Muistatko vielä, miten kylmiä puhelinkoppien yleisöpuhelimet olivat talvella?

Syksyisin naapurustossa poltettiin puutarharoskia, se ihan savun haju ja rapsakat aurinkoiset syysillat.

Ei jonne tiedä vinyylilevyäkään.

Ekaluokalla muistan, että kuului hiljaisessa luokassa jyrinää.

Jyrisivätkö korvani, vai aiheutuiko jyrinä koulun seinään kiinnitetyistä sähkölangoista?

Ennen ei sähköliittymää tuotu kaapelilla pylväästä, vaan rakennusten seinässä oli posliinieristeet, joihin linjan pää kiinnittyi.

Korvani kyllä ovat vinkuneet ja jyrisseet koko ikäni.

Vierailija kirjoitti:

Revittyjä sivuja puhelinluettelosta ja usein niitä mitä tarttis ite.

Säätilojen armoilla olleen puhelinluettelon ummehtunut haju.

Joskus luurin johto ei ollutkaan kiinni puhelimessa.

ja nämä oli 60-70-luvun muistoja? Mie vähä eppäelen,,,

Muistan lapsuudesta, miltä savinen polku tuntui paljaisen jalkojen alla, kun juostiin mummolassa joenrantaan uimaan. Viileältä, kovalta ja liukkaalta.

Vierailija kirjoitti:

Revittyjä sivuja puhelinluettelosta ja usein niitä mitä tarttis ite.

Niistä revittiin erityisesti kartat, kun ei ollut Google Mapsia eikä navigaattoria.

Vierailija kirjoitti:

Muistan lapsuudesta, miltä savinen polku tuntui paljaisen jalkojen alla, kun juostiin mummolassa joenrantaan uimaan. Viileältä, kovalta ja liukkaalta.

Mä muistan - nyt kun sanoit - savisen polun paljaiden jalkojen alla, kun käveltiin mummolassa mäki alas saunalle.

Tervan tuoksu auringossa uimarannalla. Kaupunkimme oli aikanaan yksi maamme suurista tervavienti satamista.

Elokuun lopulla viljakuivaamon hurina. Oli jo myöhää kun oman kuormansa sai vietyä. Kuivaamon isäntä oli uupuneen näköinen, hän kun teki puintiaikaan ympäripyöreitä päiviä. Hänellä oli kuivaamolla sänky, jossa hän urvahti silläaikaa kun muut tulivat kuivattamaan viljojaan.

   Muistan vanhan riihen  hajun jossa ennen oli kuivattu parsilla viljaa ja luonnonkivistä ladotun uunin. Harmitti kun meidän viljat olivat vain sään alla säilössa tuolla riihessä jossa haisi noki ja savu menneiltä vuosilta.'  

  Hämärät elokuun illat olivat jotenkin pysähtyneitä ja yllättävän lämpimiä. Elosalamat välähtelivät järven takana. Jotenkin tiedostin olemassa oloni, että minä olen minä. Hämärä, kuivaamon pelottavan koneiston jyrinä ja elosalamat pelottivat ja kiehtoivat,

Meidän uintimatka oli ensin pyörällä paahteista soratietä pitkin ylös alas. Sitten neulasten peittämää polkua, jalat kävi nopeasti punamuurahaisten takia.

Karkkitehtaan vieressä hyviä tuoksuja :)

Se kun piti laittaa puhelinkopissa se puhelinkortti sinne sisään ja ääni sanoi "puheaikaa jäljellä 17 markkaa 24 penniä." Olin silloin lapsi

 

Ei helkutti kun tuntuu vanhukselta, vaikka en ole vielä edes 30...

 

Meidän yläasteen edessä Pieksämäellä oli koppi, johon sulkeutui joku paikallinen hullu esittämään vilkasta puhumista ja menevää miestä tuntikausiksi.

KUn piti ottaa hanskat pois kädestä ja yrittää räpeltää hakaneulaa kolikkoreikään niin, että sai soitettua ilmaiset puhelut. Tietysti sormia palelsi, Piti etsiä sisätiloissa olevia ja seinässä kiinni olevia "puhelinkoppikuplia", jolloin se oli mukavampaa ilmaispuhelua.

Usein em ilmaispuhelut piti lopettaa sanomalla, että "nyt mä jäädyn tänne koppiin ja pakko lähteä himaan".

Joskus meni jonkun pojan kanssa pussailemaan koppiin, ettei ainakaan kastunut talvisessa räntäsateessa tai jos oli kova pakkasviima.

Kyllä muistan. Ja kusi/paska niissä haisi myös koska puliukot suojautuivat niissä talven viiimalta vaikka lämmitystä ei lamppua lukuunottamatta ollutkaan.

Puhelinkoppi oli kylmä, tupakanhajuinen ja likainen, ei mikään miellyttävä muisto. Jotkut kuulemma kännipäissää n""i sellaisissa, ei sitten epäkäytännöllisempää ja epäromanttisinta  paikkaa löytäneet....

Mä jäin pikkulapsena huulestani kiinni puhelinkopin jäiseen seinään. Ikää oli varmaan alle 3 v (näitä varhaisimpia muistovälähdyksiä, joita minulla on muutama). Muistan vain sen, miten äiti meni hädissään kopin ulkopuolelle lämmittämään lasiseinää kädellään, jotta irtoaisin ilman pahempia haavereita. Tuli sitä vertakin kuitenkin.

Kirjaston musiikkiosastolla kuunneltiin levyjä pehmeissä nojatuoleissa ja syötiin vaivihkaa irtiksiä. Perjantai-iltana haettiin grilliltä kännipäissä ranskalaisia joita syötiin kimpassa, mitään mäkkäreitä tms ei pikkukaupungissa vielä ollut. Puhelinkioskeihin mentiin pussailemaan , kääntämään sätkiä tuulelta suojaan ja joskus harvoin soittamaan , kännissähän sitä oli oltava että kesti sen kusenhajuisen likaisen kopin. 

Tämän ketjun takia tuli hirveä kaipuu päästä seisomaan puhelinkoppiin  vielä kerran, edes hetkeksi ! :D