Voisiko joku terveys- ja elinaikaintoilija tulla tänne selventämään ajatusmaailmaansa?
Minä en kertakaikkiaan ymmärrä, miksi jotkut pitävät mahdollisimman pitkää elämää tavoittelemisen arvoisena asiana. Tottakai tiedän, että on olemassa myös 100-vuotiaita virkeitä vanhuksia, mutta tiedän myös, että elämäntavoista riippumatta he ovat äärimmäisen harvinainen poikkeus, jota ei terveellisellä elämällä pysty itselleen varmistamaan.
Todennäköisin kohtalo pitkään elävillä on dementia, monet eri sairaudet ja vaivat, ja lopulta kuihtuminen sairaalassa syövän tai muun vastaavan heikentämänä. Kuka tällaisen lopun oikeasti tahtoo??? Miksi kukaan täysijärkinen tavoittelisi tällaista elämää?
Minä olen täysin valmis kuolemaan sydänkohtaukseen seitsemänkymppisenä, ja jos näin ei tapahdu, niin aion poistua täältä oman käden kautta hyvissä ajoin ennen kituvuosia.
Fakta on, että ne mahdollisesti luvassa olevat lisävuodet, joita terveellisten elämäntapojen noudattaminen EHKÄ mahdollistaa, tulevat poikkeuksetta sinne elämän loppupäähän. Nuoruus ei pitene yhdelläkään, ainoastaan vanhuusvuosia voi venyttää. Ja se taas edellyttää, että välttelee hauskanpitoa ja nautintoa kaikki parhaat vuotensa. Miksi? Jotta voi jättää jälkeensä kauniin ruumiin?
Toki ymmärrän, että on olemassa myös ihmisiä, jotka oikeasti nauttivat liikunnasta ja kevyesti syömisestä, mutta valtaosa ihmisistä kokee nautinnolliseksi mm. suklaan, pizzat, löhöilyn, tv:n katselun, viinin juomisen jne. ja pitää liikuntaa ja terveysruokia korkeintaan pakollisena pahana.
Voisiko joku siis oikeasti selittää, millainen ajatusmaailma tässä on taustalla, sillä itse en sitä kykene ymmärtämään.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tavoittele pitempää elämää, vaan terveempää. Haluan jatkaa aktiivista elämää ilman kipuja ja vaivoja niin pitkään kuin mahdollista, ja jos voin vaikuttaa siihen omilla valinnoillani, teen sen. Tietenkään terveelliset elämäntavat ei anna sataprosenttista takuuta terveydestä, mutta ainakin yritän parhaani.
Millaisilla keinoilla tähän pyrit? Millaisia vaivoja ajattelet tulevan niille, jotka elävät epäterveellisesti ja kuolevat nuorempina? Entä millaiseksi kuvittelet terveellisesti eläneiden elämän viimeiset vuodet? Millainen olisi sinusta hyvä kuolema? Miten se todennäköisesti sinun keinoillasi onnistuu? Vai onko ajatuksena se, että vaivoja tulee kaikille, mutta sinä tahdot kärsiä niistä vanhuksena sairaalassa?
Minä taas ajattelen, että tahdon kohdata vaikeudet silloin, kun olen vielä täysissä järjissäni ja kykenevä tekemään päätökset omasta puolestani. Pahin painajainen olisi elää vuosikausia hoivakodissa, kykenemättä tekemään omia päätöksiä. En myöskään ole valmis tinkimään nautinnosta vain sen vuoksi, että EHKÄ saisin elää vuosikymmenen pitempään.
Olen tehnyt lapset nuorena ja pidän asiani kunnossa niin, että kun lähdön aika on, minä olen valmis. Nautin elämästä tässä ja nyt, liian monta kertaa olen saanut nähdä, miten se kauan ja hartaasti odotettu "sitten kun" ei koskaan ehtinytkään toteutua.
ap
Epäterveellinen elämä jotenkin takaa sen että järki säilyy ainakin yhtä pitkään kuin terveellisesti elävillä? Ikävä tuotaa pettymys mutta ei takaa.
Ei tietenkään! Vaan epäterveellinen elämä takaa, että kun kroppa on käytetty loppuun, sydän lakkaa toimimasta ja ihminen kuolee nopeasti. Rautalangasta vääntäen:
Epäterveellinen elämä
syntymä - lapsuus - kouluvuodet - nuoruus - opiskelu - aikuisuus - työelämä - perhe - lapsenlapset - sydänkohtaus mökkirannassa viinilasi kädessä - kuolema
Terveellinen elämä
syntymä - lapsuus - kouluvuodet - nuoruus - opiskelu - aikuisuus - työelämä - perhe - lastenlapset - vanhuus - dementia - vuodeosasto - syöpä - kuihtuminen - elämää ylläpitävän hoidon lopettaminen - kuolema
Terveet ehkä enemmin kuolevat se viinilasi kädessä sydänkohtaukseen. Elimistö on tottunut siihen että sydän pumppaa verta tehokkaasti ja liikkumattomuus johtaa nopeammin kuolemaan. Usein ne ei niin terveellisesti elävät jäävät kitumaan. Muiden terveysongelmien lisäksi kitumisen alkuvaiheessa on vielä vaivana vieroitusoireet kun sairaalassa ei sakkaan viiniä tai käydä tupakalla.
Tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Sydänkohtaukseen kuolee yleensä elintasosairauksista (lihavuus, verisuonten tukkeutuminen, korkea verenpaine jne.) kärsivä myöhäiskeski-ikäinen ihminen, jonka elintavoissa on ollut paljon parantamisen varaa.
Useammin he toki saavat sydänkohtauksen ja sen myötä ehkä kuolevatkin. Ensimmäiseen sydänkohtaukseen he vain harvemmin menehtyvät heti.
Elämän pituus ei ole oleellisinta. Tosin tavoittelen kuitenkin suhteellisen pitkää elämää eli jos sinne 80 paikkeille pääsisin niin olkoot sitten niin.
Mutta tämä aika kun täällä ollaan haluan olla terve, hyväkuntoinen ja voimakas. Eikä se onnistu pelkällä roskaruoalla. Toki myös herkuttelen mutta joku raja silläkin. Kuntoilua harrastan monta kertaa viikossa ja niin se pitää olla että pysyn kunnossa.
Olen huomannut että rikkaat haluavat elää terveellisesti mahdollisimman pitkään että saa vartioida rahakirstuaan ja rahallahan saa parhaimmat hoidotkin. Köyhimmät eivät niin välitä jos pääsee vähän aikaisemmin pois kituuttamasta. Rikas ja lihava ihminen hämmästyttää ja on harvinainen nykyään niin etteikö ne ole millään keinolla pystyneet rahoillaan edes lihavuusleikkaukseen tai maksamaan niitä personal trainerien palveluja pitääkseen kroppansa kuosissa.
Terve vanhus voi ajatella, että tänään olisi hyvä päivä kuolla ja sitten tekee vähän itselleen liian raskaista juttuja ja kuolee niille jaloilleen. Hyvä kuolema ja tuli sittenkin vähän yllättäin, kun ei osannut ottaa aivan ikänsä mukaisesti viimeistä hyvää päiväänsä!
Vierailija kirjoitti:
Elämän pituus ei ole oleellisinta. Tosin tavoittelen kuitenkin suhteellisen pitkää elämää eli jos sinne 80 paikkeille pääsisin niin olkoot sitten niin.
Mutta tämä aika kun täällä ollaan haluan olla terve, hyväkuntoinen ja voimakas. Eikä se onnistu pelkällä roskaruoalla. Toki myös herkuttelen mutta joku raja silläkin. Kuntoilua harrastan monta kertaa viikossa ja niin se pitää olla että pysyn kunnossa.
Voihan sitä pyrkiä ja haaveilla mutta sairaudet eivät katso keneen ne iskevät. Onneksi ei näe sisuksiinsa mikä aikapommi siellä voi kyteä vaikka kuinka terveellisesti eläisi niin mikään ei ole varmaa. Monille olen nähnyt puhkeavan syövän vaikkei elintavoissa ole ollut mitään vikaa. Ei ylipainoa eikä mitään epäterveellisiä elämäntapoja niin joku vain elimistössä pettää. Ilmansaasteet ja myrkyt ruuassa ovat se sitten mihinkä ei voi mitään vaikuttaa. Mitä ne kasvinsuojelumyrkytkin aiheuttavat jotka kasviksilla vain elävät ja kaikki kemikaalit millekkä altistuu ihan väkisinkin.
Olen nähnyt liian monen kärsivän huonoista elintavoistaan. Tupakoinnin vuoksi COPD:hen sairastuneiden itkevän, kun pelkäävät kuolevansa tukehtumiseen; liikalihavien itkevän iltaisin, kun eivät haluaisi hengityksessä avustavaa laitetta kasvoilleen yöksi, mutta pelkäävät ilman sitä kuolevansa yön aikana; tupakoijoita, joilla suusyövän vuoksi on leikattu kieli pois, jonka myötä puhekyky ja kyky syödä mennyt; alkoholisteja dementoituneena hoivakodissa 60-vuotiaana kusemassa housuihinsa; liikalihavia 2. tyypin diabetekseen sairastuneita, joilta on amputoitu varpaita tai jalka jne.
Kuvatut esimerkit ovat arkea Suomessa. Kaikki näistä olisivat hyvin todennäköisesti olleet estettävissä pelkästään terveellisillä elintavoilla.
Huonojen elintapojen puolestapuhujat eivät mielestäni ole muuta kuin todellisuudesta vieraantuneita, lapsenmielisiä vaaleanpunaisissa kuplissa eläjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän pituus ei ole oleellisinta. Tosin tavoittelen kuitenkin suhteellisen pitkää elämää eli jos sinne 80 paikkeille pääsisin niin olkoot sitten niin.
Mutta tämä aika kun täällä ollaan haluan olla terve, hyväkuntoinen ja voimakas. Eikä se onnistu pelkällä roskaruoalla. Toki myös herkuttelen mutta joku raja silläkin. Kuntoilua harrastan monta kertaa viikossa ja niin se pitää olla että pysyn kunnossa.
Voihan sitä pyrkiä ja haaveilla mutta sairaudet eivät katso keneen ne iskevät. Onneksi ei näe sisuksiinsa mikä aikapommi siellä voi kyteä vaikka kuinka terveellisesti eläisi niin mikään ei ole varmaa. Monille olen nähnyt puhkeavan syövän vaikkei elintavoissa ole ollut mitään vikaa. Ei ylipainoa eikä mitään epäterveellisiä elämäntapoja niin joku vain elimistössä pettää. Ilmansaasteet ja myrkyt ruuassa ovat se sitten mihinkä ei voi mitään vaikuttaa. Mitä ne kasvinsuojelumyrkytkin aiheuttavat jotka kasviksilla vain elävät ja kaikki kemikaalit millekkä altistuu ihan väkisinkin.
Ja entä sitten? Pitääkö siis sinun mielestäsi perseillä miten sattuu ja lihoa ja rypeä huokokuntoisena kun kumminkin voi tulla joku sairaus? Ymmärrätkö että huonot valinnat lisäävät riskejä sairastua huomattavasti vai mikä oli pointtisi? Jokainen normaaliälyinen tajuaa asiat sanomattakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tavoittele pitempää elämää, vaan terveempää. Haluan jatkaa aktiivista elämää ilman kipuja ja vaivoja niin pitkään kuin mahdollista, ja jos voin vaikuttaa siihen omilla valinnoillani, teen sen. Tietenkään terveelliset elämäntavat ei anna sataprosenttista takuuta terveydestä, mutta ainakin yritän parhaani.
Millaisilla keinoilla tähän pyrit? Millaisia vaivoja ajattelet tulevan niille, jotka elävät epäterveellisesti ja kuolevat nuorempina? Entä millaiseksi kuvittelet terveellisesti eläneiden elämän viimeiset vuodet? Millainen olisi sinusta hyvä kuolema? Miten se todennäköisesti sinun keinoillasi onnistuu? Vai onko ajatuksena se, että vaivoja tulee kaikille, mutta sinä tahdot kärsiä niistä vanhuksena sairaalassa?
Minä taas ajattelen, että tahdon kohdata vaikeudet silloin, kun olen vielä täysissä järjissäni ja kykenevä tekemään päätökset omasta puolestani. Pahin painajainen olisi elää vuosikausia hoivakodissa, kykenemättä tekemään omia päätöksiä. En myöskään ole valmis tinkimään nautinnosta vain sen vuoksi, että EHKÄ saisin elää vuosikymmenen pitempään.
Olen tehnyt lapset nuorena ja pidän asiani kunnossa niin, että kun lähdön aika on, minä olen valmis. Nautin elämästä tässä ja nyt, liian monta kertaa olen saanut nähdä, miten se kauan ja hartaasti odotettu "sitten kun" ei koskaan ehtinytkään toteutua.
ap
Epäterveellinen elämä jotenkin takaa sen että järki säilyy ainakin yhtä pitkään kuin terveellisesti elävillä? Ikävä tuotaa pettymys mutta ei takaa.
Ei tietenkään! Vaan epäterveellinen elämä takaa, että kun kroppa on käytetty loppuun, sydän lakkaa toimimasta ja ihminen kuolee nopeasti. Rautalangasta vääntäen:
Epäterveellinen elämä
syntymä - lapsuus - kouluvuodet - nuoruus - opiskelu - aikuisuus - työelämä - perhe - lapsenlapset - sydänkohtaus mökkirannassa viinilasi kädessä - kuolema
Terveellinen elämä
syntymä - lapsuus - kouluvuodet - nuoruus - opiskelu - aikuisuus - työelämä - perhe - lastenlapset - vanhuus - dementia - vuodeosasto - syöpä - kuihtuminen - elämää ylläpitävän hoidon lopettaminen - kuolema
Terveet ehkä enemmin kuolevat se viinilasi kädessä sydänkohtaukseen. Elimistö on tottunut siihen että sydän pumppaa verta tehokkaasti ja liikkumattomuus johtaa nopeammin kuolemaan. Usein ne ei niin terveellisesti elävät jäävät kitumaan. Muiden terveysongelmien lisäksi kitumisen alkuvaiheessa on vielä vaivana vieroitusoireet kun sairaalassa ei sakkaan viiniä tai käydä tupakalla.
Ei, kyllä ne elintasosairaudet (=sydänkohtaus) nimenomaan koskevat niitä epäterveellisesti eläviä. Pitkään elävät ovat terveitä elintapoja noudattaneita ja heidän kohtalokseen koituu yleensä syöpä, elimistön pettäminen ja kuihtuminen.
Kaikki lähisuvun vanhukset ovat kuolleet kotonaan, eläneet omatoimisesti siihen yhdeksänkymppiin ja sitten kuolleet. Tähän minäkin pyrin, ja elän suhteellisen terveesti kuten hekin. Alkoholi muuten ihan suoraan aiheuttaa dementiaa ja tupakointi esim. keuhkoahtaumaa. Molemmat aika ikäviä vaivoja. Huonoilla elintavoilla jo viisikymppisenä tai ainakin kuusikymppisenä voi saada aivoinfarktin ja päätyä pyörätuoliin. Vähän kauempana suvussa on tällainenkin tapaus, vielä elelee nyt yli seitsemänkymmentä.
Itsemurhankin pystyy paremmin tekemään kun on toimintakykyinen.