Lihavan logiikka: normaalipainoisena pysyminen on äärimmäisen vaikeaa, vaatii paljon itsekuria ym.

Ympäristömyrkkyjen takia nykyään miehille tulee liian pieni vehje joka ei ylety mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? 

Ensinnäkin, monilla lihavilla joilla ns. itsekuri tosiaan on se ongelma, tätä itsekuriongelmaa esiintyy vain syömiseen liittyen. Esim. minulla on äärimmäisen hyvä itsekuri mitä tulee työhöni, talon ja puutarhan hoitoon tai koirieni ulkoiluttamiseen. En ole siis yleisesti itsekuriton veltto ihminen. Mutta syöminen on se yksi asia missä mukavuudenhalu vie usein vie voiton. Ei tämä tarkoita että olen jotenkin huonompi ihminen kuin joku jolle se ei ole ongelma, en välttämättä edes huonompi itsekuriltani kokonaisuudessaan. 

Toinen juttu on se, että normaalipainoisena pysyminen vaatii eri ihmisiltä tai eri elämänvaiheissa aivan erilaisia ponnistuksia. Itse olin noin 35-vuotiaaksi 50 kg rääpäle, ja toivoin että lihoisin muutaman kilon että näyttäisin edes naiselta. En todellakaan harjoittanut mitään itsekuria syömisteni ja juomisteni suhteen. Istuin baareissa kavereiden kanssa, söin herkkuja kun mieli teki mutta olin hoikka, koska välillä en viitsinyt laittaa ruokaa ollenkaan ja saattoi mennä vaikka päiviä syömättä. Ilman mitään itsekuria ja tahtojen taistelua. No, sitten 40 jälkeen lihoin 25 kiloa, ja NYT normaalipainoisuus todella on äärimmäistä itsekuria vaativa taistelu. Nälän ja heikotuksen ja palelun ja päänsäryn sietämistä, päivästä toiseen. Tämän on tutkimuskin todennut, että ensinnäkin joillain ihmisillä se on jo geneettisesti synnynnäisesti vaikeampaa kuin toisilla, ja viimeistään jos lihoo merkittävästi, niin nälkähormonien eritys jne muuttuu niin että on useammin nälkä, ei tule kylläiseksi pienistä määristä enää jne.

Täyttä potaskaa! Kukaan ei liho 25kg täytettyään 40...😂

Itselläni on 3 lasta (isoja jo) ja ihan samaa kokoa käytän kuin 20v sitten.

N44

On tuollaisiakin toki, mutta tutkimusten mukaan keskimääräinen nelikymppinen on kuitenkin merkittävästi painavampi kuin keskimääräinen kaksikymppinen. 

Eihän omaan lihomiseeni toki syy mitkään pelkät hormonit olleet, vaikka esivaihdevuosioireetkin tuossa iässä alkoi, vaan sen yhdistelmä, että en älynnyt tarkkailla painoani koska se ei ollut koskaan ollut ongelma, ja lisäksi oli hyvin raskaat ns. ruuhkavuodet lapset teinejä, vanhemmat raihnaistumassa ja vaatimassa asioidensa hoitelua, töissä kovat stressit ja tähän kaikkeen söin ja join enemmän kuin tavallisesti.

Niin eli söit ja joit LIIKAA, siinä se tulikin. Ei liity ikään...

Vierailija kirjoitti:

Laihduttaminen on helppoa. Vanha kunnon natsidieetti (keskitysleirivangin ruokavalio) kyllä karistaa kilot jokaisesta ihmisestä. Kun tuota dieettiä jatkaa tarpeeksi kauan, ihminen laihtuu vaarallisen alipainoiseksi ja lopulta kuolee nälkään.

En ole koskaan tajunnut MIKÄ näitä nykyajan lihavia ihmisiä vaivaa, kun he valehtelevat ja keksivät loputtomasti tekosyitä siihen, miksi laihduttaminen on muka niin "vaikeaa". Laihtuminen on yksi maailman yksinkertaisimmista asioista. Laihtuminen on niin helppoa, että monissa maissa jyllää nälänhätä ja sitä ihmisten laihtumista pyritään estämään monin keinoin (ruokalahjoitukset). 

Et voi oikeasti olla niin tyhmä ettet tajua mikä tuossa on vaikeaa... Vaikeaa on tietysti niiden epämiellyttävien oloinen päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen sietäminen, joita miinuskaloreilla olo aiheuttaa. keskitysleirillä tai nälänhätäalueella ei ole vaihtoehtoja muuta kuin sietää, koska ruokaa ei ole. Mutta täällä länsimaiden yltäkylläisyydessä on vähän vaikeampi kieltäytyä normaalin olon palauttavasta ruoasta, kun sitä on joka puolella saatavilla helposti. 

Mä laihdutan parhaillaan personal trainerin johdolla 100 kilon painosta kohti 60 kilon tavoitepainoa. Ja kyllä tämä vaikeaa on. Minulla pienetkin miinuskalorit laukaisee migreenin, ja miinuskaloreilla taas on oltava että laihtuu. Tässä jo useamman kuukauden sietänyt jatkuvaa päänsärkyä, ei ole muuten helppoa. Ja kun tietäisi että kun menisi ja ostaisi leipää, karkkia jne ja söisi itsensä oikein täyteen, niin sen saisi loppumaan (pari kertaa olen langennutkin ja olo on heti parantunut).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eugeniikan näkökulmasta ihan vastaavat väitteet voi esittää mistä tahansa nähtävillä olevasta asiasta. Liian pienet tissit = huonompi ihminen, liian pieni muna = huonompi ihminen jne. Voit valita minkä eugeenisen näkökulman tahansa. Ei lihavuus tee siihen poikkeusta.

Terveelliset elintavat eugeniikkaa? Ymmärrät kai, että liian pienelle vehkeelle ei hirveästi mitään voi, mutta liikakiloista voi hankkiutua eroon.

Mitkä terveelliset elintavat? Jos täysin liikkumattomana pyörätuolissa oleva Hawkins kuoli 76 vuotiaana, niin 50+ BMI omaava elää helposti lähemmäs 100 vuotta. Eikö se riitä? Mikäli ei riitä, niin mene vittuilemaan sinne haudalle sitten kun se inhoamasi läski on kuollut. Turha sitä on hänen eläessään mieltä pahoittaa. Mikäli taas olet sadisti, mene sinne klubille hakkaamaan jotain.

Painon kurissa pitämiseen tarvitaan valtavasti itsekuria. Minä pystyn vaivatta olemaan erossa laittomista huumeista, tupakasta ja alkoholistakin tarvittaessa sekä käsittelemään alakuloni itsenäisesti pääni sisällä, mutta on tosi vaikea pitää paino normaalin rajoissa koska jotain on pakko syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? 

Ensinnäkin, monilla lihavilla joilla ns. itsekuri tosiaan on se ongelma, tätä itsekuriongelmaa esiintyy vain syömiseen liittyen. Esim. minulla on äärimmäisen hyvä itsekuri mitä tulee työhöni, talon ja puutarhan hoitoon tai koirieni ulkoiluttamiseen. En ole siis yleisesti itsekuriton veltto ihminen. Mutta syöminen on se yksi asia missä mukavuudenhalu vie usein vie voiton. Ei tämä tarkoita että olen jotenkin huonompi ihminen kuin joku jolle se ei ole ongelma, en välttämättä edes huonompi itsekuriltani kokonaisuudessaan. 

Toinen juttu on se, että normaalipainoisena pysyminen vaatii eri ihmisiltä tai eri elämänvaiheissa aivan erilaisia ponnistuksia. Itse olin noin 35-vuotiaaksi 50 kg rääpäle, ja toivoin että lihoisin muutaman kilon että näyttäisin edes naiselta. En todellakaan harjoittanut mitään itsekuria syömisteni ja juomisteni suhteen. Istuin baareissa kavereiden kanssa, söin herkkuja kun mieli teki mutta olin hoikka, koska välillä en viitsinyt laittaa ruokaa ollenkaan ja saattoi mennä vaikka päiviä syömättä. Ilman mitään itsekuria ja tahtojen taistelua. No, sitten 40 jälkeen lihoin 25 kiloa, ja NYT normaalipainoisuus todella on äärimmäistä itsekuria vaativa taistelu. Nälän ja heikotuksen ja palelun ja päänsäryn sietämistä, päivästä toiseen. Tämän on tutkimuskin todennut, että ensinnäkin joillain ihmisillä se on jo geneettisesti synnynnäisesti vaikeampaa kuin toisilla, ja viimeistään jos lihoo merkittävästi, niin nälkähormonien eritys jne muuttuu niin että on useammin nälkä, ei tule kylläiseksi pienistä määristä enää jne.

Täyttä potaskaa! Kukaan ei liho 25kg täytettyään 40...😂

Itselläni on 3 lasta (isoja jo) ja ihan samaa kokoa käytän kuin 20v sitten.

N44

On tuollaisiakin toki, mutta tutkimusten mukaan keskimääräinen nelikymppinen on kuitenkin merkittävästi painavampi kuin keskimääräinen kaksikymppinen. 

Eihän omaan lihomiseeni toki syy mitkään pelkät hormonit olleet, vaikka esivaihdevuosioireetkin tuossa iässä alkoi, vaan sen yhdistelmä, että en älynnyt tarkkailla painoani koska se ei ollut koskaan ollut ongelma, ja lisäksi oli hyvin raskaat ns. ruuhkavuodet lapset teinejä, vanhemmat raihnaistumassa ja vaatimassa asioidensa hoitelua, töissä kovat stressit ja tähän kaikkeen söin ja join enemmän kuin tavallisesti.

Niin eli söit ja joit LIIKAA, siinä se tulikin. Ei liity ikään...

En väittänytkään että liittyy. Mainitsin vain oman lihomiseni siltä kannalta, että tiedän kokemuksesta että normaalipainoon pyrkiminen ja siinä pysyminen voi olla samallekin ihmiselle tosi paljon enemmän itsekuria vaativaa kerran lihottuaan kuin ennen sitä.

Jotkuthan kuvittelee, että jos itselle normaalipainoisuus on aika helppoa, se olisi sitä kaikille muillekin. Ja valitettavasti minäkin kolmekymppisenä kuuluin näihin: äidilleni saarnasin omahyväisesti kuinka kyllä laihtuu kun syö vähemmän kuin kuluttaa, kun hän valitteli laihduttamisen vaikeutta. Ja tottahan se onkin, mutta se ei vaan välttämättä ole helppoa syödä vähemmän kuin kuluttaa kun mieli tekisi lisää koko ajan ja olokin voi olla laihtuessa heikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? 

Ensinnäkin, monilla lihavilla joilla ns. itsekuri tosiaan on se ongelma, tätä itsekuriongelmaa esiintyy vain syömiseen liittyen. Esim. minulla on äärimmäisen hyvä itsekuri mitä tulee työhöni, talon ja puutarhan hoitoon tai koirieni ulkoiluttamiseen. En ole siis yleisesti itsekuriton veltto ihminen. Mutta syöminen on se yksi asia missä mukavuudenhalu vie usein vie voiton. Ei tämä tarkoita että olen jotenkin huonompi ihminen kuin joku jolle se ei ole ongelma, en välttämättä edes huonompi itsekuriltani kokonaisuudessaan. 

Toinen juttu on se, että normaalipainoisena pysyminen vaatii eri ihmisiltä tai eri elämänvaiheissa aivan erilaisia ponnistuksia. Itse olin noin 35-vuotiaaksi 50 kg rääpäle, ja toivoin että lihoisin muutaman kilon että näyttäisin edes naiselta. En todellakaan harjoittanut mitään itsekuria syömisteni ja juomisteni suhteen. Istuin baareissa kavereiden kanssa, söin herkkuja kun mieli teki mutta olin hoikka, koska välillä en viitsinyt laittaa ruokaa ollenkaan ja saattoi mennä vaikka päiviä syömättä. Ilman mitään itsekuria ja tahtojen taistelua. No, sitten 40 jälkeen lihoin 25 kiloa, ja NYT normaalipainoisuus todella on äärimmäistä itsekuria vaativa taistelu. Nälän ja heikotuksen ja palelun ja päänsäryn sietämistä, päivästä toiseen. Tämän on tutkimuskin todennut, että ensinnäkin joillain ihmisillä se on jo geneettisesti synnynnäisesti vaikeampaa kuin toisilla, ja viimeistään jos lihoo merkittävästi, niin nälkähormonien eritys jne muuttuu niin että on useammin nälkä, ei tule kylläiseksi pienistä määristä enää jne.

Täyttä potaskaa! Kukaan ei liho 25kg täytettyään 40...😂

Itselläni on 3 lasta (isoja jo) ja ihan samaa kokoa käytän kuin 20v sitten.

N44

Kyllä lihoo. Ihmisiä lihoo 15 vuotiaina, 30 vuotiaina ja jopa 40 vuotiaina. Tosi moni jopa. Eikä se ole potaskaa. Katso ympärillesi.

Ehkä jonkun 90 vuotiaan on vaikea lihoa, koska hänen elimistönsä ei enää kykene ottamaan vastaan paljon ravintoa.

Sinäkin voit lihoa, vaikka ensi viikolla. Riittää kun syöt enemmän kuin kulutat.

Moni yllättyy jos läskillä onkin parempi älykkyysosamäärä kuin laihalla ruokansa säännöstelevillä. 

Älä AP puhu paskaa.

Laihan logiikka on se, että normaalipainossa pysyminen on vaikeaa ja vaatii hirveästi itsekuria, ja vain hoikat voivat olla hyviä ihmisiä. Sitähän he jatkuvasti vinkuvat lihaville.

Siitä huolimatta lihavat ovat yhtä hyviä ja tärkeitä ihmisiä kuin hoikat.

Ylipainoisella on ylipainoisen elämäntavat. Niiden muuttaminen vaatii itsekuria. Normaalikokoiselta vaatisi itsekuria olla pysyvästi laihempi.

Vierailija kirjoitti:

Laihduttaminen on helppoa. Vanha kunnon natsidieetti (keskitysleirivangin ruokavalio) kyllä karistaa kilot jokaisesta ihmisestä. Kun tuota dieettiä jatkaa tarpeeksi kauan, ihminen laihtuu vaarallisen alipainoiseksi ja lopulta kuolee nälkään.

En ole koskaan tajunnut MIKÄ näitä nykyajan lihavia ihmisiä vaivaa, kun he valehtelevat ja keksivät loputtomasti tekosyitä siihen, miksi laihduttaminen on muka niin "vaikeaa". Laihtuminen on yksi maailman yksinkertaisimmista asioista. Laihtuminen on niin helppoa, että monissa maissa jyllää nälänhätä ja sitä ihmisten laihtumista pyritään estämään monin keinoin (ruokalahjoitukset). 

Mitenkäs tämän natsidietin tulokset olivat/ovat, kun katsotaan kymmenen vuoden jälkeen. Kuinka moni pysyi niissä painoissa? Monelle hengissä selvinneelle tuli kilot takaisin?

Hoikan/ normaalipainoisen logiikka: "On ihan helppoa pysyä hoikkana eikä se vaadi yhtään vaivaa. Lihavilla on huono itsekuri, eivätkä viitsi nähdä yhtään vaivaa."

Niin pitikö siinä nähdä vaivaa vai ei?

Minulla painossa pysyminen on ollut todella helppoa. Laihduttaminen sen sijaam on vaatinut työtä.

Laihdutin ensin 8 kg syömällä orjallisen säännöllisesti. Sen jälkeen palasin syömään rennosti, enkä lihonut pariin vuoteen. Myöhemmin laihdutin vielä 6 kg tiukalla dieetillä. Nyt olen vuoden pysynyt tässä painossa. Toki katson mitä laitan suuhuni, mutta en orjallisesti ja myös herkuttelen.

En tiedä mistä johtuu, mutta minulla näin.

Niin kauan kun käsitys lihavuudesta ajatellaan itsekurina, ei lihavuusepidemia väisty. Siirtykää jo tieteellisempiin näkemyksiin niin lihavuudelle saadaan jotain tehtyä. Lihavuus ei johdu itsekurin puutteesta. Edelleenkään. Lihavilla on monta tutkintoa, ajallaan palautetut gradut yms. Lihavat käyvät töissä asiantuntija-ammateissa ja elävät ihan normaalia elämää. He eivät ole mitenkään huonompia kuin laihemmat.

Lihavuus voi johtua niin monesta eri asiasta, joista itsekurin puutos ei mahtuisi edes ensimmäiselle A4:selle. Edelle menisivät mm. hormonit, suolistofloora, stressi, geenit, unettomuus, kiire, masennus yms.

T. Itsekin 40 kiloa laihduttanut, maagisesti itsekuria suolistohormonista saanut

Vierailija kirjoitti:

Laihduttaminen on helppoa. Vanha kunnon natsidieetti (keskitysleirivangin ruokavalio) kyllä karistaa kilot jokaisesta ihmisestä. Kun tuota dieettiä jatkaa tarpeeksi kauan, ihminen laihtuu vaarallisen alipainoiseksi ja lopulta kuolee nälkään.

En ole koskaan tajunnut MIKÄ näitä nykyajan lihavia ihmisiä vaivaa, kun he valehtelevat ja keksivät loputtomasti tekosyitä siihen, miksi laihduttaminen on muka niin "vaikeaa". Laihtuminen on yksi maailman yksinkertaisimmista asioista. Laihtuminen on niin helppoa, että monissa maissa jyllää nälänhätä ja sitä ihmisten laihtumista pyritään estämään monin keinoin (ruokalahjoitukset). 

Eihän kukaan lihava ole sanonutkaan että lihoisivat jos eivät söisi mitään. Mutta ei ole mitään valehtelua tai tekosyiden keksimistä ymmärtää että ihmisillä on erilaisia geenejä. Joillakin on huomattavan nopea aineenvaihdunta, toisilla todella hidas, toisilla on syömishäiriöitä (paljon yleisempää kuin luullaan), joillakin on hormonipuutoksia esim kylläisyyshormonin kanssa. Etkö oikeasti tajua että on ihan eri juttu huudella toimivan aineenvaihdunnan ja hormonien kanssa että mitäs sorruit syömään herkkuja, jos sinun vartalosi ei huuda sen perään? Ei minunkaan enää. Voin hyvin ajatella että no, en ota toista palaa suklaata tänään koska se ei ole terveellistä. Näin ei kuitenkaan ollut ennen kuin sain lisäksi suolistohormonia, vaan tarvitsin sitä herkkua niin että raastoin seiniä jos en sitä herkkua saanut. Olisinhan laihtunut jos yksinkertaisesti sitä ei olisi saanut - vaikka siellä keskitysleirillä. Voit koittaa itsekin samaa logiikkaa -> koita olla hengittämättä kunnes kuolet. Miksei onnistu? Onnistuisihan se jos olisit veden alla, naurettavaa tekosyytä ettei tuollainen onnistu kun todisteet ovat sen mahdollisuudesta.

jep

Vierailija kirjoitti:

Lihavuusmyytit ovat yleisiä myös normaalipainoisilla. Moni normaalipainoinenkin ajattelee, että lihava voi olla terve, vaikka todellisuudessa ns. terveistä lihavista 20 vuoden päästä vain n. 3-10 % ovat terveitä.

En ajattele eikä juuri kukaan normaalipainoinen ajattele että lihava voi olla terve, ehkä nyt mutta ei pitkään.