Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka eivät halua mitään harrastusta? Koen ne pelkäksi taakaksi.
17.11.2019 |
Olen elämässäni harrastanut pianonsoittoa, kuoroa, tanhuja, taitoluistelua, koripalloa, keilailua ja vaikka mitä. Mutta nyt se on loppu. En halua taakakseni enää yhtään mitään, kamala ajatuskin. Työt ovat vaativia, pitkät päivät, omakotitalossa riittää työtä. Lapsetkin tarvitsevat ruokaa ja vaatteita.
Miksi ihmeessä mun pitäisi vielä harrastaa???
Kommentit (4)
Onneksi sun ei tarvitse. Muakaan ei samasta syystä kiinnosta harrastukset. Ovat vain ylimääräinen rasite. Ihan tässä arjen pyörityksessä on tarpeeksi. Ne vähät ajat, jotka mulla on itselläni, haluan levätä ja nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen vuorotyötä ja oli helpotus, kun lopetin harrastuksen, joka tapahtui aina samaan aikaan viikolla. Muuten kyllä haluan harrastaa, että saan jotain muuta ajateltavaa kuin työt.
En halua ohjattuja, mutta omaan tahtiin omissa oloissa puuhailen kaikkea ei-niin-olennaista.
Mä tajusin saman lukion aikana. Harrastin ringetteä ja melkein joka ilta ja joka viikonloppu oli jotain aiheeseen liittyvää.
Teen kyllä asioita; käyn lenkillä, luen, maalaan, piirrään, luen, pidän silmät ja korvat maailmalle. Mutta en silti kutsuisi näitä harrastuksiksi, vaan harrasteiksi. Kukaan ei pakota mua lenkille tai kaivamaan pensseleitä esiin, meen kun siltä tuntuu.