Abortti vai elämä yksin kolmen lapsen kanssa?

Jännä, että ne pillerit pettävät aina sopivasti juuri silloin, kun tehdään eroa...

Päätös on sinun. Lapsien määrä ei ole ratkaisevaa, voithan tavata miehen jolla myös on niitä ennestään. Mietinnän paikka tietysti ja jos lapsen isä on vastahakoinen niin siltä taholta ei varmasti ole jatkossakaan odotettavissa mitään hyvää joten sen varaan et voi laskea.

Siis eroatte mutra panette silti?No tuollaisten uhkailujen jälkeen parempikin jos tuo isä häipyy...Lapsen suhteen teet niin kuin sydän sanoo...

Haluatko sinä pitää lapsen? Siitähän tässä lähinnä on kyse. Minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että lapset ovat lahja, ja olen onnellinen kolmen lapsen yksinhuoltaja. Vaikka välillä on ja on ollut rankkaa, kaikesta on selvitty, enkä edes saa paljon apuja keneltäkään. En pysty kieltämään, etteikö mielessäni pyöri nyt ajatus, että miehelläsi on mahdollisesti joku toinen nainen mielessään, ja hän sen takia kokee ”vielä yhden lapsen” rasitteeksi, koska kyllähän hän sitä pikkuista myös ”joutuisi” hoitamaan sitten viimeistään kun olet lopettanut imettämisen ( jos siis saat vauvan ja imetät). Raskas valinta siinä mielessä, että jos päätyy aborttiin, se 100% varmuudella vaivaa mieltäsi loppuelämäsi jollakin tavalla; mietit aina, että nyt se olisi jo vuoden tai miltähän se näyttäisi ja syyllisyyden tunteiltakaan ei voi välttyä vs se todellisuus, että olet oikeasti yksin etkä saa apuja ”exältäsi”. Voimia sinulle kovasti ja onnea elämään, niin sinulle kuin odottamallesi vauvallekin. Se on ihme!

Minä pitäisin lapsen. Kyllä asiat aina järjestyvät, tavalla tai toisella. Miehesikin mieli saattaa muuttua niin, että hän haluaa jatkossakin olla läsnä lasten elämässä. Kyse on kuitenkin hänen omista lapsistaan, vaikka hän nyt pokkuroi. Nuohan kuulostavat vain epätoivoisilta, lapsellisilta uhkauksilta.

Olisi tosi tärkeää että lastennekin takia keskustelisitte asioita läpi pariterapiassa. Neuvolan tai kirkon perheneuvonnan kautta tai itse maksetusti mutta nopeasti. Uskon että jos päätät pitää lapsen, miehellesi pääĺlimmäiseksi voi jäädä voimattomuus ja raivo siitä että hänet jyrättiin tosi isossa asiassa. Sen välttämiseksi olisi tosi tärkeä pystyä keskustelemaan molempien näkökulmista. Jos tiedät että et voisi elää itsesi kanssa abortin jälkeen, miehesi on t8di tärkeä kuulla se: et tee ratkaisua pahuuttasi, vaan pakosta.

Isättömiä lapsia ei saisi tehdä enää yhään lisää.

Jooei. Tekisin abortin. Jos pidät kolmannen lapsen on riski että isä hylkää kaikki lapset ja se on aivan hirveetä niille. On myös mahdollista että hän tapaa kahta vanhempaa lasta ja ei suostu rakentamaan suhdetta kolmanteen. Se vasta olisi väärin sitä kolmatta kohtaan. Mieti 10 vuoden päähän. Miltä oikeasti luulet että tulevaisuus näyttää jos teet niin tai näin?

Itse olen teettänyt sinkkuna sterilisaation koska en halua ottaa sitä riskiä että koskaan joutuisin olemaan yksin kolmen lapsen kanssa. Kahdenkin kanssa on todella raskasta.

Paska mies ei muutu paremmaksi abortin myötä

Yritä asettua sen lapsen asemaan ja ne jo olemassa olevat lapset tulisi ottaa ensisijaisesti huomioon. He kuitenkin kärsivät eron järkyttävimmän seurauksen kun menettävät arjen jakamisen toisen vanhempansa kanssa ja he tarvitsevat sitä läsnäolevaa vanhempaa. Jokainen meistä tietää miten paljon vauva vaatii ja tuo kaikki on pois niiltä jo olemassa olevilta lapsilta. Ja kyse ei ole yksin sinun jaksamisesta sillä lapset elää sitä samaa arkea kuin sinäkin. Niin ja riittääkö voimavarasi arjen pyörittämisen lisäksi elatusmaksu ja tapaamis "riitoihin"? Sillä yksin olet vaikka kuinka väsyttäisi.

Ehdottomasti pidät lapsen. Miehesi tässä joutaa häipymään. Jos suostut hänen uhkailuunsa, saatat kärsiä loppuelämäsi.

Voimia sinulle! Iloitse raskaudestasi ja ota miehen uhkailut neuvolassa puheeksi.

Kukaan ei tietenkään kysy, paljonko ap tienaa ja miten asuu? Pystyykö elättämään kolmannen lapsen?

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei tietenkään kysy, paljonko ap tienaa ja miten asuu? Pystyykö elättämään kolmannen lapsen?

Mitä väliä sillä on kuhnan nainen saa itsekäänä sen minkä haluaa.

9kk on pitkä aika. Siinä ajassa ehkä moni asia loksahtaa paikalleen. Mieskin voi muuttaa kantaansa. Tuo uhkaus oli typerä ja epäaikuismainen, mutta ehkä sen voi laittaa alkujärkytyksen piikkiin. Tietenkään se ei ole sun eikä vauvan vastuulla, mitä miehesi tekee/on tekemättä.

Itse en ole tässä tilanteessa abortin kannalla, mutta ymmärrän kyllä, että sitäkin mietit. Harkitse tarkkaan.

Tsemppiä ja toivon, että tilanne ratkeaa parhain päin.

Ajattele hyvä ihminen niitä lapsiasi. Jaksaako he?

Voisitko tosissasi abortoida lastesi sisaruksen? Joudut sen takia vielä tilille lastesi toimesta.

Musta tää on niin absurdi kysymys, siis tää sun pohdinta.

Pystytkö tekemään abortin? Pystisitkö elämään sen kanssa? Entä jos mies ottaa hatkat silti vaikka tekisit abortin?

Yritä keskustella miehen kanssa siitä mitä abortti merkitsee teille. Miehelle se voi tuntua ihan helpolta ratkasulta, naiselle usein tuntuu kaikkein vaikeimmalta asialta ikinä. Voi tuntua pakon edessä tehdyltä asialta, hengen riistämiseltä jne. Jos se tuntuu tällaselta sulle niin olis tärkeä saada mies ymmärtämään asia.

Tärkeä myös saada tietää mitä mies aikoo, jos lapsi tulee. Lähteekö hän kaikkien lasten elämästä? Tai miksi on väärä vaihe? Miksi riistät vanhemmilta lapsilta isän, jos pidät kolmannen?

Murha ei vanhene koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Yritä asettua sen lapsen asemaan ja ne jo olemassa olevat lapset tulisi ottaa ensisijaisesti huomioon. He kuitenkin kärsivät eron järkyttävimmän seurauksen kun menettävät arjen jakamisen toisen vanhempansa kanssa ja he tarvitsevat sitä läsnäolevaa vanhempaa. Jokainen meistä tietää miten paljon vauva vaatii ja tuo kaikki on pois niiltä jo olemassa olevilta lapsilta. Ja kyse ei ole yksin sinun jaksamisesta sillä lapset elää sitä samaa arkea kuin sinäkin. Niin ja riittääkö voimavarasi arjen pyörittämisen lisäksi elatusmaksu ja tapaamis "riitoihin"? Sillä yksin olet vaikka kuinka väsyttäisi.

Tuo viimeinen lause on täysin totta. Kenenkään muun varaan ei voi mitään laskea, ei edes sen isän. Yksinhuoltaja ei saa mitään extratukia tai muutakaan yhteiskunnan apua, eikä se avun antaminen ole sukulaistenkaan vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Haluatko sinä pitää lapsen? Siitähän tässä lähinnä on kyse. Minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että lapset ovat lahja, ja olen onnellinen kolmen lapsen yksinhuoltaja. Vaikka välillä on ja on ollut rankkaa, kaikesta on selvitty, enkä edes saa paljon apuja keneltäkään. En pysty kieltämään, etteikö mielessäni pyöri nyt ajatus, että miehelläsi on mahdollisesti joku toinen nainen mielessään, ja hän sen takia kokee ”vielä yhden lapsen” rasitteeksi, koska kyllähän hän sitä pikkuista myös ”joutuisi” hoitamaan sitten viimeistään kun olet lopettanut imettämisen ( jos siis saat vauvan ja imetät). Raskas valinta siinä mielessä, että jos päätyy aborttiin, se 100% varmuudella vaivaa mieltäsi loppuelämäsi jollakin tavalla; mietit aina, että nyt se olisi jo vuoden tai miltähän se näyttäisi ja syyllisyyden tunteiltakaan ei voi välttyä vs se todellisuus, että olet oikeasti yksin etkä saa apuja ”exältäsi”. Voimia sinulle kovasti ja onnea elämään, niin sinulle kuin odottamallesi vauvallekin. Se on ihme!

Isä ei joudu hoitamaan lasta sekuntiakaan jos ei halua. Elatusmaksut ovat ainoa pakollinen isän velvollisuus, mutta lasta ei pakota hoitamaan tai edes näkemään kukaan.