Lue keskustelun säännöt.
Mikä auttaa 1,5-vuotiaan raivareihin?
15.11.2019 |
Äsken 1,5-vuotta täyttänyt lapsemme saa pari kertaa päivässä kovia raivokohtauksia. Ne on aina tilanteita, joissa haluaa jotain, mitä ei voi saada ja siitä suuttuu. Tai yrittää jotain, jota ei vielä osaa, ja siitä suuttuu. Itkee, huutaa, raivoaa, kynsii, puree, potkii, sätkii, yrittää päällään lyödä jne. Raivarit voi pahimmillaan kestää jopa puoli tuntia ja joskus niitä tulee myös öisin. Lapsi on ihan väsynyt niiden jälkeen ja minä myös.
Olen yrittänyt kiinnittää huomiota muuhun, mutta raivari vain yltyy siitä. Olen yrittänyt puhella rauhallisesti, mutta raivari vain yltyy siitä. Olen yrittänyt kantaa toiseen huoneeseen tai ympäri kotia, mutta raivari vain yltyy. Tarjota jotain hänelle tärkeää lelua, siitä suuttuu vain lisää. Jos laitan lapsen lattialle, niin meinaa sekunnissa ihan tikahtua siitä raivoon ja itkuun eli sylissä on pakko pitää.
Lapsi saa joka päivä syliä, huomiota, rakkautta, leikin hänen kanssaan, luen hänelle. En itse suutu enkä raivoa lapselle. Enkä myös anna kaikessa periksi, vaan jos esim. olen päättänyt että lähdemme ulos niin lähdemme ulos raivarista huolimatta. Lapsi on aina ollut aika temperamenttinen ja voimakastahtoinen, eli tällainen sopii hänen luonteeseen kai, mutta ei kai tämä uhmaikää vielä voi olla.
Mikä auttaa tällaisiin raivareihin? Miten minun pitäisi toimia kun lapsi saa raivarin? Millä niitä voisi ennalta estää? Tilanteita on mahdoton ennakoida, koska se raivari voi tulla yllättäen mistä vain. Esim. eilen siitä, että näki ruokakaupan hyllyssä tutunnäköisen tuotteen ja olisi halunnut sen käteen, enkä antanut (en ole koskaan kaupassa antanut mitään käteen). Eilen myös siitä, että oli lounasaika ja lapsi piti laittaa syöttötuoliin, jotta syötäisiin. Raivostui siitä, koska ei olisi halunnut juuri silloin syöttötuoliin (toiste haluaa useinkin) ja huusi raivoissaan ja sätki ja raapi pitkään.
Kommentit (24)
https://www.raudanpuute.fi/lapset/lasten-raudanpuute-oireet/
Alle 7-vuotiaiden raudanpuuteoireet:
motorinen levottomuus, etenkin nukkumaan mennessä
kasvukivut, levottomat jalat
päänsäryt
ruokahaluttomuus
ärtyneisyys, hermostuneisuus
kiukkuisuus
toistuvat infektiot
puheen kehityksen viivästyminen
motorisen kehityksen viivästyminen
vaalea iho ja mustat silmänaluset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi kolmesta saanut ihan jäätäviä raivareita 1v - 4v. Suurin raivon aihe oli just se, että yritti eikä osannut, myöhemmin se, jos auttoi häntä väärällä hetkellä ja hän ei saanut ajatella että teki asian täysin itse. 1.5-vuotiaana ehkä enemmän syynä pukeminen ym., nuo osaamis jutut tuli vähän myöhemmin. Pahimmillaan hän kirkui aivan tiloissa ja potki minua, heitteli tavaroita.. Vaikeinta oli että hän ei huolinut lohdutusta mutta kuitenkin selvästi olisi sellaista tarvinnut. Olin sitten vieressä ja odotin että rauhoittuu ja halasin sitten ja lohdutin.
Tämän lapsen kanssa auttoi tasan aika (nyt 5.5v eikä enää saa samanlaisia raivareita, eikä juuri minkäänlaisia) ja se että mahdollisuuksien mukaan pyrin ennakoimaan tilanteita, esim. harhauttamaan pois liian vaikean tehtävän parista ja vältin viimeiseen saakka auttamista ja puuttumista hänen tekemiseensä.
Uskon että oli hyvä myös olla äärimmäisen lämmin ja hyväksyvä, ja välttää kaikkea järkipuhetta kun hän oli raivon vallassa. Lohduttaessa kerroin aina että hän on ihana ja rakas. Ajattelin että sillä lailla hän ei ala hävetä vaikeita tunteitaan ja itseään. Se ei ainakaan haitannut koska nyt ne ovat tosiaan lähes loppuneet.
Tuon ikäinen ei vielä ymmärrä pettymystä ja purkaa sen näin. Et voi estää sitä mitenkään. Kun kohtaus loppuu, selität lapselle miksi näin tapahtui. Muuten olet toiminut oikein. Tuo on vaihe joka vie voimia mutta se on kohdattava melkein jokaisen vanhemman jossain vaiheessa. Toki lapsissa on eroja, kaikki eivät saa isoja kohtauksia. Se on temperamentista kiinni.