Kulkevatko sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot käsi kädessä?

Hyvä kysymys! Itse asiassa eivät taida kulkea.

Eivät välttämättä, mutta sosiaalisuus tuo mukanaan sen, että hakeutuu ihmisten seuraan, jolloin tulee ehkä automaattisesti harjoiteltua enemmän sosiaalisia taitoja.

Eiköhän se ole itsestäänselvyys, että ihmisten seurassa oppii väkisinkin enemmän sosiaalisia taitoja kuin omissa oloissa ollessa.

Tunnen pari todella sosiaalista, mutta sosiaalisesti kömpelöä tapausta. Ainakin toisella on mielenterveysdiagnoosi taustalla.

Harjoittelu tekee mestarin, eli mielestäni kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Eivät välttämättä, mutta sosiaalisuus tuo mukanaan sen, että hakeutuu ihmisten seuraan, jolloin tulee ehkä automaattisesti harjoiteltua enemmän sosiaalisia taitoja.

Tätä minäkin mietin. Toisaalta sosiaalinen ihminen voi olla myös persoonaltaan itsekeskeinen ja tilannetajultaan huono, jolloin häneltä jäävät helposti muiden ihmisten sosiaaliset vihjeet huomaamatta eivätkä sosiaaliset taitonsa pääse näin kehittymään kovin pitkälle. Toki muut voivat antaa suoraakin palautetta asiasta mutta se on eri asia, kuinka suurella vakavuudella tällainen ihminen asiaan suhtautuu.

ei. tunnen useamman epäsosiaalisen ihmisen jotka ovat sosiaalisesti taitavia, ja tunnen myös sosiaalisia ihmisiä joilla ei tunnu olevan minkäänlaisia sosiaalisia taitoja. sosiaalisia taitoja voi opetella ja harjoitella, mutta se onko ihminen sosiaalinen vai epäsosiaalinen ei korreloi noiden taitojen kanssa, ei kumpaankaan suuntaan.

No jos nyt puhutaan sosiaalisilta taidoiltaan äärimmäisen heikoista ihmisistä eli autismin kirjon henkilöistä, niin heitähän on kahta sorttia: syrjäänvetäytyviä hissukoita ja sitten sellaisia seuraan tuppautuvia, tilanteeseen sopimattomia kysymyksiä esittäviä ja omista asioistaan paasaavia, joiden on vaikea kuunnella muita ja/tai antaa muille suunvuoroa.

Luulen, että se on ennemminkin toisin päin.

Kun mietin tuntemiani sosiaalisia ihmisiä, niin valitettavasti on pakko sanoa, että eivät yleensä kulje. He kyllä viihtyvät ihmisseurassa eivätkä jännitä uusia tilanteita mutta siihen se pitkälti jääkin. Itsereflektiokyvyn puute, haluttomuus kuunnella toisia, lyhytjännitteisyys, kaikkien puheenaiheiden keskittyminen oman navan ympärille, tahdittomuus ja töksäyttely, kyvyttömyys arvioida omien ihmissuhteiden läheisyyden tasoa (esim. vuodatetaan etäisemmälle työkaverille kaikki henkilökohtaiset asiat hiivatulehduksesta avioeroon)...näitä valitettavasti riittää. Eivät osaa ottaa palautetta vastaan käytöksestään, vaan joko kuittaavat sen naurulla tai loukkaantuvat. Raskaita ihmisiä.

Eivät kulje. Ujokin voi olla sosiaalinen ja hänellä voi olla hyvät sosiaaliset taidot eli hänellä on halu olla ihmisten seurassa ja herkkyytensä takia hän on sosiaalisesti taitava ja ymmärtää muita. Joku kovin puhelias voi taas olla sosiaaliselta taidoiltaan heikompi: hän voi olla itsekeskeinen, puheissaan töksäyttävä, ei osaa kuunnella tai antaa tilaa muille. Ujous ei ole aina epäsosiaalisuutta eikä puheliaisuus sosiaalisuutta. 

Meni termit sekaisin eli tarkoitukseni oli sanoa lopussa, että puheliaisuus ei tarkoita aina hyviä sosiaalisia taitoja.

11

Mutta onko se sellaista samanlaista osaamista kuitenkaan, jos verrataan vaikkapa paljon sosialisoivaa 2 eri persoonaa, toinen sosiaalinen ja toinen epäsosiaalisempi. Minusta kun tuntuu, että sosiaalisella se sosialisointi tulee enemmän luonnostaan, joten osaamista ei siinämäärin tarvita, kun taas epäsosiaalisemmalla se menee enemmän esittämisen puolelle. Kuin olisi harjoitellut jonkinlaiseen näytelmään roolin valmiiksi.

Ainakaan minulla eivät ole kulkeneet. Minulle olisi ollut lapsesta lähtien erittäin tärkeätä kasvoista kasvoihin tapahtuva kommunikointi, kahden tai maksimissaan kolmen ihmisen keskeinen luottamus ja syvä kontakti ja syvälliset keskustelut. En kuitenkaan saanut kotioloissa tähän mitään toimivaa oppia vaan minut opetettiin pisteliääksi ja sarkastiseksi, muita epäileväksi ja kyyniseksi.

Vasta nyt neljänkympin lähestyessä olen alkanut oppia tästä pois, olen alkanut oppia tiettyjä vakiintuneita tapoja. Tavallaan rinnastaisin ne kielten fraaseihin: kun sanot/teet näin, saat viestisi perille paremmin kuin jos sanot/teet niin kuin vaisto kertoo, ja lopputuloksena on parempi ymmärrys ja kontakti. Ja kun uskallat avata itsesi sen sijaan että piiloudut ivan taakse, on vastapuolenkin helpompi avautua.

Omasta diletantin näkökulmastani sosiaalisuus on lähinnä synnynnäinen ominaisuus, ja sosiaaliset taidot joko opitaan tai ollaan oppimatta. Oppia voi lapsuudenkodissa tai myöhemmin.

Korostan että minulla ei ole mitään asiaan liittyvän alan koulutusta, olenpahan vain omaa rooliani ihmettelevä nelikymppinen joka on käynyt mm. viitisen vuotta terapiassa näin aikuisiällä.

Vierailija kirjoitti:

No jos nyt puhutaan sosiaalisilta taidoiltaan äärimmäisen heikoista ihmisistä eli autismin kirjon henkilöistä, niin heitähän on kahta sorttia: syrjäänvetäytyviä hissukoita ja sitten sellaisia seuraan tuppautuvia, tilanteeseen sopimattomia kysymyksiä esittäviä ja omista asioistaan paasaavia, joiden on vaikea kuunnella muita ja/tai antaa muille suunvuoroa.

Tämä onkin mielenkiintoista. Kummankohan sorttinen autisti oppii keskimäärin paremmin sosiaalisia taitoja?

Eivät varmaan kulje, mutta siinä, millaisissa sosiaaliset taidoissa on vahva, saattaa olla jotain merkitystä sillä, onko kuinka sosiaalisesti suuntautunut. Sosiaalisia taitoja on monenlaisia.

On ihmisiä jotka osaavat halutessaan olla sosiaalisesti taitavia mutta eivät ole kovin sosiaalisia. On myös ihmisiä jotka saattavat tutussa porukassa olla hyvinkin sosiaalisia, mutta jos pitää olla jossain oudommassa seurassa, niin eivät ole niin kuin kala vedessä siinä tilanteessa.

Ei.

Minulla on erinomaiset sosiaaliset taidot ja tämä on todettu moneen kertaan niin työssä (jossa joutuu käyttämään näitä taitoja että myös opettamaan muille niitä) kuin vapaa-ajallakin. Olen kuitenkin introvertti ja melko epäsosiaalinen tapaus. Viihdyn hyvin itsekseni. En nauti jutustelusta varsinkaan vieraampien ihmisten kanssa vaikka olenkin hyvä siinä.

Mielenkiintoinen aihe. Itse en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata, koska olen itse sellainen välimuoto sosiaalisen ja epäsosiaalisen, sosiaalisesti taidokkaan ja epätaidokkaan väleillä. En ole kovin sosiaalinen, ja olen ihan surkea sosiaalisesti jos tilanne tulee eteen yllättäen ja sosiaalisuuden aihe on sellainen johon minulla ei äly ja ymmärrys riitä. Jos taas puhutaan asioista joista tiedän ja olen kiinnostunut niin olen jopa ihan sujuva puhumaan ja sosialisoimaan, ja jos se ihminen on jokseenkin samalla (alhaisella) tasolla kanssani niin pärjään kyllä. Pääasiassa olen kuitenkin kehno sosiaalisesti, mutta saattaisin harjoittelemalla muuttua ihan siedettäväksi tyypiksi. 

Terveisin Naispelko26

Ovat kun saavat harjoitusta enemmän. Poikkeuksia tietenkin löytyy.