Mun äidillä ei ole koskaan asiat hyvin
Aina, ihan joka kerta, kun soittaa tai itse soitan hänelle on joku tilanne päällä. Tänään viimeksi soittai ja kun vastaan, alkaa äkäisellä äänellä avautumaan kuinka hankalaa on taas asioida verovirastossa/pankissa. Niin kuin se olisi mun syy. Ihan aina on joku vastoinkäyminen eikä ikinä hänen suustaan kuule vaikka että olipas mukava viikonloppu/päivä/mikä tahansa, aina kaikesta pitää kaivaa joku nega esiin. Tai sitten terveys reistaa, on rahasta tiukkaa, pitäisi tehdä sitä ja tätä. _Aina_ jotain ikävää. Saatana että sieppaa ja stressaa.
Sori avautuminen.
Kommentit (25)
Kaiken ja kaikkien kritisoiminen ja valittaminen on mulle ikäänkuin harrastus. Yleensä avaudun ja urputan aviomiehelle, joka ei ihan aina jaksa negatiivisuuttani. Harvemmin kiusaan lapsia.
Ikäpolveni on 50 luku.
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon että me seitkytluvun lopussa syntyneet 1940 luvun lopun äitien lapset voidaan aika huonosti.
Kylmyys kuvaa sitä.
Tästä aiheesta oli megapitkä mielenkiintoinen ketju. En tiedä onko sitä enää olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Kaiken ja kaikkien kritisoiminen ja valittaminen on mulle ikäänkuin harrastus. Yleensä avaudun ja urputan aviomiehelle, joka ei ihan aina jaksa negatiivisuuttani. Harvemmin kiusaan lapsia.
Ikäpolveni on 50 luku.
Elämäsi on varmaan aika paskaa. Vain tämänkin perusteella kuulostat raivostuttavalta ihmiseltä, joka vaan kitisee ja pilaa muiden tunnelman. Oma äitin on 60-luvulla syntynyt samanlainen inisijä. Ja sitten inisee minulle, kun en pidä yhteyttä. Juu potkin kyllä elämästäni ulos kaikki valittajat, jotka tuovat vain vitutusta tullessaan.
Olen syntynyt 80 luvulla ja olen samanlainen. En halua valehdella, tai teeskennellä että asiat tai oma olo on hyvä jos niin ei ole. Tietty parasta olisi kun voisi käydä päivittäin terapiassa valittamassa mutta ei ole varaa semmoiseen.
Kunpa äitinikin valittaisi tänne eikä minulle. Vai pitäisikö alkaa valittamaan miehelle tai ystäville AV:n sijasta? Kumpi parempi? Ap