Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka välillä vaivaantuneita bussissa?
13.11.2019 |
Vastakkaiset penkit kiusallisia, kun ei tiedä mihin katseen kohdistaa, ettei vahingossa tuijota vastapään ihmistä. En pysty olemaan rennosti ruokalassakaan, jos pöytää vastapäätä tulee istumaan joku. Onko jollain sama ongelma? Onneksi bussissa sentään voi katsoa puhelinta, mutta syödessä en viitsi.
Kommentit (41)
No onneks on nää älyluurit nykyään niin ei ole tuollaisia ongelmia. Paitsi jos akku on ihan lopussa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan eri asia istua vastakkain jonkun tutun kanssa. Vaikka tulisikin hiljainen hetki, ei tarvitse jännittää, jos hän luulee tuijottavan.
Onneksi on älypuhelin. Jos akku on lopussa niin täytyy vain katsoa ohi. Se on pitemmän päälle rasittavaa kun päätä on pidettävä kääntyneenä.
Onhan se epämiellyttävää ja sitten kun vierustoveri rynnii yltäsi sanomatta mitään. Mutta se kestää vaan sen hetken. Pahimpia ovat täpötäynnä olevat kaukojunat, joissa joudut istua jopa useita tunteja vieruskaverin vieressä. Vielä jos toinen on normaalia isompi, olet vintturassa siinä sitten. Yleensä kävelenkin näissä tilanteissa käytävillä ja menen vessaan, ravintolavaunuun ellei se ole täynnä.
Vierailija kirjoitti:
No onneks on nää älyluurit nykyään niin ei ole tuollaisia ongelmia. Paitsi jos akku on ihan lopussa...
Se just huono, jos akku lopussa eikä kaikissa busseissa ole latauspistettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti miksi vaivaannut. Ei mua vaivaannuta.
En kanssa ymmärrä Ap:n kysymystä. Miksi pitäisi vaivaantua?
Sitäpaitsi nykyään kaikki tuijottaa vaan kännyänsä.
Olen vaivaantunut missä tahansa, kenen tahansa kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuljen joka päivä bussilla keskisuuressa kaupungissa. Mennessä, eli aamulla ruuhka-aikaan istun mihin sattuu ja tuijotan jonnekin. Joskus luen sähkoposteja tai Wilma-viestejä. Mutta kotiin tullessa mukana on aina kuopus, joka on kyllä tottunut bussilla kulkija, mutta jonka kanssa silti joskus hermostuttaa, ettei joku vaan keksi hänestä hermostua. Lapsi on nyt neljävuotias eikä ole koskaan saanut mitään tantrumia bussissa, mutta silti lapsen kanssa tässä maassa on ahdistavaa olla julkisissa kulkuvälineissä. Ei tosin aina.
Ja minua ainakin joskus ärsyttää ne samat naamat :D Siis miten voi olla, että se yksi haiseva ja reilusti ylipainoinen syrjäytynyt mies on AINA samassa bussissa? Silloinkin, kun menen lauantaina keskustaan satunnaiseen kellonaikaan, tai tulen illalla jostain random-tilaisuudesta. Niin aina se haisee siinä samalla paikalla. Ärsyttävää.
Kaikista kamalinta on jos vastapäätä penkillä sattuu olemaan komea seksikäs mies ja hän vielä hymyilee minulle. Tosi vaivaannuttavaa ja punastuttavaa. Toivoisi että oma pysäkki jo tulisi pian ja toisaalta että ei tulisikaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti miksi vaivaannut. Ei mua vaivaannuta.
Sama. En ole koskaan edes ajatellut koko asiaa ennen kuin näin tämän ketjun.
Normaalisti kai katselen bussin ikkunasta ulos maisemia.
Itse laitan kuulokkeet päähän ja katson yle areenasta dokumentteja tai elokuvaa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onneks on nää älyluurit nykyään niin ei ole tuollaisia ongelmia. Paitsi jos akku on ihan lopussa...
Se just huono, jos akku lopussa eikä kaikissa busseissa ole latauspistettä.
Eli tarkoitin, että jos puhelinta ei voi ladata bussissa, silloin ei voi tuijottaa puhelinta.
Kevennän tunnelmaa nousemalla penkille seisomaan ja kertomalla vitsejä muille matkustajille. Yleensä poistun julkisesta aploodien saattelemana ja jatkan rennon läpyskän heittoa pysäkillä tai asemalaiturilla riippuen kulkuvälineestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeksi oli todella inhottavaa istua vastapäisissä paikoissa, kun vastapäätä oleva mies huusi puhelimeen ja hänen karsea ientulehduksen haju levisi koko bussin etuosaan. Olikohan sillä vielä nainen...
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi oli todella inhottavaa istua vastapäisissä paikoissa, kun vastapäätä oleva mies huusi puhelimeen ja hänen karsea ientulehduksen haju levisi koko bussin etuosaan. Olikohan sillä vielä nainen...
Entäs sitten ne, jotka piereskelee? Ei kuulu ääntä, haisee vain.
Muuten tykkään matkustaa bussilla eikä ole vaivaantunut olo, mutta niille vastakkaisille penkeille en istu mielelläni. Niillä istuminen on erityisen inhottavaa, jos bussi on täynnä: aina törmää jonkun katseeseen, paitsi jos katsoo tiiviisti ulos ikkunasta tai vaikka puhelimeen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Kevennän tunnelmaa nousemalla penkille seisomaan ja kertomalla vitsejä muille matkustajille. Yleensä poistun julkisesta aploodien saattelemana ja jatkan rennon läpyskän heittoa pysäkillä tai asemalaiturilla riippuen kulkuvälineestä.
Oon nähnyt sut joskus!
Vierailija kirjoitti:
Kaikista kamalinta on jos vastapäätä penkillä sattuu olemaan komea seksikäs mies ja hän vielä hymyilee minulle. Tosi vaivaannuttavaa ja punastuttavaa. Toivoisi että oma pysäkki jo tulisi pian ja toisaalta että ei tulisikaan. :)
Miksen minä näe busseissa ikinä komeita miehiä? 😕
Vältän viimeiseen asti bussilla ja junalla matkustamista. Penkit ovat niissä liian lähekkäin ellet matkusta vastarakastuneena kultsipuppelisi kanssa. On hyvin vaikea välttää kosketusta vieraiden ihmisten vartaloihin ja sitten nuo hajut............ parfyymit, wanha wiina, pahanhajuinen hengitys, pierut, homeinen/tunkkainen ominaishaju muuten vaan vaatteissa, eltaantunut iho- ja hiusrasva, jalkahiki ja niin edelleen. Siihen sitten vielä mahdollinen eväiden mussutus ja mässytys, äänekäs hengittäminen, niiskutus, tuhina jne. Ei pysty!!!! Korvatulpat on sentään keksitty, mutta kuka keksisi hajutulpat?
Hyvin harvoin sattuu, että viereen osuu miellyttävän oloinen ja auraltaan rauhaisa ja levollinen ihminen, jonka läsnäolo ei häiritse millään tasolla.
Me suomalaiset olemme vaan kummallista erakkokansaa.
Mitäköhän järkeä tuossakin on? Eihän silloin näe minne on menossa. En edes pysty istumaan selkä menosuuntaan, koska tulee huono olo.