Lue keskustelun säännöt.
Säälin päiväkodin integraatioryhmien hiljaisia lapsia
18.11.2019 |
Olen varhaiskasvatuksen opettaja. Tänään taas pihalla todistin, miten eräs kiltti ja hiljainen tyttö tiputettiin kiipeilytelineestä ja naurettiin päälle. Toiselta viedään pipo ja heitetään kukaan ja kolmannelta napataan lapio ja kumautetaan sillä päähän.
Ryhmän hoitaja on stressaantunut aamusta iltapäivään. Opettajalla menee kaikki liikenevän aika näiden 3 erityisentuen lapsen kanssa. Sitten heillä on vielä ne toiset 3, jotka ovat todella haastavia (poikia), mutta näille ei saada mitään lisäapua.
Avustajat vaihtuvat, usein avustaja saadaan vain pariksi päiväksi ja hoitaa kaikkien kolmen asiat.
Nämä integraatiot, niin päiväkodissa kuin koulussa, eivät vaan toimi. Aivan järjetöntä. Apua tarvitsevat eivät saa sitä ympäristöä ja tukea, jota tarvitsevat. Ja ne ”tavalliset” lapset maksavat kovaa hintaa. Omasta sydämestä kirpaisee joka kerta, kun joku lapsista saa köniinsä ja hänen satuttamisestaan silminnähden iloitaan ja nautitaan.
Osa vanhemmista ovat hereillä, osa sanoo ettei heidän lapsessa ole mitään kummallista. Ei edes, vaikka lapsi puhuisi omaa, keksittyä kieltään ja yrittäisi osua kivellä leikkikaveria päähän.
Puutun toki tilanteisiin aina kun voin. Niin tekevät kaikki. Mutta isolla pihalla ei ehdi joka puolelle. Tunnen oloni usein epäonnistuneeksi ja tunnen pettäneeni lapset.
Mites te muut hoitajat ja opet?
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen töissä ie-ryhmässä ja vaatiihan jotkut e-lapset enemmän ohjausta ja valvontaa kuin muut, mutta suurin osa e-lapsista ovat niitä hiljaisia ja kiusatuksi joutuvia ja meillä on isobtyö saada heille ryhmään kuuluvuuden tunnetta ja tukea. Mutta on tosi, että tavalliseen isoon ryhmään integroidut lapset tarvitsisivat enemmän aikuisen valvontaa ja tukea sosiaalisiin taitoihin ja pienemmät ryhmät. Kahden paikalla oleminen ei ole vielä tarpeeksi vahva tukitoimi.