Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun näkee ettei vauva kehity aikataulussa...
17.11.2019 |
...pitääkö siitä mainita vai olla hiljaa ja 1) toivoa että tilanne itsekseen yhtäkkiä parantuu tai 2) hymistellä myöhemmin että ”oi kun ikävä, en mitenkään huomannut kyllä että olis ongelmia”.
Kyseessä läheinen ihminen ja hänen 6kk ikäinen vauva jolla ongelmia syömisessä, nukkumisrytmissä, ei ota kontaktia ihmisiin, ei pysy paikallaan hetkeäkään, on hyvin itkuisa, kavahtaa kosketusta ja syliä, ei vielä osaa kääntyä selältä vatsalle.
Vauva on hyvin toivottu ja pitkään tehty lapsettomuushoidoilla ja vanhemmat ovat tietenkin onnensa kukkuloilla. Koska kyseessä on ensimmäinen lapsi eivät näe että vauva ei kehity ja kommunikoi kuten normaalisti vauvat tekevät. Vauvalla on jatkuvasti katse kuin juuri nukahtavalla vauvalla joka toljottaa eteenpäin mitään näkemättä kun on niin väsynyt.
Neuvolassa ovat kommentoineet lähinnä ”oho, onpas Elmeri väsähtäneen oloinen, taisi juuri herätä päikkäreiltä kun ei oikein saada kontaktia juuri nyt vaikka kiemurteleekin koko ajan sylissä eikä ole hetkeäkään rauhassa, no jotkut vauvat ovat aktiivisia liikkujia”. ”Ai ei käänny vielä no vielä ehtii, jaa ei suostunut rinnalle kuin 3kk ja pulloakaan ei haluaisi imeä vaan itkee sitä ja kiinteät eivät onnistu yhtään, nooooo...jotkut lapset ovat vaikeita ruokailun kanssa”. Jne jne.
Tuntuu pahalta katsoa kun 6kk vauva katsoo läpi eikä reagoi mitenkään vaikka olisi vauvan nenän edessä ja koittaisi kaikilla mahdollisilla tavoilla saada vauvan huomion.
Vaan ollako tosiaan hiljaa vaiko sanoa jotain? Muutaman kerran olen jotain pientä vinkannut esim. ”Onpa Elmeri hiljainen eikä oikein ota kontaktia” johon vanhemmat eivät ole reagoineet mitenkään. Pitäisikö sanoa suoremmin vai olla vaan täysin hiljaa.
Ja niin...Elmeri ei ole vauvan oikea nimi jos nyt joku pelkää että Elmerin vanhemmat tämän lukevat.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä asiassa tulee olla herkkätunteinen eli välttämättä läheisenä en ottaisi esiin kehitykseen liittyviä havaintoja. Jossain vaiheessa ammattilaisen tehtävä on puuttua asiaan. Itse tiesin erään sukulaisen vauvan itkusta ja kasvojen muodosta että lapsella on jotain kehitykseen viittaavaa ongelmaa. Oma havaintoni ei olisi auttanut vanhempia mitenkään. Välittömästi terveyttä uhkaava olisi eri asia.
Itse toimisin myös juuri näin. Minäkin olen jo vauva/taaperoikäisissä tuttujen lapsissa bongannut autisteja (myöhemmin saaneet diagnoosin kyllä), mutta jättänyt mainitsematta.
Ai olet useampia autisteja bongannut tuttujesi lapsista? Kylläpä sinun tuttavapiirisi on sitten suuri, tai sitten jotenkin vain todella huono-onninen, jos oikein useita autistisia lapsia on lähipiiriisi sattunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllätyin kommenteista! Ihmiset siis ovat näemmä selvästi enemmän sitä mieltä, että olisi vaan paras olla hiljaa vaikka huomaisi läheisen vauvan kehityksessä ongelmaa. Meillä on kolme lasta, ja olisin äärettömän kiitollinen, jos joku ulkopuolinen näkisi jonkun lapseni kehityksessä jotain poikkeavaa jota emme itse olisi huomanneet. Tärkeintähän olisi saada lapsi mahdollisimman varhain avun piiriin.
Aniharva pystyy ottamaan maallikolta vastaan viestin oman lapsensa "virheellisyydestä" kun jopa lääkärin sanomana se saa aikaan torjuntareaktion. Jos tällä Elmerillä on jotain, kyllä ammattilaiset sen huomaavat ja terapiat voivat alkaa ajoissa. Nyt kannattaa olla perheen tukena ja kuunnella herkästi mitä sanovat ja jättää huomiot ammattilaisille tai sanoa kysyttäessä. Perheellä on pitkä matka edessä, toiset hyväksyvät oman lapsen erilaisuuden nopeasti, toisilla se vie vuosia ja osa ei hyväksy koskaan, etukäteen tätä ei voi tietää eikä sanoa jos ei ole kokemusta.
Onneksi kahden autistisen lapsen äitinä kukaan läheinen ei tullut tarjoamaan minulle tietoa oman lapseni erityisyydestä. Asiat huomattiin ajoissa ja jopa itse haimme apua.
Ei kannata sanoa mitään. Jos sanot, niin istutat kovan huolen sen vauvan äidin mieleen, ja luultavasti aivan turhaan. Neuvolassa kyllä puuttuvat asiaan, jos jotain hälyttävää on. Sinä olet maallikko, joka ei ole vauvan kehityksen ammattilainen, vaikka sinulla omia lapsia olisikin. Vauvat kehittyy eri tahdissa. Tiedän lapsen, joka oppi kääntymään vasta 9 kk iässä, mutta 11 kk iässä jo käveli. Ja jos tuolla läheisesti lapsella on jokin autismi tai vastaava, niin niitä ei kuitenkaan tutkita, diagnosoida eikä kuntouteta ennen kuin joskus esikouluiässä.
Missä aikataulussa? Esim. kävelemään oppiminen tapahtuu normaalilla lapsella 7 kk - 2 v. iässä. On täysin normaalia, joskin harvinaista, että oppii kävelemään vasta 1v 11kk iässä.
Eikö oikeasti ota mitään kontaktia koskaan keneenkään? Ei edes äitiin? Onko näkö ja kuulo ok? Jos 6 kk iässä ei koskaan edes katso äitiin päin äidin yrittäessä kiinnittää vauvan huomio itseensä, niin sitten voi huolestua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ota katsekontaktia ja neuvolassa ei huomata niin on isoja ongelmia jo neuvolan osaamisessa.
Meidän pojassa on aina ollut jotain vikaa, neuvolassa käytetty 6kk välein.
-Lapsi ei kontannut, mutta lähti kuitenkin 1v1kk kävelemään oikein hyvin.
-lapsi ei puhunut, puheterapia jonoon ja lastenlääkärille arvioitavaksi, kesti vaan niin kauan että alkoi puhumaan sillä aikaa, 3v iässä puhetta vaan yhtäkkiä alkoi tulemaan.
Lääkäri ihmetteli että lapsihan puhuu oikein hyvin ja samalla unohdettiin terapiat ym.
-koulun aloitusta varten käytettiin psykologilla ja vaikka missä lasta, eskarin täti oli vaan niin lapanen ettei saanut kovaluonteiseen lapseen kontaktia eikä totellut/uskonut mitään.
Psykologin mielipide oli että lapsi alisuorittaa reilusti, oli kuitenkin oppinut lukemaan ja kirjoittamaan eskarissa.
Nyt opettajana erittäin napakka nainen ja pojan koulu sujuu oikein hyvin.
Että mistä vi*usta näistä ikinä tietää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla vauvalla riitti että oli viivästystä mahalleen kääntymisessä ja vähän muissakin asioissa, niin fysioterapiaan neuvolasta ohjattiin.
Nyt sitten kaikki muut vaiheet hyvin tulleet ajallaan ja terapia lopettu. Kaikki hyvin.
Ihmettelen mikä kommentti se tuo on, että kuntoutusta ei aloiteta tuon ikäiselle ?
Kyllä aloitetaan jos on tarve, mikäli huomataan jotain poikkeavaa.
Vierailija kirjoitti:
Omalla vauvalla riitti että oli viivästystä mahalleen kääntymisessä ja vähän muissakin asioissa, niin fysioterapiaan neuvolasta ohjattiin.
Nyt sitten kaikki muut vaiheet hyvin tulleet ajallaan ja terapia lopettu. Kaikki hyvin.
Ihmettelen mikä kommentti se tuo on, että kuntoutusta ei aloiteta tuon ikäiselle ?
Kyllä aloitetaan jos on tarve, mikäli huomataan jotain poikkeavaa.
Motoriseen kehitykseen aloitetaankin fysioterapia. Mutta se kommentti koski autismijuttuja, niitä ei tutkita eikä kuntouteta vauvoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En puuttuisi. Omaan lähipiiriin syntyi kauan toivottu vauva, joka oli ehkä hieman kehityksestä jäljessä ensimmäisinä vuosina. Lapsi oli melkein kaksi ennen kuin oppi kävelemään, oli hidas oppija muutenkin. Lapsen äiti oli monisairas diabeetikko, ja raskausaikana sattui pari ikävää onnettomuutta kun lapsen äidin verensokeri pääsi laskemaan vaaralliselle tasolle..
Lapsen mummo oli kovan tason urheiluharrastaja, hiihtää, juoksee, pyöräilee jne. Tämän mummon mies ja molemmat aikuiset pojat myös kilpatason urheilijoita. Mummolla oli kovat paineet siitä, kun lapsi ei oppinutkaan nopeasti kävelemään, niin joka kerta kun oli isompia sukutapaamisia, tämä mummo päivitteli kovaan ääneen kuinka lapsessa on selvästi jotain vikaa, miten näillä geeneillä on voinut tulla tuollainen, kyllähän tästäkin pitää urheilija saada, ja yritti mm. väkisin opettaa lasta seisomaan ja kävelemään, lapsen äidin pidättäessä itkua vieressä. Sitä oli oikeasti ihan kamalaa seurata vierestä. Itse olin silloin vasta 18v niin en uskaltanut puuttua siihen meuhkaamiseen. Tuli suru sen lapsen äidin puolesta.
Puistatus. Onneksi ei tarvitse tämän perheen kanssa olla enää tekemisissä. Ja muuten: lapsi oppi lopulta asioita nopealla tahdilla ja hänestä tuli ihan "normaali".
Suosittelen ettet kommentoi mitään. Asia voi olla vanhemmille todella herkkä ja vaikkei olisikaan, se ei silti sinulle kuulu. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla vauvalla riitti että oli viivästystä mahalleen kääntymisessä ja vähän muissakin asioissa, niin fysioterapiaan neuvolasta ohjattiin.
Nyt sitten kaikki muut vaiheet hyvin tulleet ajallaan ja terapia lopettu. Kaikki hyvin.
Ihmettelen mikä kommentti se tuo on, että kuntoutusta ei aloiteta tuon ikäiselle ?
Kyllä aloitetaan jos on tarve, mikäli huomataan jotain poikkeavaa.
Motoriseen kehitykseen aloitetaankin fysioterapia. Mutta se kommentti koski autismijuttuja, niitä ei tutkita eikä kuntouteta vauvoilla.
Huoh. Niin, autismin kirjon lapsilla nimenomaan on myös paljon motorisia kehitysongelmia ja viivästymiä joita kuntoutetaan terapiassa. Mitä aikaisemmin sen vähemmän ongelmia on jatkossa tai pienemmillä ongelmilla selvitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllätyin kommenteista! Ihmiset siis ovat näemmä selvästi enemmän sitä mieltä, että olisi vaan paras olla hiljaa vaikka huomaisi läheisen vauvan kehityksessä ongelmaa. Meillä on kolme lasta, ja olisin äärettömän kiitollinen, jos joku ulkopuolinen näkisi jonkun lapseni kehityksessä jotain poikkeavaa jota emme itse olisi huomanneet. Tärkeintähän olisi saada lapsi mahdollisimman varhain avun piiriin.
Jos se on joku tosi selkeä juttu, niin siitä voi kysyä varovaisesti että ”ootteko huomanneet...”.
Esimerkiksi en havainnut meidän taaperolla karsastusta alussa, mutta vaimo näytti yksi päivä ottamaansa valokuvaa ja kysyi että eikö sinustakin toinen silmä karsasta hieman. Kyllähän se karsasti eikä sitä heti huomaisi. Neuvolassakaan ei huomattu. Nyt taaperolla onkin lasit.
Mutta jos ei kehity aikataulussa niin en olisi huolissani... neuvolassa kyllä osataan nämä asiat.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ota katsekontaktia ja neuvolassa ei huomata niin on isoja ongelmia jo neuvolan osaamisessa.
Ehkä vauva ei vaan tykkää ap:sta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä toteutat nyt jotain ihan muuta vaihtoehtoa, ap: olet hiljaa, mutta et 1) toivossa etkä 2) aikeissa valehdella, vaan aikeissa "auttaa" petosmaisesti.
Kovin hyvin olet perillä neuvolatapahtumista ja vauvan arjesta, eli olet luottohenkilö - ajatuksesi kuvastavat kuitenkin epäluotettavan ihmisen piirteitä.
Oletko sinä yrittänyt ottaa vauvaan kontaktia kuvailemalladi tavalla?
Selvästäkään et ole niin läheinen, että keskustelisitte lapsen neuvolakäynneistä lapsen äidin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät, mitä neuvolassa on sanottu?
Olen ollut kaksi kertaa mukana kun lapsen isä ei ole päässyt mukaan :)
Ap
Olette todella outoja.
Ap on trolli. Kuvaus vauvasta voi olla ok, mutta ap:n rooli keksitty.
Enemmän olisin huolissani ap:stä!
Kyllä terapiat Suomessakin aloitetaan aikaisin jos tarve vaatii. Meillä vauva meni fysioterapeutille 4kk iässä.
Alue: Aihe vapaa
Ja juuri tuon ikäisille olisi tehokkainta aloittaa kuntoutus. Suomessa ollaan ihan hirveästi jäljessä ja annetaan asioiden vain olla. Kuntoutusta saa vasta sitten kun on gelmat ovat jo pahoja. Silloin kuntoutuksella voidaan saavuttaa eneää vähän.