Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Säälin päiväkodin integraatioryhmien hiljaisia lapsia
18.11.2019 |
Olen varhaiskasvatuksen opettaja. Tänään taas pihalla todistin, miten eräs kiltti ja hiljainen tyttö tiputettiin kiipeilytelineestä ja naurettiin päälle. Toiselta viedään pipo ja heitetään kukaan ja kolmannelta napataan lapio ja kumautetaan sillä päähän.
Ryhmän hoitaja on stressaantunut aamusta iltapäivään. Opettajalla menee kaikki liikenevän aika näiden 3 erityisentuen lapsen kanssa. Sitten heillä on vielä ne toiset 3, jotka ovat todella haastavia (poikia), mutta näille ei saada mitään lisäapua.
Avustajat vaihtuvat, usein avustaja saadaan vain pariksi päiväksi ja hoitaa kaikkien kolmen asiat.
Nämä integraatiot, niin päiväkodissa kuin koulussa, eivät vaan toimi. Aivan järjetöntä. Apua tarvitsevat eivät saa sitä ympäristöä ja tukea, jota tarvitsevat. Ja ne ”tavalliset” lapset maksavat kovaa hintaa. Omasta sydämestä kirpaisee joka kerta, kun joku lapsista saa köniinsä ja hänen satuttamisestaan silminnähden iloitaan ja nautitaan.
Osa vanhemmista ovat hereillä, osa sanoo ettei heidän lapsessa ole mitään kummallista. Ei edes, vaikka lapsi puhuisi omaa, keksittyä kieltään ja yrittäisi osua kivellä leikkikaveria päähän.
Puutun toki tilanteisiin aina kun voin. Niin tekevät kaikki. Mutta isolla pihalla ei ehdi joka puolelle. Tunnen oloni usein epäonnistuneeksi ja tunnen pettäneeni lapset.
Mites te muut hoitajat ja opet?
Kommentit (41)
Saako integroidussa ryhmässä tukilapsena olleen lapsen äiti vastata?
Meidän tytölle tuo ryhmä sopi hyvin. Hän osasi ilmaista itseään hyvin (se oli edellytys että pääsi tukilapseksi). Luonteeltaan hän on sosiaalinen ja tykkäsi kovasti leikkiä. Pyysin itse että hän pääsisi erityisryhmään kun tuli aika siirtyä pienten ryhmästä isojen puolelle. Syitä tähän oli monta mutta tärkein oli varmasti ryhmäkoko. Erityisryhmässä oli 12 lasta, tavallisissa 21 (nykyään on kai enemmänkin). Aikuisia oli kolme, kaikki vakituisia työntekijöitä. Tunsin lton entuudestaan ja tiesin hänet napakaksi ja ammattitaitoiseksi. Hoito oli hyvää. Kaikki lapset huomioitiin yksilöllisesti. Tytär sai ryhmästä hyviä kavereita ja olin kaikin puolin tyytyväinen. Bonuksena vielä se että hän oppi tukiviittomia, mistä oli myöhemminkin iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näistä päiväkotien ongelmista jauhetaan ja jauhetaan mutta kukaan ei tee mitään.
Liian moni ongelma on sellainen, että ei tehdä mitään. Johtuuko vastustuksesta, resurssien puutteesta, laiskuudesta vai mistä?
Syyllisiä ovat päiväkotien johtajat jotka ovat suurin osa ns varhaiskasvatuksen opettajia mutta eivät todellakaan pidä lasten ja työntekijöiden puolta vaan nuoleskelevat ylempää johtoa.
Aloittaja puhuneet nyt noista normiryhmistä joissa ne päälle 20 lasta ja joihin on silti ämpätty näitä erityistä tukea tarvitsevia. Useinhan niillä ei ole vielä mitään diagnoosia tms vaikka saattavat olla aivan avustajan tarpeessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että jollain on hyvä kokemus erityisryhmästä. Se, mitä todistan pihalla ja omalla työpaikallani on vain surullista.
Minulla on itselläni myös lapsia ja kylmää ajatus, että heitä kohdeltaisiin näin koulussa tai päiväkodissa. Tuntuu, että päivät ovat vain selviytymistä ja kiusaamisen hyväksymistä. Anteeksi toki sanotaan, mutta merkkaako se
mitään, kun sama lapsi kohta taas vie sun lelut ja kaataa sut selälleen?
Jotkut tilanteet ovat jo niin vaarallisia, että jos vanhemmat oikeasti näkisivät ne he olisivat aidosti vihaisia ja kauhuissaan.
Ap
Oma lapseni oli juuri tuollainen hiljainen ja ujo lapsi, jota kiusattiin jatkuvasti päiväkodissa ja pilkattiin kun puhe oli mitä oli. Jep, oli (ja on edelleen) erityislapsi ja kiusaajat näitä ns. taviksia. En edes muista, kuinka monta palaveria asiasta käytiin mutta mitään ei tehty. Onneksi siirtyi eskarin myötä muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkodin johtaja on pomo, joka vastaa joka ikisen japsen turvallisuudesta ja kohtelusta päiväkodissa. Jos joku kiusaa toista, kiusaaja pois nurkkaan tai eristyshuoneeseen 20 minuutiksi, niin eiköhän ala kuri pysyä, jos kotona ei opeteta, että toisia ei saa kiusata.
Mielestäni ei voi olla ns.tavislapsi jos kiusaa. Silloin tarvitsee tukea, joko kotona lastensuojelun kautta tai sitten päiväkodissa/koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin johtaja on pomo, joka vastaa joka ikisen japsen turvallisuudesta ja kohtelusta päiväkodissa. Jos joku kiusaa toista, kiusaaja pois nurkkaan tai eristyshuoneeseen 20 minuutiksi, niin eiköhän ala kuri pysyä, jos kotona ei opeteta, että toisia ei saa kiusata.
Meinaat, että päiväkoti-ikäinen lapsi lukitaan 20min ajaksi yksinään johonkin tyhjään siivouskomeroon? Ja että se oppii siitä jotain? Ei, erityislapset eivät välttämättä pysty niin loogiseen ajatteluun tai sellaiseen itsehillintään, etteivät taas seuraavan kinan tullessa löisi kaveria lelulla päähän. Toisekseen aikuinen ei voi irrottautua yhtä lasta vahtimaan ja jättää muita vahtimatta ja laki kieltää lapsen eristämisen.
Et taida olla alalla?
Päiväkodin johtajalla menee kaikki aika papereiden ja säädösten kanssa. Sitten on saikuttajat (ne aidot ja ei-aidot), sijaiset, rekryt, tavoitteet, uusien laitteiden hankinta, jaa kappas taas hajosi joku jostain ja jossain ryhmässä on sata ongelmaa jne.
Ei johtajan aika riitä millään ”nurkkaan 20min.” lapsia laittamaan. Sellainen ei tänä päivänä ole edes mitenkään sallittua. Lapsia ei saa eristää eikä heihin saa fyysisesti käydä käsiksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei johtajan aika riitä millään ”nurkkaan 20min.” lapsia laittamaan. Sellainen ei tänä päivänä ole edes mitenkään sallittua.
-Miksei vois esim. vaihtaa leikkitilaa, niin että kiusaava lapsi joutuu johonkin toiseen huoneeseen muiden lasten kanssa leikkimään? Toi ei ole mitään eristämistä yms.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että jollain on hyvä kokemus erityisryhmästä. Se, mitä todistan pihalla ja omalla työpaikallani on vain surullista.
Minulla on itselläni myös lapsia ja kylmää ajatus, että heitä kohdeltaisiin näin koulussa tai päiväkodissa. Tuntuu, että päivät ovat vain selviytymistä ja kiusaamisen hyväksymistä. Anteeksi toki sanotaan, mutta merkkaako se
mitään, kun sama lapsi kohta taas vie sun lelut ja kaataa sut selälleen?Jotkut tilanteet ovat jo niin vaarallisia, että jos vanhemmat oikeasti näkisivät ne he olisivat aidosti vihaisia ja kauhuissaan.
Ap
Onkohan teidän hoitopaikassa jotain vikaa? Ammattitaidottomuutta? Ainakin siitä antaa viitteitä mitä ja missä ja miten asiaa tuodaan julkisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että jollain on hyvä kokemus erityisryhmästä. Se, mitä todistan pihalla ja omalla työpaikallani on vain surullista.
Minulla on itselläni myös lapsia ja kylmää ajatus, että heitä kohdeltaisiin näin koulussa tai päiväkodissa. Tuntuu, että päivät ovat vain selviytymistä ja kiusaamisen hyväksymistä. Anteeksi toki sanotaan, mutta merkkaako se
mitään, kun sama lapsi kohta taas vie sun lelut ja kaataa sut selälleen?Jotkut tilanteet ovat jo niin vaarallisia, että jos vanhemmat oikeasti näkisivät ne he olisivat aidosti vihaisia ja kauhuissaan.
Ap
Meillä on ihan kotonakin samaa menoa...
Yhdyn kyllä tähän. Avustajia ei ole näissä ryhmissä missä niitä pitäisi olla. Joka päiväkodissa pitäis olla yks palkattu ryhmäavustaja joka laitetaan ryhmään missä suurin tarve.
Päiväkoteja rasittaa myös nämä saikuttajat. Ja osa on aiheesta ja osa tekee sitä säännöllisesti.
Johtajilla kädet täynnä hommia. Ylemmälle taholle pitää palaute laittaa.
Koulussa sama meininki. Luokanopettajan annan tehtävät, autan 35 minuuttia erityisoppilaita, annan nopeimmille lisätehtävät ja lopuksi läksyt. Ei mitään hajua mitä ne 10-12 hiljaista, hyvät koululaisen taidot omaavaa oppilasta oppii tai mitä heillä on mielen päällä.
En syytä rehtoria enkä muitakaan opettajia, vaan opetusta koskevia lakeja, joissa erityislapset tulee ryhmiin ilman tukea.
Ottamatta aloitukseen kantaa haluan huomauttaa että Suomesta on kadonnut vanha terve asenne poikiin ja tullut tilalle (naisten luoma) vastuun ja ylivarovaisuuden kulttuuri. Poikien leikit on raisuja. Aina sattuu ja tapahtuu. Se on luonnollista.
Saako pojat olla enää poikia?
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta aloitukseen kantaa haluan huomauttaa että Suomesta on kadonnut vanha terve asenne poikiin ja tullut tilalle (naisten luoma) vastuun ja ylivarovaisuuden kulttuuri. Poikien leikit on raisuja. Aina sattuu ja tapahtuu. Se on luonnollista.
Saako pojat olla enää poikia?
Miesopettajat ja mieshoitajat puuttuu. Muistan omasta lapsuudesta että koulussa oli yksi miesopettaja jonka tehtävä oli aina rauhoittaa riehuvien poikien leikki. Pojat tiesi jo siitä että tämä opettaja tuli paikalle että nyt on syytä rauhoittua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta aloitukseen kantaa haluan huomauttaa että Suomesta on kadonnut vanha terve asenne poikiin ja tullut tilalle (naisten luoma) vastuun ja ylivarovaisuuden kulttuuri. Poikien leikit on raisuja. Aina sattuu ja tapahtuu. Se on luonnollista.
Saako pojat olla enää poikia?Miesopettajat ja mieshoitajat puuttuu. Muistan omasta lapsuudesta että koulussa oli yksi miesopettaja jonka tehtävä oli aina rauhoittaa riehuvien poikien leikki. Pojat tiesi jo siitä että tämä opettaja tuli paikalle että nyt on syytä rauhoittua.
Olisi hyvä jos miehet hakeutuisivat alalle opiskelemaan. Tervetuloa!
T: varhaiskasvatuksen opettaja
Alue: Aihe vapaa
Näistä päiväkotien ongelmista jauhetaan ja jauhetaan mutta kukaan ei tee mitään.