Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hei kaikki entiset eri tavoin kiusaamista tai kaltoinkohtelua kokeneet: ?
16.11.2019 |
Miten voitte nyt?
Vaikuttaako taaksejäänyt kiusattuna olemisen kokemuksenne vielä tähän päiväänne ja millä tavalla?
Oletteko prosessoineet menneitä kohtaamianne tapahtumianne tältä osin terapeutin avuin tai muutoin, vaikkapa ihan itseksenne omin ajatteluin, ja päätyneet lopputulokseen, että antaapa olla, kun asialle ei enää minkään voi, ja on tapahtunut se, mitä on; ja päättäneet vaan elää ja nauttia elämästänne niin hyvin kuin vain voitte?
Itse olen aina ajatellut, että ei se märehteminenkään entisistä vastoinkäymisistään auta tässä päivässä mitään vaan päinvastoin, jos ja kun vanhat surkeat asiansa on läpi jollain tavalla käynyt, niin sen jälkeen ne voi pistää ns. elämänsä mappiin osa X ja pyrkiä omalla tavallaan unohtamaan, ja eikä anna menneiden vaikuttaa tämän päivän elämään. Olen ajatellut asian niin, että jos joka päivä ikään kuin kaivelee märehtien vanhoja kohtaamiansa vääryyksiä ja muistelee niitä oikein täsmästi, niin miten se auttaa tässä päivässä elämistäni? Pyrinkin nykyisin elämään niin, että mieluiten muistelen niitä elämäni myönteisiä tapahtumia menneisyydestäni, ja jätän syrjään olleet ja menneet ikävyydet, koska enpä voi niitä menneitä tiettyjä kokemiani asioita kuitenkaan muuttaa, enkä poistaa, mutta onneksi ihmisen ei tarvitse jähmettyä elämään menneissä, vaan juuri tässä hetkessä ja paikassa, missä kukin meistä elää tätä päiväänsä.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Anna kun arvaan: sulla on nykyään ympärillä ihmisiä, jotka kohtelevat sua hyvin. Olet edennyt elämässäsi, elätät itsesi, sulla on jokin koulutus. Vai oletko tullut päätelmääsi ilman rahaa maksaa ruokasi, yksin istun neljän seinän sisällä?
Et tunne minua, etkä tiedä minusta mitään, ja toisekseen arvauksesi eivät pidä minun kohdallani paikkaansa, sinun tilanteestasihan en sitten tiedä.
T: Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein tiedä. En enää kärsi tapahtumista, mutta harmittaa se, että monta vuotta elämästä meni tavallaan pilalle/hukkaan. Olen miettinyt, pitäisikö minun ajatella niitä asioita vielä, vai olisiko parempi yrittää olla kokonaan niitä ajattelematta. Enkä tiedä, miten siihen kaltoin kohtelijaan suhtautuisin. Minulla ei vain ole näihin kysymyksiin vastauksia.
"Entiset kiusaamista kokeneet"? Olen kokenut, mutta en koe olevani mitenkään entinen. Siinähän tuo menee.
Se vaikuttaa niin, että olen työkyvyttömyyseläkkeellä keski-ikäisenä. Voi siihen moni muukin asia vaikuttaa. En enää välitä ihmisseurasta kuin pakollisen verran. Samaa kiusaamista tapahtuu niin monessa piirissä aikuistenkin kesken. Elän tätä päivää ja harvemmin jään miettimään menneitä. Jos siihen ansaan putoan, seurauksena on itkuherkkyyttä, masentelua ja unettomuutta. Traumat ovat syvällä ja triggeröidyn joskus ihan tavallisista asioista. Jonkun ihmisen ehkä ystävälliseksi tarkoitettu hymyily saa minut vetäytymään kuoreeni. Se on niin usein ollut jotain muuta. Hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä... Alkoholi sumentaa kivasti mielen, ei tarvitse murheita kantaa.
En tule pääsemään yli - ja se oli kiusaajan pyrkimyskin. Käyn säännöllisesti terpiassa, mutta syömishäiriö kukoistaa, ja elämänhalu on poissa. Asiat, joista tulin kiusatuksi, olivat ydintäni, ja luottamukseni rikottiin narsistisen sadistisesti mitätöiden, alistaen ja nöyryyttäen jo muutenkin vaikeassa elämäntilanteessa. Ei vain ole enää mahdollisuutta selvitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up! Minua kiinnostaa myös, miten uhrit selviävät/hoitavat/kompensoivat traumojaan?
Otsikkoon olisin voinut entisten sijaan laittaa esim.... lapsuudessaan kiusatut tai aiemmissa työpaikoissa tai ihan missä vaan, vaikkapa lapsuuden aikana seksuaalisesti häiritty jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kiusattu. Olen hiljalleen alkanut pitämään kiusaajia ihan yksinkertaisesti vain ihmisroskina. Olen kokenut tämän ajatuksen aika voimaannuttavana.
Entiset niin ja nyt nykyiset:D
Niin eihän meistä kukaan jää entiselleen, en minäkään ole jäänyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein tiedä. En enää kärsi tapahtumista, mutta harmittaa se, että monta vuotta elämästä meni tavallaan pilalle/hukkaan. Olen miettinyt, pitäisikö minun ajatella niitä asioita vielä, vai olisiko parempi yrittää olla kokonaan niitä ajattelematta. Enkä tiedä, miten siihen kaltoin kohtelijaan suhtautuisin. Minulla ei vain ole näihin kysymyksiin vastauksia.
Mielestäni ei mene hukkaan, elämä korvaa jollain tavoin.
Itseäni yllätti noin 50 v. entisten kiusaajien lapsekkuus, josta sanoinkin. En avannut ovea. "Ettei sun tarvi olla yksin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonosti, saivat sairastumaan jo lapsena somaattisesti ja olen pitkäaikaistyötön. LIian monen narsistin ellei jopa psykopaatin uhriksi joutunut, terapiaan ei ole rahaa työttömänä eikä kyllä voimiakaan taistella sitä itselleen. Olen yksin ja rahattomana kiket päivät ja suunittelen usein lopullista exit, tämänkö halusit kuulla? Varmasti sadistiset kiusaajat nauttivat tällaista kuullessaan, että onnistuivat tuhoamana uhrinsa koko elämän,En voi luottaa ihmisiin enää koskaan eikä kukaan kyllä haluakaan pitkäaikaissairasta , työtöntä köyhää elämänpiiriinsä, koettu on monet kerrat
Vierailija kirjoitti:
Huonosti, saivat sairastumaan jo lapsena somaattisesti ja olen pitkäaikaistyötön. LIian monen narsistin ellei jopa psykopaatin uhriksi joutunut, terapiaan ei ole rahaa työttömänä eikä kyllä voimiakaan taistella sitä itselleen. Olen yksin ja rahattomana kiket päivät ja suunittelen usein lopullista exit, tämänkö halusit kuulla? Varmasti sadistiset kiusaajat nauttivat tällaista kuullessaan, että onnistuivat tuhoamana uhrinsa koko elämän,En voi luottaa ihmisiin enää koskaan eikä kukaan kyllä haluakaan pitkäaikaissairasta , työtöntä köyhää elämänpiiriinsä, koettu on monet kerrat
Nyt lopetat heti paikalla itse itsesi kiusaamisen, ja alat elämään omaa ainutlaatuista elämääsi. Pylly penkistä ylös ja meet ihan enstex Ulos ja katsele ympärillesi, katso ja näe, kuinka paljon on sittenkin kaunista ympärilläsi. Elämäsi hymyilee sulle takaisin kunhan itse hymyilet sille ensin. Keskity omaan hyvinvointiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huonosti, saivat sairastumaan jo lapsena somaattisesti ja olen pitkäaikaistyötön. LIian monen narsistin ellei jopa psykopaatin uhriksi joutunut, terapiaan ei ole rahaa työttömänä eikä kyllä voimiakaan taistella sitä itselleen. Olen yksin ja rahattomana kiket päivät ja suunittelen usein lopullista exit, tämänkö halusit kuulla? Varmasti sadistiset kiusaajat nauttivat tällaista kuullessaan, että onnistuivat tuhoamana uhrinsa koko elämän,En voi luottaa ihmisiin enää koskaan eikä kukaan kyllä haluakaan pitkäaikaissairasta , työtöntä köyhää elämänpiiriinsä, koettu on monet kerrat
Ala nauttimaan elämästäsi ja näytä persettä kiusaajillesi, äläkä noteeraa heitä, se vasta kiusaajiasi ärsyttääkin.
Huonosti. Sairastuin psyykkisesti. Aloin sitten kiskomaan päihteitä. Toinen jalka haudas, mut siel mä ainaski saan olla rauhas.
No siis itsehhän olen enimäkseen pelkkää sanallista kokenut.
Ei vaikuta enää kauhean paljon. Vaikeasta masennuksesta ja vaikeasta ahdistuksesta päässyt jotakuinkin eroon, mutta sikti on muutamia eräänlaisia ulkonäköpaineita. Niit en lähe avaa sen enempää, mut sen lisäks on sosiaalisten tilanteiden pwljoa, pelkää kehen luottaa ja olen kaikille aluksi aika kylmä.
Märehtiminen ei auta mutta jos on tapahtunut ihan aito traumatisoituminen niin siitä ei omin voimin välttämättä nousta normaalielämään.
Jokaisella on oma taustansa ja omat kykynsä. Isoisäni koki sodassa asioita joiden seurauksena hän vielä joskus 90-luvun lopulla välillä alkoi kuristaa omaa rakasta vaimoaan sängyssä koska sodan flashbackit vakuuttivat hänet puoliunessa siitä että vihollinen tulee päälle ja se pitää pysäyttää ettei oma henki lähde. Traumoja syntyy myös paljon "viattomammissa" olosuhteissa, ja on mielestäni törkeää jos joku ryhtyy ulkopuolelta reipastamaan pahasti vaurioituneita ihmisiä.
Valtaosa 30-50-vuotiaana terapiaan päätyvistä ihmisistä on aikanaan kokenut koulukiusaamista. Joukossa on hyvin menestyneitä ja syrjäytyneitä ihmisiä. Perheenäitejä ja -isiä, ikisinkkuja, monien diagnoosien vaivaamia ihmisraunioita.
Oman vertaisryhmän kohtelu on valtavan tärkeä asia, sellaisiksi meidät on rakennettu. Jos joudut silmätikuksi, pitää olla todella vahvat tukiverkostot jotta se ei vauroittaisi sieluasi.
Kiusaamisella ei ole mitään vaikutusta. Ihmisten vajaaälyisyys on vain ärsyttänyt.
Alue: Aihe vapaa
Anna kun arvaan: sulla on nykyään ympärillä ihmisiä, jotka kohtelevat sua hyvin. Olet edennyt elämässäsi, elätät itsesi, sulla on jokin koulutus. Vai oletko tullut päätelmääsi ilman rahaa maksaa ruokasi, yksin istun neljän seinän sisällä?