En jaksa enää, olen rakastunut eikä mene ohi
Olen ollut rakastunut kohta jo viisi vuotta. Nyt on mennyt vuosi, ettei olla oltu fyysisesti kosketuksissa ja muutama kuukausi viestittelemättä. En pysty olemaan ajattelematta tätä ihmistä. Välillä on mennyt jo tosi hyvin mutta sitten taas repsahdan. Olen tehnyt tosi typeriä asioita, kuten mennyt kännissä soittamaan ovikelloa (ei vastannut, en tiedä jäinkö kiinni).
Ymmärrän, että ajatukseni tästä suhteesta on ihan epärealistisia. Todennäköisesti jos saisin hänet, niin suhde ei kestäisi eikä toimisi ja jos jollain kummalla ilveellä toimisikin niin kyllästyisin ja rakastuminen loppuisi viimeistään kolmen vuoden kuluttua. Mutta olen aivan pakkomielteinen ja en meinaa löytää ketään muuta, jonka haluaisin.
Kommentit (16)
Ei se yleensä mene ohi ilman mitään erityistä syytä.
Okei. Mä taas olen kiinnostunut eräästä miehestä, on ihan suomalainen aikuinen mies joka on työelämässä. Tiedän ettei ole naimisissa eikä lapsia. Mutta hänessä on jotakin hyvin ihanaa ja turvallista ja hän on kohtelias. Olen tiennyt hänet yli 20 vuotta. Ja olemme näinä vuosina joskus tavanneet ja rakastelleet. Olen eronnut ja mulla kaksi aikuista lasta. En ole koskaan soittanut hänelle tai jos tietäisin missä asuu, en menisi oven taakse.
Vierailija kirjoitti:
Ei se yleensä mene ohi ilman mitään erityistä syytä.
Ai miten niin ilman syytä? Ap
Mitäs annoit komean miehen tuikata lihaansa piirakkaasi, nyt olet sitten auttamattomasti lääpälläsi. Jos olisi jäänyt pelkästään puhetasolle, riittäisi varmasti pelkästään se, ettei toisen kanssa tarvitse olla tekemisissä. Mutta nyt se lihan luistelu on palanut pysyvästi mieleen, oih.
Kuule, et voi olla rakastunut jos et miestä tunne hyvin. Voit olla ihastunut. Rakkaus on katsos molemminpuolista.
En ole ikinä tajunnut sitä, että joku jää roikkumaan yksipuolisiin tunteisiin. Ihan selkäpiitä karmi aikoinaan, kun eräs tuttavanainen seuraili entistä poikaystäväänsä ravintolassa, vaikka tämä kohteli tosi huonosti. Omalla kohdalla ihastus loppui heti, jos toinen vähänkin osoittaa, ettei ole kiinnostunut.
Joku psyykkinen häiriöhän tuo on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se yleensä mene ohi ilman mitään erityistä syytä.
Ai miten niin ilman syytä? Ap
No, yleensä mitään tässä maailmassa ei tapahdu ilman syytä. Jos rakastuminen menee ohi, siihen on jokin syy, eli jokin on toisin kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä tajunnut sitä, että joku jää roikkumaan yksipuolisiin tunteisiin. Ihan selkäpiitä karmi aikoinaan, kun eräs tuttavanainen seuraili entistä poikaystäväänsä ravintolassa, vaikka tämä kohteli tosi huonosti. Omalla kohdalla ihastus loppui heti, jos toinen vähänkin osoittaa, ettei ole kiinnostunut.
Joku psyykkinen häiriöhän tuo on.
Helpommin sanottu kuin tehty joissain tapauksissa. Tunteilleen ei voi mitään. Ne eivät häviä käskemällä. Minulla meni yli 10 vuotta erään etäihastuksen pauloissa, joten kokemusta on. Tsemiä AP:lle! Kyllä se vielä joskus hellittää...
No älä tapaa miestä ap enää ja unohdat hänet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se yleensä mene ohi ilman mitään erityistä syytä.
Ai miten niin ilman syytä? Ap
No, yleensä mitään tässä maailmassa ei tapahdu ilman syytä. Jos rakastuminen menee ohi, siihen on jokin syy, eli jokin on toisin kuin ennen.
Aivan. Ehkä ajan myötä muutun jotenkin persoonallisuudeltani, muutan mieltäni tai kyllästyn tähän. Järkisyitähän on paljon, miksi rakastuminen kannattaisi heti lopettaa, mutta ne ei auta mitään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet ihastunut. Menee ohi.
5 vuotta ihastunut? Koska se ohi meneminen olisi odotettavissa? Mielestäni ihastumisen normaali kesto on jotain pari kuukautta. Sitten se joko lopahtaa tai muuttuu rakastumiseksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä tajunnut sitä, että joku jää roikkumaan yksipuolisiin tunteisiin. Ihan selkäpiitä karmi aikoinaan, kun eräs tuttavanainen seuraili entistä poikaystäväänsä ravintolassa, vaikka tämä kohteli tosi huonosti. Omalla kohdalla ihastus loppui heti, jos toinen vähänkin osoittaa, ettei ole kiinnostunut.
Joku psyykkinen häiriöhän tuo on.
Helpommin sanottu kuin tehty joissain tapauksissa. Tunteilleen ei voi mitään. Ne eivät häviä käskemällä. Minulla meni yli 10 vuotta erään etäihastuksen pauloissa, joten kokemusta on. Tsemiä AP:lle! Kyllä se vielä joskus hellittää...
En sanonutkaan, että olisi helppoa. Pakkomielteisyyshän on häiriötila.
Tuttua. Tosin ei ole tullut mieleenkään mennä ovikelloa soittelemaan tai hakeutua lähistölle, tai yleensäkään olla missään kontaktissa tähän ihmiseen enää. Enkä edes haaveile enää mistään. Olisi paljonkin syitä olla pitämättä tästä ihmisestä mutta tunteisiin on mahdotonta vaikuttaa. Olen tietoisesti koittanut katsella muita, mutta kukaan ei ole onnistunut herättämään vastaavia tunteita. Toivottavasti joku joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä tajunnut sitä, että joku jää roikkumaan yksipuolisiin tunteisiin. Ihan selkäpiitä karmi aikoinaan, kun eräs tuttavanainen seuraili entistä poikaystäväänsä ravintolassa, vaikka tämä kohteli tosi huonosti. Omalla kohdalla ihastus loppui heti, jos toinen vähänkin osoittaa, ettei ole kiinnostunut.
Joku psyykkinen häiriöhän tuo on.
Helpommin sanottu kuin tehty joissain tapauksissa. Tunteilleen ei voi mitään. Ne eivät häviä käskemällä. Minulla meni yli 10 vuotta erään etäihastuksen pauloissa, joten kokemusta on. Tsemiä AP:lle! Kyllä se vielä joskus hellittää...
En sanonutkaan, että olisi helppoa. Pakkomielteisyyshän on häiriötila.
Ihastumisessa ei ole mitään ongelmaa, kunhan pitää sen omana tietonaan eikä esim. ala vainota ihastuksen kohdetta vastoin hänen tahtoaan. Ja elämässä/arjessa on toki valtaosin muutakin kuin ihastus. Se vain tuo kivaa lisäbuustia ja keveyttä omaan olemiseen ja ajatuksiin ja tekee maailmasta vähän mukavamman paikan elää hetkeksi aikaa. Mielestäni pakkomielteisyys on ihan jotain muuta.
Kunpa saisikin taas ihastua johonkin.... kaipaan sitä tunnetta ja leijumista.
Oikea rakkaus ei sammu.