Lue keskustelun säännöt.
Oletko deittaillut eri kaupungissa asuvan kanssa
06.11.2019 |
Tuntuu että kaikki sopivat ehdokkaat löytyvät vähän kauempaa. Miten teillä etäsuhde on toiminut? Jos suhde syvenee, onko ollut helpppoa muuttaa yhteen ja päättää kumman paikkakunnalle muutetaan?
Etäsuhteet mietityttää, mutta omalla paikkakunnalla ei näytä olevan sopivia vapaita miehiä =(
Kommentit (19)
:-DDDD
Anteeksi huvittuneisuuteni, mutta viimeisten 25 vuoden aikana olen deittaillut varmaan kerran samassa kaupungissa asuvaa ihmistä. Ja asuin sentään yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista. En ole koskaan kuvitellut, että sopiva ihminen löytyisi läheltä.
Nykyinen kumppanini asui vain noin tunnin matkan päässä (omalla autolla, julkisilla reilut 1,5 tuntia). Häntä ennen, vuosituhannen alussa, seurustelin myös miehen kanssa, joka asui reilun tunnin matkan päässä. Suhteemme kesti 3.5 vuotta eikä kaatunut välimatkaan. 1990-luvulla deittailukumppanini asuivat lähimmillään 2 t matkan päässä, pisimmillään toisella mantereella.
Muuttaminen nykyisen puolisoni luo oli tietysti iso päätös. Työmatkani piteni niin, että matkoihin kuluu nyt reilut 3 tuntia/työpäivä. Omalla autolla ei kannata matkustaa, koska organisaatiollamme ei ole pysäköintipaikkoja ja pysäköinti Helsingin keskustassa olisi paitsi hankalaa niin erittäin kallista. Oli kuitenkin selvää, että muuttaisimme puolisoni luo, koska hän ei voisi pyörittää yritystään Helsingissä. Hänellä oli myös kiinteistöt sun muut, jotka olisi ollut todella haastavaa myydä, eikä niihin olisi varmaan saanut myöskään vuokralaista/vuokralaisia. Eli iso päätös, ja muutaman vuoden siihen valmistautuminen vaati. Asiaa tietysti helpotti se, ettei välimatkaa oikeasti ollut juuri minkään vertaa eli vietimme alusta alkaen viikonloput ja lomat yhdessä ja tapasimme keskimäärin yhtenä iltana viikollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Suhde kesti vajaat kaksi vuotta ja päättyi eroon, koska kumpikaan ei halunnut muuttaa toisen kotipaikkakunnalle. Välimatkaa oli yli 200 kilometriä. En haluaisi enää etäsuhdetta, mutta valitettavasti on tuntunut siltä, että omalta paikkakunnaltani ei välttämättä löydy sopivaa, vaikka asun isossa kaupungissa :(
M30
Kyllä! Ja seurustelen edelleen.
Asun Helsingissä ja hän Espoossa. Välimatkaa on n. kolme kilometriä.
Kyllä, eikä tuo kaupunki ollut edes samassa maassa. :)
Nyt ollaan asuttu jo vuosia yhdessä (Suomessa), ja voi sanoa, että kyllähän ne seurustelun pari ensimmäistä vuotta eri maissa asuvina olivat haastavia, mutta toisaalta mielenkiintoisia ja romanttisiakin aikoja. Aina silloin kun nähtiin, niin keskityttiin todellakin vain toisiimme ja tehtiin kaikkea kivaa, matkusteltiin muissakin maissa paljon. Häämatkat on tavallaan tehty vaikka ei olla jaksettu edes naimisiin mennä. :)
Mutta sanoisin, että vähintään kerran kuussa pitäisi olla mahdollisuus tavata, muuten saattaa etäsuhde käydä liian raskaaksi. Vaikka yksilöllistähän se varmaan on, että kuinka pitkiä eroja kukakin jaksaa. Itselleni tuo kerran kuussa näkeminen oli ehdoton minimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo viisikymppinen, mutta olen vain kerran deittaillut samalla paikkakunnalla asuvan kanssa.
Noin muutoin kumppanit kyllä aika läheltä, ja täältä maaltahan käydään töissäkin lähinnä toisilla paikkakunnilla...
Avoliittoon olen päätynyt vain 2 kertaa, ja silloin oli kyllä aika selvää että mies muuttaa minun luokseni, tosin toinen karkasi sitten melko pian kotikaupunkiinsa takaisin.
Viimeisin suhteeni kyllä kaatui välimatkaan. Sitä oli n. 70 km, eikä mies viitsinyt nähdä vaivaa vuokseni.
Sinuna en miettisi muuttamisia kun ei vielä ole miestäkään. Jos ei "sopivia" ole omalla paikkakunnalla niin minkäs teet? Tyydyt naapurin Jupeen ( jos kelpaat sille) tai olet ilman?
Tavatessamme asuimme samassa kaupungissa, mutta nykyään ihan eri puolilla Suomea. Emme koskaan asuneet yhteisessä asunnossa, emmekä edes suunnittele sellaista, vaikka asuisimme joskus taas samassa kaupungissa. Molemmat kaipaamme omaa tilaa ja aikaa. Etäsuhde on toiminut meillä oikein hyvin, mutta tiiviimpää yhteiseloa kaipaaville tilanne varmasti olisi hankalampi. Näemme nykyään noin kerran kuukaudessa noin viikon kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitoksia rohkaisevisa esimerkeistä! - Itse, (en ole Ap) olen joitain kertoja miettinyt, että onnistuisinkohan löytämään itselleni, ainakin aluksi eäsuhteen, kun läheltä ei ole ns. tärpännyt. Mutta kun katson netin treffipalvelimien tarjontaa, niin moensti minua kiinnostavimpien proflilien akana olevat asuvat, ainakin noin parinsadan kilometrin päässä. - Ja olen aatellut, että jos lähestyisin heistä jotain niin vaikuttaisin, joko hakevani vain lyhyttä seikkailua ja hetken huumaa, tai sitten vaikutan epätoivoiselta...
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia rohkaisevisa esimerkeistä! - Itse, (en ole Ap) olen joitain kertoja miettinyt, että onnistuisinkohan löytämään itselleni, ainakin aluksi eäsuhteen, kun läheltä ei ole ns. tärpännyt. Mutta kun katson netin treffipalvelimien tarjontaa, niin moensti minua kiinnostavimpien proflilien akana olevat asuvat, ainakin noin parinsadan kilometrin päässä. - Ja olen aatellut, että jos lähestyisin heistä jotain niin vaikuttaisin, joko hakevani vain lyhyttä seikkailua ja hetken huumaa, tai sitten vaikutan epätoivoiselta...
Eihän parisataa kilometriä ole matka eikä mikään! En ole ikinä ajatellut, että joku pitäisi omituisena viestittää mielenkiintoiselta vaikuttavalle ihmiselle, vaikka tämä asuisi muutaman sadan kilometrin päässä. Tai edes toisessa maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tuollaisessa 1-2 kertaa kuussa näkemisessä pääsee alkuhuuma toteutumaan? Kauhee ikävä olisi kokoajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaisessa 1-2 kertaa kuussa näkemisessä pääsee alkuhuuma toteutumaan? Kauhee ikävä olisi kokoajan.
Eipä sitä olla yhdessä 24/7 vaikka asuttaisiin lähekkäinkin. Puhelimet on keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaisessa 1-2 kertaa kuussa näkemisessä pääsee alkuhuuma toteutumaan? Kauhee ikävä olisi kokoajan.
Eipä sitä olla yhdessä 24/7 vaikka asuttaisiin lähekkäinkin. Puhelimet on keksitty.
Edellisessä suhteessani olimme 5-6 yötä viikossa yhdessä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaisessa 1-2 kertaa kuussa näkemisessä pääsee alkuhuuma toteutumaan? Kauhee ikävä olisi kokoajan.
Eipä sitä olla yhdessä 24/7 vaikka asuttaisiin lähekkäinkin. Puhelimet on keksitty.
Edellisessä suhteessani olimme 5-6 yötä viikossa yhdessä.
Ap
Good for you. Siitä huolimatta yhteyttä voi pitää puheluitse ja viestein vaikka 24/7, vaikkei läsnä olisikaan fyysisesti. Se, että sulla on yksi tapaus jossa oli toisin, ei tarkoita että muu olisi mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaisessa 1-2 kertaa kuussa näkemisessä pääsee alkuhuuma toteutumaan? Kauhee ikävä olisi kokoajan.
Eipä sitä olla yhdessä 24/7 vaikka asuttaisiin lähekkäinkin. Puhelimet on keksitty.
Edellisessä suhteessani olimme 5-6 yötä viikossa yhdessä.
ApGood for you. Siitä huolimatta yhteyttä voi pitää puheluitse ja viestein vaikka 24/7, vaikkei läsnä olisikaan fyysisesti. Se, että sulla on yksi tapaus jossa oli toisin, ei tarkoita että muu olisi mahdotonta.
Ei tietenkään ole mahdotonta. Kaipaan rakastuessani läheisyyttä paljon, etäsuhde olisi siksi raatava. Mietinkin miten syvästi ihmiset ovat rakastuneet jos pari kertaa kuussa näkemistä riittää.
Ap.
Ehkä etäsuhde toimii jos ei perhettä ole perustamassa, mutta viimeistään kun eka lapsi syntyy, pitäisi saman katon alla asua
En jaksanut tapailla kovinkaan kauaa Helsingin kantakaupungissa asuvaa. Pelkkä pysäköinti oli jo sen verran kallista, että alkoi ärsyttää.
Oon. Muutto tapahtui toisen työpaikan mukaan. Muutettiin sellaiselle paikkakunnalle josta kummallakin oli töihin kohtuullinen ajomatka. Mies löysi kaikeksi onneksi uuden työpaikan jolloin pystyimme tekemään näin.
Seurustelkaa kuitenkin ensin hetki ja alkakaa vasta sitten miettimään näitä kuvioita.