Onko äidinkieli tärkein aine koulussa?
Lukutaito, kielen hallitseminen ja sen käyttö puheessa on paljon tärkeämpää yksilön menestymisen kannalta kuin matematiikka, liikunta tai musiikki. Matematiikasta riittäisi vaan perusteet. Sitä opiskellaan tarpeettoman paljon. Kuinka monesti käytät arjessa edes neliöjuurta? En muista käyttäneeni koskaan, enkä enää muista miten se toimii. Tietenkin matikkaa saisi opiskella valinnaisesti pidemmälle, mutta lukion matikka on jo tarpeetonta keskivertosuomalaiselle.
Kommentit (9)
On. Hyvä äidinkielen taito auttaa muuta oppimista.
Molemmat tärkeitä mutta matematiikkaa ja muita kieliä lisättävä.
No en tiedä kuka määrittelee, mikä on 'tärkein' aine, tai miten sitä edes mitataan, mutta sanoisin kyllä että äidinkieli ja matematiikka ovat sieltä tärkeimmästä päästä. Kun muissa aineissa opetetaan tietoja, niin näissä kahdessa opetellaan ajattelemaan. Niiden lisäksi kun vielä ottaa jonkun vieraan kielen, joka kehittää ja avartaa konseptuaalista ajattelua, niin melko vahvalla pohjalla ovat sekä jatko-opinnot että elämä yleisemminkin.
"Äidinkieli" on nykyisin aika laaja oppiaine. Minun lapsuudessani ensimmäisinä neljänä kouluvuonna harjoiteltiin hyvin ahkerasti lukemista ja kirjoittamista (taisivat olla omina numeroinaankin, siis oikeina numeroina eivätkä höpöfraaseina). Nyt äidinkielentunneilla puuhastellaan niin paljon muuta, että peruskoulusta päästään ulos ja moniin oppilaitoksiin päästään sisään, vaikkei oikein osata kirjoittaa eikä millään jakseta lukea.
Melkein kaikki nykyiset kouluaineet ovat tarpeellisia. Myös matematiikka, jonka tarkoitus on opettaa perusasiat kunnolla ja notkistaa ajattelua. Liikunta ja taideaineet ovat hyödyllisiä siitä syystä, että kasvuikäisten ei tarvitse viettää kaikkia koulutunteja aivotyössä; arvostelun poistaisin näistä kuitenkin kokonaan, koska liikunta- ja taideoppilaitokset osaavat järjestää pääsykokeensa tarkoitukseen sopivalla tavalla. Uskonto oppiaineena on turhista turhin ja myös vahingollinen; sen paikka on pienenä osana kaikille yhteistä historian ja yhteiskuntaopin opetusta, joista jälkimmäistä pitäisi lisätä reilusti.
Äidinkieli on kaiken perusta. Suomen- ja ruotsinkielisten oppilaiden pitäisi saada käydä koko opintiensä eli kaikkien aineiden tunnit ryhmissä, joissa ei vedetä perässä puolikielisiä tai täysin kielitaidottomia oppilaita. Suomi äidinkielenä ja suomi vieraana kielenä eivät mahdu samalle oppitunnille.
Sinänsä voisi sanoa, että on, että lukutaitoa tarvitsee kaikkien muiden aineiden opiskelussa. Lukutaitoon liittyy niin kieliopin osaaminen kuin taito ymmärtää eri tyyppisiä tekstejä sekä sanavarasto.
Mutta en kyllä matematiikan merkitystäkään väheksy, sen kautta tuleva looginen ajattelu on sellaista, mitä tarvitaan myös hyvin paljon.
Minun mielestäni on. On tärkeää osata ilmaista itseään tarkasti ja ymmärrettävästi, kuten myös ymmärtää, mitä muut sanovat.
Vierailija kirjoitti:
"Äidinkieli" on nykyisin aika laaja oppiaine. Minun lapsuudessani ensimmäisinä neljänä kouluvuonna harjoiteltiin hyvin ahkerasti lukemista ja kirjoittamista (taisivat olla omina numeroinaankin, siis oikeina numeroina eivätkä höpöfraaseina). Nyt äidinkielentunneilla puuhastellaan niin paljon muuta, että peruskoulusta päästään ulos ja moniin oppilaitoksiin päästään sisään, vaikkei oikein osata kirjoittaa eikä millään jakseta lukea.
Melkein kaikki nykyiset kouluaineet ovat tarpeellisia. Myös matematiikka, jonka tarkoitus on opettaa perusasiat kunnolla ja notkistaa ajattelua. Liikunta ja taideaineet ovat hyödyllisiä siitä syystä, että kasvuikäisten ei tarvitse viettää kaikkia koulutunteja aivotyössä; arvostelun poistaisin näistä kuitenkin kokonaan, koska liikunta- ja taideoppilaitokset osaavat järjestää pääsykokeensa tarkoitukseen sopivalla tavalla. Uskonto oppiaineena on turhista turhin ja myös vahingollinen; sen paikka on pienenä osana kaikille yhteistä historian ja yhteiskuntaopin opetusta, joista jälkimmäistä pitäisi lisätä reilusti.
Äidinkieli on kaiken perusta. Suomen- ja ruotsinkielisten oppilaiden pitäisi saada käydä koko opintiensä eli kaikkien aineiden tunnit ryhmissä, joissa ei vedetä perässä puolikielisiä tai täysin kielitaidottomia oppilaita. Suomi äidinkielenä ja suomi vieraana kielenä eivät mahdu samalle oppitunnille.
Nykyään arvostetaan kaikkea muuta kuin sitä perusäikkää. Paras ope tuntuu olevan sellainen, joka duunaa jotain teatteriproggiksia, käyttää draamapedagogiikkaa jne. Tai vielä parempi toki on, jos koko ajan pelataan koneilla ja tehdään vaikka kirjatrailereita ja PowerPointteja, joihin matskut copypastataan Wikipediasta, ja työaika käytetään sen pohtimiseen, mikä olisi jännin fontti tai minkä kuvan tähän laitan.
Oppitunteja on rajallinen määrä. Lukemiselle ja kirjoittamiselle ei jää aikaa. Kun yhtälöön kuuluu nykyään vielä se, että kotona ei enää lueta eikä lasten kanssa keskustella, niin lopputulos on, että oppilaiden osaaminen laskee kuin lehmän häntä. Lisäksi esimerkiksi oikeinkirjoitukseen suhtaudutaan täysin välinpitämättömästi. Oppilaat ja ihmiset ylipäänsä tuntuvat olevan sitä mieltä, että mitä väliä. Ei tuolla asenteella voi mitään oppiakaan.
Sanoisin, että on. Äidinkielen oppiminen mahdollistaa muiden kielten oppimisen, koska äidinkieli toimii metakielenä uuden kielen oppimisessa. Mitä paremmin osaat äidinkielen, sitä helpompaa on uusien kielien oppiminen.
Aikamoinen mielipide, mun mielestä matematiikka on kaiken loogisen ajattelun perusta. Äidinkieli on tosin mielestäni yhtä tärkeä.