Ulkopuolisuus uusioperheessä

Miksi sinä roikut siellä niinä lapsiviikkoina? Tapaa omia ystäviä, tee omia matkoja, elä sitä omaa elämää.

Eiköhän tämä ole ihan normaali reaktio / systeemi kun taloon muuttaa ventovieras ihminen. Aika varmaan tässäkin auttaa.

Se sana on UUSPERHE

Samaa ulkopuolisuuden tunnetta ne lapsetkin kokevat.

Se on uusperhe!

Etköhän ”leena” muuta ihan sinne entiseen yksiöösi. Jätä isä ja lapset rauhaan. Heillä menee paremmin ilman sinua.

Keskustele tästä puolison kanssa. Voisiko hän auttaa sinua luomaan oman suhteesi lapsiin. Keksitkö mikä olisi joku yhteinen oma juttu sinulle ja lapsille. Luo oma suhteesi lapsiin, vaikka yksi lapsi kerrallaan tutustelemaan ja tekemään asioita yhdessä, vähitellen enemmän, kun aikaa kuluu.

Jos sinä teet omia juttujasi näillä lapsiviikoilla, tämä tilanne vain pahenee, jäätkin ulkopuolelle.

Uusiopaperi, uusiokartonki, uusiomuovi mutta uusperhe. Miten voi olla noin vaikeaa?

Ihan normaalia. Älä ressaa, tutustu lapsiin pikku hiljaa. Ydinperhettä teistä ei koskaan tule, mutta vuosien myötä voi kiintymistä muodostua kuitenkin.

T. Uusperheen äiti (molemmilla omia lapsia)

Lapset toimivat normaalisti ja isä toimii hienosti. Hyvä, että hän hoitaa omat lapsensa. Älä vaan ala painostaa, että lasten pitäisi kysuä sinulta enemmän asioita tms. Sellainen tapahtuu itsestään piiitkän ajan kuluessa, jos tapahtuu.

Minusta tuo olisi mukavaa. Tekisin enemmän omia juttujani lapsiviikolla. Mutta jos et viihdy, niin ehkä tämä miesmei sovi sinulle.

Jos seurustelet ihmisen jolla on lapsia kanssa, et voi odottaa suhdetta, jossa lapsia ei ole tai että kaikki on kuten ei lapsia-olevassa suhteessa. Kylmää ajatuskin siitä, että itse olisi eronnut ja lapset olisivat isällään JA uusi puoliso olisi ns kateellinen miehestä lapsille. Monia lapsia käy kyllä sääliksi. Osaatko ajatella, että lapset ovat  kuitenkin syyttömiä tilanteeseen?  Jos heiltä olisi kysytty vanhemmat olisivat yhä naimisissa. Sinä itse olet miehen puolisoksesi valinnut ja jokaisen vanhemman eräs elämän päätehtävä on viettää aikaa omien lastensa kanssa. Ongelma ei suinkaan ole se, että ihmiset olisivat liiakseen lastensa kanssa. "Isän tai äidin toinen nuoruus/ uusi rakkaus" on aina jostain muusta pois. Älä seurustele ihmisen kanssa jolla on lapsia. Vain erittäin kypsät ja viisaat ihmiset kykenevät näkemään oman hyvinvointinsa ulkopuolelle. On myös erittäin epäkypsää vihjata puolisolle tällaisesta asiasta, koska puolisosi tekee oikein eli on isä lapsilleen. Kuulostaa jopa siltä, että aloitusviestin kirjoittaja ei itse ole kasvanut eroperheessä.

Jos mies ei kohtele sinua huonosti lasten ollessa teillä, niin asiassa ei mielestäni ole isoa ongelmaa. Nyt kyse on vain sinun omasta tunteesta ja tietenkin jos olette lapsivapaalla viikolla kuin paita ja persus, niin on outoa kun toisella onkin muuta. Sinä olet kuitenkin tieten tahtoen tuohon mukaan mennyt, joten joko mukana roikut tai sitten muutat tilannetta jollakin tavoin.

Jos minä olisin sinä, niin olisin lapsille läsnä ja mukava isin naisystävä, mutta antaisin ajan kulua ja en lähtisi isompia siirtelyitä tekemään. Järjestäisin lapsiviikolle omia juttujani niin, että kun olette kahdestaan niin teillä olisi aikaa. Tosin muistaisin myös, että mies tarvitsee myös lapsetonta ja naisystävätöntä aikaa, joten välttäisin miehessä roikkumista lapsivapailla viikoilla.

Oikeastaan jos olisin sinä, niin en olisi muuttanut miehen kanssa edes yhteen, vaan olisin pitänyt oman kotini ja onnistuuhan se vieläkin. Veikkaan, että suhteenne paranisi sillä järjestelyllä, sillä ei miehestäkään ole mukavaa katsoa suu viivana olevaa naista joka toinen viikko. Jos meinaatte alkaa vääntämään yhteisiä lapsia, niin silloin pitäisi miettiä tilanne uudelleen, mutta et silloinkaan voi nostaa itseäsi jalustalle.

Asun uusperheessä, molemmilla on omia lapsia. Ja sellaista se on. Vaikka meillä ei ole uusperheongelmia, ja kaikki sujuu kivuttomasti, niin tämä ulkopuolisuuden tunne on asia, joka vain pitää sietää. Ajan myötä se helpottaa. 

Uusperheen muotoutuminen kestää tutkimusten mukaan 4-7 vuotta. Sitä ennen voi tulla kaiken maailman tunteita eteen. 

Vierailija kirjoitti:

Jos seurustelet ihmisen jolla on lapsia kanssa, et voi odottaa suhdetta, jossa lapsia ei ole tai että kaikki on kuten ei lapsia-olevassa suhteessa. Kylmää ajatuskin siitä, että itse olisi eronnut ja lapset olisivat isällään JA uusi puoliso olisi ns kateellinen miehestä lapsille. Monia lapsia käy kyllä sääliksi. Osaatko ajatella, että lapset ovat  kuitenkin syyttömiä tilanteeseen?  Jos heiltä olisi kysytty vanhemmat olisivat yhä naimisissa. Sinä itse olet miehen puolisoksesi valinnut ja jokaisen vanhemman eräs elämän päätehtävä on viettää aikaa omien lastensa kanssa. Ongelma ei suinkaan ole se, että ihmiset olisivat liiakseen lastensa kanssa. "Isän tai äidin toinen nuoruus/ uusi rakkaus" on aina jostain muusta pois. Älä seurustele ihmisen kanssa jolla on lapsia. Vain erittäin kypsät ja viisaat ihmiset kykenevät näkemään oman hyvinvointinsa ulkopuolelle. On myös erittäin epäkypsää vihjata puolisolle tällaisesta asiasta, koska puolisosi tekee oikein eli on isä lapsilleen. Kuulostaa jopa siltä, että aloitusviestin kirjoittaja ei itse ole kasvanut eroperheessä.

No mitä ihmettä taas. Ap oli tyytyväinen siihen kuinka miehensä on hyvä isä. Hän toivoisi myös saavansa olla normaali osa elämää ja arkea. Hyvä juttuhan se on.

Uusioperhe...khihihihihihi.

Riippuu niin lapsista ja parisuhteesta, mutta kyllä se aikaa vie kaikilta osapuolilta tottua tilanteeseen. Vielä en hätäilisi, vaan antaisin ajan mennä ja kaikkien tutustua rauhassa toisiinsa. Kyllä sinäkin löydät oman paikkasi perheessä ja lasten elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos seurustelet ihmisen jolla on lapsia kanssa, et voi odottaa suhdetta, jossa lapsia ei ole tai että kaikki on kuten ei lapsia-olevassa suhteessa. Kylmää ajatuskin siitä, että itse olisi eronnut ja lapset olisivat isällään JA uusi puoliso olisi ns kateellinen miehestä lapsille. Monia lapsia käy kyllä sääliksi. Osaatko ajatella, että lapset ovat  kuitenkin syyttömiä tilanteeseen?  Jos heiltä olisi kysytty vanhemmat olisivat yhä naimisissa. Sinä itse olet miehen puolisoksesi valinnut ja jokaisen vanhemman eräs elämän päätehtävä on viettää aikaa omien lastensa kanssa. Ongelma ei suinkaan ole se, että ihmiset olisivat liiakseen lastensa kanssa. "Isän tai äidin toinen nuoruus/ uusi rakkaus" on aina jostain muusta pois. Älä seurustele ihmisen kanssa jolla on lapsia. Vain erittäin kypsät ja viisaat ihmiset kykenevät näkemään oman hyvinvointinsa ulkopuolelle. On myös erittäin epäkypsää vihjata puolisolle tällaisesta asiasta, koska puolisosi tekee oikein eli on isä lapsilleen. Kuulostaa jopa siltä, että aloitusviestin kirjoittaja ei itse ole kasvanut eroperheessä.

No mitä ihmettä taas. Ap oli tyytyväinen siihen kuinka miehensä on hyvä isä. Hän toivoisi myös saavansa olla normaali osa elämää ja arkea. Hyvä juttuhan se on.

Eli minkälaista arkea ap toivoi? Sitäkö, että he saavat miehen kanssa elää myös lapsi viikolla kuin kaksi lapsetonta? Että ap saisi olla aina se ainoa, jota hoidetaan ja jolle höpötellään, ilman niitä lapsia, joista "varsinkin toinen lapsista suorastaan roikkuu hänessä fyysisesti kiinni ollessaan täällä ja haluaa ihan jatkuvasti huomiota.".

Ap on mustasukkainen lasten saamasta huomiosta. Hän uhriutuu ja on närkästynyt siitä kun mies ei lässytä hänelle aamusta iltaan.

Jos ap haluaisi, niin hän saisi oman osuutensa miehen ja lasten elämästä, mutta hänelle ei ehkä riitä se mitä saa, vaan hän haluaa isomman osan.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia. Älä ressaa, tutustu lapsiin pikku hiljaa. Ydinperhettä teistä ei koskaan tule, mutta vuosien myötä voi kiintymistä muodostua kuitenkin.

T. Uusperheen äiti (molemmilla omia lapsia)

Tämä!

Meil kans oli miehellä kaksi lasta ja itsellä yksi, kaikki melko samanikäisiä. Lapset nyt aikuisia ja hyviä ystäviä keskenään. Kyllä minusta kasvoi äiti mieheni lapsille, jopa siinä määrin että olisivat mieluummin asuneet meidän kanssamme koko ajan. Emme koskaan tehneet yhteistä lasta, koska jo olemassa olevat muksut riittivät meille mainiosti.

Ulkopuolisuudentunnetta ei voi välttää, mutta sen kanssa oppii elämään. Vietä sinäkin enemmän aikaa omissa jutuissasi niinä viikkoina ja muista, että lapset kasvavat ja aika tekee tehtävänsä. Sinä näet miestä joka viikko, mutta lapsilla on ymmärrettävästi ikävä erossa ja silloin tulee tarve "jopa roikkua". Niin ei tee enää teini.

Punnitse onko ulkopuolisuuden tunne kuinka vaikea asia suhteessa siihen, että ylipäätään olette yhdessä? Perinteiset plussat ja miinukset.

Asialle ei kuitenkaan voi mitään juuri nyt, vain omalle suhtautumisellesi voit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos seurustelet ihmisen jolla on lapsia kanssa, et voi odottaa suhdetta, jossa lapsia ei ole tai että kaikki on kuten ei lapsia-olevassa suhteessa. Kylmää ajatuskin siitä, että itse olisi eronnut ja lapset olisivat isällään JA uusi puoliso olisi ns kateellinen miehestä lapsille. Monia lapsia käy kyllä sääliksi. Osaatko ajatella, että lapset ovat  kuitenkin syyttömiä tilanteeseen?  Jos heiltä olisi kysytty vanhemmat olisivat yhä naimisissa. Sinä itse olet miehen puolisoksesi valinnut ja jokaisen vanhemman eräs elämän päätehtävä on viettää aikaa omien lastensa kanssa. Ongelma ei suinkaan ole se, että ihmiset olisivat liiakseen lastensa kanssa. "Isän tai äidin toinen nuoruus/ uusi rakkaus" on aina jostain muusta pois. Älä seurustele ihmisen kanssa jolla on lapsia. Vain erittäin kypsät ja viisaat ihmiset kykenevät näkemään oman hyvinvointinsa ulkopuolelle. On myös erittäin epäkypsää vihjata puolisolle tällaisesta asiasta, koska puolisosi tekee oikein eli on isä lapsilleen. Kuulostaa jopa siltä, että aloitusviestin kirjoittaja ei itse ole kasvanut eroperheessä.

No mitä ihmettä taas. Ap oli tyytyväinen siihen kuinka miehensä on hyvä isä. Hän toivoisi myös saavansa olla normaali osa elämää ja arkea. Hyvä juttuhan se on.

Eli minkälaista arkea ap toivoi? Sitäkö, että he saavat miehen kanssa elää myös lapsi viikolla kuin kaksi lapsetonta? Että ap saisi olla aina se ainoa, jota hoidetaan ja jolle höpötellään, ilman niitä lapsia, joista "varsinkin toinen lapsista suorastaan roikkuu hänessä fyysisesti kiinni ollessaan täällä ja haluaa ihan jatkuvasti huomiota.".

Ap on mustasukkainen lasten saamasta huomiosta. Hän uhriutuu ja on närkästynyt siitä kun mies ei lässytä hänelle aamusta iltaan.

Jos ap haluaisi, niin hän saisi oman osuutensa miehen ja lasten elämästä, mutta hänelle ei ehkä riitä se mitä saa, vaan hän haluaa isomman osan.

Miksi pitää vastata taas noin ikävään sävyyn? Mustasukkaisuus ja kateus ovat ihan normaaleja tunteita, joista pitää voida kysyä ja keskustella.