Lue keskustelun säännöt.
Syntyykö ihminen kuoleman jälkeen uudelleen?
08.11.2019 |
Minusta olisi oikeudenmukaista että syntyisi parempaan elämään paremmilla ominaisuuksilla jos on sen ansainnut.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Ei synny. Kyllä tämä on ihan kertalaakihomma.
t. uskovainen
Mutta sekin on ihan hyvä, Minä olen jo nähnyt tämän ja ei tämä tule tästä enää miksikään muuttumaan. Rukoilen että saan helpotuksen ja mahdollisimman pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla sellainen asia josta ei ole toistaiseksi vakuuttavaa tutkimustietoa, eli on täysin mahdollista että ihminen syntyy uudestaan, joko maan päälle tai toiseen galaksiin. Mutta sitä ei voi toistaiseksi todistaa.
On mahdollista että ei synny. Sitäkään ei voi todistaa :(
Uskon,että syntyy. Oppeja on käytävä läpi eri elämissä. Joku kai niistä sitten se viimeinen lopulta.
Itse koen vahvaa tunnetta erään maan kulttuuriin, arkkitehtuuriin ja ruokaan. Minulla on myös omituisia muistikuvia tietyistä paikoista, joissa en ole kuitenkaan koskaan käynyt.
Itse uskon että sielu siirtyy kuoleman jälkeen uuteen ruumiiseen. Se on myös hyvin lohdullinen ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On monta käsitystä siitä syntyykö ihminen kuoleman jälkeen vai ei.
Jotkut uskovat ihmisen elämän ainutkertaisuuteen.
Toiset uskovat esim ns "sielunsopimuksiin", eli sellaiseen, että sielu sopii (ennen syntymäänsä )syntyvänsä uudelleen mahdollisen kuolemansa jälkeen ja valitsee "opit" eli kärsimyksensä etukäteen maan päällä päästäkseen tietoisuudessaan taivaassa korkeammalle tasolle.
Kolmannet uskoo karmaan, eli karman laki määrittelee mitä tulet kokemaan, sitä samaa mitä muille aiheutat.
Neljännet ovat vakuuttuneita että ihminen kuollessaan "häviää" sekä fyysisestä että psyykkisestä olomuodostaan eikä hänestä jää jäljelle mihinkään yhtään mitään.
Ei synny. Tämä elämä on ihan tässä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Intialaisen hindun mielestä kyllä. Ihminen syntyy uudelleen karmansa mukaisesti, voi tulla vaikka miljonääriksi tai lottovoittajaksi. Kaikkei kuitenkaan kyllä synny uudelleen, koska karma on sellanen.
Ei, ei ja vielä kerran ei!
Olemattomuudesta sinä olet tullut ja olemattomuuteen palaat takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sielu siirtyy eteenpäin vaikka ruumis kuolee. Sielu ei kuole.
Lähes kaikissa maailman uskonnoissa uskotaan jatkumoon. Esim. Taivaaseen, uudelleensyntymiseen, luonnon- tai kosmiseen yhteyteen. Jokainen kai toivoo tapaavansa rakkaimpansa vielä uudelleen.
Even if there was a hand, it was the hand of God -Diego Maradona
Pahoin pelkään että syntyy. Parempi olisi mennä vaikka suoraan helv*ttiin kuin syntyä taas tänne, varsinkin johonkin kehitysmaahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minulle ole vielä kukaan kuollut henkilö ole tullut kertomaan että on uudelleen syntynyt.
En usko tuohon asiaan.
Entä jos syntyvät uudelleen mutteivät muista vanhasta elämästä mitään ja siksi eivät tule kertomaan, että ovat syntyneet uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, ei ja vielä kerran ei!
Olemattomuudesta sinä olet tullut ja olemattomuuteen palaat takaisin.
Kumpi on kuolinvuoteellaan onnellisempi. Se joka tietää että kuolemanjälkeen ei ole mitään, vaan kaikki loppuu ja omat muistot kuten myös ajatukset vain katoaa kuin valo lampusta sammutettaessa? Vaiko se joka uskoo kuoleman olevan vain portti johonkin toiseen maailmaan, ehkä paratiisiin.
Mikä siitä ihmisestä sitten kuolemassa säilyisi ja syntyisi uudelleen? Jos vastaus on sielu, niin mikä se sielu on ja mikä on sen rooli elävässä ihmisessä?
Mehän tiedämme, että ihmiskehon kehitys sukusolun hedelmöittymisestä kuolemaan asti ja jokainen pieninkin liike siinä välillä on fysiikan lakien ohjaamaa ainekappaleiden liikettä. Eli sielulle ei jää mitään tilaa vaikuttaa ihmisen kasvuun, kehitykseen, tekoihin ja ajatuksiin. Sielun olisi siten oltava vain passiivinen matkustaja koko ihmisen elämän ajan. Sitten tämä sama sielu siirtyisi toiseen ihmiskehoon yhtä passiiviseksi matkustajaksi, miksi? Koko sielun olettaminen vaikuttaa täysin tarpeettomalta, kun sillä ei ole ihmisen elämässä mitään roolia.
Nauratti kun luin avausviestin. Ei siksi että halveksuisin sinua, ap, vaan siksi että tunnistin tuosta ajattelutavasta itseni.
Onhan se helpompaa itselle toivoa että syntyisi uudelleen "parempana" kuin mitä nyt on, näin ajateltuna voi antaa itselleen luvan olla yrittämättä tehdä tästä elämästä parempaa kuin se on nyt.
Sinulla on ajattelutavassa häikkää, sama juttu minulla. Meidän pitäisi löytää toisemme, eli kaltaisemme. Meitä on enemmän kuin itse edes uskomme. Kun ihminen on vain yksin tai aivan vääränlaisten ihmisten kanssa on hyvin vaikea päästä ahdistuksesta itseä ja elämäänsä kohtaan. Ihminen tarvitsee ymmärrystä ja tukea. Ja jos se ymmärtävä ihminen osaa ajatella kaikesta huolimatta positiivisemmin kuin sinä, hänen seuransa voi olla sinulle todella antoisaa ja valaisevaa.
Tässä hymy sinulle, ap. 😊 Et ole yksin ajatuksinesi. Kirjoita milloin vain tänne, minä taatusti luen ja ymmärrän sinua. 💜
Mitä väliä tuolla kuolinvuodeuskomisella on?
Samalla tavalla meidät kaikki on tehty tähän maailmaan ja ihan samaa reittiä poistummekin täältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, ei ja vielä kerran ei!
Olemattomuudesta sinä olet tullut ja olemattomuuteen palaat takaisin.
Kumpi on kuolinvuoteellaan onnellisempi. Se joka tietää että kuolemanjälkeen ei ole mitään, vaan kaikki loppuu ja omat muistot kuten myös ajatukset vain katoaa kuin valo lampusta sammutettaessa? Vaiko se joka uskoo kuoleman olevan vain portti johonkin toiseen maailmaan, ehkä paratiisiin.
Kumpikin voi olla onnellinen tai onneton.
Mutta tosiasiauskomuksia ei pitäisi omaksua sen perusteella, mikä tekee onnelliseksi, vaan sen perusteella, mihin on parhaat järkiperusteet. Muuten on kyseessä toiveajattelu. Olisin myös onnellisempi, jos uskoisin että maailmassa ei ole sotaa eikä nälänhätää, mutta en silti usko niin, koska järki ja havainnot kertovat toisin.
Ei synny. Kyllä tämä on ihan kertalaakihomma.
t. uskovainen