Avovaimo suuttui kun siirryin osa-aikatyöhön

Masennus vei niin voimat etten jaksanut enää kokopäivätyössä. Kuulin sitten duunissa että meillä saa lyhentää työaikaa tai tehdä 1-2 työpäivää vähemmän viikossa. Olin että yes, nyt jää aikaa tehdä juttuja himassa + että saan nukuttua enemmän ja vähemmän stressiä.

Oon siis töissä suorittavassa työssä varastolla enkä missään asiantuntijatehtävissä tms. Nyt on vain käynyt niin etten nuku normaalisti kuten ennen vaan nukkuminen on työläämpää enkä nukahda esim. Telkun eteen. Kun aloitin tämän työtahdin tuohon tuli apua ----> enemmän unta -----> enemmän virtaa, parempi elämä

MUTTA

Tulot laski. Niiden kanssa pienempi palkkapussi. Elän avoliitossa vaimokkeen kanssa ja alusta asti hän oli jotenkin tätä vastaan. Ei tuonut vahvasti esiin, oli jotain tuhahtelua ja "mikä siinä nukkumisessa on vaikeaa" juttua kun vaihdoin toiseen työtahtiin. Hän tekee 40-50 tunnin viikkoa korkeammalla koulutuksella ja paremmin palkattuna. Olen aina ollut sukupuolesta huolimatta enemmän pesänrakentaja ja antanut nämä vuodet avovaimon toteuttaa itseään töissä. Avovaimo tietää miten kovaa on muutenkin ollut jo kuukausia perheen juttujen takia ja tarvitsen himmailua. Nyt on hylätty/petetty olo kun näemmä pitäisi pakolla suorittaa kämpän ohella työt. Luulin että arvostusta saisi kun hoidan asiat kuitenkin niin että avovaimo voi keskittyä työhönsä. Pitäisikö sitten olla se miesten mies ja panna avovaimo ns. Nyrkin ja hellan väliin.

Ollaan 30+ pari