16-vuotias poikani haluaa lopettaa pianonsoiton
Pianonsoiton opettajalta on alkanut tulemaan palautetta, koska poika soittaa huonommin kuin ennen ja poika haluaa lopettaa koko harrastuksen. Hän on aloittanut pianonsoiton kymmenen vuotta sitten ja on lahjakas, joten en halua hänen lopettavan, ettei kadu tulevaisuudessa. Lopettamista puolustelee sanomalla, että on nykyään kömpelö kasvamisen takia. Kädet ovat kasvaneet nopeasti ja vaaksa on 19 cm, mutta voiko se niin paljon koordinaatioon vaikuttaa. Mitä olette tehneet kun teillä teinit ovat halunneet lopettaa harrastuksen?
Kommentit (29)
Tottakai voi lopettaa pianonsoiton. Se voi kiinnostaa myöhemmin, mutta useimmiten tulee muita kiinnostuksia ja harrastuksia tilalle.
Olen huomannut näissä keskusteluissa usein nuoria vähättelevän sävyn. Ajatellaan, että jos nuori lopettaa soittoharrastuksen, se on vain teini-iän kapinaa.
Oikeasti musiikkiopistossa opiskelu on ammattiin tähtäävää toimintaa. Mitä pitemmälle on päässyt, sitä enemmän aikaa tarvitaan, jotta kehittyy systeemin odotusten mukaan.
Jos aikoo musiikkipedagogiksi, harjoitteluun on syytä varata ainakin tunti päivässä. Jos aikoo esiintyväksi taiteilijaksi, saa unohtaa päivälukion. Tässä vaiheessa moni fiksu nuori tajuaa, että ehkä valmiudet eivät riitä tähän putkeen. Ehkä viisaampaa on keskittyä kouluun ja soitella tosiaan ihan vain omaksi ilokseen.
Se ei ole kapinointia vaan järkevyyttä. Harrastus asetetaan harrastuksen mittasuhteisiin.
Lopetin itse aikoinaan n. 16v. Kiinnostukseni heräsi uudelleen, ja aidosti, siitä parin vuoden päästä. - musiikin ammattilainen
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut näissä keskusteluissa usein nuoria vähättelevän sävyn. Ajatellaan, että jos nuori lopettaa soittoharrastuksen, se on vain teini-iän kapinaa.
Oikeasti musiikkiopistossa opiskelu on ammattiin tähtäävää toimintaa. Mitä pitemmälle on päässyt, sitä enemmän aikaa tarvitaan, jotta kehittyy systeemin odotusten mukaan.
Jos aikoo musiikkipedagogiksi, harjoitteluun on syytä varata ainakin tunti päivässä. Jos aikoo esiintyväksi taiteilijaksi, saa unohtaa päivälukion. Tässä vaiheessa moni fiksu nuori tajuaa, että ehkä valmiudet eivät riitä tähän putkeen. Ehkä viisaampaa on keskittyä kouluun ja soitella tosiaan ihan vain omaksi ilokseen.
Se ei ole kapinointia vaan järkevyyttä. Harrastus asetetaan harrastuksen mittasuhteisiin.
Sama pätee urheiluunkin. 16-vuotiaana homma alkaa mennä totiseksi kilpailuksi, ja sitten mammat ja papat kauhistelevat, että miksi se meidän Micojessiina lopettaa juuri nyt, kun eniten tarvitsisi harrastusta pitämään itsensä poissa kaduilta.
Micojessiina taas miettii, että nyt pitää keskittyä kouluun että saa hyvän päättötodistuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuon ikäisen pitää saada itse päättää harrastuksistaan.
Minkä ikäisen ei pidä?
No ainakaan kuusivuotias ei voi päättää että meneekö soittamaan pianoa vai ei. Kuusivuotias voi haluta soittaa pianoa, mutta aikuinen sen päättää, että pääseekö vai ei.
Poikani aloitti instrumentin kuusivuotiaana, koska halusi soittaa sitä. Hän lopetti viisitoistavuotiaana, koska siitä oli mennyt ilo.
Menikö se hukkaan? Ei, miksi olisi mennyt. Ei siitähänelle ammattia olisi tullut muutenkaan, vaikka on lahjakas.
Aloitti toisen instrumentin myöhemmin, ja soittaa bändeissä. Jos olisin pakottanut, voisi olla ihan toisin.
Kömpelöksi kutsuminen tuskin kannustaa lastasi, vaan latistaa aika lailla. Pianonsoitossa vaatimukset ovat toisaalta kovat, ammattiura vaatii todella hyvää motoriikkaa, lisäksi palkkakaan ei ole kummoinen. Jos poika edelleen tykkää soitosta, voisiko jatkaa yksityisellä opella / kansalaisopistossa? Jos hän ei opiskele musiikkiopistossa, voisi harjoitella esim.juhlatilaisuuksiin sopivia kappaleita opettajan kanssa. Jos ammattiura ei ole vaatimuksena, pianonsoitto kehittää ihan jokaisen oppilaan motoriikkaa. En ole vielä tavannut oppilasta, joka ei opi! Ei kannata lannistua open palautteesta.
soiton opettaja käyttää hyväks, vanha keissi aina siinä käy noin
Näytä youtubesta Dr K videoita ja niitä soittoa ällisteleviä tyttöjä.
Lopetin pianonsoiton juuri tuon ikäisenä, kun ei vaan kiinnostanut enää. Sitten 30 vuotta myöhemmin aloin soittaa uudelleen.