Lue keskustelun säännöt.
Ulkopuolisuus uusioperheessä
06.11.2019 |
Miten jaksatte ulkopuolisuuden tunteen kanssa uusioperheessä?
Miehelläni on kaksi kouluikäistä lasta, viikko-viikko systeemillä. Asumme yhdessä. Mies ja lapset ovat tiivis paketti, varsinkin toinen lapsista suorastaan roikkuu hänessä fyysisesti kiinni ollessaan täällä ja haluaa ihan jatkuvasti huomiota. Mies on (tottakai) se jonka puoleen lapset ensimmäisenä kääntyvät kysyessään jotain, vaikka itse olisin esim. lapsen vieressä. Mies on hyvä isä ja viettää lapsiviikoilla todella paljon aikaa lastensa kanssa, harrastaa, vie reissuille jne. . Arvostan sitä ja muuten tämä homma ei varmasti toimisikaan.
Ongelma on että tunnen itseni tässä porukassa ulkopuoliseksi, kolmanneksi pyöräksi. Lapsiviikoilla tuntuu kuin muuttuisin näkymättömäksi, varsinkin lapsille mutta osittain myös miehelle. Olen vain ulkopuolinen, vieras ihminen, jolle ei puhuta ja joka on ylimääräinen tässä kuviossa... Tai siis siltä tuntuu :). Kun lapset ovat äidillään, tuntuu kuin mies muistaisi taas olemassaoloni. Muuten menee hyvin, mutta en tiedä jaksanko olla ulkopuolinen omassa elämässäni puolet ajasta...
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Uusiopaperi, uusiokartonki, uusiomuovi mutta uusperhe. Miten voi olla noin vaikeaa?
Juuri näin, kaikki ne ovat uusioita, miksi on pitänyt mennä vääntämään jokin "uusperhe"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat ap kypsymättömältä aikuiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos seurustelet ihmisen jolla on lapsia kanssa, et voi odottaa suhdetta, jossa lapsia ei ole tai että kaikki on kuten ei lapsia-olevassa suhteessa. Kylmää ajatuskin siitä, että itse olisi eronnut ja lapset olisivat isällään JA uusi puoliso olisi ns kateellinen miehestä lapsille. Monia lapsia käy kyllä sääliksi. Osaatko ajatella, että lapset ovat kuitenkin syyttömiä tilanteeseen? Jos heiltä olisi kysytty vanhemmat olisivat yhä naimisissa. Sinä itse olet miehen puolisoksesi valinnut ja jokaisen vanhemman eräs elämän päätehtävä on viettää aikaa omien lastensa kanssa. Ongelma ei suinkaan ole se, että ihmiset olisivat liiakseen lastensa kanssa. "Isän tai äidin toinen nuoruus/ uusi rakkaus" on aina jostain muusta pois. Älä seurustele ihmisen kanssa jolla on lapsia. Vain erittäin kypsät ja viisaat ihmiset kykenevät näkemään oman hyvinvointinsa ulkopuolelle. On myös erittäin epäkypsää vihjata puolisolle tällaisesta asiasta, koska puolisosi tekee oikein eli on isä lapsilleen. Kuulostaa jopa siltä, että aloitusviestin kirjoittaja ei itse ole kasvanut eroperheessä.
No mitä ihmettä taas. Ap oli tyytyväinen siihen kuinka miehensä on hyvä isä. Hän toivoisi myös saavansa olla normaali osa elämää ja arkea. Hyvä juttuhan se on.
Eli minkälaista arkea ap toivoi? Sitäkö, että he saavat miehen kanssa elää myös lapsi viikolla kuin kaksi lapsetonta? Että ap saisi olla aina se ainoa, jota hoidetaan ja jolle höpötellään, ilman niitä lapsia, joista "varsinkin toinen lapsista suorastaan roikkuu hänessä fyysisesti kiinni ollessaan täällä ja haluaa ihan jatkuvasti huomiota.".
Ap on mustasukkainen lasten saamasta huomiosta. Hän uhriutuu ja on närkästynyt siitä kun mies ei lässytä hänelle aamusta iltaan.
Jos ap haluaisi, niin hän saisi oman osuutensa miehen ja lasten elämästä, mutta hänelle ei ehkä riitä se mitä saa, vaan hän haluaa isomman osan.
Miksi pitää vastata taas noin ikävään sävyyn? Mustasukkaisuus ja kateus ovat ihan normaaleja tunteita, joista pitää voida kysyä ja keskustella.
Ap aloitti, hän se kirjoitti ikävään sävyyn miehensä lapsista. Ap voi nyt aikuistua ja yrittää miettiä itseään miehen lapsen paikalle. Olisiko ok, jos lapsi ei saisi isä viikollaan olla isänsä kanssa? Että hän ei saisi olla isänsä vieressä, koska isin uusi nainen haluaa omia isin?
Ap yrittää siis nyt vain pärjätä ja tehdä oman olonsa mukavaksi ilman lähes vihan tunteita lapsia kohtaan. Hänen aikansa on lapsettomalla viikolla ja lapsiviikolla lapset ovat ehdottomasti etusijalla.
Kyllähän hän toi ilmi senkin, että lapset eivät pyydä häneltä vaikka olisi lähempänä. Tämä kuvastaa sitä, että haluaa huomioida myös lapsia eikä sysätä sivuun. Ihan normaalia haluta kanssakäymistä miehen ja lasten kanssa eikä kadota jokatoinen viikko, kun kumminkin asuvat yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos seurustelet ihmisen jolla on lapsia kanssa, et voi odottaa suhdetta, jossa lapsia ei ole tai että kaikki on kuten ei lapsia-olevassa suhteessa. Kylmää ajatuskin siitä, että itse olisi eronnut ja lapset olisivat isällään JA uusi puoliso olisi ns kateellinen miehestä lapsille. Monia lapsia käy kyllä sääliksi. Osaatko ajatella, että lapset ovat kuitenkin syyttömiä tilanteeseen? Jos heiltä olisi kysytty vanhemmat olisivat yhä naimisissa. Sinä itse olet miehen puolisoksesi valinnut ja jokaisen vanhemman eräs elämän päätehtävä on viettää aikaa omien lastensa kanssa. Ongelma ei suinkaan ole se, että ihmiset olisivat liiakseen lastensa kanssa. "Isän tai äidin toinen nuoruus/ uusi rakkaus" on aina jostain muusta pois. Älä seurustele ihmisen kanssa jolla on lapsia. Vain erittäin kypsät ja viisaat ihmiset kykenevät näkemään oman hyvinvointinsa ulkopuolelle. On myös erittäin epäkypsää vihjata puolisolle tällaisesta asiasta, koska puolisosi tekee oikein eli on isä lapsilleen. Kuulostaa jopa siltä, että aloitusviestin kirjoittaja ei itse ole kasvanut eroperheessä.
No mitä ihmettä taas. Ap oli tyytyväinen siihen kuinka miehensä on hyvä isä. Hän toivoisi myös saavansa olla normaali osa elämää ja arkea. Hyvä juttuhan se on.
Eli minkälaista arkea ap toivoi? Sitäkö, että he saavat miehen kanssa elää myös lapsi viikolla kuin kaksi lapsetonta? Että ap saisi olla aina se ainoa, jota hoidetaan ja jolle höpötellään, ilman niitä lapsia, joista "varsinkin toinen lapsista suorastaan roikkuu hänessä fyysisesti kiinni ollessaan täällä ja haluaa ihan jatkuvasti huomiota.".
Ap on mustasukkainen lasten saamasta huomiosta. Hän uhriutuu ja on närkästynyt siitä kun mies ei lässytä hänelle aamusta iltaan.
Jos ap haluaisi, niin hän saisi oman osuutensa miehen ja lasten elämästä, mutta hänelle ei ehkä riitä se mitä saa, vaan hän haluaa isomman osan.
Miksi pitää vastata taas noin ikävään sävyyn? Mustasukkaisuus ja kateus ovat ihan normaaleja tunteita, joista pitää voida kysyä ja keskustella.
Ap aloitti, hän se kirjoitti ikävään sävyyn miehensä lapsista. Ap voi nyt aikuistua ja yrittää miettiä itseään miehen lapsen paikalle. Olisiko ok, jos lapsi ei saisi isä viikollaan olla isänsä kanssa? Että hän ei saisi olla isänsä vieressä, koska isin uusi nainen haluaa omia isin?
Ap yrittää siis nyt vain pärjätä ja tehdä oman olonsa mukavaksi ilman lähes vihan tunteita lapsia kohtaan. Hänen aikansa on lapsettomalla viikolla ja lapsiviikolla lapset ovat ehdottomasti etusijalla.
No onpas lapsellinen kommentti: toi alotti! Eikä ap edes millään tavoin mollannut lapsia, kunhan kuvaili tilannetta ja lasten käytöstä. "Lähes vihan tunteet" ovat ihan omaa keksintöäsi. Onko hyökkäävä, liioitteleva ja ikävä sävy ainut tapasi ilmaista itseäsi? Onneksi täällä on osattu antaa nämä "ole aikuinen ja tee olosi mukavaksi" -neuvot ihan myönteiseenkin sävyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos seurustelet ihmisen jolla on lapsia kanssa, et voi odottaa suhdetta, jossa lapsia ei ole tai että kaikki on kuten ei lapsia-olevassa suhteessa. Kylmää ajatuskin siitä, että itse olisi eronnut ja lapset olisivat isällään JA uusi puoliso olisi ns kateellinen miehestä lapsille. Monia lapsia käy kyllä sääliksi. Osaatko ajatella, että lapset ovat kuitenkin syyttömiä tilanteeseen? Jos heiltä olisi kysytty vanhemmat olisivat yhä naimisissa. Sinä itse olet miehen puolisoksesi valinnut ja jokaisen vanhemman eräs elämän päätehtävä on viettää aikaa omien lastensa kanssa. Ongelma ei suinkaan ole se, että ihmiset olisivat liiakseen lastensa kanssa. "Isän tai äidin toinen nuoruus/ uusi rakkaus" on aina jostain muusta pois. Älä seurustele ihmisen kanssa jolla on lapsia. Vain erittäin kypsät ja viisaat ihmiset kykenevät näkemään oman hyvinvointinsa ulkopuolelle. On myös erittäin epäkypsää vihjata puolisolle tällaisesta asiasta, koska puolisosi tekee oikein eli on isä lapsilleen. Kuulostaa jopa siltä, että aloitusviestin kirjoittaja ei itse ole kasvanut eroperheessä.
No mitä ihmettä taas. Ap oli tyytyväinen siihen kuinka miehensä on hyvä isä. Hän toivoisi myös saavansa olla normaali osa elämää ja arkea. Hyvä juttuhan se on.
Eli minkälaista arkea ap toivoi? Sitäkö, että he saavat miehen kanssa elää myös lapsi viikolla kuin kaksi lapsetonta? Että ap saisi olla aina se ainoa, jota hoidetaan ja jolle höpötellään, ilman niitä lapsia, joista "varsinkin toinen lapsista suorastaan roikkuu hänessä fyysisesti kiinni ollessaan täällä ja haluaa ihan jatkuvasti huomiota.".
Ap on mustasukkainen lasten saamasta huomiosta. Hän uhriutuu ja on närkästynyt siitä kun mies ei lässytä hänelle aamusta iltaan.
Jos ap haluaisi, niin hän saisi oman osuutensa miehen ja lasten elämästä, mutta hänelle ei ehkä riitä se mitä saa, vaan hän haluaa isomman osan.
Miksi pitää vastata taas noin ikävään sävyyn? Mustasukkaisuus ja kateus ovat ihan normaaleja tunteita, joista pitää voida kysyä ja keskustella.
Ap aloitti, hän se kirjoitti ikävään sävyyn miehensä lapsista. Ap voi nyt aikuistua ja yrittää miettiä itseään miehen lapsen paikalle. Olisiko ok, jos lapsi ei saisi isä viikollaan olla isänsä kanssa? Että hän ei saisi olla isänsä vieressä, koska isin uusi nainen haluaa omia isin?
Ap yrittää siis nyt vain pärjätä ja tehdä oman olonsa mukavaksi ilman lähes vihan tunteita lapsia kohtaan. Hänen aikansa on lapsettomalla viikolla ja lapsiviikolla lapset ovat ehdottomasti etusijalla.
No onpas lapsellinen kommentti: toi alotti! Eikä ap edes millään tavoin mollannut lapsia, kunhan kuvaili tilannetta ja lasten käytöstä. "Lähes vihan tunteet" ovat ihan omaa keksintöäsi. Onko hyökkäävä, liioitteleva ja ikävä sävy ainut tapasi ilmaista itseäsi? Onneksi täällä on osattu antaa nämä "ole aikuinen ja tee olosi mukavaksi" -neuvot ihan myönteiseenkin sävyyn.
Jaahas, kopioin ap:n aloituksesta taas tämän tekstinpätkän: "Asumme yhdessä. Mies ja lapset ovat tiivis paketti, varsinkin toinen lapsista suorastaan roikkuu hänessä fyysisesti kiinni ollessaan täällä ja haluaa ihan jatkuvasti huomiota."
Oliko tuo mielestäsi kirjoitettu mukavaan ja aikuismaisen sävyyn? Siinähän ap on melkein itkupotkuraivaritilassa polkemassa jalkaa sen takia, kun toinen lapsista roikkuu isässsään ja vaatii jatkuvaa huomiota.
On se kumma miten eri tavoin ihmiset tekstiä lukevat ja muistavat. Minä luin ap:n tekstin niin, että lapset ovat ap:lle riesa ja hän haluaisi ihan itse olla se miehen ikioma halipupuhöpsöläinen, mutta nyt miehen kersat vievät hänen paikkansa ja mies unohtaa koko mamman. En liioitellut, vaan vain luin mitä ap oli kirjoittanut. En hyokännyt, vaan vain sanoin tekstin hieman eri sanoin ja toisen näkökulmasta katsottuna. Tekstini mahdollinen ikävyys johtui ehkä siitä, että olen täysin lasten puolella ja sitä mieltä, että he ansaitsevat isäviikollaan isänsä jakamattoman huomion. Minulla on kolme lasta ja jos olisimme mieheni kanssa eronneet, niin tuollainen naisystävä olisi saanut karvani täydellisen pystyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos seurustelet ihmisen jolla on lapsia kanssa, et voi odottaa suhdetta, jossa lapsia ei ole tai että kaikki on kuten ei lapsia-olevassa suhteessa. Kylmää ajatuskin siitä, että itse olisi eronnut ja lapset olisivat isällään JA uusi puoliso olisi ns kateellinen miehestä lapsille. Monia lapsia käy kyllä sääliksi. Osaatko ajatella, että lapset ovat kuitenkin syyttömiä tilanteeseen? Jos heiltä olisi kysytty vanhemmat olisivat yhä naimisissa. Sinä itse olet miehen puolisoksesi valinnut ja jokaisen vanhemman eräs elämän päätehtävä on viettää aikaa omien lastensa kanssa. Ongelma ei suinkaan ole se, että ihmiset olisivat liiakseen lastensa kanssa. "Isän tai äidin toinen nuoruus/ uusi rakkaus" on aina jostain muusta pois. Älä seurustele ihmisen kanssa jolla on lapsia. Vain erittäin kypsät ja viisaat ihmiset kykenevät näkemään oman hyvinvointinsa ulkopuolelle. On myös erittäin epäkypsää vihjata puolisolle tällaisesta asiasta, koska puolisosi tekee oikein eli on isä lapsilleen. Kuulostaa jopa siltä, että aloitusviestin kirjoittaja ei itse ole kasvanut eroperheessä.
No mitä ihmettä taas. Ap oli tyytyväinen siihen kuinka miehensä on hyvä isä. Hän toivoisi myös saavansa olla normaali osa elämää ja arkea. Hyvä juttuhan se on.
Eli minkälaista arkea ap toivoi? Sitäkö, että he saavat miehen kanssa elää myös lapsi viikolla kuin kaksi lapsetonta? Että ap saisi olla aina se ainoa, jota hoidetaan ja jolle höpötellään, ilman niitä lapsia, joista "varsinkin toinen lapsista suorastaan roikkuu hänessä fyysisesti kiinni ollessaan täällä ja haluaa ihan jatkuvasti huomiota.".
Ap on mustasukkainen lasten saamasta huomiosta. Hän uhriutuu ja on närkästynyt siitä kun mies ei lässytä hänelle aamusta iltaan.
Jos ap haluaisi, niin hän saisi oman osuutensa miehen ja lasten elämästä, mutta hänelle ei ehkä riitä se mitä saa, vaan hän haluaa isomman osan.
En halua elää lapsiviikoilla kuin lapseton, koska miehellä on lapset ja he ovat täällä ja pysyvät :). Tai tottakai se olisi helpompaa elää lapsetonta elämää, mutta se nyt vaan on tosiasia että miehellä on lapset eikä se siitä muuksi muutu ja sen kanssa on nyt elettävä. Mutta haluaisin elää niin, että tunnen myös lapsiviikoilla olevani "olemassa" kotonani, enkä ylimääräinen/näkymätön tai lelu joka työnnetään hyllylle odottamaan lapsetonta viikkoa... Olla osa porukkaa, vaikka ydinperhettä vastaavia siteitä ei toki tule koskaan syntymään.
Ja ap:lta siis tuo edellinen viesti :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on vain mukavaa olla ulkopuolinen miehen ollessa lapsensa kanssa. En ole lapsi-ihminen eikä mies etsinyt äitikandidaattia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos seurustelet ihmisen jolla on lapsia kanssa, et voi odottaa suhdetta, jossa lapsia ei ole tai että kaikki on kuten ei lapsia-olevassa suhteessa. Kylmää ajatuskin siitä, että itse olisi eronnut ja lapset olisivat isällään JA uusi puoliso olisi ns kateellinen miehestä lapsille. Monia lapsia käy kyllä sääliksi. Osaatko ajatella, että lapset ovat kuitenkin syyttömiä tilanteeseen? Jos heiltä olisi kysytty vanhemmat olisivat yhä naimisissa. Sinä itse olet miehen puolisoksesi valinnut ja jokaisen vanhemman eräs elämän päätehtävä on viettää aikaa omien lastensa kanssa. Ongelma ei suinkaan ole se, että ihmiset olisivat liiakseen lastensa kanssa. "Isän tai äidin toinen nuoruus/ uusi rakkaus" on aina jostain muusta pois. Älä seurustele ihmisen kanssa jolla on lapsia. Vain erittäin kypsät ja viisaat ihmiset kykenevät näkemään oman hyvinvointinsa ulkopuolelle. On myös erittäin epäkypsää vihjata puolisolle tällaisesta asiasta, koska puolisosi tekee oikein eli on isä lapsilleen. Kuulostaa jopa siltä, että aloitusviestin kirjoittaja ei itse ole kasvanut eroperheessä.
No mitä ihmettä taas. Ap oli tyytyväinen siihen kuinka miehensä on hyvä isä. Hän toivoisi myös saavansa olla normaali osa elämää ja arkea. Hyvä juttuhan se on.
Eli minkälaista arkea ap toivoi? Sitäkö, että he saavat miehen kanssa elää myös lapsi viikolla kuin kaksi lapsetonta? Että ap saisi olla aina se ainoa, jota hoidetaan ja jolle höpötellään, ilman niitä lapsia, joista "varsinkin toinen lapsista suorastaan roikkuu hänessä fyysisesti kiinni ollessaan täällä ja haluaa ihan jatkuvasti huomiota.".
Ap on mustasukkainen lasten saamasta huomiosta. Hän uhriutuu ja on närkästynyt siitä kun mies ei lässytä hänelle aamusta iltaan.
Jos ap haluaisi, niin hän saisi oman osuutensa miehen ja lasten elämästä, mutta hänelle ei ehkä riitä se mitä saa, vaan hän haluaa isomman osan.
En halua elää lapsiviikoilla kuin lapseton, koska miehellä on lapset ja he ovat täällä ja pysyvät :). Tai tottakai se olisi helpompaa elää lapsetonta elämää, mutta se nyt vaan on tosiasia että miehellä on lapset eikä se siitä muuksi muutu ja sen kanssa on nyt elettävä. Mutta haluaisin elää niin, että tunnen myös lapsiviikoilla olevani "olemassa" kotonani, enkä ylimääräinen/näkymätön tai lelu joka työnnetään hyllylle odottamaan lapsetonta viikkoa... Olla osa porukkaa, vaikka ydinperhettä vastaavia siteitä ei toki tule koskaan syntymään.
Ihan ymmärrettävää. Tilanteessasi lähtisin rakentamaan suhdetta lapsiin jolloin he alkaisivat helposti myöhemmin lähestyä sinuakin. Voisi ehdottaa esimerkiksi yhdessä leipomista, askartelua, ulkoilua tms. Mikä nyt tuntuu itsestä luontevalta jutulta ja siihen voisi saada lapsia innostumaan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ap:lla ei ole vielä omia lapsia hän ei tiedä että mitä hän kokee on ihan normaalia ydinperheessäkin. Lapsilla on erilaisia vaiheita. Välillä vain isi kelpaa, välillä vain äiti. Ja tällaista kautta voi kestää vuosi-kaksi. Vaikka lapsi kuinka olisi isänsä vieressä niin kuuluu ”äiti missä...äiti anna...äiti kerro...äiti auta...äiti mä haluan...äiti lisäätähänihanmitävaan” mutta vain äiti kelpaa. Ja sama sitten toisinpäin jossain vaiheessa. Vain isä kelpaa ja äiti on ihan tyhmä ja kelpaa vain jos isä on poissa.
Ei siis huolta. Kyllä ne dynamiikat siitä aikaa myöden kehittyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusiopaperi, uusiokartonki, uusiomuovi mutta uusperhe. Miten voi olla noin vaikeaa?
Juuri näin, kaikki ne ovat uusioita, miksi on pitänyt mennä vääntämään jokin "uusperhe"?
Uusperhe tulee sanoista uusi perhe. Uusioperhe puolestaan viittaa ydinperheeseen, joka eron/ hajoamisen jälkeen palaa takaisin yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut kaikkia vastauksia. Olen itse äitipuoli, lapsipuoleni ovat jo aikuisia ja meillä on ihan hyvät välit. Sanoisin, että aika varmaan auttaa, mutta joskus myös ihmiset odottavat ihmeitä uusperhe-elämältä. Sinä olet kuitenkin lapsille lopulta varsin vieras ihminen ja on oikeastaan turha yrittääkään nopeuttaa kiintymistä. Täällä av:llakin näkee joskus näitä viestejä, joissa innokas äitipuoli pohtii lapsipuoltensa ongelmia puolelta ja toiselta ja usuttaa miestään hakemaan lapsille apua jne. jne. loputtomiin. Tosiasia on, että lapset ovat vanhempiensa vastuulla ja on vaaranpaikka, jos äitipuoli alkaa hössöttää ja kantaa enemmän vastuuta lapsista, tällöin usein isä vetäytyy sohvalle pötköttämään kun nainen leikkii äitiä. Ap:llekin sanoisin, että pidä oma elämäsi ja lapsiviikkoina kulje itseksesi harrastamassa, vetäydy kotona lukemaan, mistä nyt tykkäät. Sen ohessa tietysti, että olet kiva, asiallinen aikuinen perheessä. Mutta jos miehesi on täysillä isä, eikä yritä laistaa vastuusta, niin teillä on kyllä asiat hyvin! Valitettavasti uusperhe on aika "luonnoton" systeemi, jos kumpikin vanhemmista on elossa ja osallisia lastensa elämässä, kyllä siinä äiti- ja isäpuoli ovat "ylimääräisiä" lasten elämässä. Mutta jos ei odotakaan mitään äiti-lapsi -suhdetta vaan sellaista suhdetta kuin vaikka kivalla naapurin tädillä voi olla lapsiin, niin sitten elämä voi olla ihan mukavaa.
Teettekö asioita yhdessä? Miehelläni on kaksi lasta, itselläni ei ole lapsia. Meillä vietetään aina myös yhdessä aikaa. Pelataan lautapelejä, mennään retkelle luontokohteisiin, siivotaan yhdessä yms. Siinä en tunne enkä usko, että kukaan muukaan tuntee oloaan ulkopuoliseksi. Mutta tunnistan ulkopuolisuuden tunteita itsessäni. Otan enemmän töitä lasten ollessa, koska ajattelen että heidän tulee saada olla keskenään tai lueskelen omissa oloissani, tai menen käymään kotipaikkakunnalleni. Toivoisin että joskus asiat alkaisivat sujua omalla painollaan ilman ylimääräistä miettimistä, mutta meillä ei ainakaan olla siinä pisteessä. Tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen näitä kommentteja, että ap on kuvaillut rumasti miehen lapsia.... voi luoja, kaikesta sitä voi mielensä pahoittaa...
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Teettekö asioita yhdessä? Miehelläni on kaksi lasta, itselläni ei ole lapsia. Meillä vietetään aina myös yhdessä aikaa. Pelataan lautapelejä, mennään retkelle luontokohteisiin, siivotaan yhdessä yms. Siinä en tunne enkä usko, että kukaan muukaan tuntee oloaan ulkopuoliseksi. Mutta tunnistan ulkopuolisuuden tunteita itsessäni. Otan enemmän töitä lasten ollessa, koska ajattelen että heidän tulee saada olla keskenään tai lueskelen omissa oloissani, tai menen käymään kotipaikkakunnalleni. Toivoisin että joskus asiat alkaisivat sujua omalla painollaan ilman ylimääräistä miettimistä, mutta meillä ei ainakaan olla siinä pisteessä. Tsemppiä sinulle!
Jonkin verran olemme tehneet yhdessä asioita, mutta arjessa ehkä jättäydyn liian taustalle joka lisää ulkopuolisuuden tunnetta ja hankaloittaa tai ainakin vähentää vuorovaikutusta... Vähän kuin yrittäisi päästä mukaan kaveriporukkaan joka on pitkään tuntenut toisensa, yhdessäolo ei tunnu ihan luontevalta. Toisaalta haluan myös sitä kuuluisaa omaa aikaa ja lastenkin olisi hyvä olla välillä kolmistaan isänsä kanssa. Vaikeita asioita, eikä ole helppoa löytää tasapainoa! Tsempit myös sinne! :)
-ap
No, miten toimisit sen kaveriporukan kanssa?
Minä vetäytyisin. Ja niin olen tehnyt uusperheessänikin. Ja pikkuhiljaa olen tottunut tilanteeseen. Lapset kun kasvavat. Kohta ovat teinejä, eivätkä halua edes tulla tänne. Miksi vaivaisin itseäni tilanteella, joka muuttuu?
Uusioperhe alku. Itse löin hanskat heti tiskiin.. biol isä narkki jota lasten äiti kuitenkin puollustaa. Mitäs tuohon lisäämistä. Lasten äiti loistava. Muksut loistavia. Itse pesin käteni täysin kaikesta mikä liittyy lapsiin. Pienissäkin asioissa sanon että kysy äidiltä. Syyt. Täysin ulk puolinen olo. Lähinnä 3mas pyörä/riippakivenä oleminen. Alussa se oli ok nyt riidellään sitten miksen osallistu arkeen. Vaikka Toki perus juttuihin. Mutta lähinnä rajojen pitäminen komentaninen. Harrastuksiin osallistuminen. Se mikä innon söi itseltä osallistua mihinkään oli lasten oikea isä. Joka tahallaan laittaa kapuloita rattaisiin. Vain ja ainoastaan koska pystyy.
Tiedä sitte kenenkä lottovoitto lopuksi.
No niinhan sinä oletkin, ulkopuolinen. On se varmaan lapsista erikoista kun saman katon alle ilmestyy tuntematon vieras ihminen. Jotain todella luonnotonta näissä uusiovirityksissä.
Minä olen ihan itsetarkoituksellisesti ottanut pari askelta taakse päin ja antanut isälle ja lapsille tilaa. En elä vain miehen kautta ja minulla on silloin kaikkea omaa kun miehellä on lapset.
Ap aloitti, hän se kirjoitti ikävään sävyyn miehensä lapsista. Ap voi nyt aikuistua ja yrittää miettiä itseään miehen lapsen paikalle. Olisiko ok, jos lapsi ei saisi isä viikollaan olla isänsä kanssa? Että hän ei saisi olla isänsä vieressä, koska isin uusi nainen haluaa omia isin?
Ap yrittää siis nyt vain pärjätä ja tehdä oman olonsa mukavaksi ilman lähes vihan tunteita lapsia kohtaan. Hänen aikansa on lapsettomalla viikolla ja lapsiviikolla lapset ovat ehdottomasti etusijalla.