu on tervetullutta, joskaan vanhemmille isovanhemmille en lapsia keskenään jätä vaikka tätä pyytäisivätkin.

Matikkapäästä sen verran, niin mummien iän saa helposti laskettua, kun miettii, minkä ikäinen äiti on ollut kun itse syntyi ja siihen päälle kun itse on synnyttänyt.

Meillä äitini sai eka lapsen 32v ja itse 34v ja lapset menivät hoitoon kun äiti oli ollut jo muutaman vuoden eläkkeellä eli lähempänä 70v.

treffit kirjoitti:

Sitapaitsi nykyaan vaikka 70-vuotias ei ole lahellekaan niin "raihnainen" kuin 70-vuotias oli vaikkapa 70-luvulla. He liikkuvat enemman ja ovat muutenkin enemman aktiivisia, matkustelevat, hengaavat somessa jne. Ei ole useallakaan kroppaa kuluttavia, raskaita aamulypsyja tai peltotoita enaa, koneet hoitaa ja maalta on muutettu kaupunkeihin. Energiaa riittaa siis vanhempanakin, halutessaan sitten jopa niitten lastenlasten hoitoon, luulen. :) 

Mutta usein heillä ei ole aikaa, kun myös isovanhemmat haluavat nauttia ainutlaatuisesta ja siitä yhdestä ainoasta elämästä, hoitaa parisuhdettaan ja niin kuin kerrot "He liikkuvat enemman ja ovat muutenkin enemman aktiivisia, matkustelevat, hengaavat somessa jne. Ei ole useallakaan kroppaa".

Ja se johtuu pitkälle, ettei tämän päivän naisen, iästä riippumatta, ainoa elämän sisältö ole lapset ja perhe, vaan mummotkin uskaltavat elää omaa elämäänsä, jopa nauttia siitä ja antaa aikaa itselle ja harrastuksille.

Toisin kuin joskus 60-70-luvulla, jolloin mummon osa oli raskas ja työntäyteinen, nivelet työn paljoudesta kuluneet, ei aikaa harrastukselle, ei parisuhteelle, ei riittävästi levolle. Ja sitä jotkut vielä ihailevat.

Olen ollut hoivakodissa töissä ja on todella sydäntä särkevää, kuinka raskasta oli heidän elämänsä. Monella ei ole koskaan ollut aikaa lukea edes yhtä kirjaa ja nyt kun aikaa hoivakodissa olisi, ei enää näe. Moni mummo nauttii suunnattomasti kun voi vain istua sängyn reunalla, mitään tekemättä ja muistella mitä kaikkea sitä olisi voinut tehdä, kun oli nuorempi ja terveempi, mutta se mummon aika oli mennyt toisten hoitamiseen ja passaamiseen, jotta muut ovat päässeet nauttimaan elämästä ja saaneet helpomman elämän, kuin mummo itse.

Eikä kenellekään tullut mieleen mummon omat tarpeet ja haaveet, eikä mummolla ollut rohkeutta kieltäytyä, kun naisen asema oli ennen toinen.

treffit kirjoitti:

Sitapaitsi nykyaan vaikka 70-vuotias ei ole lahellekaan niin "raihnainen" kuin 70-vuotias oli vaikkapa 70-luvulla. He liikkuvat enemman ja ovat muutenkin enemman aktiivisia, matkustelevat, hengaavat somessa jne. Ei ole useallakaan kroppaa kuluttavia, raskaita aamulypsyja tai peltotoita enaa, koneet hoitaa ja maalta on muutettu kaupunkeihin. Energiaa riittaa siis vanhempanakin, halutessaan sitten jopa niitten lastenlasten hoitoon, luulen. :) 

Ennen naiset eivät olleet työelämässä, vaikka sitä työtä oli paljon.

Tämän päivän mummot ovat olleet työelämässä, joka on alati vaativa ja uudistuva ja työuran pitäisi olla vähintäin 45vuotta ja kyllä sen luulisi aamulypsystä käyvän, kun tekee 10h päivässä työmatkoineen.

Ja mikä ihme siinä on, että on täysin hyväksyttävää miehillä harrastukset, riittävät unet ja lepoaika jne. mutta naisen pitäisi olla jo pienestä tytöstä alkaen orjan asemassa, hoitaa lapset ja lapsenlapset, iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat, sukulaiset ja naapurit, auttaa ja hoivata, pitää koti siistinä, tehdä ruokaa, miellyttää miestä, olla seksikäs 24/7, meikata ja tukka siistinä, kroppa timmissä ja tämä kaikki työuran päälle ja nämä vaatimukset tulevat vielä naisen suusta.

Ja näitä vaatimuksia ei aseta miehet, vaan NAISET itse, jotka siirtyvät esimerkkeinä ja asenteina meidän tyttärillemme, joilla pitäisi olla sama kohtalo, kuin entisajan mummoilla, vaikka ympäristö ja elinsuhteet muuttuvat.

Naisen elämä kuuluu olla raskas ja työntäyteinen, niin kauan kuin henki vähänkin pihisee.

Jos saisin nyt esikoisen, niin omat vanhempani olisivat n. 80-vuotiaita molemmat. Toinen hitusen päälle ja toinen alle. Kumpikaan ei ole enää hoitokykyinen eikä tarvitse ollakaan.

Onhan tuo huvittavaa, kun miettii että minun mummoni, lasteni isomummo, on vasta 86-vuotias.