Elokuvien/sarjojen/yms romanttiset jutut tai kliseet, jotka ei oikeasti ole romanttisia

Vierailija kirjoitti:

Obsessiivisuus. Notebook on tästä hyvä esimerkki.

Ensitapaaminen: tyttö on treffeillä toisen pojan kanssa, niin tämä sankari uhkaa hypätä maailmanpyörästä (eli periaatteessa tehdä itsarin), jos tyttö ei suostu hänen kanssaan ulos.

Sitten kun alkavat tapailla, sankari syyttää tyttöä tämän vanhempien huonosta reaktiosta ja jättää tämän.

Sitten kun tyttö yrittää jatkaa elämäänsä suhteen loppumisen jälkeen, sankari kirjoittaa 365 kirjettä eli yksi kirje jokaikinen päivä. Tyttö ei vastaa, mutta hän silti jatkaa yksipuolista yhteydenpitoa. Toisaalta ei viitsi selvittää sitäkään, miksi tyttö ei enää vastaa.

Sen sijaan sankari päättää rakantaa heille talon, vaikka tyttö asuu jo ihan muualla ja on toisen miehen kanssa.

Mutta nämä kaikki esitetään romanttisina eleinä. Hemmetin hulluhan tuo "sankari" on. 

Sekoitanko toiseen leffaan vai oliko tässä se ettei näyttelijät sietäneet toisiaan?

Vierailija kirjoitti:

Just katsottiin mieheni kanssa Tom Hanksin ja Meg Ryanin tähdittämä You've got mail (mikäköhän olisi suomeksi).

Olen nähnyt tämän rainan teininä varmaan kymmenen kertaa, mutta nyt lähempänä 30v kun katsoin, niin tajusin, että koko "romanssi" perustuu siihen, että molemmat hahmot elokuvassa pettävät emotionaalisesti kumppaneitaan. Ja se on rom com -maailmassa ihan perus! Nyt kun miettii, niin romanttiseksi mielletään leffoissa ties kuinka usein tilanne, jossa siis olet jo yhdessä jonkun kanssa, mutta Se Sinun Oikea onkin joku toinen niin whatever siitä nykyisestä (jonka kanssa ollaankin menossa jopa kihloihin tai vaikka naimisiin, tai ollaan jo, koska siis ihan sama siitä luuserista lol).

Tästä tuli mieleen toinen samojen näyttelijöiden kyseenalainen romanttinen leffa eli Sleepless in Seattle. Siis se nainenhan stalkkaa tätä miestä ja sitten treffi-ideakin tulee jostain vanhasta Hollywood-leffasta. Nainen on itseasiassa kihloissa toisen miehen kanssa, jonka dumppaa kesken treffien, jotta pääsee tapaamaan tätä täysin tuntematonta miestä Empire State Buildingin katolle kuten leffassa. Miestä, jonka kanssa ei itse ole edes jutellut, vaan vain ollut yhteydessä tämän miehen poikaan.

Vedonlyönti. On jonkun kanssa vain siksi, että siitä on lyöty vetoa ja on isokin läppä kavereiden kesken. Jostain syystä kuintenkin tämä vedonlyönnin kohde antaa aina anteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Se, että mies matkustaa toiselle puolelle maailmaan nähdäkseen naisen, jonka näki kerran vilaukselta ja johon rakastui. Tuo ei ole romanttista vaan sekopäistä ja kiusallista.

Kaksi naista olen hurmannut ilmestymällä heidän työpaikalleen satojen kilometrien päähän tapaamispaikastamme. Molempien kanssa olin kyllä keskustellut jonkin verran.

Se, että mies näkee naisen, rakastuu naisen ulkonäköön ensi silmäyksellä, saa tästä pakkomielteen ja alkaa haaveilla/stalkata/jahdata/häiritä tätä naista kunnes nainen taipuu. Hyi *ttu.

Toinen on se, että protagonisti saa aina haluamansa (kauniista kauneimman) naisen, oli itse millainen tahansa. Nainen vain kohtalonomaisesti lankeaa miehen käsivarsille, koska tämä on protagonisti. Hyvin haitallinen malli syöttää nuorten miesten kehittyville mielille. Saavat alitajuisen mallin siitä, että he ovat luontojaan oikeutettuja haluamaansa kauniiseen naiseen ja maailmassa on virhe, jos he eivät haluamaansa saa. Seurauksia luetaan joka päivä mm. tällä palstalla.

Tämä ei onneksi ole enää niin yleistä, mutta vielä 2000-luvun alussa oli tyypillistä, että osaavalle, määrätietoiselle ja itsenäisellekin naishahmolle kirjoitettiin kohtaus, jossa tämä romahtaa täysin tai epäonnistuu niin, että mies joutuu naisen pelastamaan ja näin ylläpitämään "luonnollista järjestystä", jossa nainen on avuton ja hysteerinen ja mies kompetentti toimija. Usein tämä oli myös hetki, kun naishahmo rakastui mieheen, ikään kuin olisi miehelle itsensä velkaa siitä, että mies hänet pelasti. Nämä totaaliromahdukset olivat naishahmolle usein jonkinlaisen valaistumisen hetkiä, jolloin hän tajusi miessankarin arvon :D

Se, että toinen ei kiinnosta, ennen kuin joku toinen haluaa olla tämän ihmisen kanssa. Sitten vasta kelpaa ja tunteet herää, kun näkee, että toinen onkin haluttava muiden mielestä. 

Siitä koulun hiljaisimmasta nörttitytöstä tulee yhtäkkiä kaikkien himoitsema kaunotar, kun hän riisuu silmälasit ja avaa hiuksensa.

Enemmän romantiikan oheisjuttu tai romantiikkavika, mutta kuitenkin. En yhtään arvosta sitä, jos käsikirjoitus edellyttää, että vähän puolivälin jälkeen jonkun superihanan tapahtuman/yhdessäolon jälkeen tulee järkyttävä riita. Ja itkua ja pettymyksiä ja syytöksiä, yleensä myös väliaikaiseksi jäävä ero. Esim. joku asia paljastuu päähenkilön aiemmista kuvioista ja vastapuoli vetää herneet molempiin sieraimiin.

Jos parilla on romanttisia tunteita, oikeaa sympatiaa ja empatiaa toista kohtaan, eikö se voisi johtaa puhumiseen tai sanattomuuteen, antaaksipyyntöön tai siihen että yrittää ymmärtää, eikä siihen että lähdetään ovet paukkuen tai käännetään selkä sanottuaan: "Luulin tietäväni kuka olet." Se on rasittavaa pakkodraamaan, vähän niin kuin se miten kauhuleffojenkin toinen puolisko menee, vaikka alku olisi kekseliäs. Lisäksi oikeat ihmiset on monenlaisia loukkaantujia.

Ts. lupaavissa suhteissa olevat ihmiset hei aavat toisensa tuosta vain. Heidän päätymisensä yhteen lopussa on sen takia vähän epäromanttisempaa.

Ylenpalttinen mustasukkaisuus. On erottu tai on orastava tapailusuhde, ja jos toinen menee treffeille jonkun muun kanssa niin sitä kokeillaan sabotoida kaikin mahdollisin keinoin.