Olen 25v ja epäilen etten koskaan pääse työelämään

Ap vielä jatkaa: psykoosi ei ole oma valintani tietenkään, tuntuu kurjalta ja huonolta ihmiseltä kun sairastuu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän olen 26v ja luulen, että en pääse työelämään minäkään. Psykooseissa en sentään ole ollut, mutta kun ei vaan yksinkertaisesti kelpaa yhtään mihinkään sellaiseen mikä edes etäisesti kiinnostaisi. Varmaan puhelinmyyjäksi kelpaisin, tai lähihoitajaksi, mutta ei minulla ole mitään lahjoja sellaisiin hommiin. Siivoamaankaan en ole kelvannut.

Terveisin Naispelko26[/quote

Entäs tiskarin tai keittiöapulaisen hommat, ne on helppoja ja luulisin, että on tarjontaa noin nuorelle.

Tietysti riippuu missä päin asustat.

En ole koskaan edes törmännyt moisiin työtehtäviin. Enkä mainittuihin eläintenhoitajan hommiinkaan. Tosin eläintenhoito ei allergiasyistä onnistuisi muutenkaan.

Aikaslailla kaikkiin mahdollisiin yksinkertaisen ihmisen yksinkertaisiin tehtäviin olen hakenut, mutta en vaan kelpaa.

Terveisin Naispelko26

Voisit vaikka hankkia koulutuksen ja lopettaa tuon ininän.

Kuka on sanonut etten ole muka opiskellut? Olen sen palstallakin todennut, että olen minä kouluissa istunut. Ilmeisen turhaan kuitenkin. Että lopeta sinä se ininä jos et ole asioista perillä.

Terveisin Naispelko26

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän olen 26v ja luulen, että en pääse työelämään minäkään. Psykooseissa en sentään ole ollut, mutta kun ei vaan yksinkertaisesti kelpaa yhtään mihinkään sellaiseen mikä edes etäisesti kiinnostaisi. Varmaan puhelinmyyjäksi kelpaisin, tai lähihoitajaksi, mutta ei minulla ole mitään lahjoja sellaisiin hommiin. Siivoamaankaan en ole kelvannut.

Terveisin Naispelko26[/quote

Entäs tiskarin tai keittiöapulaisen hommat, ne on helppoja ja luulisin, että on tarjontaa noin nuorelle.

Tietysti riippuu missä päin asustat.

En ole koskaan edes törmännyt moisiin työtehtäviin. Enkä mainittuihin eläintenhoitajan hommiinkaan. Tosin eläintenhoito ei allergiasyistä onnistuisi muutenkaan.

Aikaslailla kaikkiin mahdollisiin yksinkertaisen ihmisen yksinkertaisiin tehtäviin olen hakenut, mutta en vaan kelpaa.

Terveisin Naispelko26

Et vaikuta yksinkertaiselta. Etkö ole opiskellut mitään tai etkö voisi pyrkiä opiskelemaan? Itse olen sosiaalisesti tosi lahjaton ja pelkään ihmisiä, enkä saanut varmaan sen takia vakituista työpaikkaa kuin vasta nelikymppisenä, mutta kyllä se siis usein vähitellen helpottaa, jos olet edes jossain suhteellisen hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän olen 26v ja luulen, että en pääse työelämään minäkään. Psykooseissa en sentään ole ollut, mutta kun ei vaan yksinkertaisesti kelpaa yhtään mihinkään sellaiseen mikä edes etäisesti kiinnostaisi. Varmaan puhelinmyyjäksi kelpaisin, tai lähihoitajaksi, mutta ei minulla ole mitään lahjoja sellaisiin hommiin. Siivoamaankaan en ole kelvannut.

Terveisin Naispelko26[/quote

Entäs tiskarin tai keittiöapulaisen hommat, ne on helppoja ja luulisin, että on tarjontaa noin nuorelle.

Tietysti riippuu missä päin asustat.

En ole koskaan edes törmännyt moisiin työtehtäviin. Enkä mainittuihin eläintenhoitajan hommiinkaan. Tosin eläintenhoito ei allergiasyistä onnistuisi muutenkaan.

Aikaslailla kaikkiin mahdollisiin yksinkertaisen ihmisen yksinkertaisiin tehtäviin olen hakenut, mutta en vaan kelpaa.

Terveisin Naispelko26

Voisit vaikka hankkia koulutuksen ja lopettaa tuon ininän.

Kuka on sanonut etten ole muka opiskellut? Olen sen palstallakin todennut, että olen minä kouluissa istunut. Ilmeisen turhaan kuitenkin. Että lopeta sinä se ininä jos et ole asioista perillä.

Terveisin Naispelko26

No älä nyt pillastu, kun yritetään sinuakin tässä vaan auttaa, mutta ilmeisin heikoin tuloksin taas.

Parempi, ettei kirjoittaisi mitään kun on ollut koko päivän fiilis, että mitä teen täällä enää ja olisi parempi lähteä jo nyt kun en kestä kuitenkaan loppuun asti, vaikka kuinka yritän. Kun tämä elämä ei vaan onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän olen 26v ja luulen, että en pääse työelämään minäkään. Psykooseissa en sentään ole ollut, mutta kun ei vaan yksinkertaisesti kelpaa yhtään mihinkään sellaiseen mikä edes etäisesti kiinnostaisi. Varmaan puhelinmyyjäksi kelpaisin, tai lähihoitajaksi, mutta ei minulla ole mitään lahjoja sellaisiin hommiin. Siivoamaankaan en ole kelvannut.

Terveisin Naispelko26[/quote

Entäs tiskarin tai keittiöapulaisen hommat, ne on helppoja ja luulisin, että on tarjontaa noin nuorelle.

Tietysti riippuu missä päin asustat.

En ole koskaan edes törmännyt moisiin työtehtäviin. Enkä mainittuihin eläintenhoitajan hommiinkaan. Tosin eläintenhoito ei allergiasyistä onnistuisi muutenkaan.

Aikaslailla kaikkiin mahdollisiin yksinkertaisen ihmisen yksinkertaisiin tehtäviin olen hakenut, mutta en vaan kelpaa.

Terveisin Naispelko26

Voisit vaikka hankkia koulutuksen ja lopettaa tuon ininän.

Kuka on sanonut etten ole muka opiskellut? Olen sen palstallakin todennut, että olen minä kouluissa istunut. Ilmeisen turhaan kuitenkin. Että lopeta sinä se ininä jos et ole asioista perillä.

Terveisin Naispelko26

Ei me sinun koko elämäntarinaasi tunneta, mutta olet oikeasti aika nuori.

Vierailija kirjoitti:

Ap vielä jatkaa: psykoosi ei ole oma valintani tietenkään, tuntuu kurjalta ja huonolta ihmiseltä kun sairastuu...

Eikös psykoosisairaudet taitu ihan huomattaavasti keski-ikää kohden?

Mikä se sun unelma-ala on, onko sellainen jolla on vaikea päästä alkuun?

Tässäkään ei lohdutettuu minua vaan naispelkoista :( voi surku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vielä jatkaa: psykoosi ei ole oma valintani tietenkään, tuntuu kurjalta ja huonolta ihmiseltä kun sairastuu...

Eikös psykoosisairaudet taitu ihan huomattaavasti keski-ikää kohden?

Mikä se sun unelma-ala on, onko sellainen jolla on vaikea päästä alkuun?

Opiskelen yhteiskuntatieteitä, se (yhteiskuntatieteiden maisteri) on unelma-alani. Haluaisin korkeaan, esimiesasemaan

Säälisin teitä, jos sääli ei olisi sairautta.

Ja on ehkä vähän vaikeaa jos tosi myöhään aloittaa tämän uransa ://

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän olen 26v ja luulen, että en pääse työelämään minäkään. Psykooseissa en sentään ole ollut, mutta kun ei vaan yksinkertaisesti kelpaa yhtään mihinkään sellaiseen mikä edes etäisesti kiinnostaisi. Varmaan puhelinmyyjäksi kelpaisin, tai lähihoitajaksi, mutta ei minulla ole mitään lahjoja sellaisiin hommiin. Siivoamaankaan en ole kelvannut.

Terveisin Naispelko26[/quote

Entäs tiskarin tai keittiöapulaisen hommat, ne on helppoja ja luulisin, että on tarjontaa noin nuorelle.

Tietysti riippuu missä päin asustat.

En ole koskaan edes törmännyt moisiin työtehtäviin. Enkä mainittuihin eläintenhoitajan hommiinkaan. Tosin eläintenhoito ei allergiasyistä onnistuisi muutenkaan.

Aikaslailla kaikkiin mahdollisiin yksinkertaisen ihmisen yksinkertaisiin tehtäviin olen hakenut, mutta en vaan kelpaa.

Terveisin Naispelko26

Voisit vaikka hankkia koulutuksen ja lopettaa tuon ininän.

Kuka on sanonut etten ole muka opiskellut? Olen sen palstallakin todennut, että olen minä kouluissa istunut. Ilmeisen turhaan kuitenkin. Että lopeta sinä se ininä jos et ole asioista perillä.

Terveisin Naispelko26

No älä nyt pillastu, kun yritetään sinuakin tässä vaan auttaa, mutta ilmeisin heikoin tuloksin taas.

Ei vaan kuulosta kovinkaan kivalta tavalta auttaa jos aletaan heti syyttämään ininästä ja oletetaan, että en ole mitään työllistymisen eteen tehnyt.

Näkisin, että iso ongelma kohdallani on se, että en osaa yhtään markkinoida itseäni. Teen kyllä hommat niin hyvin kuin osaan, olen ahkera, tulen ajallaan enkä räpläile puhelinta, mutta kun se ei riitä mihinkään jos ei osaa haastatteluissa kehua itseään ja on muutenkin sellainen oma löysähkö itsensä jännityksen vuoksi. Aina löytyy se parempi vaihtoehto, joka hoitaa samat hommat, mutta tulee haastatteluun kuin vanhojen tuttujen luo kertoo miten on kokemusta niistä ja näistä hommista.

Terveisin Naispelko26

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän olen 26v ja luulen, että en pääse työelämään minäkään. Psykooseissa en sentään ole ollut, mutta kun ei vaan yksinkertaisesti kelpaa yhtään mihinkään sellaiseen mikä edes etäisesti kiinnostaisi. Varmaan puhelinmyyjäksi kelpaisin, tai lähihoitajaksi, mutta ei minulla ole mitään lahjoja sellaisiin hommiin. Siivoamaankaan en ole kelvannut.

Terveisin Naispelko26[/quote

Entäs tiskarin tai keittiöapulaisen hommat, ne on helppoja ja luulisin, että on tarjontaa noin nuorelle.

Tietysti riippuu missä päin asustat.

En ole koskaan edes törmännyt moisiin työtehtäviin. Enkä mainittuihin eläintenhoitajan hommiinkaan. Tosin eläintenhoito ei allergiasyistä onnistuisi muutenkaan.

Aikaslailla kaikkiin mahdollisiin yksinkertaisen ihmisen yksinkertaisiin tehtäviin olen hakenut, mutta en vaan kelpaa.

Terveisin Naispelko26

Voisit vaikka hankkia koulutuksen ja lopettaa tuon ininän.

Kuka on sanonut etten ole muka opiskellut? Olen sen palstallakin todennut, että olen minä kouluissa istunut. Ilmeisen turhaan kuitenkin. Että lopeta sinä se ininä jos et ole asioista perillä.

Terveisin Naispelko26

No sori nyt kun huarrralla on muutakin elämää kuin kiimaisena kyylätä sun jokaista naisvihaitkua minkä tänne suollat. Siivoojaksikin tarvitaan koulutus, ei sinne noin vaan marssita. Ja hyvä näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän olen 26v ja luulen, että en pääse työelämään minäkään. Psykooseissa en sentään ole ollut, mutta kun ei vaan yksinkertaisesti kelpaa yhtään mihinkään sellaiseen mikä edes etäisesti kiinnostaisi. Varmaan puhelinmyyjäksi kelpaisin, tai lähihoitajaksi, mutta ei minulla ole mitään lahjoja sellaisiin hommiin. Siivoamaankaan en ole kelvannut.

Terveisin Naispelko26[/quote

Entäs tiskarin tai keittiöapulaisen hommat, ne on helppoja ja luulisin, että on tarjontaa noin nuorelle.

Tietysti riippuu missä päin asustat.

En ole koskaan edes törmännyt moisiin työtehtäviin. Enkä mainittuihin eläintenhoitajan hommiinkaan. Tosin eläintenhoito ei allergiasyistä onnistuisi muutenkaan.

Aikaslailla kaikkiin mahdollisiin yksinkertaisen ihmisen yksinkertaisiin tehtäviin olen hakenut, mutta en vaan kelpaa.

Terveisin Naispelko26

Voisit vaikka hankkia koulutuksen ja lopettaa tuon ininän.

Kuka on sanonut etten ole muka opiskellut? Olen sen palstallakin todennut, että olen minä kouluissa istunut. Ilmeisen turhaan kuitenkin. Että lopeta sinä se ininä jos et ole asioista perillä.

Terveisin Naispelko26

No sori nyt kun huarrralla on muutakin elämää kuin kiimaisena kyylätä sun jokaista naisvihaitkua minkä tänne suollat. Siivoojaksikin tarvitaan koulutus, ei sinne noin vaan marssita. Ja hyvä näin.

Jos on muutakin elämää kuin kyylätä naisvihaitkuani, niin luulisi olevan sen verran muutakin elämää, että ei sitten tarvitse tehdä mitään tyhjiä olettamuksia vailla tietoa asiasta. Eikös vaan? 

Terveisin Naispelko26

Itsellä takana yli 10 vuotta masennusta, kaksi vakavaa kautta (ensimmäinen n. 3 ja toinen n. vuoden jakso) jolloin ensimmäisellä oli lamauttavaa ahdistusta, syömishäiriö, psykoottisia kohtauksia ja itsemurha-ajatuksia/suunnitelmia. Keskitin tuolloin kaiken vähäisen energiani siihen että sain vietyä silloisen kouluni loppuun ja käytyä terapiassa. Onnistuin ja nyt takana useita pätkätöitä sekä muutama n. vuoden vakkari duuni. 

Silloin kun on takana rankkoja aikoja niin on lähdettävä maltillisesti liikenteeseen. Oletko jutellut työkkärin tai mahd. terapeuttisi kanssa että olisiko koulutuksia mihin voisit osallistua ja sitä kautta työllistyä? Koska ilman mitään pohjaa onkin todella vaikeaa saada töitä, siksi uskon että jonkinlainen koulutus (myös vaikka ihan lyhytkin työvoimatoimiston kautta suoritettu) auttaisi. Riippuen tietenkin alasta.

Muita vaihtoehtoja ovat oppisopimuskoulutus, kuntouttava toiminta työllistymismielessä tai muu tuettu avun taho. Opintopolku.fi -> aikuiskoulutuskin voisi olla hyvä reitti :) koska jos sinulla ei ole aiempaa ammattikoulutusta niin menet ainakin kärkeen haussa. Osassa voi riittää jopa pelkkä haastattelu jos on koulutuksen jälkihaku tai "jatkuva haku" niinkuin kävi omalla kohdalla.

Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Säälisin teitä, jos sääli ei olisi sairautta.

0/5

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole liian myöhäistä. Esim. itse elelin enimmäkseen syrjäytyneenä n. 25 v asti. Jotain satunnaisia työpajajaksoja, harjoitteluita yms., mutta ei mitään "oikeaa" työhistoriaa. Menin AMK:hon ja luin inssin paperit. Aloitin tosissaan työelämässä n. 30-vuotiaana, nykyään vakkariduuni, ok palkka ja omistusasunto.

Samoin itse n. 30v valmistuin ja haastatteluissa hr lehmät takertuvat vain siihen miksi en ollut työelämässä vuosina se ja se ja nillittävöt siitä, en saa mitään töitä siksi vaikka on paperit.

Hyvää Toivova kirjoitti:

Itsellä takana yli 10 vuotta masennusta, kaksi vakavaa kautta (ensimmäinen n. 3 ja toinen n. vuoden jakso) jolloin ensimmäisellä oli lamauttavaa ahdistusta, syömishäiriö, psykoottisia kohtauksia ja itsemurha-ajatuksia/suunnitelmia. Keskitin tuolloin kaiken vähäisen energiani siihen että sain vietyä silloisen kouluni loppuun ja käytyä terapiassa. Onnistuin ja nyt takana useita pätkätöitä sekä muutama n. vuoden vakkari duuni. 

Silloin kun on takana rankkoja aikoja niin on lähdettävä maltillisesti liikenteeseen. Oletko jutellut työkkärin tai mahd. terapeuttisi kanssa että olisiko koulutuksia mihin voisit osallistua ja sitä kautta työllistyä? Koska ilman mitään pohjaa onkin todella vaikeaa saada töitä, siksi uskon että jonkinlainen koulutus (myös vaikka ihan lyhytkin työvoimatoimiston kautta suoritettu) auttaisi. Riippuen tietenkin alasta.

Muita vaihtoehtoja ovat oppisopimuskoulutus, kuntouttava toiminta työllistymismielessä tai muu tuettu avun taho. Opintopolku.fi -> aikuiskoulutuskin voisi olla hyvä reitti :) koska jos sinulla ei ole aiempaa ammattikoulutusta niin menet ainakin kärkeen haussa. Osassa voi riittää jopa pelkkä haastattelu jos on koulutuksen jälkihaku tai "jatkuva haku" niinkuin kävi omalla kohdalla.

Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä.

Kiitos. Mutta haluaisin jatkaa maisterini valmiiksi. Toistaiseksi olen tehnyt tutkinnostani vain 59op. Eli vielä 200 op ainakin jäljellä...

Hyvää Toivova kirjoitti:

Itsellä takana yli 10 vuotta masennusta, kaksi vakavaa kautta (ensimmäinen n. 3 ja toinen n. vuoden jakso) jolloin ensimmäisellä oli lamauttavaa ahdistusta, syömishäiriö, psykoottisia kohtauksia ja itsemurha-ajatuksia/suunnitelmia. Keskitin tuolloin kaiken vähäisen energiani siihen että sain vietyä silloisen kouluni loppuun ja käytyä terapiassa. Onnistuin ja nyt takana useita pätkätöitä sekä muutama n. vuoden vakkari duuni. 

Silloin kun on takana rankkoja aikoja niin on lähdettävä maltillisesti liikenteeseen. Oletko jutellut työkkärin tai mahd. terapeuttisi kanssa että olisiko koulutuksia mihin voisit osallistua ja sitä kautta työllistyä? Koska ilman mitään pohjaa onkin todella vaikeaa saada töitä, siksi uskon että jonkinlainen koulutus (myös vaikka ihan lyhytkin työvoimatoimiston kautta suoritettu) auttaisi. Riippuen tietenkin alasta.

Muita vaihtoehtoja ovat oppisopimuskoulutus, kuntouttava toiminta työllistymismielessä tai muu tuettu avun taho. Opintopolku.fi -> aikuiskoulutuskin voisi olla hyvä reitti :) koska jos sinulla ei ole aiempaa ammattikoulutusta niin menet ainakin kärkeen haussa. Osassa voi riittää jopa pelkkä haastattelu jos on koulutuksen jälkihaku tai "jatkuva haku" niinkuin kävi omalla kohdalla.

Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ja naispelkoinen - oletteko ajatelleet eläintenhoitajan töitä, siinä pitää tietysti olla eläinrakas, mutta ainakin itse kuvittelisin sellaisen olevan ihanaa työtä.

Entäs jos opettelisi vaikka trimmaamaan koiria tai alkaa pitämään koirien päivähoitolaa, nappaisiko sellainen?

Myös homekoirilla on varmaan ihan kivasti töitä, jos hankkisi sellaisen itselleen ja tekisi bisnestä.

Vaihtoehtona, Jos olette hyviä tietsikan kanssa, on paljon senioreja, jotka kaipaisivat apuanne.

Eläintenhoitajana voisi myös päästä naispelosta eroon kun asiakkaat ovat monesti naisia.

Tämä saattaisi olla hyvinkin totta. Joutuisi olemaan sosiaalinen, ja vieläpä naisten kanssa. Muutaman vuoden kun tuota tekisi niin pelko varmastikin laantuisi paljon. Ehkä katoaisi kokonaankin. Tai no tuskin katoaisi, koska pelko johtuu pääasiassa epäluottamuksesta uusiin ihmisiin ja varsinkin naisiin. Luulatavasti aina tulen olemaan epäileväinen uusia tuttavuuksia kohtaan. Mutta tuurillaanhan tuollaisessa ammatissa saattaisi tavata jonkun kivan naisenkin. Ja eläimet on kyllä mukavia otuksia, mutta henki minulla siinä hommassa menisi jo parissa viikossa.

Terveisin Naispelko26