Lue keskustelun säännöt.
Tosi lihavat, tuntuuko teistä koskaan siltä, että muut eivät halua tutustua teihin
17.11.2019 |
koska olette lihavia? En tarkoita romanttisessa mielessä, vaan ihan arkipäivän tilanteissa, kuten harrastuspiireissä tai työelämässä, jossa muut ehkä muodostavat ystävyyssuhteita.
Itse olen ollut havaitsevinani sellaista vähän säälivää ja pikkaisen alentuvaakin suhtautumista, silloin kun minut huomioidaan. Tähän liittyy myös se hymistelevä hyväksyntä jota lihavat saavat osakseen, jos ovat kunnollisia lihavia ja syövät terveellisesti ja liikkuvat (monet täälläkin aina sanovat että nyökkäilevät kannustavasti jos näkevät läskin urheilemassa :D ).
Kiinnostaisi tietää olenko yksin kokemukseni kanssa vai tunnistaako muutkin samaa ilmiötä?
Kommentit (22)
Tunnistan tuon. Töissä on hyviä työkavereita mutta kun lähdetään työporukalla esim. pikkujoulujen jatkoille, he ikäänkuin sulkevat minut pois.
Sama kävi erään yhteisen harrasteporukan juhlissa, kukaan ei oikein halunnut keskustella kanssani ja kun tuli aika lähteä baariin, minut jätettiin siivoamaan. Taksiin ei muka mahtunut. Joten, jätän väliin kaikki tuollaiset eikä sinne enää paljoa kutsutakaan. Ainakaan vilpittömän innokkaasti.
Pidän bileeni kaveriporukalla ja pidän kohteliasta etäisyyttä työporukkaan ja oikeastaan kaikkiin. Mitä sitä turhaan pahoittaa mieltään.
Ja nyt ei ole kyse persoonastani, olen sosiaalinen ja ystävällinen mutta ei sitä kauaa jaksa kuin toinen tekee selväksi ettei kiinnosta puhua minulle. Vielä viitisen vuotta sitten kun olin normaslipainossa, suurin osa ihmisistä joiden kanssa juttelin, hakeutuivat itse seuraani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole itse ylipainoinen, mutta olen kuitenkin huomannut, että huomattavan lihavia ihmisiä kohdellaan usein jotenkin eri tavalla kuin muita. Heidät saatetaan jotenkin sivuuttaa eikä heidän keskustelunaloituksistaan olla niin kiinnostuneita. Tällaista käytöstä olen nähnyt joillain työpaikoilla ja korkeakoulussa.
Itse en usko että haluaisin tutustua sairaalloisen lihavaan ihmiseen. On tosi raskasta kuunella sitä pihisevää, vinkuvaa, läskin ahdistamaan hengitystä vieressään. Tai hidastaa omia askeliaan kun lihava lyllertää perässä ja vinkuu polviaan. Katsoa jatkuvaa hikoilua ja vaatteita jotka ei ole koskaan oikein siistit, koska siinä kokoluokassa ei löydy mitään.
Yksi lääkärini on tuollainen amerikanlihava. On tosi inhottavaa käydä sen vastaanotolla. Tekee mieli sanoa että parantaja, paranna itsesi.
Puhun siis niistä joiden BMI on jotain yli 35. Jos on ns. "fit and fat", ei tuollaisia lieveilmiöitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistathan pestä pillu-persereikäsektorin, nivuset, kainolo- ja tissialueen huolellisesti. Te läskit haisette monesti pahalle, ette ilm. itse huomaa.
Mulla on noussut paino 15 kiloo vuoden sisällä. Nyt siis kunnon ylipaino. BMI aikasempaa 25. Olen kuitenkin mielestäni itse vieläkin sama ihminen. Mutta olen huomannut eron miten minua kohdellaan. Tosiaankin huonommin. Mitään muuta muutosta ei ole tapahtunut kun painon nousu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistathan pestä pillu-persereikäsektorin, nivuset, kainolo- ja tissialueen huolellisesti. Te läskit haisette monesti pahalle, ette ilm. itse huomaa.
Kuule kyllä laiheliinitkin haisee pahalle. Moni varmaan siksi kun kuvittelee olevansa niin hyväkuntoinen ettei hikoile yhtään niin ei tarvitse köydä suihkussakaan...
En kyllä omalla kohdallani ole huomannut, enkä muidenkaan tuntemieni lihavien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistathan pestä pillu-persereikäsektorin, nivuset, kainolo- ja tissialueen huolellisesti. Te läskit haisette monesti pahalle, ette ilm. itse huomaa.
Kuka tahansa haisee, jos ei pidä huolta hygieniastaan. Painosta riippumatta. Monet juopotkin haisee usein pahalle ja viinalle, vaikka ne on normaalipainoisia.
Voin sanoa että me normaalit ihmiset emme halua tutustua lihaviin. Aina liikaa vaivaa koska kokoajan täytyy olla varuillaan ja toisaalta lohduttamassa lihavan masennuksen takia tai muista syistä. Ette ole myöskään kovin esteettisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama kohtalo lyhyillä ihmisillä. Tuntuu kuin välillä olisin liian lyhyt vakavasti otettavaksi.
Pitkillä on auktoriteettia pelkästään jo pituutensa johdosta. Pitkäthän tutkitusti menestyvät paremmin.
Itse olen huomattavasti ylipainoinen.
Mun mielestä sellaset ihmiset joiden kanssa ystävästyminen ja kaverustuminen on toisen ulkonäöstä kiinni, ovat p#skoja ja epäaitoja ihmisiä joiden kanssa kenenkään ei pitäisi olla, koska ei siitä ystävyydestä/kaveruudesta tuu mitään jos toinen painostaa sua jollain tavalla, näkee vaivaa ulkonälstä jne ja kokee sen olevan este kaveri-suhteelle. Se ei oo silloin aito ystävä.
Myönnän, etten ole lauta mutta eihän siitäkään tulisi mitään jos alkaisin muita miellyttämään. Mä laihdutan sitten vasta kun itsellä on paha, ja huono olla omassa kehossa. En siksi, että kelpaisin toisille. Koska se ei ole mun elämäntehväni, eli se, että miellyttäisin muita enkä olisi oma itseni omassa kehossa. Tää on mun keho, ja vain sä itse voit vaikuttaa siihen mitä sä tunget alas kurkusta ja pidäydytkö sängyn pohjalta vai meetkö välillä ulos.
Myönnän senkin, että syön viikonloppusin ja joskus arkena karkkia tai yhden kaksi lasillista limpsaa mutta se ei tee musta huonompaa ihmisistä. Sekään ei tee musta huonompaa ihmistä, jos makaan koko viikonlopun kotona enkä jaksa tehdä mitään. Arkisin teen töitä, ja tulee liikuttua joka paikkaan ihan itse kun omaan autoon ei ole varaa, joka paikkaan kuljen jos kauemmaksi täytyy lähteä niin bussilla, muuten kävelle, talossamme ei ole hissiä joten joudutaan kävelemään portaat ylös jos kotiin meinaat päästä. Sen lisäks, mun toisen vanhemman puolella suurin osa ihmisistä ovat enemmän tai vähemmän ylipainoisia joten meillä on tämä myös ihan geeneissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vihreä kirjoitti:
Voin sanoa että me normaalit ihmiset emme halua tutustua lihaviin. Aina liikaa vaivaa koska kokoajan täytyy olla varuillaan ja toisaalta lohduttamassa lihavan masennuksen takia tai muista syistä. Ette ole myöskään kovin esteettisiä.
Miten määritellään normaali ihminen? Minä olen hoikka, mutta pidän kaikkia ihmisiä yhtä arvokkaina. En kohtele myöskään lihavia eri tavalla kuin muita ja minulle ei ole mikään ongelma tutustua lihaviin ihmisiin. Jos sinulla on, se kertoo enemmän sinusta itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huomattavasti ylipainoinen.
Mun mielestä sellaset ihmiset joiden kanssa ystävästyminen ja kaverustuminen on toisen ulkonäöstä kiinni, ovat p#skoja ja epäaitoja ihmisiä joiden kanssa kenenkään ei pitäisi olla, koska ei siitä ystävyydestä/kaveruudesta tuu mitään jos toinen painostaa sua jollain tavalla, näkee vaivaa ulkonälstä jne ja kokee sen olevan este kaveri-suhteelle. Se ei oo silloin aito ystävä.
Myönnän, etten ole lauta mutta eihän siitäkään tulisi mitään jos alkaisin muita miellyttämään. Mä laihdutan sitten vasta kun itsellä on paha, ja huono olla omassa kehossa. En siksi, että kelpaisin toisille. Koska se ei ole mun elämäntehväni, eli se, että miellyttäisin muita enkä olisi oma itseni omassa kehossa. Tää on mun keho, ja vain sä itse voit vaikuttaa siihen mitä sä tunget alas kurkusta ja pidäydytkö sängyn pohjalta vai meetkö välillä ulos.
Myönnän senkin, että syön viikonloppusin ja joskus arkena karkkia tai yhden kaksi lasillista limpsaa mutta se ei tee musta huonompaa ihmisistä. Sekään ei tee musta huonompaa ihmistä, jos makaan koko viikonlopun kotona enkä jaksa tehdä mitään. Arkisin teen töitä, ja tulee liikuttua joka paikkaan ihan itse kun omaan autoon ei ole varaa, joka paikkaan kuljen jos kauemmaksi täytyy lähteä niin bussilla, muuten kävelle, talossamme ei ole hissiä joten joudutaan kävelemään portaat ylös jos kotiin meinaat päästä. Sen lisäks, mun toisen vanhemman puolella suurin osa ihmisistä ovat enemmän tai vähemmän ylipainoisia joten meillä on tämä myös ihan geeneissä.
Jatkan vielä viestiäni:
Mun mielestä kaikki laihat ihmiset voi olla nyt mun viestiin kommentoimatta, koska olen sanonut tästä asiasta ihan tarpeeksi. Te ketkä tuutte vslittaa, olkaa onnellisia että teillä ei kulje geeneissä lihavuutta. Toisille lautasen ei tarvii ku näyttää nii johan taas tuli kiloja, vaikka kitään ihmeempää ja sen enempää kuin muulloinkaan et oisi syönyt. Toisilla taas on silleen, että vaikka kuinka paljon söisit siltikään sä et lihoa. Olen kuullut pienestä pitäen painostani, ja olen hyvin kyllästynyt siihen.
Se että saat kuulla painostasi koko ajan, ei todellakaan ees motivoi sua yrittää ees laihduttaa vaikka itse haluaisit. Antaisitte ees positiivisia kommentteja, älkääkä mieltäylentäviä jotka ei ees auta asiaa. Varmaan ois kivaa kuulla, että kuinka ruipeloita olette. Ihan siis on verrattavissa teihin normaalipainoisiin ruipeloihin, mutta vain toisinpäin. Olisiko mieltäylentävää? ei varmaan?
Älkäö siis itse kommentoiko kenestäkään mitään p##kaa, jota ette pysty sanomaan päin naamaa tai mitä itse ette haluaisi kuunnella. Tää on teille laihoille ja normipainoisille oiva neuvo, jota voitte miettiä.
Sori mahd. Kirjoitusvirheistä, ja sen lisäks viel kerran: en ala kenenkään kanssa tästä asiasta kinaamaan, ja vänkäämään. Sillä tiedän, että mullakin on oikeus sanoa kokemuksesta ja sen takia, että mullakin on oikeus saada oma ääni kuuluville. Ihan sama mitä mieltä kukin on, tää on vaan ,un mielipide ja juuri sinun ei tarvitse olla samaa mieltä. Siltikään mun mielipidettä ei tarvii tulla arvostelemaan, yai tulla kettuilemaan. pysy siis ennemmin hiljaa, ja ilmianna kommenttini ja tee turhia syytöksiä siitä miten ns. Vääräuskoinen olen. Ei muuta, hyvää illan jatkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistathan pestä pillu-persereikäsektorin, nivuset, kainolo- ja tissialueen huolellisesti. Te läskit haisette monesti pahalle, ette ilm. itse huomaa.
Kuule kyllä laiheliinitkin haisee pahalle. Moni varmaan siksi kun kuvittelee olevansa niin hyväkuntoinen ettei hikoile yhtään niin ei tarvitse köydä suihkussakaan...
Tosi on. Persvako löyhkää laihemmallakin missillä. Suihkun kautta, kiitos!
t: Hieroja
Vierailija kirjoitti:
Itse en usko että haluaisin tutustua sairaalloisen lihavaan ihmiseen. On tosi raskasta kuunella sitä pihisevää, vinkuvaa, läskin ahdistamaan hengitystä vieressään. Tai hidastaa omia askeliaan kun lihava lyllertää perässä ja vinkuu polviaan. Katsoa jatkuvaa hikoilua ja vaatteita jotka ei ole koskaan oikein siistit, koska siinä kokoluokassa ei löydy mitään.
BMI:ni on 44 enkä tunnista kuvauksestasi itseäni. Hengitykseni ei pihisi eikä vingu, en myöskään vingu polviani kun kävellään. Hoidan hygieniaani hyvin, en hikoile edes kovilla kesähelteillä (tai tottakai hikoilen, mutta antiperspirantin avulla se pysyy kurissa, mitään hikitahroja ei ole vaatteissani koskaan. Vaatteeni todellakin ovat aina siistit ja puhtaat, ja niitä minulla onkin paljon. Tykkään pukeutua kauniisiin vaatteisiin ja on täysi harhaluulo että kokoluokassani ei löytyisi mitään. Esim. Navabilla on valtavat valikoimat, vielä minuakin isommille.
Käyn säännöllisesti kampaajalla, manikyyrissä, pedikyyrissä ja kasvohoidossa (kyllä, kosmetologin hoitotuoli kestää painoni).
Mitään aloittajan mainitsemaa ilmiötä en ole huomannut; esim. työpaikallani minua arvostetaan suuresti ja mielipiteitäni kuunnellaan.
Tunnistan ilmiön, mutta sekään ei koske kaikkia lihavia. Tuntuu myös että koskee enemmän naisia.
must tuntuu et enemmän kyse on omasta asenteesta. jos on epävarma ja sil asenteella et "en kiinnosta ketään" ja häpeää itteään niin tottakai se vaikuttaa, myös niihin päätelmiin miten tulkitsee asiat toisilta ihmisiltä.
tietenkin joku 80 kg on eri asia kun 180kg. Mut tiedän monia sosiaalisia ja lihavia joita kukaan ei kyllä syrji mitenkään..
Eipä mulla ole kavereita ollu normaalipainossakaan joten ihansama