Miehestäni kuoriutui eläkkeellejäämisen jälkeen moukka

Muuten en osaa neuvoa, mutta sinuna sanoisin hyvin tiukasti, että en IKINÄ halua kuulla hänen suustaan mitään pojan tai hänen tyttöystävänsä kritisointia tai halveksuntaa. Mun lapsia ei kohdella niin, enkä haluaisi pilata välejä aikuiseen lapseeni ja mahdolliseen miniääni.

Vierailija kirjoitti:

Mun isästä kuoriutui tuollainen myös eläkkelle jäämisen jälkeen. Siinä oli kaikenlaista firman kanssa ennen eläköitymistä, eikä kaikki mennyt ihan niin kuin olisi halunnut ja hiukan siitä katkeroitui. Ollut hyvin toimeentuleva ja snobahtava jo ennenkin, mutta piirit pieneni, elämä kutistui ja alkoi vaan selata netin ikävämpiä kolkkia.  Nyt on muuttunut todella kovaksi ja rasistiseksi, naisia voimakkaasti arvostelevaksi ja suorastaan tyhmäksi. Elää siinä ajatuksessa että HÄNELLE kuuluu tässä maailmassa enemmän, koska...no koska vaan kuuluu. Ilmastoasiat ja feministit on saatanasta ja kaikki yrittää kyykyttää häntä vaikka on edelleen varakas ja hyvin toimeentuleva, terve ja kaikinpuolin asiat hyvin. Äitini säälittää välillä mutta minkäs teen.

Olen samoilla linjoilla ilmaston feministien ja rasismin suhteen, jotta ehkä vain nyt tilanne on se, että moni ei vaan voi työuransa aikana sanoa mielipidettään tässä hyvin suvaitsevaisessa maassa. Sitten kun on eläkkeellä ei voi saada kenkää mielipiteen vuoksi. Hulluksihan Suomi on tullut.

Ikäero alkaa näkyä selvemmin juuri siinä vaiheessa kun toinen on jo kuusikymppine ja ylikin ja toinen vasta alle 50 v. Tämä on nähty niin monet kerrat. Ikääntymistä se vain on, joitakin se koettelee enemmän, joitakin vähemmän. Siinä missä mies on usein vielä viisikymppisenä nuorekas ja hyväkuntoinen, onkin hän jo kuusikymppisenä raihnainen vanhus. Tietysti on poikkeuksia, mutta noin yleisesti ottaen näin se menee. Jos itse on paljon nuorempi, ei ole helppoa ymmärtää ja hyväksyä vanhenevan puolison muutoksia, helpompaa on, jos ollaan samanikäisiä, vaikka siinäkin on se, että nainen ikääntyy hitaammin. 

Lesbous, mikä ihana asia.

Nuo sanomiset ovat aivan asiallisia. Johtaja on tottunut olemaan jämäkkä ja sanoo mielipiteensä kursailematta, toisin kuin me työmuurahaiset joiden on usein mietittävä mitä suustaan päästää.

Eropaperit joululahjaksi kauniiseen kuoreen käärittynä.

Näinhän kolme neljäsosaa naisista tekee. Liityt kunniakkaaseen joukkoon!

Vierailija kirjoitti:

Mun isästä kuoriutui tuollainen myös eläkkelle jäämisen jälkeen. Siinä oli kaikenlaista firman kanssa ennen eläköitymistä, eikä kaikki mennyt ihan niin kuin olisi halunnut ja hiukan siitä katkeroitui. Ollut hyvin toimeentuleva ja snobahtava jo ennenkin, mutta piirit pieneni, elämä kutistui ja alkoi vaan selata netin ikävämpiä kolkkia.  Nyt on muuttunut todella kovaksi ja rasistiseksi, naisia voimakkaasti arvostelevaksi ja suorastaan tyhmäksi. Elää siinä ajatuksessa että HÄNELLE kuuluu tässä maailmassa enemmän, koska...no koska vaan kuuluu. Ilmastoasiat ja feministit on saatanasta ja kaikki yrittää kyykyttää häntä vaikka on edelleen varakas ja hyvin toimeentuleva, terve ja kaikinpuolin asiat hyvin. Äitini säälittää välillä mutta minkäs teen.

Sun isäsi taitaa pyöriä tällä palstalla melko ahkerasti? 😂

Joillakin ihmisillä työ on elämän keskipiste ja eläkkeelle jääminen ottaa koville. Surullisen tarinan kuulin aikoinaan silloiselta työkaveriltani, joka kertoi samassa taloyhtiössa asuneesta miehestä, joka eläkkeelle jäätyään oli alkanut pelätä, että taloyhtiön kellarissa, paloven takana olevassa varastokopissa olleet kaasupullot saattaisivat räjähtää. Mies oli puhunut päivittäin asiasta kaikille tapaamilleen asukkaille, kunnes oli tullut psykoottiseksi ja viety lanssilla sairaalaan. 

Tuo häirikköpappa, joka kulkee muiden asunnossa yleisavaimella. Häneltä pitää ihan virallisesti valittamalla otattaa avain ja mahdollinen talkkarin pesti pois, ja vaihtakaa paremmat lukot, joiden avaimet säilytätte vain itsellänne. Eläkeläistalkkarilla yms. sekä hänen vaimollaan on usein päivisin aikaa ja halua kurkistella muiden asuntoihin ja ehkä sitten huomautella, mitä on siellä nähnyt. Ei tosin normaaleilla, mutta heitähän on hiukan vähemmän kuin luullaan... Turhista valittamisista ja kyyläilyistä voitte myös tehdä vaikka joukkovalituksen.

Joko liittyi persuihin? Kuulostaa tyypilliseltä ainekselta siinä sakissa.

Veikkaan jotain aivosairautta minäkin. Hinaa lääkäriin hänet.

Ap:n kertomus on kuin suoraan omasta elämästäni. Olen mennyt nuorena RAKKAUDESTA naimisiin 11 vuotta itseäni vanhemman miehen kanssa, rakentanut hänen kanssaan yhteisen elämän, saanut lapset ja olemme kasvaneet vuosien aikana yhteen tiiviiksi tiimiksi. Elämä on ollut hyvää ylä- ja alamäkineen. Molemmat olemme korkeasti koulutettuja ja johtavissa asemissa työyhteisöissämme. Mieheni jäi yritysjärjestelyjen seurauksena vähän yllättäen eläkeputkeen ja sitä kautta eläkkeelle. Muutos on ollut valtava ja vaatii sopeutumista nyt molemmilta. On ollut kova paikka huomata miten työelämästä 'putoaminen' vaikuttaa kaikkeen ja hänen on vaikea löytää omaa paikkaansa nyt elämässä. Epäilen, että hän kärsii tarpeettomuuden tunteesta, on jonkinlaisessa montussa josta kokee että on vaikea nousta ylös, ei saa tehtyä niitäkään hommia, jotka ovat aiemmin tuottaneet mielihyvää. Uskon että hän on masentunut. Se on kova paikka kun valtasuhteet perheessä kääntyvät toisinpäin. Mies jota olen katsellut vuosikymmenet vähän niinkuin ylöspäin muuttuu apaattiseksi sohvaperunaksi. Ei siinä tule kuulkaapas asiattomat kommentoijat mikään ero mieleen, vaan siinä kohtaa mietin,miten toista voisin auttaa. Ei oikea rakkaus häviä vaikeuksien tullen vaan se kantaa niiden yli. Tsemppiä Ap.

Vierailija kirjoitti:

Nuo sanomiset ovat aivan asiallisia. Johtaja on tottunut olemaan jämäkkä ja sanoo mielipiteensä kursailematta, toisin kuin me työmuurahaiset joiden on usein mietittävä mitä suustaan päästää.

Toki jokainen voi sanoa mitä haluaa, mutta sanomisista voi olla seurauksia. Aloituksen tapauksessa mies on menettänyt välit omiin lapsiin ja viimeisenkin lapsen kohdalla välirikko lienee ajan kysymys. Mitäs sitten, jos vaimokin sanoo, että hän ei enää jaksa miestä? Kannattiko öyhöttää?

Onpas nyt taas mammapsykologit tekemässä  lääketieteellisiä diagnooseja oikein urakalla. Jokaiselle ahkeralle työnekijälle eläkkeelle jääminen on jonkinlainen kriisi ja se kyllä menee normaalisti ohi ja sitten alkaa nauttia vapaudestaan.

Kannattaa puhua miehen kanssa ja kertoa miltä tuntuu.