Onko mussa jotain vikaa kun voin irtisanoa ihmisen tuntematta syyllisyyttä?
Olen hyvin empaattinen ihminen muutoin, mutta voin tehdä ns tunteettomia päätöksiä työhöni liittyen. Kykenen myös irtisanomaan henkilön tarvittaessa.
Olen tehnyt 4 irtisanomista parin vuoden sisään. Ensimmäinen irtisanominen oli helpoin. Kyseessä oli henkilö joka oli suorastaan ilkeä tiimikavereilleen. YT:t tulivat silloin hyvään rakoon.
Toinen irtisanominen oli erilainen. Henkilö oli minulla alihankkijana, mutta tiesin tasan tarkkaan että hänen toimeksiannon päättäminen päättää hänen työsuhteensa. Kyseessä oli psyykkisestä sairaudesta kärsinyt henkilö, jolle annoin kahdesti mahdollisuuden pelastaa nahkansa. Kolmas kerta oli siinä hetkessä liian kallis, joten hän sai lähteä.
Sitten on pari sellaista jotka on jouduttu vähentämään tu&ta syistä johtuen. Ikävä tilanne tietenkin, mutta iso yritys, minä en tehnyt isoja linjauksia. Irtisanoin tiimistäni omien esimiesteni ohjeesta 2 sopivinta henkilöä. Silloinkaan en tuntenut huonoa omaatuntoa. Surin heidän lähtöä, mutta vain koska tuli ikävä heidän läsnäoloa.
Onko mussa jotain vikaa kun en tunne omantunnon pistoa päätöksistäni?
Kommentit (6)
On sinussa vikaa, koska heti ensimmäisessä lauseessa tunnet tarvetta valehdella olevasi empaattinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
On sinussa vikaa, koska heti ensimmäisessä lauseessa tunnet tarvetta valehdella olevasi empaattinen ihminen.
Siinä en valehdellut. Olen hyvin empaattinen. Pystyn samaistumaan toiseen ihmiseen tuntien heidän surunsa ja tunteensa kuin olisin itse heidän sijassaan.
Työssä pystyn tuon ominaisuuteni peittämään rationaalisuuden taakse.
Tutkipa lapsuuttasi. On sinulla vähän taipumusta sosiopaatiksi, mutta pomolla kai pitääkin olla.
Ei ole vikaa. Osaat tehdä työsi ja suhtaudut työhösi ammattimaisella tavalla.
Olet sellainen pomo, jonka alaisuudessa haluaisin työskennellä. Empaattinen, mutta samalla rationaalinen.
On tuskallista työskennellä ihmisten kanssa, jotka pelkäävät ja arkailevat vaikeita asioita ja päätöksiä, ja asioiden esille tuomista. Heihin on vaikea luottaa. Hautovat menemään ja tuottavat empatiatuskissaan enemmän epävarmuutta ja stressiä, vaikka asiat voisi vaan hoitaa pois kun ne kuitenkin hoidettava on.
Enpä tiedä onko sinussa jotain vikaa. Sain tekstistä sen vaikutelman, että teet päätökset harkiten, ja hoidat irtisanomisen asiallisesti. Sinun asemassasi henkilö ei minusta olisi ammattitaitoinen, jos itkisi irtisanomistilanteessa, tai käyttäytyisi kovin tunteellisesti. Ja sinulle itsellesi olisi hankalampaa tehdä töitä ja rentoutua vapaa-ajalla, jos suhtautuisit irtisanomisiin kovin tunteella ja tuntisit päätöksistä pitkään surua ja syyllisyyttä.
Minut on irtisanottu kerran, ja se tehtiin tavallaan ihan hyvällä tavalla. Esimies oli asiallinen, mutta tunsi ehkä jonkinlaista huolta miten pärjään, ja tarjosi yhtä ylimääräistä kuukautta. Valehtelin, ettei kyseessä ole taloudellinen vaikea paikka, ja kieltäydyin siitä ylimääräisestä kuukaudesta, sillä minusta olisi ollut vaikeampi jäädä töihin ns. löysässä hirressä. Kuukauden pakollinen irtisanomisaika oli ihan tarpeeksi. Jos hän olisi yrittänyt tarjota enemmän myötätuntoa tms. niin se olisi vain pahentanut koko tilannetta, näin minun mielestäni.