Lue keskustelun säännöt.
Onko avohoito mielestäsi parempi asia, kuin entiset mielisairaalat?
18.11.2019 |
Kysymys otsikossa. Mielisairaalat usein sijaitsi rauhallisilla luonnonläheisellä paikoilla, sieltä saa valmiit ateriat useamman kerran päivässä eikä tarvitse samalla tavalla stressata arjen asioista, kuin kotona.
Olin kerran osastolla sairaalassa, monet siellä oli harmistuneita, kun joutuivat aika nopeasti lähtemään kotiin. Osastot ovat yleensä täynnä, vuodepaikkoja ei ole riittävästi, niihin on hankala päästä. Viihdyin itse osastolla.
Joskus tuntuu, että voisin mennä asumaan mielisairaalaan. Olisipa sellaisia vielä, jossain luonnonläheisissä paikoissa. Mielummin potisin sellaisessa vaikeaa masennusta kuin kotona. Kotona asiat usein eskaloituu, ei jaksa tehdä ruokaa, ei käydä suihkussa ja kämppä on kuin kaatopaikka, kun ei jaksa siivota. Sairaalassa sai levätä ja siellä oli mukavia ihmisiä.
Mikä niistä mielisairaaloista teki niin pahan asian, että suurinosa (?) niistä lakkautettiin ja keskityttiin avohoitoon?
Moni ei pysty asumaan itsenäisesti omassa kotonaan, sairaaloiden psykiatriset osastot ovat usein täynnä, sinne ei mahdu kaikki, jotka osastohoitoa tarvitsisivat.
Kommentit (25)
Mitä pahaa on "laitostumisessa" tai laitosasumisissa? Sairastelu kestää joillakin ihmisillä jopa vuosia, eivät kykene tavalliseen elämää. Se ei sitä tarkoita, ettäkö elämä olisi jotenkin huonompaa. Kotona se saattaa olla todella surkeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi olla kumpaakin tarjolla tarpeeksi tietysti. Myös niitä pitkäaikaispaikkoja sellaisia tarvitseville. Nykyään on menty liiallisuuksiin avohoidon kanssa.
Avohoidon holtiton lisääminen kustannussyistä on täysin edesvastuutonta. Katukuvassa kyllä näkee mitä siitä seuraa.
Avohoidon lisääntymisen oikea syy tuskin on "yksilön itsemäärämisoikeus", vaan puhtaasti kustannuskysymys. Sitä se tuntuu ainakin olevan.
Alasajo aloitettiin systemaattisesti ennen 1990 lamaa ja siinä unohtui järjestää kunnollinen avohoito. Tämä on myös syy siihen valehteluun joka liittyy lääkkeiden toimivuuteen. Tätä "salailua" on viety jopa niin pitkälle, että tietyt kirjat on pitänyt hävittää kirjastosta eikä niitä saa kuin tilaamalla ulkomailta.
Mikä sitten on yksilölle hyvä hoito? Ehkä on olemassa jotakin muutakin kuin pillerit käteen vs. laitoshoito. Stresaamalla aivonsa pilanneille voisi olla vaikuttavampi yhteiskunnan maksama puolen vuoden löhöloma aurinkorannoilla. Hinnaltaan se on tietysti kalliimpi kuin pilleripurkki, mutta halvempi kuin työkyvyttömyyseläkkeet ja muut aiheeseen liittyvät kustannukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samahan se on vanhuspuolella ja kohta kehvelipuolella. Kaikki saa asua omissa yksiöissään ja tulla toimeen, miten haluaa.
Avohoito on huonolaatuista. Kauheat jonot ovat lääkäreiden vastaanotolle (ja ne lääkärit vaihtuu tuiki tiheään tahtiin!) , koska on pulaa psykiatrisista lääkäreistä. Sairaanhoitajan vastaanotolle pääsee ehkä kerran kuussa, jos sitäkään.
Vuoden aikana omalääkäri vaihtunut kolme kertaa tällä nykyisellä asuinpaikkakunnallani. Yhteensä kolmivuotisen avohoitoni aikana ovat omalääkärini vaihtuneet kuusi kertaa! Olen ollut kahdella eri paikkakunnalla avohoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viittaatko mielisairaaloilla niihin laitoksiin, missä leikittiin kylvyillä, lobotomialla ja muilla hauskoilla hoitomuodoilla?
Vierailija kirjoitti:
Samahan se on vanhuspuolella ja kohta kehvelipuolella. Kaikki saa asua omissa yksiöissään ja tulla toimeen, miten haluaa.
Ja ollaan todella yksinäisiä siellä omassa yksiössä. Sairaalat ja parantolat/vanhainkodit ovat kotia paljon sosiaalisempia paikkoja. Esim. Vanhukset varmasti viihtyisivät siellä paremmin kuin yksin kotona. Kodinomaisessa vanhainkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avohoito on huonolaatuista. Kauheat jonot ovat lääkäreiden vastaanotolle (ja ne lääkärit vaihtuu tuiki tiheään tahtiin!) , koska on pulaa psykiatrisista lääkäreistä. Sairaanhoitajan vastaanotolle pääsee ehkä kerran kuussa, jos sitäkään.
Vuoden aikana omalääkäri vaihtunut kolme kertaa tällä nykyisellä asuinpaikkakunnallani. Yhteensä kolmivuotisen avohoitoni aikana ovat omalääkärini vaihtuneet kuusi kertaa! Olen ollut kahdella eri paikkakunnalla avohoidossa.
No mä en ole edes kahden vuoden avohoidon aikana päässyt kertaakaan oikealle psykiatrille! Ja mikä hiton omalääkäri, aina on ollut uusi ihminen vastassa. Tilanne on ihan katastrofaalinen ainakin täällä Helsingissä. Psykiatreja ei saada psykiatrian poliklinikoille.
Vierailija kirjoitti:
Viittaatko mielisairaaloilla niihin laitoksiin, missä leikittiin kylvyillä, lobotomialla ja muilla hauskoilla hoitomuodoilla?[/quot
Ei tällaisia hoitomuotoja nykypäivänä käytettäisi. Mielisairaalat ovat nykyään muotoa psykiatriset osastot tavallisessa sairaalassa. Joiden vuodepaikat ovat todella minimaaliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avohoito on huonolaatuista. Kauheat jonot ovat lääkäreiden vastaanotolle (ja ne lääkärit vaihtuu tuiki tiheään tahtiin!) , koska on pulaa psykiatrisista lääkäreistä. Sairaanhoitajan vastaanotolle pääsee ehkä kerran kuussa, jos sitäkään.
Vuoden aikana omalääkäri vaihtunut kolme kertaa tällä nykyisellä asuinpaikkakunnallani. Yhteensä kolmivuotisen avohoitoni aikana ovat omalääkärini vaihtuneet kuusi kertaa! Olen ollut kahdella eri paikkakunnalla avohoidossa.
No mä en ole edes kahden vuoden avohoidon aikana päässyt kertaakaan oikealle psykiatrille! Ja mikä hiton omalääkäri, aina on ollut uusi ihminen vastassa. Tilanne on ihan katastrofaalinen ainakin täällä Helsingissä. Psykiatreja ei saada psykiatrian poliklinikoille.
No niinpä, hyvä että edes tietää, kuka on omalääkäri! Pitäisi olla omalääkäri, mutta henkilökunta vaihtuu useammin kuin itse saat ajan vastaanotolle....
Mielisairaaloihin ei ole tarkoitus tulla viihtymään. AP tahtoisi asua sairaalassa, ettei tarvitsisi kotona ottaa mitään vastuuta omasta elämästään vaan saisi aikuisena ihmisenä kävellä valmiiseen pöytään ja pesettää pyykkinsä muilla.
Osastopaikat ovat oikeasti sairaille potilaille, lääkitys laitetaan kuntoon ja järjestellään avohoito ja mahdollisesti asumiskuntoutuspaikka. Osastoilla ei ole tarkoitus säilöä laiskoja ja vastuuttomia ihmisiä loisimassa. Sairaala ei ole hotelli.
Oman elämän hallinta on osa elämää ja siihen saa kyllä tukea jos ei itsenäisesti onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pois silmistä, pois mielestä.
Ennen omaiset ja kylänväki halusi lähettää hullut pois silmistään ja mielestään laitoksiin.
Nyt yhteiskunta haluaa lähettää heidät pois silmistään ja mielestään omaisten niskoille ja pahaa-aavistamattomien kansalaisten joukkoon.
Kumpikin ratkaisu on jonkun mielestä väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avohoito on huonolaatuista. Kauheat jonot ovat lääkäreiden vastaanotolle (ja ne lääkärit vaihtuu tuiki tiheään tahtiin!) , koska on pulaa psykiatrisista lääkäreistä. Sairaanhoitajan vastaanotolle pääsee ehkä kerran kuussa, jos sitäkään.
Vuoden aikana omalääkäri vaihtunut kolme kertaa tällä nykyisellä asuinpaikkakunnallani. Yhteensä kolmivuotisen avohoitoni aikana ovat omalääkärini vaihtuneet kuusi kertaa! Olen ollut kahdella eri paikkakunnalla avohoidossa.
No mä en ole edes kahden vuoden avohoidon aikana päässyt kertaakaan oikealle psykiatrille! Ja mikä hiton omalääkäri, aina on ollut uusi ihminen vastassa. Tilanne on ihan katastrofaalinen ainakin täällä Helsingissä. Psykiatreja ei saada psykiatrian poliklinikoille.
Tämä ei ole sinänsä ihme, sillä psykiatria on pseudotieteellistä ja jo 2000-luvun alussa Yhdysvalloissa havaittiin miten huippuosaajat eivät enää hakeutuneet opiskelemaan psykiatriaa, vaan enemmänkin psykologiaa. Meillä psykologiaa taas halutaan torjua, koska se on kallista ja sillä on huono kaiku ajoilta jolloin psykologia ei perustunut tieteelliseen näyttöön, toisin kuin nykyisin.
-Eri
Ei kai noissa laitoksissa ollut muuta vikaa kuin kustannukset. Halvempaa panna puolihullut kadulle ja toivoa niiden pärjäävän, kuin pitää laitoksissa hoidossa. Taisi olla 90-luvun lama, joka leikkasi isosti noita laitospaikkoja.
molempia tarvitaan, ja avohoito on hyvä jos järjestettäisiin kunnolla. nykyään avohoidossa ollaan käytännössä heitteillä ja sairaalapaikkoja on niin vähän, että sinne otetaan vain kun on akuutti itsemurhariski tai vaaraksi toisille. mieheni on ollut vuosia avo´´hoidossa´´, eli kerran kuussa käy mielenterveyshoitajaa moikkaamassa, lääkäriin on päässyt viimeksi pari vuotta sitten. lääkkeitä on niin paljon ettei yhteen dosetteriin mahdu, ja ukko on kuin zombi, nukkuu ja herää vain syömään ja vessaan, ei reagoi ihmisiin tai ympäristöönsä tuijottaa vain yhteen pisteeseen. silloin kun on päässyt hoitojaksolle sai terapiaa ja sähköhoitoa ja oli paljon virkeämpi jonkun aikaa, nyt olisi taas hoitojakson tarve vaan ei mitään mahdollisuutta.
Asiassa on myös se puoli, että on paljon sellaisia potilaita, jotka ennen vanhaan olisivat olleet laitoshoidossa, mutta nykyään uusilla lääkkeillä pystyvät ja haluavat elää "vapaina" normaalissa yhteiskunnassa. Kun ei enää valu kuola leuasta eikä ole silmät nurinpäin päässä lääkkeiden sivuvaikutuksena. Toki laitospaikkoja edelleen tarvitaan, mutta toisaalta jos diagnoosina on esim. skitsofrenia, osastolle pääsee kyllä nopeasti jos on tarvis. Kaikkien mielenterveyden häiriöiden kanssa ei ehkä ole niin ja se on kyllä epäkohta. Kuten sekin, ettei Suomessa asioista päättävät tahot ymmärrä ympäristön vaikutusta mielenterveyteen. On ollut olennainen osa paranemis- ja toipumisprosessia, että sairaalat ovat sijainneet kauniissa puistomaisessa ympäristössä. Nythän esim. Helsingissä Auroran sairaala-alueellekin on suunnitteilla tavallisia asuntoja ja sairaat siirretään jonnekin muualle. Nikkiläkin jo menetettiin ja Lapinlahti. Vielä ei tosin ole varmaa, menetetäänkö Lapinlahden sairaala-alue taloudellisen voiton tavoittelulle, vai voisiko siellä jotain näennäispuuhastelua "mielenterveyskuntoutujille" olla tulevaisuudessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avohoito on huonolaatuista. Kauheat jonot ovat lääkäreiden vastaanotolle (ja ne lääkärit vaihtuu tuiki tiheään tahtiin!) , koska on pulaa psykiatrisista lääkäreistä. Sairaanhoitajan vastaanotolle pääsee ehkä kerran kuussa, jos sitäkään.
Vuoden aikana omalääkäri vaihtunut kolme kertaa tällä nykyisellä asuinpaikkakunnallani. Yhteensä kolmivuotisen avohoitoni aikana ovat omalääkärini vaihtuneet kuusi kertaa! Olen ollut kahdella eri paikkakunnalla avohoidossa.
No mä en ole edes kahden vuoden avohoidon aikana päässyt kertaakaan oikealle psykiatrille! Ja mikä hiton omalääkäri, aina on ollut uusi ihminen vastassa. Tilanne on ihan katastrofaalinen ainakin täällä Helsingissä. Psykiatreja ei saada psykiatrian poliklinikoille.
Tämä ei ole sinänsä ihme, sillä psykiatria on pseudotieteellistä ja jo 2000-luvun alussa Yhdysvalloissa havaittiin miten huippuosaajat eivät enää hakeutuneet opiskelemaan psykiatriaa, vaan enemmänkin psykologiaa. Meillä psykologiaa taas halutaan torjua, koska se on kallista ja sillä on huono kaiku ajoilta jolloin psykologia ei perustunut tieteelliseen näyttöön, toisin kuin nykyisin.
-Eri
Millä perusteella psykiatria on pseudotiedettä? Samalla logiikalla kaikki lääketieteen erikoistumisalat ovat sitä.
Mielisairaaloista voisi tehdä hyvin kodinomaisia paikkoja sisustuksen avulla. Luonnonläheinen miljöö myös piristäisi mieltä
"Parantola eli sanatorio on sairaanhoitolaitos, jossa sairaita ja toipilaita kuntoutetaan levon, sopivan ravinnon, ulkoilun ja kylpyjen avulla."
Ote Wikipediasta. Ennen oli erilaisia parantoloita, mm.keuhkoparantola, reumasairaala yms. Tällainen voisi olla erittäin hyvä psyykkisien sairauksien hoitoon.