En jaksa auttaa lapsiperheitä lapsien kanssa koska

Se on joskus rankkaa.

Itse kieltäydyn suoralta kädeltä kaikista lastenhoitopyynnöistä, näin pääsee helpoimmalla. En pidä lapsista enkä osaa enkä edes halua olla niiden kanssa. Etsikööt jonkun jota kiinnostaa tai - luoja paratkoon mikä hävytön ajatus - hoitakoot kakaransa ihan itse!

Joo. Houkuttaa että joku kohtelee sinua kuin toisen luokan kansalaista ja palkitset sen piikomalla hänen kotonaan. Se on jännä miten erityisesti lapsettomilta sukulaisnaisilta tai ystävänaisilta odotetaan jotain lapsenhoitoapua vaikka ne on niin kovin tietämättömiä tyhmeliinejä...

Mä vaan hymistelen ja myötäilen kun äidit avautuu kun on rankkaa. Useampi puhuu muista ihmisistä suhteessa lapsiinsa juuri noin kuin aloituspostauksessa on kuvattu, joten ei ole koskaan tullut mieleenkikään tarjoutua avuksi vaikka tekee pahaa kun perhe on ihan hermoromahduksen partaalla. Mutta siitä ihmeellisestä täydellisyydentavoittelusta ja vanhemmuuden monimutkaistamisestahan se juuri johtuu

Vierailija kirjoitti:

Itse kieltäydyn suoralta kädeltä kaikista lastenhoitopyynnöistä, näin pääsee helpoimmalla. En pidä lapsista enkä osaa enkä edes halua olla niiden kanssa. Etsikööt jonkun jota kiinnostaa tai - luoja paratkoon mikä hävytön ajatus - hoitakoot kakaransa ihan itse!

Minä tykkään lapsista kyllä vaikka omia en haluakaan, mutta monista vanhemmista en pidä. Ehkä siksi se vanhemmuus vaikuttaakin niin luontaantyöntävältä?

Joo. Houkuttaa että joku kohtelee sinua kuin toisen luokan kansalaista ja palkitset sen piikomalla hänen kotonaan. Se on jännä miten erityisesti lapsettomilta sukulaisnaisilta tai ystävänaisilta odotetaan jotain lapsenhoitoapua vaikka ne on niin kovin tietämättömiä tyhmeliinejä...

Joo. Ei minkäänlaista nöyryyttä tai kiitollisuutta, joustoa... Vaan päsmäriasenne

Kuka pyytää sua hoitamaan lapsiaan? Mä en ole koskaan pyytänyt lapsettomia kavereitani hoitamaan, ei olisi tullut mieleenkään. Ja lapsellisiakin äärimmäisen harvoinm

Vierailija kirjoitti:

Kuka pyytää sua hoitamaan lapsiaan? Mä en ole koskaan pyytänyt lapsettomia kavereitani hoitamaan, ei olisi tullut mieleenkään. Ja lapsellisiakin äärimmäisen harvoinm

Ai no sitten! Ei mua sitten ole kukaan pyytänyt kun sä et oo. Hei kiitti *thumbs up*

Vaikutat itse hieman epätasapainoiselta. Varmaan ihan hyvä ettet hoida toisten lapsia, jos lapsen ruokavalio esim. on sinulle noin iso ongelma. 

Ja ei, mun lapset ei juo kauramaitoa vaan halvinta lehmänmaitoa mitä kaupasta saa. 

En koskaan ole pyytänyt ketään, joka yhtään näyttää siltä, ettei halua auttaa, hoitamaan lapsiani. Esim. oma äitini sanoi aina lapsuudessani, ettei hän lapsenlapsia tule hoitamaan. Eikä hän minun lapsiani hoitanutkaan, ei hetkeäkään. Ajatus, että minä tai lapseni olisimme jollekin vaivaksi on niin epämiellyttävä. Käytännössä lapsiani on hoitanut anoppi ja mieheni sisko, koska he selvästi nauttivat lasteni seurasta. Nyt isommat ovat jo aikuisia ja nuorinkin on menossa yläkouluun. Hyvin olemme pärjänneet.

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat itse hieman epätasapainoiselta. Varmaan ihan hyvä ettet hoida toisten lapsia, jos lapsen ruokavalio esim. on sinulle noin iso ongelma. 

Ja ei, mun lapset ei juo kauramaitoa vaan halvinta lehmänmaitoa mitä kaupasta saa. 

Ei, yhdenkään lapsen ruokavalio ei ole minun ongelmani. Tämä on se kognitiivinen dissonanssi, jossa moni ylivanhempi nykyään elää; kun kritisoin vanhempaa, on kiva ajatella että kritisoin sitä lasta koska omaa käytöstä ei tarvitse miettiä ja voi fiilistellä ajatuksissa jostain lapsivihasta.

Tiedän kyllä monia vanhempia, jotka mankuvat todella paljon lastenhoitoapua ja sitten valittavat vielä siitä miten lapsia on hoidettu ylemmyydentunnossaan. Kai se on jotain sellaista, että hävettää ettei jaksa ja pärjää lapsen kanssa, niin sitten jotenkin alennetaan tosia. Luulen AP että tarkoitat tällaisia perheitä?

Mitä tulee omiin sukulaislapsiin, niin hoidan heitä mahdollisimman paljon sen mukaan miten kotonakin hoidetaan, siis kun kyse on alle 5-vuotiaista lapsista. Eli samaan aikaa ruuat ja nukkumaanmenot kuin kotona, jos vanhempi on kertonut miten kiukut ja itkut lohdutetaan niin parhaani mukaan näin teen. Ihan siksi koska se luo turvallisuudentunnetta ja luottamusta lapselle. Ylipäätään luotan siihen, että vanhempi on aina lapsensa asiantuntija. Mutta jos joku minulle tämän jälkeen valittaisi, kuinka en ole jossain pystynyt "standardeja" täyttämään ikävään sävyyn, niin en ehkä hoitaisi toista kertaa. Ehkä se äänensävy ja asennekin ratkaisee paljon.

Mutta mitä itse aiheeseen vielä tulee, niin meillä on autistinen kouluikäinen lapsi, ja hänen kanssaan on joutunut olemaan tarkka (ja edelleen joudumme) kenelle annamme hoitoon. Lapsi tarvitsee tiukat rutiinit ja tietyn tavan jolla asiat hänen kanssaan hoidetaan. Tämä ei ole mitään meidän vanhempien ilkeyttä vaan puhdas fakta. Jos jonkun kanssa olisi ongelmaa ettei tähän pystyisi niin en edes ottaisi asiaa välttämättä esille vaan sitten ei pyydettäisi hoitoapua kaikessa hiljaisuudessa. Useimpien sukulaisten kanssa ei kerta kaikkiaan onnistu hoidossa olo, ja se on sinänsä harmi sillä nämä sukulaiset myös haluaisivat hoitaa ja auttaa. Mielestäni tästä ei pidä tehdä ongelmaa vaan sitten vaan tavataan porukalla eikä niin että toisilla on mitään vastuuta asiasta.

Se mikä tästä omasta tilanteesta tuli mieleen, että aika ennen diagnoosia oli todella raskasta joidenkin sukulaisten ja ystävien kanssa. Tiesimme itse että jotain on pielessä ja emme voi elää samalla tavalla kuin moni muu perhe, mutta tämän hyväksyminen oli muille vaikeaa. Esimerkiksi se ettei lapsemme voinut kovin poiketa rutiineista oli vaikeaa ymmärtää samoin kuin se että meidän lapsemme ei jaksanut sosiaalista vuorovaikutusta samalla tavalla kuin joku toinen lapsi. Muistan kun oma äitini loukkaantui minulle paljonkin, kun jouduin viemään lapsen itsekseen leikkimään toiseen huoneeseen koska kuormittui niin äitini "viihdytyksestä". Äitini ei itse näitä merkkejä havainnut, joten hän syytti minua ylisuojelevaksi yms. Nyt olemme jos asian puhuneet ja sopineet. Samoin yksi sukulainen halusi kovasti hoitaa lasta, mutta haukkui sitten selkämme takana meitä kun olimme opettaneet lapselle niin tiukoille rutiineille ettei hän pärjännyt lapsen kanssa kun halusi tehdä erilaisia asioita, kuten lähteä ex tempore lepoaikaan uimaan jne. Pahinta oli se kun meitä ei tunnuttu kunnioittavan ollenkaan sen suhteen, kun yritimme selittää mitä lapsemme jaksaa ja mitä ei.

Nyt asiat ovat paljon helpommin. Useimmat ymmärtävät enemmän meitä ja lapsen tarpeita ja ne jotka eivät jaksa ymmärtää niin tapaavat meitä aikuisia sitten ihan aikuisten kesken. Kiitollinen olen kyllä kaikesta avusta mitä saan ja sitä vastavuoroisesti annan toisille takaisin. Muistutan kuitenkin, että joskus voi olla ihan hyvä kysyä ystävältä/sukulaiset miksi jonkin asian noudattaminen on niin tarkkaa, taustalla voi olla jo tutkimuksia tai ainakin vanhempien omaa huolta. Ei tietenkään aina, eikä suurimmassa osassa tapauksistakaan.

Minäkään enää oikein jaksa hoitaa kenenkään lapsia. Tai edes vahtia. Eräs entinen kaverini halusi minun katsovan hänen ekaluokkalaisensa perään kun ei halunnut useaksi tunniksi jättää yksin. Ja minä asuin kivasti lähellä. 🙄 Hirveä litania vaatimuksia. Ja iso listaus tyylillä "Hanna" ei sitten voi syödä sitä tätä .

No, hän sitten lähti niille asioilleen ja minä mietin että pitää kai sitten lähteä kauppaan kun ei ole mitään sopivaa syötävää.

Mulla oli esim kalaa. Oli sanottu että ei saa.

Tyttö oli hetken katsellut ja tokaisi ettei hää ole allerginen kalalle, äiti ei vain halua että syö sitä. Mutta syö kyllä koulussa kun äiti ei saa kuitenkaan tietää. Ja tämä mun entinen kaverini oli aina inhonnut kalaa.

MIKSI pitää keksiä näitä allergioita???? Kun tarpeeksi vanhan lapsen suusta se totuus tulee aina ilmi. Eiköhän se lapsi itse osaa sanoa noin vanhana onko oikeasti allerginen, allergiaoireet kun eivät ole mukavia.🤦‍♂️

Vähän OT, mutta mä oon jotenkin niin ärsyyntynyt näihin ruokavaliopelleilijä-äiteihin!!! Tämä siksi, että mulla on lapsi joka on ihan oikeasti allerginen tomaatille, ei siis voi syödä sitä missään muodossa, missään ruoassa. Noh, saan aina vähän sellaisia katseita, että joo taas tätä samaa.. siis asiaa väheksytään ja kunnolla, jotkut saattaa sanoakin, että noh, katsotaan jos vaikka täällä hoidossa söisi (oletetaan siis, että ei vain tykkää). Tämä suoraa seurausta näistä palmuöljyekovegaaniaatevanhemmista.

Sitten pitäisi osata vielä selittää, että miksi juuri tomaatti, ja onko myös koivulle, banaanille, avokadolle ja vaahteralle allerginen kun ne kuulu tohon tomaattiin. EI OLE! Eikö kelpaa että on vaan sille tomaatille allerginen? oon miettinyt että alan kantaa lääkärintodistusta aina mukana ja lyödä sen kyselijöille.

Muuten meillä ei ole manuaalia. Kunhan pysyy elossa eikä tuhoa koko taloa.

Mä olen sanonut suoraan, että hoidan lasta sitten, kun lapsi on tarpeeksi iso enkä enää tarvitse mitään opaskirjoja hänen hoitamiseensa. Yllättävän nopeasti näistä lapsista tuli tarpeeksi isoja. 

Asun lapsirikkaalla alueella rivitalossa. Omat lapset muuttaneet pois kotoa. Joskus on kysytty lastenhoitajaksi. En ole lähtenyt. Sanon kaikille, että olen hoitanut omani ja se riitti minulle. En yksinkertaisesti uskalla ottaa hoidettavakseni toisten lapsia. Vastuukysymykset ovat sekavia tapaturman sattuessa. Toinen asia on ruokailu. Olen liian vanhanaikainen hoitamaañ vegaaneja allergialapsia.