Muilla nelikymppisillä samaa? Ajan hahmotus tuntuu oudolta.

Esim. tuntuu, että juuri äskenhän olin 25-vuotias ja mihin nämä 15 vuotta katosivat, kuin hujauksessa.
Ja toisaalta tuntuu, että jostain pikkutapahtumasta on ikuisuus, vaikka siitä olisi vaikkapa vain yksi vuosi.
Eli samalla kertaa aika tuntuu menevän vauhdilla ja toisaalta hitaasti.
Myös perspektiivi on muuttunut täysin.
Esim. kun olin 23-vuotias ja kun ihmiset puhuivat 20 vuotta sitten tapahtuneista asioista, ne tuntuivat niiin kaukaisilta ja vierailta - olinhan silloin ollut 3-vuotias.
Mutta nyt kun puhutaan esim. 20 vuotta sitten tapahtuneista asioista (esim. Raisa Räisäsen katoamisesta kulunut nyt sen verran), niin ne ajat tuntuvat olleen juuri äsken, olinhan silloin parikymppinen.

Jälkikäteen ajatellen myös monet elämän käännekohdat (valmistuminen ammattiin, lasten saanti, naimisiinmeno jne.) ovat tapahtuneet hyvin lyhyellä aikavälillä, vaikka silloin tuntui, että niiden välissä oli ikuisuus.