Miksi ihmiset eivät hyväksy sitä, että heidän elämäntapansa sairastuttavat?
Ei auta vaikka lääkäri sanoisi suoraan, että elämäntavat johtavat vakavaan sairauteen? Ei auta vaikka puoliso vetoaisi elämään terveellisemmin ihan sen vuoksi, ettei puoliso sairastuisi huonojen elämäntapojen vuoksi.
Mistä noin valtava muutosvastarinta johtuu? Mitä ja kuinka muutosvastarintainen ihminen oikein ajattelee?
Tekevätkö ihmiset elämäntapamuutoksensa järjen vaiko tunteiden perusteella?
Kommentit (41)
Ap, entäs ihmiset -kuten mun (muka) paras kaveri-, jotka syyllistävät sinua sairastumisesta/jatkuvasta sairastamisesta, ilman että esim. käytät mitään päihteitä, huumeita tai tupakkaa? Minulle tulee aina syksyisin kauheat allergia(?)oireet, jotka muistuttavat pahaa flunssaa tai jotain vieroitusoireita. Niiden kanssa kamppailen kevääseen asti, sitten helpottaa. Ystäväni mielestä minun pitäisi 'lakata syömästä lisäravinteita (=vitamiinit, hivenaineet, ei muuta) ja laittaa ruokavalioni kuntoon'.
Hohhoijaa. Jos vika on huonossa syömisessä, miten pysyn terveenä kuin pukki puolet vuodesta?!
Tämä ihminen muuten kieltää esim. rokotteiden sivuvaiktukset eikä usko narkolepsiaan yms. sairauksiin, jotka jopa kyseinen rokotevalmistaja myöntää.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on omituinen asenneilmapiiri toisten elämäntapamuutoksia kohtaan. Melkein loukkaannutaan kun toinen ei syö, juo tai polta toisen seurana vaikka olisi selkeät terveydelliset perusteet olla syömättä vääränlaista ruokaa, juomatta alkoholia tai polttamatta tupakkaa.
Tämä on totta. Itse olen pitkäaikaissairas ja sen vuoksi en juo tai polta, mutta joka ikinen kerta ystävien kanssa iltaa viettäessä joudun kuuntelemaan sen saman "ota nyt vähän, ei ole yhtään kivaa, jos et ota" tai että "no ei se yksi ilta haittaa". No kyllä haittaa, kun kyse on minun terveydestäni, enkä välittäisi viettää sairaalassa yhtään enempää aikaa ihan vain siksi, että kavereiden mielestä olisin parempaa seuraa kun olisin "rennompi".
Vierailija kirjoitti:
Ap, entäs ihmiset -kuten mun (muka) paras kaveri-, jotka syyllistävät sinua sairastumisesta/jatkuvasta sairastamisesta, ilman että esim. käytät mitään päihteitä, huumeita tai tupakkaa? Minulle tulee aina syksyisin kauheat allergia(?)oireet, jotka muistuttavat pahaa flunssaa tai jotain vieroitusoireita. Niiden kanssa kamppailen kevääseen asti, sitten helpottaa. Ystäväni mielestä minun pitäisi 'lakata syömästä lisäravinteita (=vitamiinit, hivenaineet, ei muuta) ja laittaa ruokavalioni kuntoon'.
Hohhoijaa. Jos vika on huonossa syömisessä, miten pysyn terveenä kuin pukki puolet vuodesta?!
Tämä ihminen muuten kieltää esim. rokotteiden sivuvaiktukset eikä usko narkolepsiaan yms. sairauksiin, jotka jopa kyseinen rokotevalmistaja myöntää.
Eikö kaverisi ole ikinä kuullut homeallergiasta? Syksyllä on ilmassa enemmän homeitiöitä kuin muulloin. Vitamiinit jne eivät auta. Antihistamiini ja allergiaan tarkoitettu nenäspray ovat kokeilemisen arvoisia.
Ei vitamiinejakaan saa syödä mielettömiä annoksia koska liikaa annosteltuna ne auttavat myös syöpäsoluja kasvamaan paremmin. Omat vitamiini- ja hivenainetasonsa saa testauttaa vaikka yksityisessä laboratoriossa ilman lähetettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on omituinen asenneilmapiiri toisten elämäntapamuutoksia kohtaan. Melkein loukkaannutaan kun toinen ei syö, juo tai polta toisen seurana vaikka olisi selkeät terveydelliset perusteet olla syömättä vääränlaista ruokaa, juomatta alkoholia tai polttamatta tupakkaa.
Tämä on totta. Itse olen pitkäaikaissairas ja sen vuoksi en juo tai polta, mutta joka ikinen kerta ystävien kanssa iltaa viettäessä joudun kuuntelemaan sen saman "ota nyt vähän, ei ole yhtään kivaa, jos et ota" tai että "no ei se yksi ilta haittaa". No kyllä haittaa, kun kyse on minun terveydestäni, enkä välittäisi viettää sairaalassa yhtään enempää aikaa ihan vain siksi, että kavereiden mielestä olisin parempaa seuraa kun olisin "rennompi".
Ihmiset eivät ymmärrä sitä, että monet perussairauksien lääkkeet kohottavat maksa-arvoja. Sen lisäksi on olemassa paljon lääkkeitä, jotka eivät sovi yhteen alkoholin kanssa.
Miksi pitäisi olla muiden mieliksi ”rennompi” ja kärsiä omissa nahoissaan vain sen vuoksi, että toisilla olisi parempi mieli ja hauskempaa?
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Joskus tunteet menee jarjen yli.
Me lopetettiin paivittainen tupakointi kesakuussa. Ollaan nyt kuitenkin jo kuukauden verran polteltu silleen 1-2 tupakkaa illassa, jos juodaan alkoholia. (Eli 1-2 kertaa viikossa.)
Tultiin vaan siihen tulokseen, etta tuommoinen vahainen tupakointi on sen vaaroihin nahden liian mukavaa, ettako se kannattaisi jattaa tekematta vaan sen takia, etta ei voi nyt sanoa etta on "lopettanut tupakanpolton kokonaan".
Ei jatkuva tupakointikaan ole pahasta jos tiedostaa mitä tekee sillä ja antaa sille terveellisen ja tasapainoisen merkityksen. Intiaanitkin polttivat tupakkaa elääkseen.
Intiaanit polttivat tupakkaa tiettyjen rituaalien yhteydessä. Tupakka ei ollut samalla tavoin käytössä kuin nykyään.
Miten niin en hyväksy? Kyllä minä sen hyväksyn, mutta muille tuntuu olevan paljon vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulemma hyödytä murehtia etukäteen.
Totta. Hyvin ehtii murehtia sitten viisikymppisinä happiviiksissä tai aivoverenvuodosta halvaantuneena.
Niin vissiin. Olen huolissani ystävästäni joka polttaa itsensä auringossa monta kertaa vuodessa. Noin hän siihen vastaa. En minä tiedä mitä tuohon voi sanoa, niin omituinen asenne. Hänen tavallaan ihosyövän saanti on todennäköisempää kuin se että sitä ei saisi. Toivon että se sitten huomataan ajoissa, että ehtii hoitaa, koska se tulee hänelle lähes varmasti.
Alapeukuttajille tiedoksi että on maita joissa 2/3 ihmisistä sairastuu ihosyöpään ja lähinnä auringon takia. Se on aivan älyttömän yleistä jos polttaa itsensä säännöllisesti. Suomessa siitä ei vaan niin puhuta, kun sen ei ajatella niin koskettavan suomalaisia. Kannattaa googletella jos tuntuu ettei voi pitää paikkaansa.
Monet tekevät ihan tietoisesti elintavoillaan hidasta itsemur-haa. Lääkärit ja läheiset on niitä, jotka ei sitä tahdo hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Joskus tunteet menee jarjen yli.
Me lopetettiin paivittainen tupakointi kesakuussa. Ollaan nyt kuitenkin jo kuukauden verran polteltu silleen 1-2 tupakkaa illassa, jos juodaan alkoholia. (Eli 1-2 kertaa viikossa.)
Tultiin vaan siihen tulokseen, etta tuommoinen vahainen tupakointi on sen vaaroihin nahden liian mukavaa, ettako se kannattaisi jattaa tekematta vaan sen takia, etta ei voi nyt sanoa etta on "lopettanut tupakanpolton kokonaan".
Eikö mielihyvä siitä, että säästyy kuitenkin silkkaa rahaa, ole nimenomaan tunneasia? Järjellä ajatteleva tekee varmasti tarkat laskelmat siitä, että kuinka paljon säästää lopettamalla tupakoinnin kokonaan?
Jokaisen on pakko syödä. Miksi ihmiset syövät sellaisia ruokia, joiden syömisen lääkäri kieltää?
Lääkäreillä ei ole ravintokoulutusta. Ja toisekseen lääkäri ei voi kieltää syömästä jotain.
Vaikka eläisit tosi terveellisesti, söisit hyvin, likkuisit yms voit silti saada esim. syävän, se ei katso ikää, kuntoa tme. Esim. olemme lukeneet tästä entisestä naishiihtäjästä joka kuoli tämän vuoden heinäkuussa vatsasyöpään vasta 36-vuotiaana.
Ap. Minua jo pelkästään se ärsyttäisi, jos lääkäri latelisi itsestäänselvyyksiä. Ikään kuin en tietäisi niitä itse. Kyllä tiedän ylipainoisena saavani diabeteksen, sydänsairauksia, rasvamaksan muuttuvan lopulta kirroosiksi, saavani myös muistisairauden, jos niin pitkälle elän. Jne. Tähän asti runsas liikunta on suojannut, mutten kuvittele sen suojaavan ikuisesti.
Muutos täytyy lähteä itsestä. Olla joku oma halu siihen, joku motivaatio.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka eläisit tosi terveellisesti, söisit hyvin, likkuisit yms voit silti saada esim. syävän, se ei katso ikää, kuntoa tme. Esim. olemme lukeneet tästä entisestä naishiihtäjästä joka kuoli tämän vuoden heinäkuussa vatsasyöpään vasta 36-vuotiaana.
Kuka muuten tietää, miten hän söi?
Ei urheilu ole takuu sopivasta ravinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka eläisit tosi terveellisesti, söisit hyvin, likkuisit yms voit silti saada esim. syävän, se ei katso ikää, kuntoa tme. Esim. olemme lukeneet tästä entisestä naishiihtäjästä joka kuoli tämän vuoden heinäkuussa vatsasyöpään vasta 36-vuotiaana.
Yleensä tuollaisissa tapauksissa on pohjalla vahva geneettinen taipumus. Itselläni on puoli sukua vatsasyöpiin menehtyneitä. Varmasti minäkin kannan samaa geeniä ja siitä huolimatta yritän elää terveellisesti enkä lannistu etukäteen. Terveellisistä elämäntavoista tulee hyvä olo ja siksi en koe menettäväni mitään. Huomisesta ei kukaan voi tietää mitä tuleman pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka eläisit tosi terveellisesti, söisit hyvin, likkuisit yms voit silti saada esim. syävän, se ei katso ikää, kuntoa tme. Esim. olemme lukeneet tästä entisestä naishiihtäjästä joka kuoli tämän vuoden heinäkuussa vatsasyöpään vasta 36-vuotiaana.
Niin? Vaikka en ärsyttäisi ketään nakkijonossa, joku voi motata minua, onko siis aivan sama töniä ja haukkua homoiksi kaikkia edellä seisovia?
Vierailija kirjoitti:
Usein ihmiset kuittaavat pelottelut sanomalla, että haluavatkin kuolla ajoissa pois, etteivät elä niin vanhoiksi että pitää vaipoissa maata. Mutta kun eivät ne elämäntavat yleensä seisovilta jaloilta tapa. Sinne laitokseen voi päästä makaamaan nuorempanakin, ja se on pitkä perjantai viettää jopa vuosikymmeniä loppuelämästään.
Juuri näin. Tosin sen lisäisin, että nykyisin olisi varmaan lottovoitto päästä "laitokseen makaamaan", eiköhän sitä kotihoidossa olisi ja hoitaja tulisi välillä jos ehtii...
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Joskus tunteet menee jarjen yli.
Me lopetettiin paivittainen tupakointi kesakuussa. Ollaan nyt kuitenkin jo kuukauden verran polteltu silleen 1-2 tupakkaa illassa, jos juodaan alkoholia. (Eli 1-2 kertaa viikossa.)
Tultiin vaan siihen tulokseen, etta tuommoinen vahainen tupakointi on sen vaaroihin nahden liian mukavaa, ettako se kannattaisi jattaa tekematta vaan sen takia, etta ei voi nyt sanoa etta on "lopettanut tupakanpolton kokonaan".
Se lipsahtaa tuosta tosi helposti takaisin päivittäiseksi tavaksi.
Jos nain jostain syysta sattuisi kaymaan (mulla on ystava, joka on "tupakoinut ainoastaan viihteella" jo varmaan 8 vuotta), niin sitten uudelleenarvioidaan tilanne ja todennakoisesti tehdaan 100% lopettamispaatos. Sen kun on nyt kerran lopettanut, niin tietaa, miten helppoa se jatkossa on. :)
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Joskus tunteet menee jarjen yli.
Me lopetettiin paivittainen tupakointi kesakuussa. Ollaan nyt kuitenkin jo kuukauden verran polteltu silleen 1-2 tupakkaa illassa, jos juodaan alkoholia. (Eli 1-2 kertaa viikossa.)
Tultiin vaan siihen tulokseen, etta tuommoinen vahainen tupakointi on sen vaaroihin nahden liian mukavaa, ettako se kannattaisi jattaa tekematta vaan sen takia, etta ei voi nyt sanoa etta on "lopettanut tupakanpolton kokonaan".
Eikö mielihyvä siitä, että säästyy kuitenkin silkkaa rahaa, ole nimenomaan tunneasia? Järjellä ajatteleva tekee varmasti tarkat laskelmat siitä, että kuinka paljon säästää lopettamalla tupakoinnin kokonaan?
Jokaisen on pakko syödä. Miksi ihmiset syövät sellaisia ruokia, joiden syömisen lääkäri kieltää?
Joo, mutta rahallinen saasto nyt, kun yksi aski kestaa kahdelle ihmiselle useamman viikon, on niin haviavan pieni, etta sen saaston mielihyva on suhteellisesti pienempi kuin siita tupakanpoltosta tuleva mielihyva. ;)
Toki se suhteellinen saasto jatkuvasta polttamisesta tahan pari kertaa viikossa pari rookia -polttamiseen on yhakin sen verran suuri, etta siita saatu mielihyva on edelleen olemassa. :)
Eli win-win.
näin se menee:
https://pics.me.me/lifestyle-change-pills-and-surgery-stupid-surgeons-a…
terv ,kohta 20v hoitsuna ollut.
Vierailija kirjoitti:
Sitähän se on. Naureskelua syöpäkääryleistä ja että "maksa huutaa hoosiannaa", mutta entäs sitten, kun ne seuraukset todella pamahtavat kohdalle. Siinä vaiheessa näyttää monella olevan aika avuton olo - ja edelleenkin vaikeaa lopettaa se tupakointi ja juominen. Sama epäterveellisestä tai liiasta syömisestä johtuvan ylipainon ja sen seurausten kanssa.
On myös hyvä muistaa, että terveellisistä elämäntavoista huolimatta seuraukset voivat "pamahtaa kohdalle", ja itse asiassa valtaosalle ihmisistä on näin käynytkin. Kukaan ei ole vielä jäänyt elämästä henkiin. Sairastuminen ei ole oma syy. Meitä kaikkia odottaa sama kohtalo. Ole armollinen itsesi lisäksi myös muille.
Hoivakotikeskustelusta on joko unohdettu tai sitten ei haluta keskustella viisikymppisistä alkoholin vuoksi dementoituneista, joilta ihan yhtä lailla pitää vaihtaa vaipat jne. Kyllä siinä perheen lapset tuntevat varmasti tuskaa nähdessään oman vanhempansa siinä tilassa.