Lue keskustelun säännöt.
Lihavana on mukavaa kun saa syödä mitä tahtoo
Kommentit (53)
Absolut. Juuri tässä availen Lindtin konvehtirasiaa ja virittelen töllöä valmiiksi leffaa varten. Elämä on nauttimista varten. Jumppatrikoissa viilettäminen punttisalilla ei ole nauttimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Absolut. Juuri tässä availen Lindtin konvehtirasiaa ja virittelen töllöä valmiiksi leffaa varten. Elämä on nauttimista varten. Jumppatrikoissa viilettäminen punttisalilla ei ole nauttimista.
Juuri näin.
Olet ymmärtänyt asian väärin päin. Hoikkana voin syödä mitä haluan, koska osaan syödä niitä kohtuullisen määrän. Sinä et osaa. Sinun tulisi siis rajoittaa syömisiäni.
No syyhän se tuokin, pysyä lihavana.
Vierailija kirjoitti:
Olet ymmärtänyt asian väärin päin. Hoikkana voin syödä mitä haluan, koska osaan syödä niitä kohtuullisen määrän. Sinä et osaa. Sinun tulisi siis rajoittaa syömisiäni.
Nahka venyy, kultaseni, nahka venyy.....
110 kiloa onnellisuutta ja rasia suklaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoikkana saa kanssa syödä mitä tahtoo. Ei vaan yksinkertaisesti tahdo syödä niitä juttuja mitä ne joiden keho on sokerinhimo-rasvanvarastointimoodissa. Oikeasti hoikkana pysyminen on aivan helvetin helppoa jos ei ole koskaan joutunut laihduttamaan isommasta, järkyttää ja hävettää kuunnella hoikkia jotka luennoivat omasta tahdonvoimastaan lihaville.
Ja ne jotka on laihtuneet vasta kuulostaakin sairailta. Se itseinhon ja itsensä kieltämisen ja yhteen asiaan pakkomielteisesti takertumisen määrä johon laihtunut joutuu johtuu mun teoriani mukaan fysiologisesta tilasta. Urheilijatkin alkavat ylirasittuessaan käyttäytyä omituisesti ja saavat pakkomielteitä. Yksikään näistä laihtuneista ei kuulosta miltään muulta kuin vakavasti syömishäiriöiseltä ja he ihannoivat tilaansa. Sairasta, säälittävää ja surullista.
Vierailija kirjoitti:
Olet ymmärtänyt asian väärin päin. Hoikkana voin syödä mitä haluan, koska osaan syödä niitä kohtuullisen määrän. Sinä et osaa. Sinun tulisi siis rajoittaa syömisiäni.
Höpsistä. Sinä olet hoikka, koska olet aina kytännyt syömisiäsi, liikkunut pakonomaisesti, verrannut itseäsi muihin, tuntenut riittämättömyyttä, peilannut, kärsinyt...
Ja sitten suututtaa, kun joku antaa moisille sosiaalisille peleille piunpaut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään ruuasta ja syön mielelläni. Minulla on ihana perhe, hyviä ystäviä, upea työpaikka, terveyteni on erittäin hyvä ja kaikki on hyvin. Ylipainoninei häiritse elämääni ollenkaan ja jatkan ruuasta tykkäämistäni ja syömistä.
Kuuntelen muiden mielipiteitä vain hyvistä ruokaresepteistä ja olen oikein onnellinen nainen. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ymmärtänyt asian väärin päin. Hoikkana voin syödä mitä haluan, koska osaan syödä niitä kohtuullisen määrän. Sinä et osaa. Sinun tulisi siis rajoittaa syömisiäni.
Nahka venyy, kultaseni, nahka venyy.....
110 kiloa onnellisuutta ja rasia suklaata.
Ja kattava sairaskuluvakuutus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoikkana saa kanssa syödä mitä tahtoo. Ei vaan yksinkertaisesti tahdo syödä niitä juttuja mitä ne joiden keho on sokerinhimo-rasvanvarastointimoodissa. Oikeasti hoikkana pysyminen on aivan helvetin helppoa jos ei ole koskaan joutunut laihduttamaan isommasta, järkyttää ja hävettää kuunnella hoikkia jotka luennoivat omasta tahdonvoimastaan lihaville.
Ja ne jotka on laihtuneet vasta kuulostaakin sairailta. Se itseinhon ja itsensä kieltämisen ja yhteen asiaan pakkomielteisesti takertumisen määrä johon laihtunut joutuu johtuu mun teoriani mukaan fysiologisesta tilasta. Urheilijatkin alkavat ylirasittuessaan käyttäytyä omituisesti ja saavat pakkomielteitä. Yksikään näistä laihtuneista ei kuulosta miltään muulta kuin vakavasti syömishäiriöiseltä ja he ihannoivat tilaansa. Sairasta, säälittävää ja surullista.
Nyt en ihan ymmärtänyt tätä eli jos on laihtunut joskus (mihin vedät rajan, siis esim. kilon elämän aikana?), niin elämä on pelkkää itseinhoa ja itseltään kieltämistä?
Hoikkana pysyminen on helppoa? Miten kukaan sitten onnistuu lihomaan? Jos on koskaan lihonut, onko osoittanut siis merkittävää tahdonvoimaa lihomiseen ja nähnyt vaivaa sen eteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ymmärtänyt asian väärin päin. Hoikkana voin syödä mitä haluan, koska osaan syödä niitä kohtuullisen määrän. Sinä et osaa. Sinun tulisi siis rajoittaa syömisiäni.
Nahka venyy, kultaseni, nahka venyy.....
110 kiloa onnellisuutta ja rasia suklaata.
Ja kattava sairaskuluvakuutus?
Veronmaksajat maksaa kultaseni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ymmärtänyt asian väärin päin. Hoikkana voin syödä mitä haluan, koska osaan syödä niitä kohtuullisen määrän. Sinä et osaa. Sinun tulisi siis rajoittaa syömisiäni.
Nahka venyy, kultaseni, nahka venyy.....
110 kiloa onnellisuutta ja rasia suklaata.
Ja kattava sairaskuluvakuutus?
Mulla on hyvä henkivakuutus. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoikkana saa kanssa syödä mitä tahtoo. Ei vaan yksinkertaisesti tahdo syödä niitä juttuja mitä ne joiden keho on sokerinhimo-rasvanvarastointimoodissa. Oikeasti hoikkana pysyminen on aivan helvetin helppoa jos ei ole koskaan joutunut laihduttamaan isommasta, järkyttää ja hävettää kuunnella hoikkia jotka luennoivat omasta tahdonvoimastaan lihaville.
Ja ne jotka on laihtuneet vasta kuulostaakin sairailta. Se itseinhon ja itsensä kieltämisen ja yhteen asiaan pakkomielteisesti takertumisen määrä johon laihtunut joutuu johtuu mun teoriani mukaan fysiologisesta tilasta. Urheilijatkin alkavat ylirasittuessaan käyttäytyä omituisesti ja saavat pakkomielteitä. Yksikään näistä laihtuneista ei kuulosta miltään muulta kuin vakavasti syömishäiriöiseltä ja he ihannoivat tilaansa. Sairasta, säälittävää ja surullista.
Nyt en ihan ymmärtänyt tätä eli jos on laihtunut joskus (mihin vedät rajan, siis esim. kilon elämän aikana?), niin elämä on pelkkää itseinhoa ja itseltään kieltämistä?
Hoikkana pysyminen on helppoa? Miten kukaan sitten onnistuu lihomaan? Jos on koskaan lihonut, onko osoittanut siis merkittävää tahdonvoimaa lihomiseen ja nähnyt vaivaa sen eteen?
Lihavat syntyivät 100-kiloisina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ymmärtänyt asian väärin päin. Hoikkana voin syödä mitä haluan, koska osaan syödä niitä kohtuullisen määrän. Sinä et osaa. Sinun tulisi siis rajoittaa syömisiäni.
Höpsistä. Sinä olet hoikka, koska olet aina kytännyt syömisiäsi, liikkunut pakonomaisesti, verrannut itseäsi muihin, tuntenut riittämättömyyttä, peilannut, kärsinyt...
Ja sitten suututtaa, kun joku antaa moisille sosiaalisille peleille piunpaut.
Pah, tänään olen syönyt mm. juustosämpylän, pastaa, perunamuusia, lohta ja suklaata.
Liikuntaa en ole varsinaisesti harrastanut. Mikä harmittaa, koska tykkään (aidosti, vilpittömästi) liikkua.
Osan valinnoista toki teen ihan sillä perusteella, että haluan pysyä terveenä. Eikä haittaa, että olen muiden mielestä hyvännäköinen ja omasta mielestä myös.
Kyllä huomaa sen, että läski tunkeutuu sinne kallon ja aivojen väliin aivotoimintaa hidastamaan, kun lihavat tuntuvat olevan jotenkin älyllisesti vajavaisia.
Minäkin syön aina mitä haluan :) t. hoikka
Vierailija kirjoitti:
Minäkin syön aina mitä haluan :) t. hoikka
Minä tykkään syödä paljon ja kaikenlaista.
Pakko sanoa että minä söin alipainoisenakin kyllä ihan mitä halusin, eikä ne olleet koskaan mistään terveellisimmästä päästä. Nyt pitäisi vähän tai paljonkin katsoa syömisiään, mutta eipä tuo ole sen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huomaa sen, että läski tunkeutuu sinne kallon ja aivojen väliin aivotoimintaa hidastamaan, kun lihavat tuntuvat olevan jotenkin älyllisesti vajavaisia.
Ui, kuinka passiivis-aggressiivista. Hyvää suklaista joulua sinnekin. Nauti sinäkin elämästä. Kärsimys ei jalosta ihmisluonnetta.
Eiköhän ne laihatkin saa syödä ihan mitä tahtoo, mutta tietävät, että ei ole itselle aina hyväksi syödä kaikkea mitä haluaa.