Syntyykö ihminen kuoleman jälkeen uudelleen?

Vierailija kirjoitti:

"Minun terve järkeni sanoo, että kaikki on mahdollista."

Jatka, ole hyvä! Todistustaakka on sinulla.

Pystynkö todistamaan, että kuoleman jälkeen on elämää — en.

Pystynkö todistamaan, että kuoleman jälkeen ei ole elämää — en.

Eli kunnes pystymme, jomman kumman näistä vaihtoehdoista todistamaan todeksi, molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia. 

Kukaan ei voi sitä tietää.

Mutta päättelemällä siihen voisi kyllä uskoa.

Olemme niin erilaisia ihan syntymästä asti, että erilaisuutta olisi helppo selittää menneiden elämien erilaisilla kokemuksilla.

Esim. kun taannoin kerrottiin viikinkipäällikön haudasta uutinen, että nykytutkimuksen mukaan kyseinen päällikkö oli nainen, niin eräs minua vanhempi sukulainen tuhahti, että mitäs ihmeellistä tuossa muka on. Kaikkihan sen tietävät, että viikinkipäällikköinä oli myös naisia!

Sanoin, että minä en ainakaan tiennyt. Eikä se ollut ikinä tullut mieleeni. Pidin itsestään selvänä, että he olivat miehiä kaikki.

Ei synny uudelleen vaan jatkaa kehittymistään henkisessä maailmassa, kohti Jumalaa ja täydellisyyttä. Rakkaimpiaan voi tavata, vaikka matka jatkuu eri asteilla.

Vierailija kirjoitti:

Mehän tiedämme, että ihmiskehon kehitys sukusolun hedelmöittymisestä kuolemaan asti ja jokainen pieninkin liike siinä välillä on fysiikan lakien ohjaamaa ainekappaleiden liikettä. Eli sielulle ei jää mitään tilaa vaikuttaa ihmisen kasvuun, kehitykseen, tekoihin ja ajatuksiin. Sielun olisi siten oltava vain passiivinen matkustaja koko ihmisen elämän ajan. Sitten tämä sama sielu siirtyisi toiseen ihmiskehoon yhtä passiiviseksi matkustajaksi, miksi? Koko sielun olettaminen vaikuttaa täysin tarpeettomalta, kun sillä ei ole ihmisen elämässä mitään roolia.

Miten niin tiedetään, että kaikki on fysiikan lakien ohjaamaa? Sielu on se, joka ajattelee ja tekee valintoja vapaasti. Ihmisen keho on vain "auto", jota sielu ajaa. Sielu antaa aivojen kautta keholle käskyjä yliluonnollisesti.

Tieteellinen tosiasia on joka tapauksessa se, että ihmisen elämä päättyy lopullisesti elintoimintojen lakatessa.

Huuhaa on sitten asia erikseen. Järki-ihmisillä ei ole sellaisiin mielenkiintoa eikä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tieteellinen tosiasia on joka tapauksessa se, että ihmisen elämä päättyy lopullisesti elintoimintojen lakatessa.

Huuhaa on sitten asia erikseen. Järki-ihmisillä ei ole sellaisiin mielenkiintoa eikä aikaa.

Se elämä minkä tiedät päättyy ja voi alkaa jotain ihan muuta joka ei ole riippuvaista sen hetkisen vartalon elintoiminnoista. Kaikki, jota me pidämme tällä hetkellä tieteenä, on alkanut joskus vain uskomuksena. Uskotko tosiaan, että tiede ei tule tulevaisuudessa todistamaan enää mitään uutta.

Ei, kun se mätänee ja maatuu.

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin, että ihmisellä on jokin kuolematon sielu, mutta järjellä ajatellen se ei oikein ole mahdollista.

On tavanomaista sanoa, että järjellä ajatellen jokin ei ole mahdollista, mutta yleensä sitä ei perustella millään. Sielun olemassaololle ei ole mitään järjellistä ja loogista estettä. Juurikin materialismi, jossa kaikki olemassaoleva on vain ainetta, on se järjenvastainen maailmankatsomus. On intuitiivista uskoa, että ihmisen poismennessä sielu/henki jättää ruumiin, mikä tekee sielun olemassaolosta uskottavaa.

Empä usko että on tarkoitus edes muistaa aikaisempa elämää, jos syntyy uudestaan niin ei muista aikaisemmasta elämästä yhtään mitään

Vierailija kirjoitti:

Empä usko että on tarkoitus edes muistaa aikaisempa elämää, jos syntyy uudestaan niin ei muista aikaisemmasta elämästä yhtään mitään

Näin se on, kuuluu tähän diiliin että aiemmat elämät unohdetaan. Vastapainona saa täydellisen valinnan vapauden. Harva sitä kuitenkaan osaa käyttää kovin hyvin, koska eivät muista miksi täällä ovat. 

Esimerkiksi karmanlakia olisi hyvin vaikea perustella ilman ihmisen jälleensyntymistä.

Väitetään myös, ettei ole olemassa ainoastaan yksilöllistä karmaa, vaan myös sukujen karmaa, ammattikuntien karmaa, kansakuntien karmaa, jopa ihmiskunnan yhteistä karmaa.

Tätä ajatellen huolestuttavaa on se, että me täällä Suomessa viljelemme tällä hetkellä paljon vihan, jopa murhan, ajatuksia venäläisiä kohtaan ja jopa valtiomme puolesta lähetämme aseita tekemään inhimillistä tuhoa, vaikkakin Ukrainalaisten itsepuolustukseksi. Me ajattelemme tekevämme hyvää, vaikka teemmekin pahaa. Kuolema ja kärsimys on kuitenkin aina kuolemaa ja kärsimystä. Jos on olemassa Luoja, hänelle tuskin yksi luotu on sen arvokkaampi kuin toinenkaan luotu, miksi hän muuten olisi ylipäätään luonut muita kuin "itselleen rakkaita"?. 

Ihmisellähän on olemassa erilaisia tietoisuuden tasoja, meillä on päivätietoisuutemme, aktiivinen unitietoisuus, syvän unen tietoisuus, ehkäpä muitakin tietoisuudentasoja, kuka ties aivan uusia maailmoja joissa voimme olla ja elää. Olemmeko me siis ihmisinä vain sydämemme ja aivomme, vai jotain muutakin, jotakin johon fyysisellä kuolemalla ei ole otetta? 

Voidaan kysyä, miksi meidät olisi luotu näinkin monimutkaisina olentoina, jos eläisimme yhden ainoan kerran. Miksi joillekin koituisi kärsimystä ja kurjuutta, toisaalta miksi joillekin onnea ja yltäkylläisyyttä, miksi kaikki tämä eriarvoisuus? Miksi olisi niin suunnattomia kehityseroja ihmisyksilöiden välillä viisaudessa, moraalissa, hyvyydessä, vaatimattomuudessa, empatiakyvyssä, henkisyydessä ja niin edelleen. Miksi niin suuria eroja kohtaloissa koskien sairauksia. Sattumaako tuo kaikki vain on? 

Missä olisi ihmiskunnan kehitys, jos eläisimme vain kerran? jos ei olisi olemassa mitään jatkuvuutta, ei mitään syiden ja seurauksien lakeja, ei väärien tekojen ja ajatuksien seurauksina koituvaa kärsimystä joka meitä opettaisi, ei mitään hyötyä siitä että itsemme ja muiden suhteen olisimme edistäneet epäitsekkään rakkauden kehitystyötä? Ei mitään kompensaatiota kärsimyksille? 

Voidaan tietysti helposti päätellä, että aivotajuntaamme liittyvä maallinen persoonallisuutemme ei voi olla se joka jälleensyntyy, muutenhan me muistaisimme edelliset elämämme, muistaisimme tekomme, muistaisimme ihmiset ja paikat joissa olemme aiemmin eläneet. 

Mutta onko meissä olemassa jotain muutakin, jotakin kuolematonta, joka jälleensyntyy yhä uudelleen, tosin eri persoonallisuuksina, erilaisissa ruumiissa, eri kansoissa, tuoden mukanaan niitä luonteen ominaisuuksia, niitä hyviä ja huonoja hedelmiä, joita olemme edellisissä elämissämme teoillamme ja ajatuksillamme kasvattaneet? Jotakin joka saa nyt korvausta vanhoista kärsimyksistään tai maistaa katkeraa kalkkia aiheuttamistaan kärsimyksistä tai välinpitämättömyydestään? 

Eikä tämä kuulosta kaiken kaikkiaan melko loogiselta, jotensakin järkevältä kehityssuunnitelmalta? Eikä tämä voisi osaltaan selittää, miksi samaan perheeseen, samoilla lähtökohdilla, syntyy usein hyvinkin erilaisia lapsia, joista kasvaa ja kehittyy hyvinkin erilaisia ihmisiä, vaikka heidän fyysisesti perinnöllinen älynsä olisikin suurinpiirtein samantasoinen. 

M36 ja latino kirjoitti:

Sielu siirtyy eteenpäin vaikka ruumis kuolee. Sielu ei kuole.

Lähes kaikissa maailman uskonnoissa uskotaan jatkumoon. Esim. Taivaaseen, uudelleensyntymiseen, luonnon- tai kosmiseen yhteyteen. Jokainen kai toivoo tapaavansa rakkaimpansa vielä uudelleen.

Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin "sielu". Satukirjojen höpötyksiä semmoset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei synny. Kyllä tämä on ihan kertalaakihomma.

t. uskovainen

 

Mutta sekin on ihan hyvä, Minä olen jo nähnyt tämän ja ei tämä tule tästä enää miksikään muuttumaan. Rukoilen että saan helpotuksen ja mahdollisimman pian.

minkä ihmeen helpotuksen. johan sinä pummi saat tukia sossusta. mene töihin.

Meillä kaikilla on kuolematon sielu. Sen jälkeen, kun maallinen ruumis prakaa, tavalla tai toisella, siirrymme kuoleman jälkeiseen elämään. Toisille se on helvetti (valitettavasti), toisille taivas. Oma valintasi määrittää sen , kumpaan päädyt. Ota Jeesus sydämeesi tänään:)

Mä olin edellisessä elämässä broileri. Elämä kesti kokonaista 7 viikkoa.. sit sieluni siirtyi ihmiseen ja  tässä mä nyt oon. 

Eipä se sen kummempi uskomus ole, kuin jonnekin taivaaseen pääseminen. Että uskomuksena ihan yhtä uskottava kuin mikä tahansa muukin uskomus kuolemanjälkeisestä elämästä.

Ei. Ihmisen sielu elää vain yhden maallisen elämän. Sielun kohtalo kuoleman jälkeen on joko ikuinen Taivas tai ikuinen Helvetti. Vain Raamatullinen Jeesus pelastaa!

" Edelliset elämät" kokemukset ovat paholaisen eksytystä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siitä ihmisestä sitten kuolemassa säilyisi ja syntyisi uudelleen? Jos vastaus on sielu, niin mikä se sielu on ja mikä on sen rooli elävässä ihmisessä?

Mehän tiedämme, että ihmiskehon kehitys sukusolun hedelmöittymisestä kuolemaan asti ja jokainen pieninkin liike siinä välillä on fysiikan lakien ohjaamaa ainekappaleiden liikettä. Eli sielulle ei jää mitään tilaa vaikuttaa ihmisen kasvuun, kehitykseen, tekoihin ja ajatuksiin. Sielun olisi siten oltava vain passiivinen matkustaja koko ihmisen elämän ajan. Sitten tämä sama sielu siirtyisi toiseen ihmiskehoon yhtä passiiviseksi matkustajaksi, miksi? Koko sielun olettaminen vaikuttaa täysin tarpeettomalta, kun sillä ei ole ihmisen elämässä mitään roolia.

Hyvin pohdittu. Tätä olen yrittänyt selittää ihmisille, jotka kuvittelevat että voisivat jonain toisena elää paremmin ja fiksummin sitä toisen elämää. Eivät voisi, he eläisivät ihan identtisesti sen työttömän alkoholistin elämän, jota ylen katsovat.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi karmanlakia olisi hyvin vaikea perustella ilman ihmisen jälleensyntymistä.

Väitetään myös, ettei ole olemassa ainoastaan yksilöllistä karmaa, vaan myös sukujen karmaa, ammattikuntien karmaa, kansakuntien karmaa, jopa ihmiskunnan yhteistä karmaa.

Tätä ajatellen huolestuttavaa on se, että me täällä Suomessa viljelemme tällä hetkellä paljon vihan, jopa murhan, ajatuksia venäläisiä kohtaan ja jopa valtiomme puolesta lähetämme aseita tekemään inhimillistä tuhoa, vaikkakin Ukrainalaisten itsepuolustukseksi. Me ajattelemme tekevämme hyvää, vaikka teemmekin pahaa. Kuolema ja kärsimys on kuitenkin aina kuolemaa ja kärsimystä. Jos on olemassa Luoja, hänelle tuskin yksi luotu on sen arvokkaampi kuin toinenkaan luotu, miksi hän muuten olisi ylipäätään luonut muita kuin "itselleen rakkaita"?. 

Ihmisellähän on olemassa erilaisia tietoisuuden tasoja, meillä on päivätietoisuutemme, aktiivinen unitietoisuus, s

No sen mikä syntyisi uudelleen täytyy olla ei mikään muu kuin puhdas tietoisuus. Tietoisuus on yhtä kuin jumala.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin edellisessä elämässä broileri. Elämä kesti kokonaista 7 viikkoa.. sit sieluni siirtyi ihmiseen ja  tässä mä nyt oon. 

Musta tulee varmasn seuraavissa elämissä broileri, kun olen niitä syönyt.