Oletko koskaan vahingossa vahingoittanut lastasi?

KIITOS!



ap

toppahanskat vasta sitten käteen kun haalari oli jo päällä , vaikka tiesin

että haalarissa on tiukat hihansuut. No, tungin niitä sitten vähän kovakouraisesti sinne hihoihin ja vedin lapsen kädestä niin, että tyttö

sanoi " Ai, sattuu!" no, lähdimme ulos ja tyttö oli vähän surkea ja nyyhkytti

välillä ja sitten huomasin, ettei tee sillä kädellä mitään, roikotti vaan sitä sivulla! Olin ihan paniikissa, että nyt on ranne pois paikoiltaan ja saan jonkun pahoinpitelysyytteen ja pakko lähteä sairaalaan...

No, tultiin sitten sisälle , lapsi alkoi vähän piristyä, ei enää valittanut kättä mutta syötyä ei saanut vaan minun pitii syöttää. Sitten isosisko keksi, että

pitää saada jätskiä jälkiruuaksi ja annas olla... käsi ei ollut enää yhtään kipeä ja hyvin sai sillä syötyä! On kyllä huono omatunto vieläkin, kyllä

käsi oikeasti oli kipeä kun ei sillä mitään pystynyt tekemään. Ei sen

ikäinen osaisi vielä esittää niin pitkää aikaa.

Olehan tiukempi rajojen suhteen ettet anna lapsen mennä tuohon pisteeseen ja jos " vahinko" käy älä liikaa syyttele itseäsi lapselle siitä ääneen. Lapsen ei tosiaan kuulu hyppiä pöydällä, ja muista ettei pelkkä sanominen usein riitä vaan jos joudut sanomaan samasta asiasta jo toisen kerran, niin ots samalla ja toteuta komentosi fyysisesti. Eli otat lapsen pois pöydältä etkä päästä kiipeämään sinne takaisin! Jos yritää kiivetä uudestaan niin otat holdingiin eli napakasti syliin huutamaan uhmaa pihalle. Se auttaa parhaiten ja taas ollaan kohta nätisti. Tiukemmat rajat helpottavat siinäkin ettei tarvitse menettää hermoja.

konsteja mitä tehdä tai miten toimia kun raivo äkkipikaisesti yllättää lapsen tehdessä jotain ikävää!? Tuollaiset kommentit että " äkkipikaisuus ym. ei sovi...lasten kanssa" ei auta sitten hevon paskaa eikä ketään. Konkreettista neuvoa peliin syyllistelyb ja saivartelun sekä tyhjänpäiväisyyksien sijaan, KIITOS!

reilu 2-vuotiasta nostin jumpassa käsistä (oli tulossa reppuselkään ja piti kurkustani kiinni, otin käsistä kiinni ja yritin korjata asentoa), lapsi alkoi itkeä ja alkoi " roikottaa" kättä ja itki vaan. Oli kuulemma tosi kipeä. Ohjaaja sanoi että näitä tapahtuu välillä ja jos ei lakkaa itkemästä kun pelästys menee ohi niin katsotaan - lähdettiin sitten lääkäriin. Olin kans varma että syytetään pahoinpitelystä, mutta ei. Kai lääkäri huomas kuinka pelästynyt olin ite. Venähdys lähinnä ja vajaan viikon oli käyttämättä kättä ja sitten ykskaks vaan taas aloitti.



Kun puhuin töissä tästä ja totesin, että on huono omatunto, niin yksi äiti kertoi, että heillä oli sattunut tutulle niin, että mies usein " pyöritti" lasta ympäri, yleistähän se on. Pidetään kainaloista tms. ja pyöritetään (siis että aikuinen pyörii ja lapsi on kuin karusellissa). No oli sitten kerran tehnyt niin sisätiloissa liian ahtaasti ja lapsi oli kopsahtanut päin seinää. Oli kans sattunut sitten joku pahempi juttu. En muista oliko murtuma tms. mutta siinä perheessä kanssa hävettiin kovasti kun lapsi kertoi, että " isä heitti mut seinään" ...



Kerran on myös käynyt niin, että nostin lasta syöttötuolista hieman reippaammin ja laskin alas. Olin itse hankalassa asennossa ja lapsi alkoi huutaa heti kun pääsi maahan. Ensin en tajunnut, mutta sitten huomasin, että paidan helma oli jäänyt kiinni syöttötuoliin ja lapsi ei päässyt siitä mihinkään ja varmaan paita kiristi jostain kohtaa tosi paljon. Päästin irti ja tilanne rauhoittui siitä.

Olen jättänyt vahingossa 2-vuotiaan sormet auton oven väliin. Onneksi sevittiin pelkillä naarmuilla!

Mun poika on kova laittamaan hanttiin kun saa raivarin.

Kerran taas riehui ja kirkui ja juoksi ympäri kämppää. Sitten meni sohvapöydän alle piiloon mahalleen. Otin kiini siitä vetääkseni pois pöydän alta. työnsin pöytää toisella kädellä pois ja samalla vedin poikaa. Just samalla hetkellä se ampais pystyyn siellä pöydän alla ja löi päänsä sellaisiin metallikoristeisiin pöydän reunassa .



Se oli siis vahinko, mutta jos en olis ollut niin vihainen niin olisin otttanut pojan hitaammin sieltä pois ja päähän ei olisi sattunut kuin hiukan. Nyt tuli tosi iso kuhmu. Mulla oli ihan kamala olo pitkän aikaa kun mietin sitä asiaa.



Toisen kerran pihalta kannoin pois kun ei suostunut kävellen tulemaan kotiin ja siinä poika heittäytyi täysiä taaksepäin jolloin mulla lipesi ote liukkaasta ulkoilupuvusta. Sain sen verran hidastettua putoamistä että vain vähän satutti pudotessaan maahan.



Aina pitäsi itse rauhottua ennekuin menee tilanteeseen. Nyt olen yrittänyt pysyä rauhallisena näissä tilanteissa kun poika tappelee vastaan. Se on kamala yhdistelmä ,uhmaikäinen lapsi ja raivostunut äiti. :(

Tai ulkona jos tulee autolta, ja 2-vuotias päätää lähteä karkailemaan, niin kyllä se on pakko kädestä raahata, jos toisella kädellä kantaa vauvan kaukaloa.

Mies veti eteisen oven kiinni tosi lujaa.. esikoisen sormet välissä saranapuolella! Ei luita poikki, mut nahkat rullalla ja sormet turposivat siniliiloiksi.

Multa tippui keskimmäinen sylistä lattialle. Istuin tuolilla ja puin rimpuilevaa lasta, yhtäkkiä hän putosi ilman että kerkesin mitään tekemään, naamalleen lattialle. Seurauksena turvonnut alahuuli ja hampaan jäljet huulessa.

Nuorimmainen, nyt 1v. takertuu aina mun lahkeisiin kun teen ruokaa, kerran KAADUIN melkein hänen päälleen kun olikin taas yllättäen tullut jalkoihin kontalleen. Onneksi kaatuessani ehdin hieman vaihtaa kaatumisrataa ja vain muksaisin lapsen kumoon. En onneksi rojahtanut päälle!



sattuuhan näitä. Muistaakseni en kyllä koskaan ole tuohtuessani käyttänyt liikaa voimaa. Itse asiassa en koskaan edes kiukuspäissäni koske lapseen, vaan komennan tiukasti, jolloin lapset uskoo.

Nää meidän onnettomuudet on enemmänkin huolimattomuutta ja kiireestä johtuvaa tohelointia.

Isälleen oli sanonut yksi päivä, että " äiti aina lyö minua" , no en todellakaan lyö. Mutta meillä usein poika tulee hipihiljaa selän taakse seisoskelemaan, ja kun käännyn ympäri, saattaa käsi osua häntä, tai jos vaikka peruutan, tuuppaan hänet pepulla kumoon.



Poika aina selittää kaiken että häntä on satutettu, iskä on satuttanut, jos on vaikka pitänyt kiinni ihan nätisti mutta jämäkästi, kun lapsi on raivonnut.



Ollaan yritetty selittää, että mikä ero on satuttamisella ja esim vahingolla, mutta ei se mene jakeluun.



Ja korostan vielä, että meillä ei todellakaan lyödä tai muuten pahoinpidellä lapsia.

Meillä mies tiputti vauvan lattialle kun mieheltä lähti olkapää sijoiltaan. Sai onneksi vauvan jalan ja sohvan väliin niin ei sattunut. Säikähdettiin kaikki kolme aivan kamalasti. :/ Siinä olisi voinut käydä todella pahasti.

Silloin meillä oli sänky siten että helpointa oli tulla päädyn kautta pois. Poika oli pää toiseen suuntaan ja kun nostin jalkaani päädyn yli, olikin ehtinyt kääntää päänsä ja juuri jalkani eteen. Potkaisin siis lasta naamaan. tutti lensi kauas ja suusta alkoi tulla verta. Kyllä säikähdin kovasti ja ja hetken vaan pyörin lattialla lapsi sylissä. Sitten ymmärsin mennä huuhtelemaan suuta kylmällä vedellä. Veren tulo lakkasi pian, eikä siinä sitten sen kummempaa. Hävetys ja harmitus oli suuri. Voiko ihminen olla näin huolimaton että potkaisee omaa lastaa...

Asento on itselle aavistuksen hankalampi, mutta siitä saa kyllä hyvin rimpuilevankin lapsen raahattua. Sama juttu paidan selkämyksestä, pitää vain varoa, ettei lapsi heittäydy eteenpäin, siinä voi sitten kaulus hangata ikävästi kaulaan.

Esikon kanssa meillä on ollut tosi riitaiset välit aikaisemmin. kumpikaan ei ole osannut lopettaa ajoissa. Mullakin on pinna palanut ihan lopullisesti, lyönyt en ole. Kuitenkin saattanut lähettää omaan huoneeseen ja antanut vähän vauhtia tuuppaamalla selästä, jolloin on saattanut kaatua. Monesti olen kiehunut sohvalla istuessani ja lapsi itkenyt omassa huoneessaan.



Nuo ovat onneksi mennyttä aikaa nytten ja suhteemme on ihan toisenlainen. Nauramme ja halailemme päivittäin(myös kuopus mukana,äidin syli käy pieneksi) Tilanteen muutti se, kun oli riita tilanne ja aloin itkemään ja sanoin ettei tämä voi jatkua enään näin. Me molemmat tajusimme silloin sen, että meidän on opittava lopettamaan ajoissa kun tilanne on menossa liian kuumaksi. Ennemmin halaamme ja yritämme puhua asiasta.



Kukaan ei täydellinen äiti(en minä ainakaan) mutta yritän oppia kokoajan paremmaksi äidiksi omille lapsilleni)

Siivosin makuuhuonetta, ja poika peuhasi sängyllä. Siirsin sänkyä imuroidakseni altakin, ja silloin poika lensi selälleen päin kaappia, ja takaraivoon tuli melkoinen haava. Tikkejä siihen tarvittiin, ja kiva kun sairaalassa poika ilmoitti lääkärin uteluihin, että " äiti kaatoi" .. Kyllähän nuo näyttivät uskovan selostustani tapahtumasta, mutta tiedä sitten jäikö jonnekin kirjoihin merkintä epäilyttävästä tapauksesta...