Lihavana on mukavaa kun saa syödä mitä tahtoo

Tykkään käydä salilla bodaamassa, koska voin syödä paljon herkkuja, enkä silti ole lihava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoikkana saa kanssa syödä mitä tahtoo. Ei vaan yksinkertaisesti tahdo syödä niitä juttuja mitä ne joiden keho on sokerinhimo-rasvanvarastointimoodissa. Oikeasti hoikkana pysyminen on aivan helvetin helppoa jos ei ole koskaan joutunut laihduttamaan isommasta, järkyttää ja hävettää kuunnella hoikkia jotka luennoivat omasta tahdonvoimastaan lihaville.

Ja ne jotka on laihtuneet vasta kuulostaakin sairailta. Se itseinhon ja itsensä kieltämisen ja yhteen asiaan pakkomielteisesti takertumisen määrä johon laihtunut joutuu johtuu mun teoriani mukaan fysiologisesta tilasta. Urheilijatkin alkavat ylirasittuessaan käyttäytyä omituisesti ja saavat pakkomielteitä. Yksikään näistä laihtuneista ei kuulosta miltään muulta kuin vakavasti syömishäiriöiseltä ja he ihannoivat tilaansa. Sairasta, säälittävää ja surullista. 

Nyt en ihan ymmärtänyt tätä eli jos on laihtunut joskus (mihin vedät rajan, siis esim. kilon elämän aikana?), niin elämä on pelkkää itseinhoa ja itseltään kieltämistä?

Hoikkana pysyminen on helppoa? Miten kukaan sitten onnistuu lihomaan? Jos on koskaan lihonut, onko osoittanut siis merkittävää tahdonvoimaa lihomiseen ja nähnyt vaivaa sen eteen?

Vähän vaikeaa uskoa että et tuota ekaa tajunnut? Jos on laihduttanut merkittävästi. Se on suhteessa omaan ruumiinpainoon, mutta sanotaan nyt 10 kilon kokoluokkaa tai enemmän. Nuo ihmiset ovat alimmassa painossaan täysin sairaita ja ajan mittaan yli 9 kymmenestä lihoo korkojen kanssa takaisin koska kukaan ei voi taistella kehoaan vastaan ikuisesti. En tiedä kauanko tuota tilaa voi jatkua. Uudelleenlihomisten aikajänteestä päätellen ainakin 5-10 vuotta. Itse olin siinä nelisen vuotta ja pyydän anteeksi kaikilta jotka tapasin sinä aikana. 

Vakaassa painossa olevan terveen, hoikan ihmisen ei ole helppo alkaa lihoa. Kun tällaiset ihmiset ovat tahallaan koittaneet lihottaa itseään tutkimusta tai roolia varten tahdonvoimalla, on havaittu että moni ei lainkaan onnistu siinä. Esimerkiksi vaikea elämäntilanne, stressi, krooninen univaje, alkoholin käyttö, sairaus, masennus tai raskaus voi heittää tuollaisen kehon pois tasapainosta lihomismoodiin. Sitten ei enää ole helppoa pysyä hoikkana. Jos alkaa toipua suunnilleen vuodessa, laihtuminen saattaa vielä onnistua helposti. Mutta toipuminen ei ole tahdonalaista eikä lepoa ole helppo järjestää. 

Mä olen valinnut välimaaston. En ole hoikka, mutta en lihavakaan. Kun pysyy juuri ja juuri normipainon puolella, saa syödä aika hyvin ja paljon, mutta ei tule lihavuuden haittojakaan.

Jos ihminen kuvittelee, että se jatkuva ylensyöminen tekee ihmisestä onnellisen ja elämästä nautinnollisen, niin kyllä siinä ihminen ei huijaa muita kuin itseään.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne laihatkin saa syödä ihan mitä tahtoo, mutta tietävät, että ei ole itselle aina hyväksi syödä kaikkea mitä haluaa.

Olen hoikka, enkä voi syödä, mitä tahdon. Aika kurinalaisesti pitää elää, kieltäytyä ihanista ruoista, jättää kerma pois kastikkeista, syödä hyvin paistetusta pihvistä puolet, katsella kun muut syövät suklaata ja makean viinin tilalta valita kuivaa. Ruoka on elämän parasta antia, ja minä jätän jonkin ihanan herkun syömättä joka päivä vain siksi, että olisin hoikka. Kun olen tarpeeksi iäkäs, alan lihottaa itseäni ja syödä, mitä mieli tekee. Vetelen mummona kaikki ne sipsit, kakut, leivokset, kermakastikkeet, suklaalevyt, juustotarjottimet ja pihvit naamariin, mitä nyt jätän syömättä. 

Ja kaikille niille, jotka nyt tulevat ilmoittamaan, että syövät pihvinsä kokonaisena ja siitä huolimatta ovat hoikki, niin kyllä tiedostan tämän olevan varsin hyvin mahdollista. Pointtina tässä on se, että hoikkana on pakko tehdä valintoja ja jättää syömättä jotakin, mitä voisi muutoin syödä, jos painolla ei olisi merkitystä. Itse teen päivittäin tällaisia valintoja ja joskus ne kirpaisevat syvältä. 

Lihavana olo on todella ahdistavaa! Olen muutaman vuoden ollut nyt yli 20 kg ylipainoinen masennuksen johdosta ja heti kun paranen, niin pudotan tämän paskalastin pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne laihatkin saa syödä ihan mitä tahtoo, mutta tietävät, että ei ole itselle aina hyväksi syödä kaikkea mitä haluaa.

Olen hoikka, enkä voi syödä, mitä tahdon. Aika kurinalaisesti pitää elää, kieltäytyä ihanista ruoista, jättää kerma pois kastikkeista, syödä hyvin paistetusta pihvistä puolet, katsella kun muut syövät suklaata ja makean viinin tilalta valita kuivaa. Ruoka on elämän parasta antia, ja minä jätän jonkin ihanan herkun syömättä joka päivä vain siksi, että olisin hoikka. Kun olen tarpeeksi iäkäs, alan lihottaa itseäni ja syödä, mitä mieli tekee. Vetelen mummona kaikki ne sipsit, kakut, leivokset, kermakastikkeet, suklaalevyt, juustotarjottimet ja pihvit naamariin, mitä nyt jätän syömättä. 

Ja kaikille niille, jotka nyt tulevat ilmoittamaan, että syövät pihvinsä kokonaisena ja siitä huolimatta ovat hoikki, niin kyllä tiedostan tämän olevan varsin hyvin mahdollista. Pointtina tässä on se, että hoikkana on pakko tehdä valintoja ja jättää syömättä jotakin, mitä voisi muutoin syödä, jos painolla ei olisi merkitystä. Itse teen päivittäin tällaisia valintoja ja joskus ne kirpaisevat syvältä. 

Mun ei tarvitse tehdä mitään tällaisia valintoja. Saan syödä ihan mitä haluan ja välillä on syötävä enemmänkin, lasken kaloreita että niitä tulisi tarpeeksi. Silti laihdun hyvin hitaasti, kilon parissa-kolmessa kuukaudessa. 

Mä olen aina ollut hoikka ja olen kyllä syönyt, mitä olen tahtonut. Koskaan en ole jättänyt mitään syömättä siksi, etten muka olisi voinut syödä. Tänäänkin meni ruuan jälkeen puolikas suklaalevy ja pulla. Muuta ei tehnyt mieli. Ehkä mun mieliteot on sitten kalorimääräisesti kuitenkin pienemmät kuin jonkun ylipainoisen.

Itse hoikka ja parhaillaan syön itse tekemääni kääretorttua. Hyvillä mielin jo puolet menny tänä iltana xD

Vielä mukavampaa kun voi syödä mitä tahtoo ja pysyy silti hoikkana.

Kiitos isän geenit!

Eikä se näy enää missään.

Laihana on mukavaa mennä läskien hautajaisiin. Harmi kun ne taudit tappaa kuitenkin suht hitaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vielä mukavampaa kun voi syödä mitä tahtoo ja pysyy silti hoikkana.

Kiitos isän geenit!

Sama!

Rapadeekuna on kivaa, kun voi juoda mitä vain. Partavettä, käsidesiä, lasolia, pirtua, kiljua jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ymmärtänyt asian väärin päin. Hoikkana voin syödä mitä haluan, koska osaan syödä niitä kohtuullisen määrän. Sinä et osaa. Sinun tulisi siis rajoittaa syömisiäni.

Höpsistä. Sinä olet hoikka, koska olet aina kytännyt syömisiäsi, liikkunut pakonomaisesti, verrannut itseäsi muihin, tuntenut riittämättömyyttä, peilannut, kärsinyt...

Ja sitten suututtaa, kun joku antaa moisille sosiaalisille peleille piunpaut.

Täähhähhää..??? No nyt on kyllä jollain läskillä mennyt ihon alle ja kunnolla! :D:D:D

Minä jätän syömättä kaiken mahdollisen, koska muuten lihavana saisin osakseni halveksuntaa, enkä kehtaisi edes töissä käydä enää. Äitinikin jaksaa mainita ihan jokapäivä, että lihavat ovat vähä-älyisiä ja syövät siksi. En haluaisi moista halveksuntaa omalle kohdalleni ja tiedän sen, että kaikki ajatuksissaan jollain tasolla halveksuvat lihavia. 

Hoikkanakin voi syödä mitä vaan. :p

On se varmasti mukavaa. Olen vähän kateellinen siitä että en vaan voi tehdä sitä itselleni. Toisaalta lihavampana mulla oli enemmän suolisto-ongelmia ja ummetusta kuin laihana, ja laihana on energisempi olo. Mutta oishan se ihana vaan syödä.. odotan nyt jo huomista päivää että saan syödä illallista. Lounaaksi vaan kevyt salaatti. Yritän laihduttaa 59 kg -> 54,5kg. Tavoite olisi että vatsalaukku pienenee niin paljon ja totun tähän ja säännöllinen liikunta vaikuttaisi, että sitten en joutuisi olemaan nyt niin paljon nälässä kuin tällä hetkellä. Paino on pudonnut vasta pari kiloa ja tiukassa on. Kuitenki 6-7kg lihominen kävi helposti ja nopeasti. En olisi lihava nytkään mutta mä haluan laihtua.. se on niin pikkumaista. Haluan olla niinkuin eräs näyttelijä ketä ihannoin. En halua että S koko näyttää liian kireältä, sen pitää olla sopiva.

Nälässä oloa tämä kyllä on. Ja loppuelämän tosi pienet annoskoot poikkeustilanteita lukuunottamatta. Semmosta se on.. toivottavasti edes sydän ja verisuonet kiittäisi mutta mulla oli kolesterolitkin just ja just hyvät, ei mitenkään kauhean matalat!

En tiedä voisinko joskus hyväksyä itseni esim 62kg. Haluan olla sellainen lihaksikas ja laiha , en lihaksikas ja vanttera. Joten nälästä kärsitään...

Elämästä ei selviä hengissä ja hoikatkin kuolee, niin sanon piutpaut teille läskipoliiseille ja syön mitä tahdon ja milloin tahdon.

Lämpöiset tirisevät juustovoileivät sateisena pimeänä iltana.

Mä oon laihtunut 30 kg ja pysynyt vuoskaudet hoikkana laihdutuksen jälkeen. Välillä sitä haikeana miettii kuinka kiva oli kun saattoi syödä Lidlin ison korvapuustin ja kokonaisen suklaarasian sen perään, kaloreita laskematta. Mutta olin kaikki ne lihavat vuodet tosi masentunut, itseinhoinen, pahantuulinen, pisteliäs ja aina väsynyt. Etenkin makean syöminen nukutti keskellä päivääkin. Olen nykyään paljon valoisampi luonnekin kun viihdyn kehossani.

Eli lihavuus on varmasti ihanaa niille, jotka aidosti tykkäävät itsestään lihavina, sitä en epäile. Itse en siihen pystynyt (itsekritiikki söi onnen) mutta hyvä jos muut pystyvät.