Onko täällä ketään joka häpeää työtään?

Vessansiivooja. Lähinnä häpeän, etten opiskellut aikoinani, elämäntilanteeni oli vaikea, ja nyt pitää tehdä niitä töitä, mitä saa.

En niinkään häpeä, mutta en voi sietää sitä. Ja miksi muutes häpeät? Ketään ihmistä ei pitäisi vähätellä hänen työnsä takia. Kaikki työ on arvokasta.

Ei kannata hävetä. Kaikki tullaan samassa mullassa vielä makaamaan. Titteleitä ei kukaan mukaansa kuollessaan saa. Ja jos olet nuori ihminen niin mene ihmeessä opiskelemaan.

Olen eräänlaisessa liukuhihnatyössä ja häpeän sitä todella paljon. Vähän sama tilanne kuin aiemmalla vastaajalla, sairastin masennusta lähes koko nuoruuteni ja alisuoriuduin kaikesta, jonka seurauksena päädyin kyseiseen työhön.

Ap

Ei kannata hävetä. Jonkunhan sekin työ on tehtävä. T. Siivooja, enkä muista että olisin paheksuntaa kenessäkään saanut aikaiseksi.

En häpeä itse työtä vaan sitä että tämän ikäisenä pitäisi olla jo "oikeissa töissä" ja mä vaan teen jotain osa-aikaista, määräaikaista ja keikkaa.

Olen keittiöapulainen ja siivooja. Siivooja varsinkin on todella tärkeä ammatti, mutta tunnen silti alemmuudentunteita. Tuntuu kuin kaikki ajattelisivat, että eikö tuosta ollut mihinkään muuhun. Olin kyllä hyvä koulussa, mutta jatko-opiskelut jäivät masennuksen ja paniikkihäiriön takia. 

Minun ystävä on ollut kohta 40 vuotta liukuhihna työssä. Niillä rahoilla on maksettu talo, kasvatettu 3 lasta ja vielä matkustelutkin ja auto vaihdettu säännöllisin väli ajoin. Joten älä ole huolissasi. Elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Olen keittiöapulainen ja siivooja. Siivooja varsinkin on todella tärkeä ammatti, mutta tunnen silti alemmuudentunteita. Tuntuu kuin kaikki ajattelisivat, että eikö tuosta ollut mihinkään muuhun. Olin kyllä hyvä koulussa, mutta jatko-opiskelut jäivät masennuksen ja paniikkihäiriön takia. 

Hei sinä itse annat kuvan siitä millainen ihminen olet, ei sinun ammatti.

Hyödytön valtion virkahenkilö. Häpeän.

Häpeän. Olen puhelinmyyjä opiskelujen ohella.

Se auttaa että säästyy työkkärin kuulusteluilta.

Sanomalehden jakaja. Aina katsotaan pitkään ja pyöritellään silmiä kun kerron missä olen työssä. Tavallinen kommentti on myös että ” kyllä minäkin opiskeluaikana mutta...”. Meillä harrastusporukassa on ihmisiä ja ammatteja laidasta laitaan ja nykyään välttelen kertomasta mitä teen työkseni.

Väliin pukkaa alemmuudentunnetta kun vetelen hihnalla menestyneiden ikätovereideni maitopurkkeja ja leipäpusseja. Tai esim kun luin täältä että eihän kukaan oikeasti halua olla kaupan kassalla töissä vaan on vain koska on pakko. Oikeasti useimmiten nautin siitä että teen jotain kaikille ärkeää (omavaraisia on kuitenkin aika vähän), saan olla monenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä ja jutella joillekin ne päivän ainoat sanat.

En itse hävennyt työtäni, mutta lapseni häpesi kun koulussa kysyttiin. Siksipä luovuin pankinjohtajan hommasta ja menin homoklubille strippariksi.

Monet siivoustyöstä täällä kirjoittavat ovat selvästi suomalaisia taustaltaan. 

Missä teitä näkee? En ole ainakaan viimeiseen kymmeneen vuoteen nähnyt suomalaissiivojaa yhtään missään. 

Rehellistä työtä ei kannata ikinä hävetä. Ihan sama, vaikka vain vessoja siivoaisi. Mutta jos on esimerkiksi sellainen puhelinmyyjä, joka pakkomyy mummoille kaikkea scheissea, niin sitten - häpeä.

Juu, arvauskeskuslääkäri, tai näin ammattianin nimitetään.