Kysymys muunsukupuolisista (toivon asiallista keskustelua vaikka kysymykseni voikin olla tyhmä)

Vierailija kirjoitti:

Herran jumala mitä tyyppejä täällä on. Pidetään transina oloa asiana, että ei vaan uskaltanut olla naisena maskuliininen tai miehenä feminiininen ja siksi piti lähteä leikkaamaan on ehkä kamalin argumentti mitä oon kuullut. Vierestä seuranneena, miten ihminen yrittää ja yrittää olla sinut itsensä kanssa, käy itsemurhan reunalla ja on ihan riekaleina kun kokevat olevansa väärässä kropassa ja hormoneissa, ei ole mitään pientä ”no pue miesten vaatteet” tyyppisellä lauseella korjattavaa. Tuttuna on maskuliinisia naisia ja tans miehiä ja heidän ajatuksillaan ja itsekuvallaan on eroa kun yöllä ja päivällä. Kun ihminen pääsee vihdoin toteuttamaan sukupuolta mihin tuntee kuuluvansa, on kun heidän elämän palaset kävisivät loksahtamaan vihdoin paikoilleen.

Kukaan ei vaan huvikseen lähde totaalli poistattaan rintoja ja Suomessa mene pakkosteriloitavaksi, mikäli se onnistuisi ostamalla miestenosastolta vaatteet.

Pahoittelut ap etten vastannut kysymykseesi!

Onhan se kurjaa, kun emme saa itse päättää minkälaiseksi synnymme tai synnymmekö tänne ylipäätään. Osa syntyy näkövammaisena, jotkut huomiota herättävän kauniiksi ja osa rumaksi, osa ei tunne sukupuolta omakseen ja kamppailee sen kanssa.

On ihmisiä joiden mielestä antamasi esimerkin mukainen ihminen tarvitsisi hoitoa ja apua hyväksymään sukupuoli mihin on syntynyt, kehonsa ja opetella elämään siinä. Voi kuulostaa ihan käsittämättömältä, että pitäisi rakastaa sitä mitä on saanut, kun tässä maailmassa kaikki pitää muuttaa ja viedä mahdollisimman kauas luonnollisesta. Hiukset on vääränlaiset, nenä on vääränlainen, perse on liian pieni ja pohkeiseenkin otetaan botoksia kun aiheuttaa muuten ylitsepääsemätöntä ahdistusta katsoa peilistä niitä, sukupuoli on väärä, ihonvärikin on väärä ja tissit liian pienet.

Meidät on luotu sellaiseksi mitä on, hurjaa ja turhaa alkaa leikkelemään kehoamme mihinkään suuntaan (paitsi tietysti kasvaimien poisto ja muut elämää ylläpitävät leikkaukset) jos voimme vaihtaa asennettamme, ihan pienen hetken me tässä kehossa ollaan.

Ja jos vaihtoehdot ovat itsemurha tai sukupuolenkorjaus, sanoisin että hoitoa tarvitaan mieleen eikä kehoon.

Sukupuolenkorjausta on myös moni katunut ja kyllä pitäisi myös voida jakaa tietoa siitä mitä tuskaa sen tehneet voivat kokea. Sitä ei pitäisi ainakaan tehdä liian helpoksi tai kannustaa sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perusheterosta tuntuu, että useat muunsukupuoliset ja nämä muut nimikkeet, joista en ymmärrä oikein mitään, ovat itsekin jotenkin ulkona ja irronneena omasta seksuaalisuudestaan. Siitä tehdään kauhean monimutkaista ja sekavaa, tuntuu, että välillä eivät ole itsekään kärryillä eri termien ja halujensa kanssa.

Olisiko nyt tullut aika vetää hiukan henkeä ja alkaa miettiä asioita helpomman kautta, ei seksi ja seksuaalisuus ole niin monimutkainen ja erikoinen juttu.

Mitä erityisemmäksi seksuaalisuuden ja oman sukupuolensa kokee ja tekee sitä vaikeampaa on saada siitä luontevaa ja tyydytystä tuottavaa, jos nyt ymmärrätte mitä tarkoitan.

Tuntuu usein, että koko ajan vain mennään enemmän kohti erikoisuutta ja erilaisuuden korostamista.

Ja aina vaan menee vaikeammaksi, niin henkisesti kuin fyysisesti.

Juu, kyllä tärkeintä on, että muut ihmiset ajattelevat sinun tunteitasi ja hämmennystäsi ennemmin kuin omaa identiteettiään. Tärkeintä on toki, ettei perushetero joudu kokemaan sekavuutta.

En nyt tarkoittanut, että ahdistus koskee perusheteroa. Pystyn ihan hyvin kestämään "ahdistukseni" ja pärjään ihan hyvin sen kanssa. Olen ihan sinut kroppani ja mieleni kanssa. Minun ahdistukseni on pikkuseikka tässä nyt.

Vaan pointtini juuri oli, jota et näköjään käsittänyt, että eniten ahdistuneita nyt ovat juuri nämä muunsukupuoliset ym.

Ja HE eivät tunnu kestävän ahdistustaan ja tulevan toimeen oman itsensä kanssa. Eivät ole lainkaan sinuja oman identiteettinsä kanssa. Ja ahdistuvat lisää myös siitä, että heitä ei ymmärretä, mikä sinällään ei ole ihme, kun eivät itsekään itseään ymmärrä.

Mitä sekavammaksi nimikkeet ja käsitteet menevät, niin sitä enemmän väärinymmärrystä ja ahdistusta tulee, niin myös heillä keskenään.

Pieni rauhoittuminen ja hengen vetäminen näissä asioissa ei olisi pahitteeksi, ja se rauhoittuminen ei tarkoita heteroita.

Mistäköhän sinä tiedät, että heitä ahdistaa käsitteiden sekamelska? Ensinnäkin ei useimmilla transihmisillä ole mitään ongelmaa itsensä määrittelyjen kanssa. Muilla ihmisillä niitä ongellia näyttää olevan.

Toisekseen, eiköhän loogisempi syy sp-vähemmistöjen ahdistukseen ole se, miten valtaväestö heihin suhtautuu. On ymmärrettävää, että muunsukupuoliset kokevat identiteettiahdistusta, koska olemassa olevat rakenteet eivät tunnusta heidän kokemustaan. Tähän tuskin kuitenkaan auttaa se, että perushetero neuvoo heitä miettimään asiaa vähemmän ja "rauhoittumaan". On täysin ymmärrettävää, että heidän täytyy miettiä asiaa paljonkin.

Kolmanneksi, hyviin tapoihin ei kuulu ihmisten neuvominen pyytämättä, etenkään näin herkässä asiassa. Melkoisen huvittavaa, että perusheterot katsovat voivansa antaa vähemmistöille hyviä neuvoja ulkopuolelta. ja hauskasti niihin neuvoihin usein kuulu tuo "rauhoittuminen" - samaahan on historiallisesti ehdotettu naisille, jotka vaativat oikeuksiaan, ja mustille, jotka vaativat oikeuksiaan...rauhoittumaan käskeminen toimii kätevästi: leimaa toisen tunteiden vallassa olevaksi ja asettaa käskijän toisen yläpuolelle. Ei näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi ei lesbo, koska lesboudessa on kyse kahden naisen suhteesta. En itse ole muuns. vaan transmies, ja tuntuisi tosi oudolta, jos minua ja vaimoani kutsuttaisiin lesboiksi, koska kumpaakaan meistä ei kiinnosta lesboseksi ja olemme heteroita, vaikka siis valitettavasti molemmilla ne naistyypilliset värkit löytyykin. Nuorena luulin olevani lesbo, vaikken edes kiihottunut naisista, mutta luulin että näin se vaan menee.

Ja jos nyt joku alkaa mussuttaa miten voimme olla heteroita niin nyt vaikka siten, että meitä molempia kiihottaa ainoastaan ajatus heteroseksistä, joten kyllä, värkeistä riippumatta olemme heteroseksuaaleja.

Minä en ole koskaan ajatellut, että fantasiat naisen kanssa olemisesta tekisi minusta lesbon, tai edes bi:n. Koen olevani vahvasti heteronainen, enkä oikeasti haluaisi naisen kanssa sänkyyn. Mutta fantasiat on minusta fantasioita, eikä ne vielä kaikkea kerro, eikä niiden perusteella kannata säpsyillä ja ajatella nimetä itseään eri tavalla.

ai että ärsyttää ku nykyään pitää naisia kutsua cisnaisiksi transhenkilöiden takia.

minä olen NAINEN en cisnainen vaan NAINEN.

tai naaras sitten, muu en mikään v*tun cis.

Vierailija kirjoitti:

Siksi ei lesbo, koska lesboudessa on kyse kahden naisen suhteesta. En itse ole muuns. vaan transmies, ja tuntuisi tosi oudolta, jos minua ja vaimoani kutsuttaisiin lesboiksi, koska kumpaakaan meistä ei kiinnosta lesboseksi ja olemme heteroita, vaikka siis valitettavasti molemmilla ne naistyypilliset värkit löytyykin. Nuorena luulin olevani lesbo, vaikken edes kiihottunut naisista, mutta luulin että näin se vaan menee.

Siis miten voi olla "heterotransmies" jos ei kiihotu naisista? Eikö silloin ole joko homotransmies tai aseksuaalitransmies? Mistä sait peukkusi, eihän tuossa ollut mitään järkeä?

Vierailija kirjoitti:

ai että ärsyttää ku nykyään pitää naisia kutsua cisnaisiksi transhenkilöiden takia.

minä olen NAINEN en cisnainen vaan NAINEN.

tai naaras sitten, muu en mikään v*tun cis.

Eikun me ollaan vitun cispaskoja. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi ei lesbo, koska lesboudessa on kyse kahden naisen suhteesta. En itse ole muuns. vaan transmies, ja tuntuisi tosi oudolta, jos minua ja vaimoani kutsuttaisiin lesboiksi, koska kumpaakaan meistä ei kiinnosta lesboseksi ja olemme heteroita, vaikka siis valitettavasti molemmilla ne naistyypilliset värkit löytyykin. Nuorena luulin olevani lesbo, vaikken edes kiihottunut naisista, mutta luulin että näin se vaan menee.

Siis miten voi olla "heterotransmies" jos ei kiihotu naisista? Eikö silloin ole joko homotransmies tai aseksuaalitransmies? Mistä sait peukkusi, eihän tuossa ollut mitään järkeä?

tämäpä. ei munkaan poikaystävä ois hetero ja mun kanssa jos ei kestäisi kiihottuisi naisen alapäästä tai haluaisi sitä kosketella yms. silloin hän olisi selvästi seksuaalisuudeltaan jotain muuta kuin hetero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi ei lesbo, koska lesboudessa on kyse kahden naisen suhteesta. En itse ole muuns. vaan transmies, ja tuntuisi tosi oudolta, jos minua ja vaimoani kutsuttaisiin lesboiksi, koska kumpaakaan meistä ei kiinnosta lesboseksi ja olemme heteroita, vaikka siis valitettavasti molemmilla ne naistyypilliset värkit löytyykin. Nuorena luulin olevani lesbo, vaikken edes kiihottunut naisista, mutta luulin että näin se vaan menee.

Ja jos nyt joku alkaa mussuttaa miten voimme olla heteroita niin nyt vaikka siten, että meitä molempia kiihottaa ainoastaan ajatus heteroseksistä, joten kyllä, värkeistä riippumatta olemme heteroseksuaaleja.

Minä en ole koskaan ajatellut, että fantasiat naisen kanssa olemisesta tekisi minusta lesbon, tai edes bi:n. Koen olevani vahvasti heteronainen, enkä oikeasti haluaisi naisen kanssa sänkyyn. Mutta fantasiat on minusta fantasioita, eikä ne vielä kaikkea kerro, eikä niiden perusteella kannata säpsyillä ja ajatella nimetä itseään eri tavalla.

Olen myös heteronainen ja allekirjoitan tuon vaikken edes haaveile seksistä/parisuhteesta naisen kanssa. Muistan itse kesällä fantasioineeni läheisen koulun jätekatoksen sytyttämisestä tuleen. En kuitenkaan tosi elämässä halua toteuttaa kyseistä fantasiaa ja ajatus puistattaa. Tuo fantasia ei tee minusta mielestäni kaappipyromaania, se oli enemmänkin itseäni viihdyttävä ajatusleikki eikä mikään tukahdetettu tarve/vietti.

No, rauhoittuminen nyt ensiksikin tarkoitti sitä, että normihetero kun itse ihan rauhassa kantaa kehonsa ja seksuaalisuutensa tekemättä siitä numeroa tai ilmoittamatta, että niin muuten olen sitten hetero.

Jotenkin ei sillon vain usko, että nämä muunsukupuoliset, transsukupuoliset ja muut olisivat kovin rauhallisia tai eivät olisi ahdistuneita omasta itsestään koska siitä täytyy tehdä niin kovin erikoista ja vaikeaa (vaikeaselkoista).

Jos olisi sinut asian kanssa niin silloin myös se näkyisi ja näyttäisi siltä meille muille.

Mutta nyt kun ei se näy tai näytä siltä, sorry siitä.

Miksi me emme sitä saisi sanoa ääneen?

Miksi se mielipiteen sanomisen oikeus teillä "muilla", mutta ei meillä "taviksilla"?

Nykyfeministit määrittelevät homoseksuaalisuuden same gender attractioniksi, mikä on aika lailla eri asia kuin same sex attraction. Tämän ajattelun mukaan lesbon on sortavaa ja transfobista kieltäytyä ladypeniksestä. Keholla ei siis ole sukupuolta, vaan se määrittyy identiteetin kautta. Nainen on nainen on nainen riippumatta kehon ominaisuuksista.

Naiseutta ja naisiin kohdistuvaa sortoa ei saa määritellä biologian kautta:

https://mobile.twitter.com/schoultz_vuokko/status/1193167475745214464

https://mobile.twitter.com/meganesatan/status/1192798378570272768

Inklusiivisuuden vuoksi biologisille naisille pitäisi keksiä oma terminsä, naiseutta se ei ole:

https://mobile.twitter.com/riikkamarip/status/1193261102479609858

Vierailija kirjoitti:

ai että ärsyttää ku nykyään pitää naisia kutsua cisnaisiksi transhenkilöiden takia.

minä olen NAINEN en cisnainen vaan NAINEN.

tai naaras sitten, muu en mikään v*tun cis.

Voi voi, onko sun naiseutes nyt uhattuna kun mieheksi syntynytkin voi sanoa itseään naiseksi...

Ei naisia tarvitse kutsua cis-naisiksi muuta kuin sellaisessa yhteydessä jossa heidät pitää erottaa trans-naisista - kuten tällaisissa keskusteluissa.

Eikä tosin myöskään trans-naisia tarvitse kutsua transnaisiksi, ellei se ole oleellista keskustelun kannalta. Selvenikö yhtään vai vieläkö kiukuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Muunsukupuolisuus ei ole seksuaali-identiteetti, kommentoijalle tiedoksi.

Aloittajan ystävä ei ole lesbo, koska hänen parisuhteessaan ei ole kahta naista, vaan nainen ja muunsukupuolinen. Jos hän kiinnostuu vain naisista (mitä oletan, kun hän on aiemmin sanonut olevansa lesbo), hän ei silloin kiinnostu "muunsukupuolisesta, jolla on miehen värkit". Hän on kiinnostunut naisista. Ei hänen sukupuolensa liity mitenkään seksuaaliseen kiinnostukseen. Ihan niin kuin miehillä ja naisillakaan ei suoraan sukupuolesta voi päätellä, kenestä on kiinnostunut.

Selvensikö tämä yhtään?

Jos asia on näin, niin mikä on sitten muunsukupuolisten seksuaalinen suuntautuminen tai millaisia suuntautumisia voi olla? Ei voi olla hetero koska muunsukupuoliselle ei ole vastakkaista sukupuolta, muunsukupuolisuus on myös määritelty niin että niitä on useampia. Eli muunsukupuolisuus haarautuu, mutta niille ei ole nimityksiä. Käytetään vain yhteistä termiä muunsukupuolisuus.

Tuntuu kuin ajattelisi jo jotain kunnon aivot sekaisin -juttuja. Tasoa ”olenko oikeasti olemassa vai onko kaikki vain illuusiota”.

Ja ei, tämä ei ollut ilkeily kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perusheterosta tuntuu, että useat muunsukupuoliset ja nämä muut nimikkeet, joista en ymmärrä oikein mitään, ovat itsekin jotenkin ulkona ja irronneena omasta seksuaalisuudestaan. Siitä tehdään kauhean monimutkaista ja sekavaa, tuntuu, että välillä eivät ole itsekään kärryillä eri termien ja halujensa kanssa.

Olisiko nyt tullut aika vetää hiukan henkeä ja alkaa miettiä asioita helpomman kautta, ei seksi ja seksuaalisuus ole niin monimutkainen ja erikoinen juttu.

Mitä erityisemmäksi seksuaalisuuden ja oman sukupuolensa kokee ja tekee sitä vaikeampaa on saada siitä luontevaa ja tyydytystä tuottavaa, jos nyt ymmärrätte mitä tarkoitan.

Tuntuu usein, että koko ajan vain mennään enemmän kohti erikoisuutta ja erilaisuuden korostamista.

Ja aina vaan menee vaikeammaksi, niin henkisesti kuin fyysisesti.

Juu, kyllä tärkeintä on, että muut ihmiset ajattelevat sinun tunteitasi ja hämmennystäsi ennemmin kuin omaa identiteettiään. Tärkeintä on toki, ettei perushetero joudu kokemaan sekavuutta.

En nyt tarkoittanut, että ahdistus koskee perusheteroa. Pystyn ihan hyvin kestämään "ahdistukseni" ja pärjään ihan hyvin sen kanssa. Olen ihan sinut kroppani ja mieleni kanssa. Minun ahdistukseni on pikkuseikka tässä nyt.

Vaan pointtini juuri oli, jota et näköjään käsittänyt, että eniten ahdistuneita nyt ovat juuri nämä muunsukupuoliset ym.

Ja HE eivät tunnu kestävän ahdistustaan ja tulevan toimeen oman itsensä kanssa. Eivät ole lainkaan sinuja oman identiteettinsä kanssa. Ja ahdistuvat lisää myös siitä, että heitä ei ymmärretä, mikä sinällään ei ole ihme, kun eivät itsekään itseään ymmärrä.

Mitä sekavammaksi nimikkeet ja käsitteet menevät, niin sitä enemmän väärinymmärrystä ja ahdistusta tulee, niin myös heillä keskenään.

Pieni rauhoittuminen ja hengen vetäminen näissä asioissa ei olisi pahitteeksi, ja se rauhoittuminen ei tarkoita heteroita.

Mistäköhän sinä tiedät, että heitä ahdistaa käsitteiden sekamelska? Ensinnäkin ei useimmilla transihmisillä ole mitään ongelmaa itsensä määrittelyjen kanssa. Muilla ihmisillä niitä ongellia näyttää olevan.

Toisekseen, eiköhän loogisempi syy sp-vähemmistöjen ahdistukseen ole se, miten valtaväestö heihin suhtautuu. On ymmärrettävää, että muunsukupuoliset kokevat identiteettiahdistusta, koska olemassa olevat rakenteet eivät tunnusta heidän kokemustaan. Tähän tuskin kuitenkaan auttaa se, että perushetero neuvoo heitä miettimään asiaa vähemmän ja "rauhoittumaan". On täysin ymmärrettävää, että heidän täytyy miettiä asiaa paljonkin.

Kolmanneksi, hyviin tapoihin ei kuulu ihmisten neuvominen pyytämättä, etenkään näin herkässä asiassa. Melkoisen huvittavaa, että perusheterot katsovat voivansa antaa vähemmistöille hyviä neuvoja ulkopuolelta. ja hauskasti niihin neuvoihin usein kuulu tuo "rauhoittuminen" - samaahan on historiallisesti ehdotettu naisille, jotka vaativat oikeuksiaan, ja mustille, jotka vaativat oikeuksiaan...rauhoittumaan käskeminen toimii kätevästi: leimaa toisen tunteiden vallassa olevaksi ja asettaa käskijän toisen yläpuolelle. Ei näin.

Sulla on pointti tässä kyllä. Mutta minusta pointtinsa oli edelliselläkin, eli kyllä vaan on paljon sitä hätää ja ahdistusta, joka on nimenomaan "erilaisilla".

Osan voi selittää heteronormatiivisuudella, mutta ei läheskään kaikkea. Luultavasti pelko siitä, ettei tule hyväksytyksi, ajaa ahdistumaan jo valmiiksi. Ja totta kai, kuka tahansa joka kokee olevansa erilainen, voi ahdistua, vaikkei kukaan olisi tuominnut. Ajatellaan vaikka lyhyempää poikaa, saattaa olla defenssit päällä, ennenkuin kukaan tyttö on sanonut, että on liian lyhyt.

Olen myös sitä mieltä, että trans- ja muusp-asiat on isolla osalla myös mielenterveyshäiriöitä, siis niin päin että ensin oli häiriö, sitten mieli kehitti sukupuoleen ja identiteettiin liittyvän oikun. Ihminen osaa oireilla lukemattomilla eri tavoilla, syömishäiriöt, masennus, ahdistushäiriöt, miksi ei siis myös sukupuoli-asiat olisi yksi väylä? Ahdistaa vaikkapa nuoruusiän kehonmuutos (ketäpä ei?) , niin sitten "keksitään", että jospa ahdistukseni johtuu siitä, että olenkin vaikka väärässä ruumissa.

En väitä, että kaikilla on näin, mutta väitän että isolla osalla kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ai että ärsyttää ku nykyään pitää naisia kutsua cisnaisiksi transhenkilöiden takia.

minä olen NAINEN en cisnainen vaan NAINEN.

tai naaras sitten, muu en mikään v*tun cis.

Voi voi, onko sun naiseutes nyt uhattuna kun mieheksi syntynytkin voi sanoa itseään naiseksi...

Ei naisia tarvitse kutsua cis-naisiksi muuta kuin sellaisessa yhteydessä jossa heidät pitää erottaa trans-naisista - kuten tällaisissa keskusteluissa.

Eikä tosin myöskään trans-naisia tarvitse kutsua transnaisiksi, ellei se ole oleellista keskustelun kannalta. Selvenikö yhtään vai vieläkö kiukuttaa?

Epäilen. Vähemmistöt kuitenkin tuntuvat herkästi loukkaantuvan, jos ei tanssi heidän pillinsä mukaan ja käytä toistaiseksi täysin pseudotieteellisiä kategorioita oikein. 

Vierailija kirjoitti:

No, rauhoittuminen nyt ensiksikin tarkoitti sitä, että normihetero kun itse ihan rauhassa kantaa kehonsa ja seksuaalisuutensa tekemättä siitä numeroa tai ilmoittamatta, että niin muuten olen sitten hetero.

Jotenkin ei sillon vain usko, että nämä muunsukupuoliset, transsukupuoliset ja muut olisivat kovin rauhallisia tai eivät olisi ahdistuneita omasta itsestään koska siitä täytyy tehdä niin kovin erikoista ja vaikeaa (vaikeaselkoista).

Jos olisi sinut asian kanssa niin silloin myös se näkyisi ja näyttäisi siltä meille muille.

Mutta nyt kun ei se näy tai näytä siltä, sorry siitä.

Miksi me emme sitä saisi sanoa ääneen?

Miksi se mielipiteen sanomisen oikeus teillä "muilla", mutta ei meillä "taviksilla"?

Sori mutta etkö tosiaan ymmärrä, mitä eroa on olla valtaväestön "oletettu" tai kuulua vähemmistöön, joita vieläkin sorretaan ja syrjitään varsinkin uskonnollisemmissa piireissä? Että minkälaisen sisäisen kamppailun sellainen ihminen käy, joka havaitsee ettei taidakaan olla hetero tai cis-sukupuolinen? Ei viimeksimainittujen tarvitse koskaan "tehdä numeroa" itsestään, kun ei heidän tarvitse koskaan miettiä, miten läheiset ihmiset ja yhteiskunta yleensäkin suhtautuu. Mitä enemmän näistä nyt puhutaan, sitä normaalimmaksi ne muuttuvat ja ehkä joskus tulee päivä, kun kenenkään seksuaalisuuttaan tai sukupuoltaan epäilevän ei tarvitse "tulla kaapista" kun sinne kaappiin ei tarvitse mennä alun alkaenkaan.

Kyllä, asiat ovat nyt paljon paremmin kuin vaikka 50 vuotta sitten mutta edelleen ympärillämme on vaikutusvaltaisiakin ihmisiä, jotka eivät näitä vähemmistöjä hyväksy. Eikä sitä auta sinunkaltaistesi ihmisten (joita nyt tuntuu olevan enenevässä määrin, jotkut näköjään haluaa kehittyä taaksepäin) vähättelevä suhtautuminen ja "numeron tekemisestä" puhuminen.

Luulin jo että olin kuullut kaiken, mutta olin väärässä. Jos kahden naisen välinen seksi ei ole lesboseksiä, niin mitä se muka on? Ja miksi heteroiden välinen seksi olisi sitten heteroseksiä? Jos panen miestä strap-onilla, on se heteroseksiä. Jos taas panen naista strap-onilla, on se lesboseksiä. Kuulisin mieluusti miten ihmeessä ei!

Vierailija kirjoitti:

Herran jumala mitä tyyppejä täällä on. Pidetään transina oloa asiana, että ei vaan uskaltanut olla naisena maskuliininen tai miehenä feminiininen ja siksi piti lähteä leikkaamaan on ehkä kamalin argumentti mitä oon kuullut. Vierestä seuranneena, miten ihminen yrittää ja yrittää olla sinut itsensä kanssa, käy itsemurhan reunalla ja on ihan riekaleina kun kokevat olevansa väärässä kropassa ja hormoneissa, ei ole mitään pientä ”no pue miesten vaatteet” tyyppisellä lauseella korjattavaa. Tuttuna on maskuliinisia naisia ja tans miehiä ja heidän ajatuksillaan ja itsekuvallaan on eroa kun yöllä ja päivällä. Kun ihminen pääsee vihdoin toteuttamaan sukupuolta mihin tuntee kuuluvansa, on kun heidän elämän palaset kävisivät loksahtamaan vihdoin paikoilleen.

Kukaan ei vaan huvikseen lähde totaalli poistattaan rintoja ja Suomessa mene pakkosteriloitavaksi, mikäli se onnistuisi ostamalla miestenosastolta vaatteet.

Pahoittelut ap etten vastannut kysymykseesi!

Sitten on heitä, jotka ovat vuoden tyytyväisiä, kun "palaset loksahti vihdoinkin paikoilleen", katuvat ja tajuavat tehneensä kamalan virheen :( Palautus ei olekaan niin helppoa, ei käy sormia napsauttamalla.

No otetaan nyt esimerkki.

Miten jos on ihan normitilanne oikeassa elämässä, ei missään keskusteluissa.

Jossain tilanteessa olisi nainen tai naisia, se cis ja trans.

Voisiko molempia kutsua vain naiseksi?

Voisiko esimerkiksi sanoa, että naiset tulevat tälle puolelle ja miehet tälle puolelle tms.

No, se cis ei loukkaantuisi. Mutta loukkaantuisiko se transnainen?

Tai korjaisi, että olen trans?

Miten normitilanteissa siis käytäntö toimii?

Ainakin BB-talossa Kevin loukkaantui, kun Jukka sanoi jotain väärin, tietty se nyt ei ole normitilanne, mutta kuitenkin oli tavallinen keskustelutilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herran jumala mitä tyyppejä täällä on. Pidetään transina oloa asiana, että ei vaan uskaltanut olla naisena maskuliininen tai miehenä feminiininen ja siksi piti lähteä leikkaamaan on ehkä kamalin argumentti mitä oon kuullut. Vierestä seuranneena, miten ihminen yrittää ja yrittää olla sinut itsensä kanssa, käy itsemurhan reunalla ja on ihan riekaleina kun kokevat olevansa väärässä kropassa ja hormoneissa, ei ole mitään pientä ”no pue miesten vaatteet” tyyppisellä lauseella korjattavaa. Tuttuna on maskuliinisia naisia ja tans miehiä ja heidän ajatuksillaan ja itsekuvallaan on eroa kun yöllä ja päivällä. Kun ihminen pääsee vihdoin toteuttamaan sukupuolta mihin tuntee kuuluvansa, on kun heidän elämän palaset kävisivät loksahtamaan vihdoin paikoilleen.

Kukaan ei vaan huvikseen lähde totaalli poistattaan rintoja ja Suomessa mene pakkosteriloitavaksi, mikäli se onnistuisi ostamalla miestenosastolta vaatteet.

Pahoittelut ap etten vastannut kysymykseesi!

Onhan se kurjaa, kun emme saa itse päättää minkälaiseksi synnymme tai synnymmekö tänne ylipäätään. Osa syntyy näkövammaisena, jotkut huomiota herättävän kauniiksi ja osa rumaksi, osa ei tunne sukupuolta omakseen ja kamppailee sen kanssa.

On ihmisiä joiden mielestä antamasi esimerkin mukainen ihminen tarvitsisi hoitoa ja apua hyväksymään sukupuoli mihin on syntynyt, kehonsa ja opetella elämään siinä. Voi kuulostaa ihan käsittämättömältä, että pitäisi rakastaa sitä mitä on saanut, kun tässä maailmassa kaikki pitää muuttaa ja viedä mahdollisimman kauas luonnollisesta. Hiukset on vääränlaiset, nenä on vääränlainen, perse on liian pieni ja pohkeiseenkin otetaan botoksia kun aiheuttaa muuten ylitsepääsemätöntä ahdistusta katsoa peilistä niitä, sukupuoli on väärä, ihonvärikin on väärä ja tissit liian pienet.

Meidät on luotu sellaiseksi mitä on, hurjaa ja turhaa alkaa leikkelemään kehoamme mihinkään suuntaan (paitsi tietysti kasvaimien poisto ja muut elämää ylläpitävät leikkaukset) jos voimme vaihtaa asennettamme, ihan pienen hetken me tässä kehossa ollaan.

Ja jos vaihtoehdot ovat itsemurha tai sukupuolenkorjaus, sanoisin että hoitoa tarvitaan mieleen eikä kehoon.

Sukupuolenkorjausta on myös moni katunut ja kyllä pitäisi myös voida jakaa tietoa siitä mitä tuskaa sen tehneet voivat kokea. Sitä ei pitäisi ainakaan tehdä liian helpoksi tai kannustaa sellaiseen.

Se ei ole helppoa. Sinulle kaikki on yksinkertaista kun olet yksinkertainen itse. Lattea ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uwjwkw kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi ei lesbo, koska lesboudessa on kyse kahden naisen suhteesta. En itse ole muuns. vaan transmies, ja tuntuisi tosi oudolta, jos minua ja vaimoani kutsuttaisiin lesboiksi, koska kumpaakaan meistä ei kiinnosta lesboseksi ja olemme heteroita, vaikka siis valitettavasti molemmilla ne naistyypilliset värkit löytyykin. Nuorena luulin olevani lesbo, vaikken edes kiihottunut naisista, mutta luulin että näin se vaan menee.

Ei leikkelemällä ihminen muutu yks kaks miehestä naiseksi tai toisinpäin eikä ajattelemalla et oon nyt nainen

Se on geeneissä se sukupuoli eli olet lesbo nainen joka leikellyt itsensä mieheksi vaikka on nainen

Pointtini nyt oli kuitenkin, että lesbous on vähän muutakin. Oma seksuaalisuuteni on nuoresta saakka ollut peniskeskeinen ja kiihottuakseni minun on kuviteltava penis, että vaikea siinä on olla lesbo.

Siis hetkinen. Olet transmies ja naimisissa naisen kanssa, vaikka et kiihotu naisista? Vai menikö tässä nyt minulla vastaajat sekaisin?

T: eri

Nuorena, ennen prosessia, kun en ollut kasvanut seksuaalisesti aikuiseksi, en kyennyt kiihottumaan naisista enkä miehistä. Sitä tarkoitin.

Entä rakkaus? Minusta seksi on ihaninta rakastamansa ihmisen kanssa. Kiihottua taas pystyn ihan itseksenikin, enkä ajattele siinä välttämättä miestä tai naista, vaan omaa värkkiä ja nautintoani, tekeekö se minusta tuolla logiikalla siis lesbon? 

Hetskunainen